Heppahöperyys on ja pysyy

Ei jäänyt yhteen eikä kahteen kertaan se muutama viikko sitten alkanut heppahöperyys. Se on ja pysyy. Kävin jo ihmettelemässä hevostarvikekaupassa, että millaisia varusteita tänä päivänä käytetään. Kypärä on ehdoton ja sitä vanhaa kun ei ole enää olemassakaan. Ette myös usko kuinka ihanan värisiä ratsastushousuja nykyään on?   

Vanhemmilleni kerroin, että olen miettinyt.... ja sen pidemmälle en ehtinyt, kun he jo jatkoivat...hevosen ostamista. Ei nyt sentään. Huom, en uskaltanut sanoa "ei ikinä", koska kyllähän te jo tiedätte, mitä siitä seuraisi. Olen miettinyt vakioratsastustunnille ilmoittautumista ja sen teenkin.  Jatkossa rakas ystäväni uskaltaa taas vastata puheluihini, koska viime viikkoina ne ovat olleet tyyliä "milloin voin tulla ratsastamaan?"

Mister Bigin kanssa keskustelimme eilisen ratsastuksen jälkeen, että miten ratsastamisessa voi tulla hiki. Hän ei sitä ymmärtänyt. Yritin kiihtymättä kertoa, mitä kaikkia lihaksia ratsastamisessa käytetään ja ylipäätään miten hevosen ohjaaminen tapahtuu. Yllä olevassa kuvassa köpöttelemme takaisin ratsastuskentälle ja tuossa vauhdissa ei hengästy ratsastaja, eikä hevonen. 

Upeaa viikkoa kaikille! Toivottavasti teille puhaltavat yhtä ihanat kevättuulet kuin minulle.

Uusi ja vanha kohtasivat

Vanha kamina ja uusi kynttelikkö kohtasivat.

Yläkerran aulassamme on ikivanha, kylläkin toimiva kamina. Tänä talvena emme ole sitä kertaakaan käyttäneet, toisin kuin aiempina talvina. Ennen kuin kukaan ehtii asiaa kommentoimaan, niin noki vähän niin kuin kuuluu asiaan. 

Ennen kaminan päällä oli sekalainen seurakunta värillisiä lasikippoja, mutta asiaan tuli muutos saatuani kauniin Partyliten kynttelikön. Partyliten tuotteet ovat minulle tuttuja ja niin kovasti tykkäämiäni jo pitkän ajan takaa. Olen itse pitänyt Partylite-kekkereitä, ollut vieraana muiden järjestämissä Partylite-tilaisuuksissa ja joskus tilannut suoraan Partylite-kontaktiltani.

Minua erityisesti viehätti kynttelikön muotokieli ja sen yhdistäminen perinteisestä poikkeavaan ympäristöön. Kyseisestä klassisen tyylikästä kynttelikköä voi käyttää maljakkonakin. Tätä ei taida Partylite itse mainostaa, mutta minä konkarikäyttäjänä voin niin tehdä.  

Kynttelikössä poltetaan tuikkuja, jotka asetellaan kynttelikön sisällä olevaan valmiiseen telineeseen. Kuvassa näkyvä metallinen osuus. Tämä oli blogini ihkaensimmäinen yhteistyöpostaus. Jälleen kerran never say never. 

Keväistä kauneutta kotiin

Viime viikonlopun Oulu-vierailulta kiikutin kotiin keväisen kranssin. Äidilläni oli sellainen työn alla ja ihastuin siihen korviani myöten. Hän oli jo tehnyt yhden kranssin, joka matkasi myös etelään edellisten sukulaisvieraiden mukana. Sisareni oli hieman nyreissään, kun hänen piti olla seuraavana listalla, mutta minä kaasutinkin ohituskaistaa ohi. 

Autoin kyllä äitiäni kranssin teossa. Leikkelin paperinarusta sopivan mittaisia paloja. Availin paperinarupalasia tasaisiksi paperipaloiksi. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta väärin meni. Ehkä sakset olisivat voineet olla järeämpää tekoa, niin leikkaaminen olisi sujunut kevyemmin. Nyt sai käyttää koko patesvoimansa, jotta narun sai poikki. Naru oli kierretty tosi tiukkaan, eli avaamiseen tarvittiin sormivoimaa ja -näppäryyttä.

