Lisää omenaherkkuja

Tämän syksyn valtavaa omenasatoa tainnuttaaksemme olemme koko suvun voimin googlanneet sanoilla "omenaresepti", "omenaohje", "mitä tehdä omenoista?" ja mitä kaikkea muita hakusanoja olemmekaan keksineet. Edellisessä postauksessa kerroinkin jo, mitä kaikkea olemme tähän mennessä omenoista tehneet. Niitä on kuitenkin vielä valtava määrä jäljellä, joten tässä otos leivonnaista, joihin olemme omenoita saaneet upotettua. 

Vanhemman nuoren neidin kanssa värkkäsimme Kinuskikissan ohjeella voitaikina-omenaruusuja. Niistä tuli tosi kauniita. Itse ehkä lisäisin hieman enemmän vaniljasokeria, mitä nyt näihin ensimmäisiin luomuksiimme laitoimme. Vanhempi nuori neiti ideoi, että ruusukkeisiin voisi laittaa väliin vaniljakreemiä. Jäimme  miettimään, että mitenkähän sitten on kypsymisen laita. Taidamme kuitenkin antaa idealle mahdollisuuden ja sittenpähän tiedämme. 

Perinteinen Boston-kakku tuli myös tehty. Ei maailman nätein, mutta niin makoisa. Äitini kertoman mukaan väliin oli tullut vähintäänkin riittävästi omenahilloa, mutta siltikin tuntui, että sitä olisi saanut olla enemmän. 

Omenapannukakku on perinteinen pannukakku, johon on päälle lisätty omenaviipaleita. Itse edustan yksinkertainen on kaunista -ajatusmaailmaa, joten tässäkin tapauksessa syön erittäin mielelläni pannukakkua ja omenoita, mutta molemmat erikseen, eikä yhdessä. 

Omenavarkaissa

- Äiti, olin tänään omenavarkaissa, nuorempi nuori neiti kertoi viikolla. Hän oli ollut vierailemassa ystävänsä luona ja huomannut pihalla omenoita notkuvan puun. Omenat olivat kuulemma valtavan kokoisia - puolikas riitti puuroannoksen kaveriksi. Olin tosi tyytyväinen nuoremman nuoren neidin teosta. Terveellistä syötävää pois pilaantumasta, vaikkakin Huono äiti -syndrooma meinasi kuiskutella korvaani, etten saisi moiseen kannustaa.  

Tänä vuonna ei ole itse tarvinnut lähteä omenavarkaisiin, kun omat puut notkuvat kypsyvien omenien painosta. Viime vuonna tilanne oli aivan toisenlainen. Puut tuottivat vain muutaman hassun pienen omenalta näyttävän, mutta ei yhtään maistuvan, vihreän hedelmän. 

Omenoista on tehtyä hilloa kolmella eri menetelmällä. Niistä on myös leivottu piirakoita ja tehty omena-kaurapaistosta. Niitä on kuivattu ja mehustettu talven varalle. Myös syöty sellainen määrä, että lääkärin pitäisi pysyä tosiiii kaukana. Kovin mielellään vastaanotetaan vinkkejä, mitä muuta vielä voisi omenoista tehdä? 

Omenamestari a.k.a äitini kerää kaikki maahan pudonneetkin omenat. Hän puhuu pudokkaista. Ymmärrän toki, ettei niitä kannata maahan jättää ja huokuttelemaan paikalle hiiriä, rottia tai muita ei-toivottuja vieraita. Yleensä alkukesästä hän laskee, kuinka monta omenaa puihin on tulossa. Tänä vuonna on tainnut laskut mennä sekaisin tai ne eivät ole pysyneet mukana tässä hurjassa omenamäärässä. 

Juoksut on juostu

Henkireikäni, ajatusteni tuulettaja, voiman antaja - kaikessa yksinkertaisuudessaan osa minua, eikä pelkkä harrastus - sitä juoksu minulle on ollut.  

