Haaste - sukunimen 1. kirjain (Y)

Huomasin Annukan KOTONASI-blogissa kivan haasteenja reippaasti sen sieltä kopioin. Kohdallani se ei ollutkaan niin helppo, kun sukunimeni alkaa Y-kirjaimella. Kokeillaan kuitenkin mitä tästä tulee. 

Tehtävänä on kirjoittaa otsikkosanojen alle asioita, mitä ne tuovat mieleen käyttämällä oman sukunimen ensimmäistä kirjainta. Ensin siis vain yksi sana ja sitten perusteluja, jos niin haluaa.

Postauksessa käytetyt kuvat ovat löytöjäni vähän sieltä sun täältä. 

VAATE

Yöpaita. Kai yöpaitakin on vaate. 

JUOMA

Yrttitee. En ole ollenkaan teen ystävä, saatikka yrittiteen, mutta se nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Vai onko jotain muita Y-kirjaimella alkavia juomia?

PAIKKA

Ylikylä tai Ylläs. Ylikylä on kaupunginosa Rovaniemen kupeessa, josta sukujuureni juontavat. Ylläksellä vietin pikkutyttönä usein hiihtolomani perheeni kanssa. 

RUOKA
Yrtit. Vai tulikohan tuo jo juoman yhteydessä käytettyä? Aina välillä innostun yrteistä jopa niin paljon, että kuvittelen itse niitä kasvattavankin. Se innostus loppuu yleensä aika nopeaan.  

ELÄIN 

Ihan mahdoton keksiä tähän mitään. Mieleeni tuli ainostaan Yökkönen, mutta se taitaa olla hyönteinen. Sillä nyt kuitenkin mennään. 

TYTÖN NIMI

Yvonne. Tämä tuli jostain ihan puskista ensimmäisenä mieleen. En tunne ketään tämän nimistä. Joku missi taisi olla ikuisuus sitten Yvonne etunimeltään. 

POJAN NIMI

Yrjö. Silloisella ala-asteella, nythän ne ovat alakouluja, meillä oli opettaja nimeltään Yrjö. Voinette jo arvata, ettei hän ollut meidän suosikkiopettaja. Pikkuisen pelottava, sellainen keski-ikäinen, tumma hiuksinen, tiukka ilme kasvoilla. Kaikenlaisia muistoja sitä on opettajista jäänyt.

AMMATTI

Ylilääkäri. Se vaan tuli ensimmäisenä mieleen. 

KUVAUS HENKILÖSTÄ

Yltiöpäinen. Henkilö voi olla myös ystävällinen, ylimielinen tai yrmy. Valitettavasti tänä päivänä törmää aika usein ylimielisiin ihmisiin, joilla oma etu on numero ykkönen ja muilla ei väliä. Itse taas arvostan ehdottomasti ystävällisyyttä. Yltiöpäisyyden näen myös rohkeutena ja uskalluksena. 

JOKA KODISSA

Toivottavasti yhteisöllisyyttä ja ystävällisyyttä. Niillä pärjää tosi pitkälle. 

Olipa aika vaikea, kun ihan hirvittävän moni sana ei ala y-kirjaimella. 

Ensimmäinen musta pipo ikinä

Ihastuin viime vuoden lopulla luonnonvalkoiseen pitkään untuvatakkiin. Just sellaiseen Michelin ukko -takkiin, jollaisia on kaikilla. Suunnittelin, kuinka takki  tarvitsisi kaverikseen ehdottomasti mustan pipon, sekin mallia "kaikilla on nyt sellainen". 

Aloitin pipon kutomisen ja odottelin, että takki tulisi riittävän suuren aleen, jotta raskisin sen ostaa. En nimittäin tarvitsisi yhtään uutta takkia, joten en voinut mitenkään muuten kuin suurella alennuksella perustella takin ostoa itselleni. Niinhän siinä sitten kävi, että takit myytiin ennen kuin ehdin kaupoille asti. Pipo oli kuitenkin jo kovaa vauhtia valmistumassa. Kun pipo oli valmis, hoksasin, että minullahan ei ole ollut ikinä aikaisemmin täysin mustaa pipoa. Aika jännä, koska näitä itse tehtyjä pipoja on kuitenkin aikamoinen määrä.  

Viikonloppuna pääsin ulkoiluttamaan uutta pipoani vielä suht talvisissa olosuhteissa. Nyt on pari päivää vaikuttanut hieman huolestuttavalta talvikelien suhteen. Mieheni kyllä just huikkasi lehdessä lukeneen pakkasten palaavan ja lunta sataa päivittäin ja sehän sopii oikein loistavasti minulle. 

Viimeinen viisaudenhammas lähti

Ensiksi joulun tienoilla epäilin jomotusta poskiontelotulehdukseksi. Sitä se ei ollut. Seuraava arvaus oli korvatulehdus. Ei tärpännyt silläkään kertaa. Olisiko joku vika imusolmukkeissa? Vai mikä ihme on tämä puolen pään jomotus, mietiskelin. Vuoden vaihteen loma-aika oli myös meneillään ja kipu aiheutti harmituksen mietteitä, menisikö lomailut pilalle. En ollut aikaisemmin potenut hammaskipua, joten en tajunnut kivun epämääräisyyden kuuluvan juurikin hammasoireisiin. Särkylääkkeet pitivät kivun poissa ja sain loma-ajan hiihtoni hiihdeltyä. Heti kotiin paluun jälkeen varasin ajan hammaslääkärilleni. Bingo - kipu saatiin kohdistettua viimeiseen jäljellä olevaan viisaudenhampaaseen ja sen juuressa olevaan tulehdukseen. 