Mallailin kranssia eri puolille kotiamme. Ihan lopullista paikkaa ei vielä löytynyt, vaikkakin alla oleva kuva on oma suosikkini. Niin siis kuva! Ulko-ovi olisi täydellinen paikka, mutta kranssin materiaali ei taitane kestää vesisadetta. Niitäkin kun ihan varmasti vielä tulee ja ehkä jopa räntääkin.

Jee, nyt kuitenkin aurinko paistaa ja kevät on ilmassa. Minä suuntaan seuraavaksi siivoamaan.

Rusettipaidassa Tove Janssonin näyttelyssä

Ystäväni oli käymässä Helsingissä ja mietimme, mitä tehdä. Minun shoppauskiintiöni on täynnä, joten siihen vaihtoehtoon ruksit päälle. Toki olisin voinut lähteä makutuomariksi. Ystävältäni tuli huomattavasti parempi idea - Tove Janssonin näyttely Ateneumissa. Varmaan riittävän monta kertaa olen jo täällä blogissa kertonut olevani amatööritaiteentuntija ja sillä linjalla jatketaan. Muumit olivat suloisia. Muuten näyttely antoi kattavan kuvan Janssonista taiteilijana. Jos olette Ateneumin nurkilla, niin suosittelen piipahtamaan sisälle ja nauttimaan kierroksesta Suomen rakastetuimpiin kirjailijoihin ja kuvataiteilijoihin kuuluvan Tove Janssonin maailmassa.

Illan vaatetuksenihan on melkein kuin hääasusta - uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä. Vai meniköhän se niin? Uutta ovat Jenkeistä löydetyt kengät. Vanhaa ja sinistä vaatekaapin uumenista kaivettu pusero. Nippa-nappa näkyvä kello on nuoremmalta nuorelta neidiltä lainassa.

Aurinkoista torstai-iltaa kaikille! 

Ensi pilkahdus - juhlapaita

Valoisaa sunnuntaita Oulusta! Olen täällä viikonlopun vietossa ja nauttimassa kauniista kelistä ja mukavasta seurasta. Eilen aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Tänään paistaa välillä ohuen pilviharson läpi ja välillä vähän paksumman.

Minä perus-klassisen pukeutumissuunnan edustaja sorrun välillä kaikenmaailman krumeluureihin ja bling-blingeihin. Yllä ensi pilkahdus juhlapuseroistani, joka tarttui mukaani Jenkeistä. Nyt odottelen niitä juhlia!

Helmet kuin pallot

Luin jostain tärkeästä muotilehdestä, että pallokuosi tulee takaisin. Vai muistankohan mitä sattuu? Ainakin voisin nyt hetken niin uskotella ja olla olevinani muodin aallonharjalla. 

Minulla on viime viikkoina ollut pienillä helmillä koristeltu musta neuletakki päällä kerran jos toisenkin. Se sattui nimittäin löytymään vaatekaapistani. Uskomaton paikka se vaatekaappini. Ihan itsestään on kerännyt uumeniinsa kaikkea ihanaa, jonka olemassa oloa en tiennyt (lue: muistanut).  

Helmien takia neuletakki on ihan viheliäinen silittää. Olen myös miettinyt, että kauankohan helmet kestävät silittämistä. Tähän mennessä kaikki hyvin.

Ihanan leppoisaa viikonloppua kaikille!

Missä shopata Jenkeissä?

Oli kuulkaa lista jos toinenkin nuorilta neideiltä, mitä voisi Jenkeistä katsoa (lue: tuoda), kun olimme siellä muutama viikko sitten. Ihan järkeviä ja tarpeellisia juttuja suurin osa. Mutta kun ne tuotteet, jotka ovat nettikaupoissa, blogeissa tai ylipäätään vaan netissä, eivät sitten välttämättä olekaan siellä kauppojen hyllyillä tai ainakaan saman värisinä kun toivelistalla.

Niken omat liikkeet, Footlocker ja Macy's olivat liikkeet, joista löysin Niken kenkiä. Ensiksi kuuliaisesti kävin vain Lady Footlockerissa, kun etsin naisten malleja. Se ei mennytkään niin, vaan ns. normi Footlockerissa oli sekä naisten että miesten kenkiä. Kuvan ponnaripää on vain viaton ohikulkija.