Olen elämäni aikana juossut 11 maratonia ja muutamia puoliskoja, Ensimmäinen maratonini oli nopein,kun en vielä tiennyt mitä tuleman pitää. : ) Ajat eivät ole olleet huippuja, mutta joka kertaa voittajana maaliin.

Juoksu on ollut enemmän kuin pelkkä harrastus, se on ollut osa minua ja yhtä tarpeellinen kuin syöminen, juominen ja nukkuminen. Sitä oli myös helppo tehdä, koska ei sidottu aikaan tai paikkaan. 

Kolme vuotta sitten kuulin sanat "juoksut on juostu", kun lonkassani todettiin nivelrikko, Sanat ottivat koville ja itkuhan siinä tuli. Olen kiitollinen, että olen nuo maratonit juossut. Nyt niitä ei enää juostaisi. Edellä mainitut sanat sanonut työpaikkalääkäri yritti lohduttaa minua, että ole kiitollinen, ettei ollut syöpä. Totta kai olen siitä äärettömän kiitollinen ja ikionnellinen, mutta samalla menetin osan minusta. Henkilö, jolla ei ole ollut vastaavaa tilannetta ei osaa kuvitella, miltä minusta tuntui. 

Pieniä lenkkejä olen viime aikoina juossut ja jokaisesta niistä super-onnellinen. Pohjoisen Metsäbulevardi on siihen puuhaan täydellinen. Pohja on hiekkatie, jolloin iskutus ei ole niin kova. Juoksu urheilulajina on yksi kovimmista nivelille ja luustolle, juurikin sen iskutuksen takia. Näin ollen en enää juokse ollenkaan asfaltilla. 

Niin onnellinen, että maratonit juoksin silloin kun niin halusin, enkä jäänyt odottamaan sopivampaa aikaa. Toki elämä oli tosi intensiivistä, mutta niin on nytkin ja jos jotain olen oppinut, niin ei kannata jäädä jossittelemaan tai elämään sitku tai mutku elämää. 

Nainen autokaupassa

Nainen ja autokauppa tuntuu olevan vielä näin 2020-luvullakin ihmeellinen yhtälö. Jätin oman autoni merkkihuoltoon ja sain koeajoon päiväksi myymälän puolelta auton. Huolto hoitui todella mallikkaasti, eli siellä nainenkin on ihan oikea asiakas. 

Mutta mutta, ennen kuin hyppäsin oman armaan ratsuni rattiin, niin kiertelin automyymälän puolella potkimassa renkaita. En ehkä osannut sitä hommaa niin taidokkaasti kuin miehet, koska yksikään paikalla olleista neljästä miesautomyyjästä ei osoittanut minuun minkäänlaista kiinnostusta. Olikohan tietokoneen ruudulle ilmestynyt juuri uusi automalli tai maksettavat bonukset, jotain mielenkiintoista siellä täytyi olla, koska ruutua tuijotettiin niin intensiivisesti.

En haluaisi uskoa, että yhä tänä päivänä on paikkoja, joissa nainen ei ole oikea asiakas. Valitettavasti näin vielä vaikuttaa olevan. Julkaisin myös Linkedinnissä tästä postauksen ja se sai kymmeniä kommentteja vastaavista tilanteista. Niissä kylläkin myös miehet ja rönttävaatteisiin pukeutuneet henkilöt eivät olleet saaneet palvelua. Esitettiin myös vaihtoehdoksi nettikauppaa. Ainakin minulle auton osto on yksi suurimpia elämäni aikana tekemiäni ostoksia ja haluaisin nähdä livenä ostokseni ennen ostopäätöksen tekemistä 

Kuvat liittyvät vahvasti aiheeseen. Tuossa vaiheessa vielä luulin, että tässähän aletaan hieromaan autokauppoja. Autokuumetta on nimittäin lievästi sanottuna havaittavissa. 

Kiitos, kun "kuuntelit" valitukseni. Mutta jos näistä asioista ei puhuta, niin mikä ei muutu. Sanan "hyvä asiakaskokemus" toivoisin kuuluvan myös autokauppojen sanavarastoon.