Keväinen Amsterdam

Huhtikuun lopussa suuntasimme Amsterdamiin. Matkalla oli iso, erityinen merkitys - olihan se äitini 80-vuotissynttärimatka, kylläkin vuoden myöhässä. Viimeiseen asti jännitimme pysyisivätkö kaikki terveinä ja pääsisimme koko 11 hengen voimin matkalle. Tähdet olivat kohdillaan ja niin saimme nauttia usean päivän ajan keväisestä Amsterdamista. 

Ennen tätä reissua oma tarttumapintani Amsterdamiin oli ainoastaan koneen vaihto Schipholin lentokentällä. Jos minun pitäisi nyt kiteyttää Amsterdam, niin se olisi - kanaalit, polkupyörät ja kaunis vanha arkkitehtuuri. Polkupyöriä oli kaikkialla, mutta suureksi ihmeeksi kypäriä ei käyttänyt oikeastaan kukaan. Pyörät olivat mallia kaupunkimummopyörä, joissa oli etutarakalla laatikko (yleensä neliskulmainen ja muovinen) tavaroiden kuljetusta varten. Vanhat talot olivat niin kauniita upeine ulko-ovineen ja kauniine istutuksineen. Toki tiesin etukäteen Amsterdamin kanaalit, mutta että niitä oli niin paljon hämmästytti minua ja luohan se kaupunkiin ainutlaatuisen miljöön. 

Kiersimme tärkeimmät nähtävyydet, vaikkakin osa niistä hieman arvelutti minua. Jos et heti saanut kiinni, mitä tarkoitin, niin vinkkisanana olkoon "lyhdyt". Ylläoleva kuva on kuninkaan palatsista, joka sijaitsee aivan Amsterdamin keskustassa.  Sääolosuhteet olivat keväiset - aurinkoa, sadekuuroja ja tuulenpuuskia. Tässä pikakatsaus Amsterdamiin. Seuraavassa postauksessa siirrytään Amsterdamin ulkopuolelle, missä miljoonat tulppaanit häikäisivät kauneudellaan.

Täydellinen hiihtotalvi 2022-2023

Huhtikuun vetelee viimeisiä päiviään ja kevät pilkistää jo nurkan takana. Helsingissä Paloheinässä intohimoisimmat hiihtäjät vielä suihkivat laduilla. Ja hei, pohjoisessahan on vielä kevään parhaimmat hiihtokelit - ainakin jos lähtee matkaan aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Keskellä päivää aurinko on voinut tehdä tepposiaan laduille ja luisto on tipotiessään. 

Päätin hiihtokauteni viime viikolla. Poikkeuksellisesti se päättyi tänä vuonna etelän laduilla. Pääsiäisen jälkeen raahasin vielä hiihtokamppeeni etelään, kun kuukausitavoitteestani puuttui kilometrejä. Yleensä olen jättänyt pääsiäiseltä sukset pohjoiseen odottamaan kauden avausta itsenäisyyspäivän tienoolla. Jännä nähdä ensi syksynä, että pääsisikö sitä jo marraskuussa etelässä hiihtämään. Eipä mennä nyt kuitenkaan asioiden edellä ja pysytään vielä hetki juuri päättyneessä kaudessa. 

Tällä kaudella hiihdin enemmän kuin edellisellä. Alunperin asetin ainoaksi tavoitteekseni hiihtää omaksi ilokseni. Havahduin jossain vaiheessa, että kuukausittain kilometrejä kertyi enemmän kuin edellisellä kaudella ja siitä tuo huhtikuun kilometrit täyteen -tavoitteeni tuli, koska eihän se voisi jäädä vähäisemmäksi kuin mitä olin jo toteuttanyt joulu-maaliskuussa. Päälajini on vapaa tyyli, mutta tänä talvena perinteinen tyyli kampesi vahvasti vapaan rinnalle. Talven pisin lenkki pertsalla oli 22 km, vapaalla tuli viuhdottua hieman pidemmällekin. Otin muutaman tekniikkatunnin perinteisen hiihtoon. Ajattelin, ettei ihan kaikkea tarvitse opetella kantapään kautta. 

Eniten hiihdin Oittaalla Espoossa ja Rukalla, mutta kivasti tähän talveen mahtui uusiakin paikkoja. Kävin Lahti-työpäiväni jälkeen testaamassa Salpausselän ladut ja Espoon latujakin testasimme Leppävaarassa ja Gumbölessä. Hanikassa, Espoossa on läheisin latu, mutta tänä talvena sen käyttöaste jäi tosi vähäksi. Jotenkin se latu oli aina huonossa kunnossa ja onhan sen suhteelliseen lyhytkin. Tänä talvena en hiihtänyt kertaakaan meren jäällä. Olosuhteet siihen eivät vaan olleet sopivat. Joko jää oli sen verran ohut, etten sinne uskaltautunut tai jää oli peilikirkas, jolloin vapaan tyylillä ei hiihtämisestä olisi tullut mitään. 

Hiihtämisessä minua erityisesti viehättää ulkona ja luonnossa oleminen. Lajin monipuolisuus ja koko kropan likoon laittaminen saavat myös plussapisteitä. Koen, että hiihto on verrattavissa rakkaaseen urheilulajiini juoksuun. Molemmissa liikutaan luonnossa ja suoritus on yleensä pitkäkestoinen.