Victoria's Secretiä ei voi ohittaa. Ihan täysi mahdottomuus. Ne varastot ovat nyt täynnä - ainakin toistaiseksi.

Tämän herran laukuista tykkään. Krrhhmm, yksi laukku tuli mukanani Suomeen asti. Enhän voinut sitä alelöytöä sinne jättää.

Banana Republic = täydelliset farkut minulle. Tykkään kyllä muutenkin heidän klassisesta tyylistään. Minä määrittelisin sen työpukeutumiseksi. Ann Taylor edustaa samaa tyylisuuntausta ja J. Crew. Kaikissa noissa liikkeissä vietin hetken jos toisenkin.

Tory Burchin liikkeessä hiplasin ballerinoja ja laukkuja, mutta en oikein tiedä, jokin niissä ei sitten kuitenkaan napannut. Ted Baker ennemminkin kiinnosti ja ne Valentinot olivat jääneet verkkokalvolle.  

Abercrombie & Fitch - voitteko uskoa, vaatteet tuoksuivat vielä Suomessa heidän hajuvedelleen. Aeropostale, Amerigan Eagle Outfitters, Urban Outfitters, Forever 21 olivat nuorten neitien toivelistalla, joten pakkohan minun oli kyseisissä liikkeissä vierailla. Kyllä minäkin niistä jotain bongasin. Forever 21 oli unelmapaikka koruvaraston täydennyksille.

Lista ei ole täydellinen ja monta muutakin merkkiä/liikettä löytyy. Nämä ovat minun suosikkini viime reissulta.

Jos saan lainata!

- Äiti, saanko ostaa?, sain viestin nuoremmalta nuorelta neidiltä kera kuvan alla olevista kengistä.

 

 

Vastaukseni oli - saat, jos saan lainata. Meillä vaan on hieman erikokoinen jalka, joten minun täytyy laittaa pumpulia kengänkärkiin.

Elämäni aakkoset

Ensiksi luin niitä Gloria-lehdestä ja nyt niitä on näkynyt blogeissa. Päätin ihan reippaasti ja rohkeasti kopsata tämän omaan blogiini. Blogiani seuranneille tuttuja juttuja tulee vastaan.

Tässä ne nyt tulevat elämäni aakkoset: 

A: Aamu. Olen ehdottomasti aamuihminen. Aamuuni kuuluu kunnon aamupala ja iso kuppi kahvia. Ilman niitä ei mistään tule mitään. Ehdin aamulla tehdä monenmoiset jutut ennen kuin muu perhe herää.
B: Banana Republic. Ja siitä aasinsilta vaatteisiin ja muotiin. Seuraan ja olen kiinnostunut muodista, vaikka oma tyylini onkin suhteellisen klassista. 
C: Carpe diem! Tartu hetkeen! Voisin yhdistää C- ja D-kirjaimet, niin saman henkiset ne minulle ovat.
D: DIN. Do it now! Sitku-elämä ei ole ollenkaan minua varten. Tartun asiaan tai tehtävään ja hoidan homman.

E: Nuoret neidit. Niin rakkaat. Arvatenkin molempien etunimi alkaa E:ellä. Jatkuvasti sekoilen nimien kanssa. Ja vähintään joka toinen kerta he muistuttavat, että kukakohan on nimet valinnut. Ei taitaisi enää vanhempi nuori neiti laittaa Burberry-mekkoa päälle ja nuorempi nuori neiti on nykyään isoa siskoaan puoli päätä pidempi.
F: Fingelska. Yritän blogissani ja muutenkin kielenkäytössäni pysyä suomenkielessä, kun puhutaan suomea. Yritys hyvä, mikäs tämän blogini nimi onkaan? Kieleni on välillä sellaista fingelskaa sekä kotona että töissä, ettei mitään rajaa.
G: Grisham. John Grisham on yksi lempikirjailijoista. Pidän todella paljon kirjojen lukemisesta. Olen tainnut jo äidinmaidossa saada siihen sopivat viritteet. Kirjallisuuden suhteen olen kaikkiruokainen ja välillä oppikirjatkin maistuvat.
H: Haaveet. Elämässä täytyy olla haaveita. Elämässä täytyy olla aikaa haaveilulle. Kirjoita, kerro, jaa haaveesi ja ne voivat jopa toteutua. Allekirjoitan tämän.
J: Juokseminen. Minulle rakas ja jopa tärkeä harrastus. Mikään muu kuin juoksulenkki ei niin hyvin puhdista pääkoppaani tai toisaalta saa ajatuksen juoksuani kirkastumaan. Sen verran hurahtanut lajiin olen, että koko maratoneja on kasassa tasan kymmenen.
I: Ilo. Tätä kun muistaisi vaalia elämässään. Jokainen on vastuussa omasta ilostaan elämässään. Toki muut voivat siihen vivahteita tuoda, mutta kyllä itse täytyy omat ilonsa ja onnensa löytää.

