Rakas treenipäiväkirja ...

Täällä ollaan taas - edellisestä kerrastahan ei olekaan kuin muutama vuosi - niin siis treenipäiväkirjasta ; ) Kovasti olen sinua kaivannut ja toivottavasti sinäkin olet kaivannut minua. Treenit ovat sujuneet tällä viikolla kertakaikkisen mallikkaasti. Ensi viikolla ei tällä samalla mallilla sitten jatketakaan, kun tulee työmatkaa ja muita menoja. Sellaista se elämä on.

MAANANTAI: Perinteinen ratsastuskoulutunti. Olen jo vuosikausia aloittanut viikkoni ratsastustunnilla. Vähän meinasi pupu mennä pöksyyn, kun ope kertoi meidän menevän puomeja. Ovathat ne sentään sellaiset 10 - 15 cm maanpinnan yläpuolella. Meillä hurmuri-Hildan kanssa meni superhyvin. Lopputunnista kävi  ikävästi kanssaratsastajalle. Vihon viimeisellä laukkaympyrällä heppa kompastui puomiin ja kaatui ratsastajan lentäessä selästä. Onneksi kummallekaan heistä ei käynyt mitenkään. 

TIISTAI: Tapasin Personal Trainerini salilla. Kuntosalilla olen niin epämukavuusalueellani, mutta on supertärkeää pitää lihaskuntoa yllä. Salin jälkeen vielä siivosin yläkertamme. Eikö sekin voida vähän niinkuin laskea treeniksi?

KESKIVIIKKO: Lepo- ja palautuspäivä. Vai laskettaisiinko treeniksi aamun pulahdus mereen? Vesi alkaa olla jo aika vilpoista. Mielestäni illan kävelyt tavaratalossa, on myös pikkutreeniin verrattavissa. 

TORSTAI: Toinen ratsastustunti tällä viikolla. Olin rästimässä aiemmalta viikolta väliin jäänyttä tuntia. Heppani oli ennen tuntia nihkeyden perikuva Onko pakko -ilmeellään, mutta itse tunti meillä meni täydellisesti. Sulkutaivutukset melkein tyyliin Grand Prix -ratsukko. ; )

PERJANTAI: Paras aamun aloitus on treeni. Tällä kertaa treenasimme PT-Marikan kanssa meillä kotona ulkona. Näiden PT-treenien tärkein tarkoitus on lihaskunnon kasvattaminen mottoni ollessa "Vahvana kaiken ikää".

LAUANTAI: Lepo- ja palautuspäivä. Ihan yhtä tärkeä kuin itse treenipäiväkin tai jopa melkein tärkeämpi.

SUNNUNTAI: Uhmasimme syysmyrskyä ja hyppäsimme pyörien selkään. 25 kilometriä vispasimme mieheni miettiessä, että kaatuukohan joku puista päällemme ja minä miettien nälän kurniessa mahassa, että mitä syömme treenin jälkeen. Tein pyöräilyn jälkeen vielä setin lihaskuntoa - vatsat, pakarat ja yläkroppaa.

ENERGISTÄ VIIKKOA! 

  

Niin valloittava Pieni merenneito

En edes muista milloin viimeksi olen ollut teatterissa, saatikka että muistaisin mitä olin katsomassa. Eilen illalla asiaan tuli muutos, kun olimme Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa Disneyn Pieni merenneito -musikaalia. Kuukausi sitten sain päähäni, että tänä syksynä aika ei saa vaan hujahtaa ohitse ja mitään kiinnekohtia ei jää. Ensimmäiseksi varasin tosiaan teatterin. Se ei ollutkaan ihan mikään läpihuutojuttu, koska elokuussa uusinta ensi-iltansa saanut huippumusikaali onkin tosi suosittu. 

Musikaalia oltiin katsomassa tosi laajalla ikäskaalalla. Oli niin harmaahapsisia senioreita kuin nuorempaa alakouluikäluokkaa ja kaikkia siihen väliin. Pieni merenneito sopii aivan loistavasti kaiken ikäisille. Lavastukset olivat kertakaikkisen upeat. Havahduin oikein itsekin kuinka lumouduin niistä ja välillä tunsin jopa melkein olevani stagella näytelmän tempaistessa mukaansa. Hahmojen puvustukset olivat loistavat. Mietin, että miten ikinä kukaan on keksinytkään, miten merenneidot ja muut vedenalaiset ystävät saatiin elehtimään niin aidon oloisesti.

Jos en ollut ollut teatterissa ikuisuuteen, niin myös korkkareiden käytöstä on hetki. Nykyinen työni on pääasiassa etätyötä, joten kotona ei tule korkkareita vetäistyä jalkaan. Nyt illan kunniaksi halusin myös fiilistellä korkeampaa kantaa ja kun suuremmaksi osaksi kuitenkin istuisimme, niin ei ollut huolta korkkareille jaksamisesta. Olipas kuulkaa kiva välillä olla ihmisten ilmoilla kuten ns. entiseen aikaan ennen koronaa.