Uusi vuosi, uudet ladut - osa 3

Tämän vuoden postaukset aloitin uudella postaussarjalla - uusi vuosi, uudet ladut. Ajattelin, että postausvuosi on loistava päättää samaan sarjaan. Vuoden aikana sain kokonaista kaksi sarjan postausta tehtyä ja kaksi aihetta sivuavaa. Seuraavassa linkit aiemmin julkaistuihin postauksiin: osa 1, osa 2, pertsaoppi ja täydellinen hiihtokausi. 

Tämän postauksen otsikko olisi voinut olla myös "Oulun taikatalvi". Nimitys on lainattu ystävältäni ja täydellinen nimitys onkin. Olen asunut Oulussa elämästäni enemmän aikaa kuin etelässä, mutta kertaakaan en ole Oulussa käynyt hiihtämässä murtsikkaa. Tai no, jos ei lasketa jotain koulun hiihtoja. Tämän joulun aikaan siihen tuli muutos. 

Etelässä pakatessani pohjoisen reissuamme varten pakkasin murtsikkakamppeet erilleen, helposti autosta mukaan otettaviksi. Sain paikallisoppaaksi sisareni, joka satojen, jos ei tuhansien kilometrien tuntemukselle, tiesi kertoa, mistä löytyisi lunta sopivalla etäisyydellä Oulun keskustasta. Suuntasimme Iinatin hiihtoladulle. Ja voi mikä talvinen kauneus meitä siellä odottikaan. Puut notkuivat lumen painosta. Ladut olivat hyvässä kunnossa ja muita hiihtäjiä ei ollut juurikaan - tai ainakaan ruuhkaksi asti. 

Latu oli suht helppo, oltiinhan Oulun aakeella-laakeella alueella. Siellä ei mäkiä juurikaan ole, mutta se juuri olikin kivaa vaihtelua. Jopa Espoossa kotiladuilta löytyy mäkiä, puhumattakaan Rukan tai Pyhän laduista.  

Hiihtokausi korkattu

Saimme etelässäkin nauttia lumesta ja pakkasesta marraskuun puolella ja se mahdollisti, että lumitykit olivat täydessä työn touhussa useissa etela-Suomenkin kohteissa. Tiedän, kaikki eivät ole samaa mieltä kanssani edellä mainittujen asioiden nauttimisesta. Koen kuitenkin valkoisen maan olevan mukavampi marras-joulukuussa kuin mustan ja olemmehan aika pohjoisilla leveyspiireillä, jossa on neljä vuodenaikaa. Varastossa olevat sukset huutelivat kovasti ladulle pääsyä, mutta muut sovitut tapaamiset ja työt pitivät vielä marraskuussa poissa etelän laduilta. Päätöstä taisi kyllä helpottaa tieto Rukan laduille pääsystä heti joulukuun alussa. 

Voi onni ja autuus ajattelin, kun sain sukset jalkaani. Yritin liuttaa suksea eteenpäin, mutta eihän se mihinkään liukunut. Mietin, että näinkö nopeaan olin unohtanut hiihtotekniikan. Toisella liutuskerralla suksi inahti vähän eteenpäin. Sinnikkäästi jatkettiin matkaa joka toisella potkulla melkein kellahtaen nenälleen ja joka toisella potkulla saaden edes vähän edistystä matkaan. Pakkaslumi ja huonosti huolletut ladut antoivat oman vivahteensa kauden ensimmäiseen hiihtoon. Mutta jee, matkaa tuli kuitenkin enemmän kuin viime kauden aloituksessa ja taidettiin kaikesta nihkeydestä huolimatta mennä vähän lujempaakin. 

Päätimme ottaa kaikki keinot käyttöön ja sukset kävivät huollossa. Seuraavalla kerralla ne luistivatkin jo aika paljon paremmin. Pakkasherra oli päättänyt tehdä hiihtokauden aloituksestamme aika rapsakan mittarilukemien huidellessa - 12 - 13 asteessa. Yllättävän hyvin hiihto kuitenkin kulki tuossakin kelissä ja onhan pohjoisen luonto aivan super kaunis. 