 
K: Kuivaniemi. Vanhempieni vapaa-ajan viettopaikka ja vähän enemmänkin. Siellä olen viettänyt suurimman osan lapsuuden & nuoruuden kesistäni. Aikuisiälläkin tärkeä paikka elämässäni. Siellä poimin marjat vanhempieni salaisista marjapaikoista. Tässä voisi olla kotikin.
L: Läheiset. Aivan liian harvoin tulee läheisille kerrottua, kuinka paljon heitä arvostaa. Oli sitten kyseessä puoliso, lapset, vanhemmat, sisareni perheineen, ystävät, sukulaiset.
M: Mister Big. Aviomieheni. Kaikessa mahdottomuudessaan aivan uskomattoman ihana pakkaus. Kuka muu nyt voisi nukahtaa Victoria's Secretissä kuin hän?

N: Nätti. Pidän kaikesta kauniista. Toki sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä ja näinhän se onkin.
O: Oulu. Oulu säilyy aina muistoissani ja juureni ovat siellä vahvasti. Siellä olen asunut suurimman osan elämästäni.
P: Paheet. Uskon, että sanonta paheiden summa on vakio, pitää paikkaansa. Minun ihan ehdoton paheeni on herkuttelu. En kerta kaikkiaan voi olla ilman päivittäistä herkkuannostani. Kyseessä ei tarvitse olla mikään iso juttu. Pieni kakunpalanenkin riittää.
Q: Ihan mahdoton kirjain. Ainoa mihin sen juuri nyt yhdistän on Q-Park. Ei mitään järkeä, mutta sellaista tämä elämä välillä on - ei mitään järkeä.
R: Rohkeus. Minun täytyi tehdä päätös ja silloin eteeni tuotiin aforismi. "Jos sinun täytyy valita kahden asian väliltä, valitse se joka vaatii enemmän rohkeutta." Niin tein ja katua ei ole tarvinnut.
S: Sauna. Suklaa. Shampanja. Ei voinut päättää. Kaikkiin näihin voisi liittää - rentoudun ja nautin.
T: Työ. Milloin sitä on liikaa, milloin sitä taas ei ole. Olen ollut tosi työorientoitunut, mutta elämän polku on tuonut eteen tilanteita, joissa on työnkin arvoa joutunut/ (näin jälkikäteen ajateltuna) saanut miettiä uudelleen.

U: Uskallus. Uskalsin lähteä vaihto-oppilaaksi. Silloin en kylläkään asiaa miettinyt siten. Vasta jälkikäteen se on tullut mieleeni. Uskalsin mennä avantoon, vaikka olin armoton vilukissa. Ja monta muuta asiaa olen uskaltanut tehdä, vaikka niin ei olisi kuulemma pitänyt tehdä tai niin ei ole ikinä aikaisemmin tehty.
V: Viisaus. Sydämen viisaus. Sitä toivon, että minulla on.
X: Xylitol-purkka. Sitä kuluu perheessämme paljon.
Y: Sukunimeni. Kirjain, jolla sukunimeni alkaa ja on vain harvoilla Suomessa. Minulle tosi rakas.
Z: Zzzz... Unta tarvitsen ja paljon. Minulla on hyvät unenlahjat. Nukun melkein missä vain ja milloin vain, jos siihen mahdollisuus tulee.
Å: Åminnefors. Paikkakunta, jossa nuorena tyttönä ensimmäistä kertaa elämässäni työskentelin minulle vieraalla kielellä, ruotsilla. Sitten niistä vuosista on kyseisen kielen taito harmittavasti rapistunut, mutta muita kieliä on tullut sitten käytettyä senkin edestä. 
Ä: Äiti. Mielestäni yksi suomen kielen kauneimmista sanoista.
Ö: Öykkäröinti. En voi sietää öykkäröintiä missään muodossa, missään paikassa, missään olosuhteissa.

