Vuosisadan takatalvi

Sitä saa, mitä tilaa. Ihan tätä en kuitenkaan tainnut tilata. Pääsiäisen jälkeisen lomaviikkoni jälkeen suustani taisi päästä, että haluan vielä hiihtää myös etelä-Suomessa. Olihan huhtikuun hiihtotavoitteeni kilometrit saatava täyteen. 

Ensiksi tuli pakkaset ja kelejä uhmaten körryyttelin kesärenkailla Oittaalle hiihtämään. Kesärenkaat, koska keväiset aurinkoiset päivät olivat jo ehtineet näyttäytyä ja Mister Big innokkaana suihkinut renkaiden vaihtoon. Oittaalla ei muuten tarvinnut hiihtää yksin. Muutama muukin oli vielä innostunut murtsikasta huhtikuun loppupuolella. Viime keväänä sivakoin sen kauden viimeiset kilometrit 18.4. Tänä vuonna vastaava päivä oli 21.4.

Alkuviikon säätiedotukset lupailivat vielä lisää talvisia kelejä ihan eteläänkin. Tällä kerralla meteorologit olivat prikulleen oikeassa. Maanantai-tiistai välisenä yönä uutta lunta satoi reilu 20 cm. Aamulla totesin Mister Bigille - en sitten muuten tee lumitöitä. Ihan sama vaikka nuo lumet olisivat juhannuksena, mutta lumitöitä en enää tee. Toinen seikka, mistä myös kieltäydyn enää tälle keväälle on hiihtäminen. Ymmärrän, että voi olla vaikea uskoa, mutta nyt en enää tänä keväänä jaksa hiihtää metriäkään. : ) 

Tämän päivän keli oli kuitenkin ikuistettava, joten siispä kohti rantaa ja pulahtamaan. Meri on auki ja siihen lumisade ei vaikuta, mitä nyt rantaan oli hieman kerääntynyt lumisohjoa. 

Onhan tämä aikamoista! Näinköhän tänä vuonna Suomen neljästä vuodenajasta tuleekin kolme - siirrytään talvesta suoraan kesään. 

Loman siniset kirjat

Pääsiäisen jälkeen koitti talvilomani. Sitä voisi kuvata seuraavasti: "syö - hiihdä - nuku" ja toista hipsujen sisällä olevaa. Sopiviin väleihin sijoittelin myös "lue". Rakastan lukemista. Niiden oikeiden painettujen kirjojen lukemista. Elämänkertoja ja töihin liittyviä kirjoja myös kuuntelen. Jotenkin dekkarit tai romanttiset tarinat eivät saa mielessäni kuunneltuina samaa syvyyttä kuin kirja-kirjoina.  

Minulla on koko ajan jokin kirja kesken ja seuraava/t odottamassa lukemista. Emma Seppälän Elä onnellisemmin -kirjan olin aloittanut jo aikaa sitten. Sitä oli helppo lukea osissa ja palata pidemmänkin tauon jälkeen. Nyt lomakamppeita pakatessani otin sen mukaani, koska halusin päästä siinä loppuun asti. Muuten lomalukemiset valikoituivat sekoituksella sopivan erilaisia kirjoja, vaikkakin kirjojen kansien värityksen perusteella voisi luulla jotain muuta. : ) 

Sopiva setti lukemista sisälsi niin asiaa, jännitystä kuin ripaus rakkaushömppää ja myös englanninkielistä luettavaa. Olin hieman liian optimistinen, kuinka monta kirjaa ehtisin viikossa lukea. Varsinkin kun illalla luomi alkoi luppaista kovin nopeaan ulkona sivakoitujen kilometrien ansiosta. Kirjoitin alle kahdesta kokonaan lukemastani kirjasta pienen esittelyn lukemani perusteella ja kolmannesta maistijaiset ensimmäisten sivujen perusteella. 

Emma Seppälä: Elä onnellisemmin
Tämän kirjan lukemista suosittelen jokaiselle, jos ei kerran vuodessa, niin joka toinen vuosi. Käytännönläheinen teos muistuttamaan elämän perushyvinvointiasioista. Minulle kirja ei tuonut varsinaisesti mitään uuttaa, mutta muistutti niistä tärkeistä jokapäiväisistä asioista, joilla voit vaikuttaa hyvinvointiisi ja jaksamiseesi. Kirjaan oli käytetty ihan hurja määrä viitteitä. Se ehkä hieman välillä vaikutti lukukokemukseeni, vaikkakin kirjan kerronta eteni todella sujuvasti ja sanoisin, että kirjoittajan ääni kuului. 

Lucy Diamond: Uudenvuodenlupaus
Helppolukuinen ja niin koukuttava rakkaushömppä. Tässä kontekstissa hömppä-sana on positiivinen ja elämäniloinen ja tarkoittaa pelkkää hyvää. Olisin voinut ahmia tarinan yhdellä lukukerralla. Toki 400 sivua ei nyt ihan tunnissa, eikä kahdessakaan tule luettua. Hyvin kirjoitettu ja runsasta verbaliikkaa käytetty. 

