Kiilopää huiputettu

Kesälomamatkamme suuntautui kohti pohjoista Suomea. Pyörät matkasivat auton katolla, koska tarkoituksena oli saada gravel-pyörillemme oikeanlaista käyttöä. Hiekka- ja sorateitä, juurakoita, kiviä, polkuja, ylä- ja alamäkiä.

Saavuimme ensimmäiseen etappiimme, jossa bucket listaamme haettiin merkintää kohtaan "Kiilopää huiputettu". Kotiläksyt olivat jääneet tekemättä, koska eihän Kiilopään huipulle pyörillä mentäisi. Tai ainakaan meidän pyörillä, jotka eivät ole sähköavusteiset. Toisekseen alaspäinkään en sieltä tulisi pyörällä. 

Hätä ei ollut tämän näköinen - kävelysauvat käteen, lenkkarit jalkaan ja menoksi. Keli oli aurinkoinen ja lämmin lämpötilalukemien huidellessa +30 c tienoilla. Kävelymatka huipulle sujui yllättävän helposti. Reitti oli suurimmaksi osaksi leveää tasaista polkua toki ylöspäin mennessä nousua ja vastaavasti palatessa laskua. Portaita oli helpohkon porrastreenin verran, eli ei paljoa. 

Alla olevassa kuvassa siintävät kaukaisuudessa nattaset. Seikka, joka oli Mister Bigille jäänyt päälimmäisenä mieleen hänen 40 vuoden takaiselta vaellusripariltaan. Ne olivat yhä edelleen paikoillaan. : ) Jos et tiedä mitä nattaset tarkoittavat, voit mahdoillisesti päätellä sen kuvasta tai kurkata saame-suomi-sanakirjasta. Vinkki on, että viittaavat nuoreen naiseen. 

Olin sen verran kartalla, että ihan pohjoisessa koivut eivät kasvaisi korkeiksi taivaita hipoviksi. Matkalla huipulle hämmästelin kuitenkin koivujen kasvua ihan maanpinnan myötäisesti. Siihen löytyi selitys polun varren info-taulusta. Kyseessä oli ainoastaan Saariselän ja Kiilopään tuntureilla kasvava suikertava harvinaisuus,  Kiilopäänkoivu.

Perinteinen Mulberry-ale haaveilupostaus

Selailin vanhoja postauksiani ja näemmä tietyt postaukset toistuvat vuosi toisensa jälkeen. Yksi niistä on Mulberryn alehaaveilu. Olisikin muuten hauska tehdä yhteenveto, että kuinka monta eri Mulberryn mallia on postauksissani ollut. Minusta vähän kun tuntuu siltä, että tässä olen kaavoihini kangistunut ja samat mallit toistuvat haaveilluissani vuosi toisensa jälkeen.

Joka tapauksessa nyt on se hetki vuodesta. En nyt sentään viitsinyt kirjoittaa "se kauan odotettu hetki vuodesta". Tämä kuitenkin toistuu puolivuosittain ja taitaa tässä elämässä olla muutama muu vähän tärkeämpikin asia. Vai onkohan sittenkään - haaveilu on tärkeää ja jokainen voi haaveilla/unelmoida vaaleanpunaiset lasit päässään isoista tai pienistä asioista. Unelmointi tekee hyvää ja sitä ei voi sinulta viedä kukaan pois. Menipä vähän diipiksi. Palataan takaisin kevyempiin aiheisiin.

Ikisuosikkini & klassikko Bayswater ja nyt kesän muotivärissä, vaaleansinisenä. Aiemmin perustelunani oli "täydellinen työlaukku, jonne mahtuu läppäri". Nyt teen töitä niin paljon etänä, että edellä mainittu ei enää toimi ja uutta en ole keksinyt. 

Jatketaan vaaleansinisellä linjalla. Tämä Islington Bucket olisi täydellinen kesälaukku. Muuta perustelua siihen ei sitten tarvitakaan. 

Kaunis ja elegantti, mitäpä muuta sitä kaipaakaan. Mini Alexasta olen myös haaveillut jo aika monta vuotta. Sen käyttökelpoisuus on vaan vähän niin ja näin.

Näin sateisena kesänä tarvitaan kaikkia ihania hempeitä kesävärejä. Lily edustaa myös Mulberryn iki-klassikoita. 

Kaikki kuvat on lainattu Mulberryn virallisilta sivuilta. 

Kaikki lauloivat Superterassilla

Kuinka moni on nähnyt TV:stä super-suositun Ruotsin Allsång på Skansen -ohjelman - sellainen hyvän mielen kesäinen ohjelma. Tuo näkymä verkkokalvoillani suuntasin eilen Helsingin keskustassa Superterassille. Siellä oli alkamassa kesän toinen yhteislauluilta Allsång på Superterassi. Ilmojen haltijat meinasivat olla vähän eri mieltä kivasta kesäilmasta, mutta onneksi ne pääsivät yhteisymmärrykseen ja sadekuurot olivat jo alkuillasta. 

Tapahtuma oli kivasti suunniteltu. Pääsit ihan eturiviin lavan lähistölle, mutta laulaminen onnistui myös kauempaakin ruokapöytien äärestä. Ulkoa ei tarvinnut laulujen sanoja muistaa, vaan jaossa oli lauluvihkosia ja sanat näytettiin myös isolla screenillä. Eilisen illan teema oli rock. Joukkoon oli onneksi valittu myös ikivihreitä, koska ihan ei tuo rock-laulujen laulaminen onnistunut, vaikka sanatkin olivat olemassa. Lauluja hoilattiin kolmella eri kielellä - suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Uskoisin tuon houkuttelevan paikalle myös ulkomaalaisia turisteja. Ensimmäinen setti kesti 45 minuuttia. Välissä oli puolen tunnin tauko, jota seurasi toinen 45 minuutin setti. Toimiva kokonaisuus sekin.   

Ensimmäisen lomapäivän ilta oli oikein kiva. Yksi kehittämiskohta tapahtumassa oli - sen taltiointi. Välillä kännykällä kuvaavat herrashenkilöt olivat niin kovasti laulajan kintereillä, että meinasivat varastaa koko shown. : )  

Virkistävät aamupulahdukset vaarassa

Avantouimari täällä hyvää päivää! Suurin osa voivottelee tällä hetkellä vähintäänkin erikoisista alkukesän keleistä. Aurinko on nippa-nappa näyttäytynyt tai lämpömittari kohonnut +20 asteen paremmalle puolelle. 

Myönnetään hetkittäin on itseänikin meinannut alkaa harmittamaan, mutta minkäs näille keleille teet. Eilen aamulla nämä kelit saivat mieleni kuitenkin aika hyvälle mielelle. Aamupulahduksen jälkeen tsekkasin veden lämpötilan ja voihan iloinen yllätys. Sehän näytti + 14 c. Itse asiassa veteen mennessäni tunsin sen olevan piristävän vilpoisaa. Riemu oli hiukkasen lyhyt, kun tänä aamuna se olikin jo +16 c eilisen hellepäivän jälkeen. Ihanasti eräs tuttavani kommentoi aamupulahdusvideotani, että olet varmaankin ainoa, joka iloitsee kylmästä alkukesästä. : ) 

Aamupulahdukseni piristävän ja virkistävän elementin tuo nimenomaan kylmä vesi. Saisinko setin, jossa on kesän aurinko ja lämpö ilmassa, mutta viileä vesi?