Heppahöperyys iski!

Olin nuorena tyttönä heppahullu. Tallilla kului tunti jos toinenkin. Innostus sitten hieman laantui, kunnes aikuisiällä ajattelin alkeistunnilla viritellä muistojani. Se viritys jäi lyhyeksi, kun aloin odottamaan nuorempaa nuorta neitiä ja en halunut riskeerata odotustani esim. hevosen selästä tippumisella. Siitäkin kun on kokemusta. 

Nyt se sitten tapahtui. Kipusin takaisin hevosen selkään kohtuullisen monen vuoden jälkeen. Rakkaan ystäväni kautta tähän tuli mahdollisuus. Ennen kuin ilmoittautuisin vakiotunnille, niin pääsin kokeilemaan, mitä ratsastamisesta muistaisin. Ja muistinhan minä. Termit olivat vähän sinne päin, mutta selässä pysyttiin ja hevonen toimi käskyjeni mukaisesti, ainakin melkein. Pelottanut ei yhtään, joten laukkaakin mentiin. 

Ehkä ratsastus on kuin pyörällä ajaminen. Kun olet sen kerran oppinut, sitä ei unohda. Kokemus oli huumaavaa. Osasin, uskalsin, nautin, mitä muuta voi toivoa. Kotiin täytyi tulla täyspesun kautta. Nuorempi nuori neiti on nimittäin niin allerginen, että sanasta hevonen jo alkaa silmiä kutittaa. Odotan innoissani jo seuraavaa kertaa. Ei huolta, tästä ei tule heppablogia, vaan jatketaan niiden unelmien seuraamista.

Vielä on talvea jäljellä

Aurinko on paistanut tällä viikolla upeasti ja tuonut tunteen keväästä. Minulla se on tarkoittanut takki auki kulkemista, mutta eipä juuri muuta. Hanskat ovat tiukasti kädessä, huivi kaulassa ja saappaat jalassa. 

Toivon vielä kovasti pakkaskelejä, jotta tänä vuonna avantokausi ei loppuisi ennen kuin se ehti alkaakaan. Lumi toisi myös vielä muuten kovin harmaaseen maisemaan piristysruiskeen. Näihin kuviinhan voisi tehdä kisan "löydä asustani eroavaisuudet".

Aurinkoista loppuviikkoa!

Onneksi hamstrasin - Rizzoa ei enää ole

Ensiksi luin siitä Marjukan blogista. Sitten kävin asian ihan omin silmin toteamassa Helsingin keskustassa. Rizzoa ei enää ollut Aleksanterinkadulla. Useat kengät sieltä tuli vuosien varrella hankittua. Oli takuuvarma paikka, jos etsi klassisia ns. peruskenkiä. Toki sieltä löytyi muitakin.

Onneksi olin tietämättäni etukäteen järkevä. Kannoin nimittäin Rizzon alen loppuhuipennuksesta kotiin kahdet nilkkurit. Etsin mustia hyvin yksinkertaisia, matalia perusnilkkureita. No niitähän ei enää ollut alennusmyynnissä, mutta siellä sattuivat olemaan melkein vastaavat versiot, varustettuna korkeammalla kannalla kuin alunperin ajattelin. Se ei minua kuitenkaan haitannut. 

Sitten löytyivät vielä ruskeat, mokkapintaiset nilkkurit ja alennuksessa nekin, joten niitäkään ei voinut kauppaan jättää. Nyt minulle on sitten nilkkurikiintiö täynnä. Onneksi hamstrasin, koska niin puskista tuo Rizzon häviäminen Helsingin katukuvasta tuli. Ehkä siitä nyt kuitenkin selviän!

Home sweet home!

Olipa sitten työ- tai lomamatka, niin maailmaa on avartavaa nähdä. Toki työmatkustamisessa on omat puolensa, mutta nekin voi kääntää positiivisiksi asioiksi. Ainakin minulla olisi jäänyt monta kolkkaa maailmassa näkemättä ja asiaa kokematta ilman työmatkoja. Lomamatkoista puhumattakaan. Mutta kyllä oli ihana palata kotiin. 