Myös niin kiitollinen, että lonkkani kestää hiihtämisen. Ekan hiihdon aikana tuntui kyllä melkein joka potkulla ja illalla liikkuminen oli kaukana vetreästä. Mutta uskon, että venyttelyt, sauna ja kunnon yöunet auttoivat palautumisessa ja seuraava kerta menikin jo melkein ilman mitään kiputuntemuksia. 

Kiitollinen ja iloinen! <3

Tunnelmallinen Tertin kartano, vol 2

Melkeinpä päivälleen vuosi sitten olimme myös matkalla pohjoiseen lumilomalle. Olemme 10 tunnin ajomatkan vuosien varrella suhanneet lukemattomia kertoja, joten se menee jo aikamoisella rutiinilla. Viime vuonna kuten tänäkin vuonna lähdimme matkaan vasta työpäivän jälkeen, jolloin 10 tunnin ajomatka ei ihan hirvittävästi kuitenkaan houkutellut. Vuosi sitten yövyimme Tertin kartanossa ja sen täydellisen kokemuksen perusteella päätimme toteuttaa saman tänäkin vuonna. 

Tertin kartano on sopivan ajomatkan päässä Helsingistä - ei jäätäisi ihan kotinurkille yöksi, mutta ei menisi myös kovin myöhäänkään. Tänä vuonna olimme varanneet illallisen Tertin kartanon ravintolasta. Ravintola sijaitsee kartanorakennuksesssa, josta kuvat yllä. 

Voi että, millaiseen joulutunnelmaan pääsimme osalliseksi. Ravintola oli täynnä joulua juhlivia porukoita - naiset pikkujoulukoltuissaan ja miehet paremmat paidat päällä. Joulubuffetpöytä notkui yli 50 eri sorttista herkkua. Oli paikallisia erikoisuuksia, mutta myös perinteisiä jouluherkkuja. Tunnelma Tertissä antoi täydellisen alun ei ainoastaan lomaan, mutta myös jouluun. 

Tällä kerralla jo tiesin, että huoneissa odotin eniten pellavalakanoita. Niiden syleilyyn olikin ihana kellahtaa aikamoisen työsyksyn uuvuttamana. Tertissä palvelu on kertakaikkisen ihanaa. Ei mitään päälleliimattua, täydellisesti asiakkaan huomioivaa, aidolla ihmisläheisellä otteella. Edellisellä kerralla ostimme hauskan viinikarahdin, johon voit laittaa tunnelmaan tai hetkeen sopivan koristeen keskellä olevaan koloon. Karahvi on kotona odottanut keittiökaappimme ylähyllyllä sopivaa käyttöönottohetkeä. Tertissä viinikarahvi oli aamupalapöydässä mainiossa käytössä. Siitä sai kaaduttua mysliä. Taidan ottaa saman käyttöön kotonakin. Mister Big ei ollut kylläkään ihan hirvittävän ilahtunut tästä ajatuksesta. Taidan kuitenkin ainakin testata sitä. 

Talvi-Birkenstockit

Kesällä ihastelin super stylen Lattemamma-Sofian Birkenstockeja. Jotenkin en ollut niihin aiemmin lämmennyt. Tai jos niitä ajattelin, niin mieleeni tuli terveydenhuollon ammattilainen työssään. Älyttömän tärkeää työtä tekevät eli siinä ei mitään, mutta omat mielikuvani eivät popoja omiin jalkoihini mieltänyt. Sofialla näin kengät useampaan otteeseen ja eri asujen kanssa. 

Eipä aikaakaan kun löysin itseni klikkailemassa ostoskoriin uusia kesäsandaaleja. Tai niinhän minä luulin. Verkkokauppasurffailuni lopputuloksena minulla oli sekä kesä- että talviversiot. 

Aikamoisen riskin otin, koska en ollut ikinä aikaisemmin näitä popoja edes kokeillut tai saatikka pidempään käyttänyt. Koko meni kerralla nappiin. Käytän yleensä kokoa 38 ja sen näistäkin tilasin. Kesäversiot odottavat ylähyllyllä ensi kesää, mutta nämä talviversiot ovat olleet jokapäiväisessä käytössä. Karvaversiot ovat super mukavat jalassa ja ovathan ne nyt niin söpön väriset, ettei mitään rajaa. 

Suloista joulun odotusta! <3