Nyt se sitten tapahtui. Kipusin takaisin hevosen selkään kohtuullisen monen vuoden jälkeen. Rakkaan ystäväni kautta tähän tuli mahdollisuus. Ennen kuin ilmoittautuisin vakiotunnille, niin pääsin kokeilemaan, mitä ratsastamisesta muistaisin. Ja muistinhan minä. Termit olivat vähän sinne päin, mutta selässä pysyttiin ja hevonen toimi käskyjeni mukaisesti, ainakin melkein. Pelottanut ei yhtään, joten laukkaakin mentiin.
Ehkä ratsastus on kuin pyörällä ajaminen. Kun olet sen kerran oppinut, sitä ei unohda. Kokemus oli huumaavaa. Osasin, uskalsin, nautin, mitä muuta voi toivoa. Kotiin täytyi tulla täyspesun kautta. Nuorempi nuori neiti on nimittäin niin allerginen, että sanasta hevonen jo alkaa silmiä kutittaa. Odotan innoissani jo seuraavaa kertaa. Ei huolta, tästä ei tule heppablogia, vaan jatketaan niiden unelmien seuraamista.
Kyllä se ratsastaminen on selkärangassa. Itselläkin oli pitkä tauko, mutta ei se taito ole minnekään kadonnut.
VastaaPoistaNyt mulla on ollut 1,5 vuoden tauko taas. Kaaduin hevosen kanssa ja hieman mietityttää. Ehkä pitäisi tarttua vain härkää sarvista tai hevosta ohjista :)
Onneksi sinulle tai hevoselle ei käynyt pahemmin. Toivon ja oletan niin? Ymmärrän, että asia mietityttää. Mitä jos pienin askelin takaisin hevosen selkään? Tyyliin ensiksi vaan selkään ja käyntiä, jos tuntuu hyvältä, niin sitten seuraavia steppejä.
PoistaHevostelu on mukava harrastus :) Harmi vaan, kun olen hieman allerginen heposille, mutta pieninä määrinä olen oppilaideni kanssa käynyt talleilla ratsastamassa.
VastaaPoistaSatuMaria, niin samaa mieltä kanssasi : ) Meillä tosiaan nuorempi nuori neiti on tosi allerginen hevosille ja se tuo omat haasteensa tähän harrastukseen. Mutta sekin saatiin toimimaan sopivilla järjestelyillä.
PoistaVoihan hepostelukin olla unelmien seuraamista! Ihan hölmöä, että aikuisena tulee aloitettua harvemmin uusia harrastuksia tai opeteltua uusia taitoja. Entinen tiimikaverini aloitti saksofonin soiton nollasta! Ihan mahtavaa! Minä, joka meinaan hukkua suihkussa, menin aikuisten uimakouluun. Ihan mieletön onnistumisen fiilis! Hyvin tehty, Tiina! Tätä lisää :)
VastaaPoistaSatu, voi sinä ihanainen! Sitä kai se hevostelukin on. Eihän sitä tiedä, kuinka tähän hurahtaa. Kai jotain eläkeläissarjojakin on ; ) You know me, en ajattele olevani liian vanha, vaikka joskus sekin olisi ehkä paikallaan : )
PoistaEi ratsastustaito mihinkään häviä, oikeat otteet pikku hiljaa palautuvat tauon jälkeen. Itse harrastin lapsena pari vuotta ratsastusta. Sitten tuli viidentoista vuoden tauko ja palasin harrastuksen pariin. En halunnut kuitenkaan ratsastuskoululle uraa kiertämään, joten mulla oli "vuokralla" yksityinen suomenhevonen, jota kävin maastossa liikuttamassa halutessani ja kun muutimme tänne maalle jatkoin samalla systeemillä naapurin suomipolleilla kunnes naapuri pisti tallin pakettiin. Jatka ihmeessä harrastusta, kun taas selkään pääsit kipuamaan :)
VastaaPoistaIhana otus kuvissa!
Totta, huomasin itsekin, että tietyt perusasiat olivat muistissa ja kun toisia taas vähän muistuteltiin niin ei ne kovin syvälle olleet hautautuneet. Toivottavasti pääsen pian uudestaan ratsastamaan ja saa sitä varmuutta asiaan. Ehkä itsellenikin olisi kuvaamasi kaltainen "järjestely" sopivin. Tunnilla voisi joskus käydä, mutta olisi vapaus käydä myös muulloin. Aivan huippua ollut huomata, kuinka innostunut jostain "uudesta" asiasta voi olla.
Poista