Aamupalaksi oli saatava ruisleipää. Pullaa on myös leivottu, jotta pystyimme tekemään laskiaispullia. Vähän myöhässä kylläkin. Ruuaksi oli keitettyjä perunoita, lihapullia ja ruskeaa kastiketta. Perinteistä suomalaista kotiruokaa. Saunassa käyty, kuin myös Body Pumpissa. Niistä on kotiinpaluumme tehty.

Kodikasta sunnuntai-iltaa!

Kenkäunelmaa - Valentino

Jenkeissä ollessamme minulla oli poikkeuksellisesti jonkin verran aikaa päivisin ja mihin sen muuhun käyttäisin kuin kaupoissa kuljeskeluun. Sportitkin kun olin yleensä tehnyt jo aamun varhaisina tunteina. Ajattelin vain oikaista sen liikkeen läpi matkalla oikeaan kohteeseeni. Siihen ne sitten oli asetettu aivan kulkureittini varrelle. En ensiksi oikein edes tajunnut, että monessa blogissa näkemäni kengät olivat nyt hiplattavana edessäni - Valentino Garavani Rockstud Slingbackit.

Taas tein jotain sellaista, joka ei olisi ollut minua muutaman vuosi sitten. Sen sijaan, että vain ihastelin kenkiä kauempaa, niin aloinkin räpsiä niistä kuvia. Ehkä se oli vain paniikkiteko, etten vain erehtyisi sovittamaan kenkiä.

Ballerinaversiota en ollut nähnyt aikaisemmin. Kyllä nekin kelpaisivat.

Kummatkohan ne sitten olisivat kirkkaan siniset vai mustat? Korkeimmissa on vain yksi remmi ja matalemmissa kolme. Onneksi tuota ei tarvitse ihan vakavissaan miettiä, hintalappu oli nimittäin sen verran suurinumeroinen. Vaikka kuinka kaivoin rillit päähäni, niin en sellaista summaa voisi kenkiin laittaa. Enhän raskisi niitä missään käyttää. 

Aika herkut ne kyllä ovat! Ja unelmoidahan saa.

Aamu alkaa Amerikan kahvilla

Muutama vuosi sitten ollessani työmatkalla Yhdysvalloissa ihmettelin, miksi emme mene suoraan toimistolle, vaan koukkaamme hakemassa kahvit. Kyllähän kahvit saa keitettyä toimistollakin. Ei muuten saanut juuri tätä nimenomaista kahvia ja kaikilla niillä erityiskiemuroilla. En edes lähde enää arvuuttelemaan mitä kaikkea siinä sai olla tai olla olematta. Minulle tilaus on helppo - one grande latte, please! 

Ensimmäinen viikko eli viime viikko meni hyvin ja yllä oleva kuva kertoo useimman aamuni aloituspaketin. Nyt muutaman viikon jälkeen alkavat nuo latet tulemaan korvista ulos ja voitteko kuvitella kaipaan niin Pauligin kahviporoista keitettyä ihan tavallista kahvia. Jos tähän mennessä ei vielä ole selvinnyt, niin kyseessä on tietenkin Starbucks ja heidän kahvinsa. Silloiset amerikkalaiset kollegani eivät voineet millään ymmärtää, etten joka päivä juo Starbucks-kahvia. Toisaalta, heillä Starbucks, meillä Paulig. Kyllä minä välillä poikkean Helsingin keskustassakin Starbucksilla ja matkoilla se on aika vakio kohde. Nyt vaan alkaa olla kiintiö täynnä.

San Franciscossa Starbucksin myyjä sai kaupattua minulle myös ihmejuomaa, joka on kuulemma niiiiin hyvää ja tuo minulle koko päiväksi tosiiiii energisen olon. Tykkään kookoksesta ja ananaksesta, joten ajattelin, että kokeillaan nyt sitten. Ihan hyvää se oli, mutta siihen minun ylitykseni juomasta sitten jääkin.

Tiedän, että tulen kaipaamaan yläolevaa näkymää, kun palaamme Suomeen. Olen useana aamuna hotellihuoneemme ikkunasta vain tuijottanut valkoisena hohtavia vuorenhuippuja ja ollut kiitollinen, että sain nähdä ne. 

