Katson maalaismaisemaa ...

 ... ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vaan saa aina asustaa, lauletaan suomalaisessa ikiklassikossa. Olen kaupunkilaistyttö, joka on viettänyt kaikki lapsuutensa kesät maaseudulla. Tänään just nuorempi nuori neiti kysyi, että onko yhtään kesää jäänyt väliin, etten olisi ollut rakkaassa kesäpaikassamme maaseudulla. Vastaus on lyhyt ja ytimekäs - ei ole. Lapsuuden kesien jälkeen kesäisin maalla vietetyt hetket ovat vaihdelleet vajaasta viikosta useampaan kuukauteen, mutta joka kesä olen siellä käynyt. 

Olen todennut, että unelmani olisi asua talvet maailmalla miljoonakaupungin sykkeessä ja kesät Suomessa maaseudulla. Kummassakaan en haluaisi tai voisi asua koko vuotta, mutta yhdistelmä olisi minulle täydellinen. 

Olemme jälleen kerran viettämässä juhannusta Pohjois-Suomen maaseutumaisemissa. Tänä juhannuksena saderintama on ollut pysähtyneenä päällemme ja vain haaveeksi on jäänyt ulkona syömiset. Mutta onneksi sade on tullut vetenä, eikä lumena ja kuinka ihanan raikas ilma onkaan sateen jälkeen. Myös luonto näyttää jotenkin kirkkaamman vihreältä sateen jälkeen kuin ennen sadetta. 

Kiitollisena perheen kanssa yhdessä vietetyistä hetkistä<3 Ne, kun eivät ole mitään itsestään selvyyksiä. 

Viehättävä Wimbledon

Onpahan ollut kevät, sanonpahan vaan. Viimeisen kahden kuukauden aikana olen ollut ulkomailla enemmän kuin edeltävän kahden vuoden aikana. Ennen muinoin matkustin työni puolesta sen verran, että tiedän glamourin olevan siitä kaukana. Toisaalta valehtelisin, jos väittäisin, ettenkö siitä kuitenkin tykkäisi. Saan ehdottomasti enemmän energiaa kohtaamalla ihmisiä eri paikoissa, kuin vain tuijottamalla läppärin ruutua. 

Amsterdamin lisäksi olen ollut viimeisen kuukauden aikana kaksi kertaa Wimbledonissa, UK:ssa. Wimbledon oli minulle uusi tuttavuus. Toki paikkakunnan nimen tiesi siellä pelattavista tosi tunnetuista tenniskisoista, mutta en ollut ikinä aikaisemmin käynyt siellä. Lontoossa olen ollut vuosien varrella useampaankin kertaan, joten koko UK ei ollut minulle ihan tuntematon maaperä. 

Wimbledon näyttäytyi minulle todella viehättävänä, erittäin englantilaisena pikkukaupunkina. Talot olivat kauniita pieniruutuisine ikkunoineen ja erittäin hyvin  hoidettuinen pihoineen. Olin varsinainen turisti, melkein itseänikin hävetti, kun kuvailin ohi kulkiessani taloja. Siellä olisi ollut myynnissäkin talo, kuten kuvan kyltistä näkee. Lontoo näkyi tietyn mäen päältä siluettina, kun osasi katsoa oikeaan suuntaan. Keskustasta löytyi ruokakauppoja, vaateliikkeitä, ravintoloita - voisin kuvitella, että kaikki tarpeellinen arkeen. 

Keskustan tuntumassa oli myös heppatalli, joten voitte uskoa, että tämän tätiratsastajan sydän oli ihan sykkyrällä, kun aamulla ratsastusryhmät lähtivät aamukävelylleen. Ehkä seuraavalla kerralla, otan omatkin ridauskamppeet mukaan.