Tätiratsastajan unelma - Helsinki International Horse Show

Tätiratsastaja oli aika elementissään, kun ensimmäistä kertaa elämässään oli tänä viikonloppuna katsomassa kunnon ratsastuskisoja. Oman heppatallin kisoja olen ollut katsomassa ja onhan niissäkin omanlaisensa viehätys ja jännitys. Mutta nyt istuttiin jäähallin lehtereillä ei seuraamassa mustan kiekon perässä luistelua ja lipumista maaliin, vaan miten uljaat ratsukot pärjäävät olipa kyseessä sitten kansallinen tai kansainvälinen koitos. 

Näin ekakertalaiseksi sain vielä heti koko kattauksen. Oli sekä kouluratsastusta että esteitä ja niin poneja kuin kunnon kokoisia hevosia. Täytyy sanoa, että pääni oli sen verran pyörällä, etten oikein edes tiennyt mitä odottaa ja siitä oli pitänyt huolen myös varsin tiivis ja vilkas edeltävä työviikko. Yllä olevassa kuvassa ratsastajat tutustuvat rataan ennen kisaa yksin, yhdessä valmentajansa tai muun tukijoukon kanssa. Tässä he suunnittelevat miten radan ratsastavat, mitä linjoja käyttävät ja kuinka monta askelta tulee esteiden väliin. Tietäjät tietävät, mistä on kyse. 

Oli upeaa nauttia fiiliksestä kuin myös visuaalisista elementeistä. Esteet olivat kisasponsoreiden värien ja logojen kyllästämiä. Ei haitannut. Kukat, viherkasvit ja kauniit ruukut antoivat kauniin lisän kentälle. Jos mitään ymmärrän, niin niillä taisi olla paikoitellen ihan oikea virkakin helpottamassa hevosta esteiden hahmottamisessa. Yllä kuvissa oleva Helsinki-este oli erittäin kaunis ja samalla myös vaativa ratsastaa. En voi käsittää, miten ratsukko pääsi tuon muurin yli, mutta niin siitä vaan mentiin. 

Voin vain kuvitella, kuinka tämä tapahtuma on juurikin se heppatytön unelma, jossa hankitaan sille hoitoponille kaikki tarpeellinen ja ihan välttämätön. Tätiratsastajan onneksi expo-alue oli niin täynnä innokkaita hevosharrastajia, että uusi bling-bling kypärä tai mittatilaussaappaat jäivät vielä toivelistalle. Inspiroivan poikkeuksen toi heppakansan unelmakattaukseen expo-alueella ollut Pure Equestrian -brändi. Tämä suomalainen vastuullinen vaatemerkki herätti kiinnostukseni klassisuudellaan, jossa on twisti modernia katusporttimuotia. 

Tulipahan taas kiva lisä elämäni helminauhaan! 

Syksyn lukemiset

Rakastan lukemista, mutta myös kirjoittamista. Olen viime aikoina keskustellut useamman tahon kanssa blogien merkityksestä. Onko niillä enää roolia vai olisiko niin, että niillä on jälleen rooli? No niin tai näin, itse asettelin sormet näppäimille ja päätin, että miksi ihmeessä vain haaveilen asiasta, kun sen voin toteuttaakin. Joku viisas on sanonut "If you can dream it, you can do it." 

Syksyn kirjasatoni on kolme hyvin erilaista kirjaa. Ostin kaikki kirjat kylläkin samalla kerralla elokuussa. Jotta olen uskottava vaikuttaja täytyy minun tämän hetken valitseville tavoille uskollisena mainita, etten ole todellakaan mikään kirjakriitikko tai sen sortin asiantuntija, vaan teksti on tämän hetken tuntemukseni ja näkemykseni asiasta. 

Ensimmäisenä luin Satu Rämön esikoisromaanin Hildur. Islannin vuonot ja jylhät maisemat nappasivat mukaansa. Olen matkustanut Islannissa ja näin oli helppo samaistua kirjan tunnelmaan. Satu oli taitavasti tarinaansa nivouttanut tämän hetken trendejä ja ilmiöitä. Kirja oli kaiken kaikkiaan muutenkin loistavasti kirjoitettu ja piti kiinnostuksen yllä ihan viime sanoihin asti. Luin kirjan kirjaimellisesti siltä istumalta. Pienen särön ylistyslauluuni tuo kirjan tyyli, siinä oli jotain tuttua. Jotain joka tuntui jo kertaalleen koetulta. Ehkä jonkun toisen suomalaisen rikoskirjailijan jo tunnetuksi tuoma sävy. 

Toisena kirjana luin Martina Aitolehden elämänkerran. Kirjan vahva nimi "Taistelija" houkutteli. Voisiko lööppikuningattaresta olla noinkin ison sanan taakse seisomaan? Mikä on Martinan kirjassa kerrottava taistelu?  Mietin myös, että luenko kirjan vain tirkistelläkseni super-julkkiksen elämää ja olisikohan se toisintoa jo keltaisesta lehdistöstä luetusta saagasta. Jo ensi kappaleista lähtien Hippo Taatilan loistava verbaliikka kaappasi mukaansa ja piti kiinni koko kirjan ajan. Kuinka taitava hän onkaan!! Kirjassa oli tuttua lehdistä luettua Martina, mutta myös sitä taistelijaa. Meillä kaikilla on taistelut taisteltavana, olitpa sitten kuinka julkkis tai et. Minulle kirjasta välittyi määrätietoinen, sinnikäs, omaa polkuansa kulkeva rautainen business-nainen.  

Kolmas lukemani kirja oli myös elämänkerta. Odotin tältäkin kirjalta paljon, saihan se juuri ennen julkistusta suuren media-huomion Redraman elämässä tapahtuneen käänteen takia. Olin hämmentynyt, kuinka kirjan rankat kertomukset vaikuttivat jopa mielialaani. Hetkellisesti rinta-alaani puristi ja musta pilvi leijaili pääni päällä. Toisaalta oli erittäin mielenkiintoista ja jopa raadollista lukea elämästä, joka on niin kaukana omasta. Kirja ei vakuuttanut kirjoitustyylillään. Useita kohtia sain lukea moneen kertaan ennen kuin viesti avautui. En muista myös milloin olisin viimeksi havahtunut kirjassa niin useaan kirjoitusvirheeseen kuin tässä oli. Koen kuitenkin, että on virkistävää ja jopa hyödyllistä lukea erilaisia kirjoja, jotka eivät niin paljon juuri minua puhuttele, mutta antavat ajattelemisen aihetta.