Skiing in Salt Lake City!

Vaihdoimme viikonloppuna osavaltiota ja nyt olemme Utahissa, Salt Lake Cityssä. En ole ikinä käynyt kyseisessä osavaltiossa ja nyt kyllä täytyy sanoa, että ensinäkymä oli valloittava. Tuli mieleeni nuorena tyttönä isäni ja sisareni kanssa tehty ensimmäinen matka alpeille. Samanlainen tunnelma, kun aamulla herätessä ikkunasta avautui postikorttimainen alppimaisema. Valkoisia vuorenhuippuja oli joka puolella. Muutenkin tunnelmat vaihtuivat aivan tyystin San Franciscosta siirtyessämme Salt Lake Cityyn. Kyllä Yhdysvallat ovat monivivahteinen maa.

Sunnuntaiksi olimme suunnitelleet laskettelua. Lauantai-iltana teimme kaikki tarvittavat välinevuokraukset ja lippujen ostot, jotta sunnuntaiaamuna pääsemme ripeästi liikenteeseen. Hyvä niin, koska telemarkvälineiden vuokraus ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Sellaiset kuitenkin löytyivät, vaikka vähän monot varpaita puristivatkin ja sukset olivat aivan totaalisen eri näköiset ja oloiset kuin omani. Alla kuvassa vaaleansiniset.

Suuntasimme kulkumme Deer Valley -hiihtokeskukseen, joka sijaitsi noin 45 minuutin ajomatkan päässä Salt Lake Cityn keskustasta. Kyseinen hiihtokeskus on valittu useina vuosina asiakaspalvelussa USA:n parhaaksi ja sen voin kyllä allekirjoittaa. Mm. ei tainnut olla kertaakaan, etteikö hiihdonopettaja tai ensiapuhenkilö olisi tullut kysymään "voinko auttaa?" ihmetellessämme rinnekartan (viimeinen kuva) edessä. Deer Valley on ollut myös Salt Lake Cityn olympialaisten estradina v. 2002. 

Minulla oli totuttelemista uuden tyylisiin suksiin, joten päätimme aloittaa rauhallisesti. Rinnekarttavastaavana toiminut Mister Big taisi hieman erehtyä karttamerkinnöissä, koska ensimmäinen rinteemme oli mustaksi merkitty ja vielä tosi sumuinen. Meinasi kyllä tulla äitiä ikävä, mutta tämä rouvahan ei periksi anna. Tyylistä viis. Välillä tultiin auraamalla ja välillä vähän tyylikkäämmin telemarkia. Sen rinteen jälkeen nautimme hieman helpommista, mutta kylläkin reisiä pituudellaan kiduttavista huippukunnossa olevista rinteistä. Sukset osoittautuivat päivän kuluessa huippulaadukkaiksi, joten taitaa olla koti-Suomessa suksien osto edessä.

Vähän aikaan meni ennen kuin tajusin, mikä kyseisessä keskuksessa "mättäsi" Siellä ei ollut ollenkaan snoukkaajia. He kuulemma pilaavat rinteet ja näin ollen Utahissa on muutama keskus, joihin heitä ei saa tulla. Minun täytyi kyllä hieman makustella tätä asiaa, koska esim. meillä se jakaisi perheen kahtia nuorten neitien laskiessa lumilaudoilla.

WC:ssä käydessä mietin, että mitähän tarkoitusta varten seinällä oli kyseinen tyhjä hylly. Päätin sen olevan juuri sopiva paikka hanskoilleni. Joku viisaampi kertonee, onko näin? Pääasiassa hiihtokampetyyli oli hyvin samanlainen kuin Euroopassa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kypärä oli 95 % laskijoista. Eräät daamit olivat tuunanneet kypäränsä karvapannoilla. Voi kun olisin tajunnut ottaa heistä kuvan! Sitä ei voi millään selittää muutoin kuin, että oli niin Jenkki-tyyliä.

Päivän pitkät laskut olivat tehneet tehtävänsä ja illalla kävely oli kaikkea muuta kuin sulavaa. Mutta ei hätää, kun tiesi mistä se johtui.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille vielä täältä Jenkki-tunnelmista!