Toukokuussa voi vielä oikein hyvin muistella huhtikuun hiihtoja. Varsinkin, kun ulkona porottaa aurinko ja hellelukemat senkun jatkuvat päivä toisensa jälkeen.Täältä voit lukea tammikuun tulokseni ja täältä taas helmikuun. Maaliskuukin meni ihan nappiin ja siitä voit lukea täältä.
Jäin pääsiäisen jälkeen lomalle pohjoiseen, ja mikä olikaan sen täydellisempää hiihtokilometrien kerryttämisen kannalta. Ja niitähän kertyi. Pääsiäisen jälkeisellä viikolla hiihdin yhteensä 102 kilometriä. Olin niin onnellinen siitä. Muistan, kun 100 km kuukaudessa tuntui tosi paljolta ja nyt se meni viikossa. Toki vielä aika paljon tarvittiin päälle, jotta huhtikuun tavoite täyttyi, mutta hyvällä ns. ladulla oltiin.
Vähän meinasi Espoon lumi- ja latutilanne huolestuttaa, mutta huoli oli turha. Espoon timanttinen latutiimi on koko talven ajan tehnyt ihan huippu työtä ja sillä pohjalla hiihdettiin huhtikuussa vielä monet kilometrit Espoossakin. Myös vuosisadan takatalvi auttoi asiassa. Siitä kirjoitin ihan oman postauksenkin. Huhtikuun hiihtokilometrit tulivat myös täyteen.
Murtsikkakausi päättyi 21.4. ja vieläpä Espoossa. Olipahan kausi! Uusi latujakin tuli hiihdeltyä, mutta ei niin paljoa kuin viime kaudella. Olen superonnellinen, että lonkkani kesti talven hiihdot. Tänä talvena matkat pitenivät ja vauhti kasvoi vähän. Ei huono, kun ei tässä enää nuorenekaan. : )
Kehtaankohan tunnustaa - sukset kulkevat yhä edelleen autossani. En ole tarvinnut lisää tilaa, niin ne ovat nyt vaan sinne jääneet. Ensi viikolla asiaan tulee muutos, koska nuorempi nuori neiti tarvitsee autoa lainaan ja hän kuskaa mukana muitakin.