Liane Moriarty: Nine perfect strangers
Ensimmäisten kymmenien sivujen perusteella odotukset ovat korkealla. Mielenkiintoinen aloitus. Tämä kirja haastaa kyllä aika reippaasti. Käytetty englanti on moniuloitteista ja hetkittäin oma kielitaito on aikamoisella koetuksella. 

Clive Cussler: Jäätikön uhka
Tämä vielä odottaa omaa vuoroaan. Kirjailija ei ole suurimpia lemppareitani, mutta ajattelin antaa tälle mahdollisuuden. 

Miten kävi maaliskuun hiihtotavoitteen?

Hyvinhän siinä kävi ja siitä kiitos kuuluu pääsiäiselle, joka oli tänä vuonna maaliskuussa. Täältä voit lukea tammikuun tulokseni ja täältä taas helmikuun. Suunnittelin, että voisinkohan siirtää muutaman maaliskuussa hiihtämistäni kilometreistä huhtikuulle. Maaliskuulle tuli nimittäin vähän liikaa kilometrejä ja huhtikuussa luonto-äiti taitaa pitää huolen, että hiihdot on etelässä hiihdetty.  

Viime vuonna olen etelässä hiihtänyt viimeisen kerran 18.4. Nyt epäilen kyllä vahvasti, että edes ensi viikolla enää Oittaalla hiihdetään. Positiivisena daamina raahasin kuitenkin sukseni vielä mukanani etelään. Vielä en anna periksi, vaikkakin huomiseksi etelään luvatut vesisateet vetävät positiivisen mieleni hieman synkäksi. 

Yllä olevat kuvat ovat eiliseltä hiihtoreissultani. Hiihdin ensiksi 16,5 kilometriä luistelutyylillä. Kävin vaihtamassa pertsat alle ja niillä sivakoin vielä nippa-nappa 15 kilometriä. En oikein ole päässyt kaveriksi tuon perinteisen hiihtotyylin kanssa. Sen tekniikka ei tunnu sopivan minulle ja totta puhuen uudet monotkin puristavat. 

Ensimmäisen osuuden hiihtokaverinani oli Dr Rangan Chatterjee ja hänen podcastinsa "Feel Better, Live More". Tykkään hänen tyylistään käydä mielenkiintoisia terveyteen ja mieleen liittyviä asioita läpi kiihkoilematta. Pertsaan kaipaisin hieman vauhdikkaampaa menoa ja siitä piti huolen Spotifyn soittolistani. 

En ole liikunnallinen

Juttelin jokin aika sitten ystäväni kanssa ihan kaikesta taivaan maan väliltä. Sellaista ihanaa arjen rupattelua. Välillä vaaleanpunaista pilvihöttöä ja välillä taas hieman synkemmät värit taivaan rannassa.

Hän totesi keskustelun pyörteissä "en ole ollenkaan liikunnallinen". Pääni päälle pompsahti sarjakuvamaisesti iso kysymysmerkki - anteeksi, mitä just kuulin? Ystäväni juoksee, kävelee ja käy salilla, joten minun mittakaavassani hän on erittäinkin liikunnallinen. Juttelimme asiasta ja hän ei tunnistanut liikunnallista puolta itsestään juttelumme jälkeenkään. Sen sijaan hän ihastui kovasti asian uudelleenmuotoilemaani versioon.

" Minulle hyvinvointini on tärkeä ja se koostuu liikunnasta, ravinnosta, unesta ja mielestä.  

Tuosta hän tunnisti liikunnan tärkeyden elämässään. Jäin miettimään, että mitä itse kullekin merkitsee olla liikunnallinen. Toiselle se on juurikin edellä mainittu osa hyvinvointia. Minulle liikunta on perusosa minua - siinä kuin syöminen, juominen ja nukkuminen. Ilman sitä en voisi elää tai ainakaan minulla ei olisi hyvä olla. Myönnetään en ehkä itsekään sanottaisi olevani liikunnallinen. Mitä sitten on olla liikunnallinen? Kurkkasin synonyymikirjastosta ja sieltä löytyivät sporttinen ja urheilullinen. Minun ajatusmaailmassani nuo sanat ovat aika kovia ja kilpailuhenkisiä, sekä viitoittavat myös mieltäni ulkonäköseikkoihin. Itselleni liikunta on toki fyysistä, mutta myös hyvin paljon henkistä hyvinvointia lisäävää. 

Kuvituskuvat ovat viimeisen kuukauden ajalta. On hiihdetty sekä vesisateessa ja pimeässä että puolipoutaisessa. Kuvaavat täydellisestä tätä ihanaa arkea - välillä paistaa ja välillä sataa.