Huippuhammaslääkärini sai varattua päivystysajan muutaman päivän päähän heidän suukirurgilleen. Kipu oli vielä siedettävyyden rajoissa ja hallittavissa särkylääkeillä, mutta oireiden muuttuessa hampaan poisto-operaatio olisi tehty heti. Minulla on korkea kipukynnys, mutta hammaslääkärillä käynti on yksi niistä kaikista epämielyttävimmistä asioista. Onneksi viime kesänä löysin tämän loistavan hammaslääkärin ja hänen ansiostaan hammaslääkärikäynneistäkin on tullut astetta mukavampia. Pienoinen paniikki meinasi syntyä, kun tajusin, että tuttu ja turvallinen ammattilainen ei minua operoisikaan tällä kerralla. Hän kuitenkin hoiti kaikki järjestelyt ja minun rauhoittelun sellaisella ammattitaidolla ja empatiakyvyllä, että en oikein edes tajunnutkaan millaiseen operaatioon olin menossa. Ehkä kova kipu ja siitä eroon pääseminen vaikuttivat asiaan ja myös, ettei minulle ihan taidettu kertoa etukäteen koko totuutta hampaani tilasta. Hyvä niin, koska itse asiassa sillä tiedolla en olisi tehnyt yhtään mitään. 

Operaatiopäivän aamuna tarkistettiin vielä hampaan tilanne. Hammas oli täysin näkyvillä ja ei sen puolesta vaatinut mitään erikoishuomioita. Sen juuressa ollut laaja tulehdus  ja hermon läheisyys vaativat sitäkin enemmän. Tiesin olevani ammattilaisten käsissä, joten en oikeastaan ihan hirveästi hermoillut tilanteesta. Hammas ei kuitenkaan alkuperäissuunnitelman mukaisesti lähtenytkään kokonaisena yhdellä nykäisyllä. Kesken operaation tarvittiin lisää työkaluja, jotta hammas & juuret saatiin palasiksi ja helpommin irroitettua. Suuhygienisti ihanasti asetti kätensä olkapäälleni operaation aikana ja sanoi rauhoittavalla äänellä "tosi hyvin menee".  Suukirurgi esitteli minulle irrottamiaan verisiä hampaan palasia ja minä mietin, että älä nyt vaan heitä niitä roskiin, koska tarvitsen ne hammaskeijua varten. Tämä hammas on mielestäni vähintään Celinen laukun arvoinen. 

Kauhukertomuksissa viisaudenhampaan poiston jälkeen poski yleensä turpoaa kaksinkertaiseksi ja mustuu. Minä selvisin niiltä. Vaikeinta oli olla hikiliikkumatta viikon verran operaation jälkeen. Ajattelin kuitenkin ottaa ohjeet tosissaan, koska tulehdus oli ollut sen verran laaja ja kipua en missään nimessä haluaisi takaisin. 

Kiitos Ebeling Hammaslääkärit ja erityisesti Henrikka Hotulainen sekä Mikko Saloniemi, olette alanne ammattilaisia, joilla on käsittämätön kyky huomioida asiakas.    

Pakkasrajani on -15 c

Rakastan ulkona olemista ja liikkumista. Voin täydestä sydämestäni sanoa olevani ulkoilmaihminen. Se tunne, kun raitis ilma täyttää keuhkoni ja energiaa virtaa siten kroppani joka sopukkaan. Jos vaan on mahdollisuus, niin liikun aina ulkona. Vesi- tai lumisateet eivät haittaa, eikä tuuli. Joskus pimeys ulkona voi aiheuttaa extra sydämenlyöntejä, mutta tosi harvoin olen niin pimeässä ulkoilemassa, että sen syyn piikkiin voisi mitään laittaa. 

Yksi asia kuitenkin haittaa ja se on kova pakkanen. Sanotaan, että ulkoilu on pukeutumiskysymys. Sen allekirjoitan ja sitä se hyvin pitkälti onkin. Mutta kun on kyse hikiliikunnasta tyyliin juokseminen, hiihtäminen tai ratsastus, niin pakkasrajani on -15 c. Sekä yllä että alla olevat kuvat on otettu vuodenvaihteen aikaan Rukan hiihtolenkillä, jolloin mittarilukemat käväisivät parhaimmillaan vai olisiko se pahimmillaan -19 c huitteilla, mutta keli oli niin uskomattoman kaunis, etten malttanut jäädä sisälle. Hiihdin tosi rauhallisesti, lähinnä nautiskellen näkymistä. Kovin korkealle aurinko ei vielä noussut, mutta nousi kuitenkin. Auringonlaskun vaaleanpunainen väri oli ainutlaatuinen ja melkeinpää hämmentäväkin - voiko tuollaista olla? Kuva on autenttinen, en ole sitä käsitellyt ollenkaan. 

Palataan vielä pakkasrajaan. Kovilla pakkasilla hiihtäessä ja juostessa reiteni ja ahterini sekä käteni jäätyvät, myös kasvot ovat koetuksella. Ratsastaessa taas jalat kokonaisuudessaan. Myös rasituksen aikainen hengittäminen pakkasella on minulle vaikeaa tai sen verran vaikeaa, ettei liikkuminen enää ole ollenkaan kivaa. Pakkasrajahan ei koske kävelyä tai lumitöiden tekemistä ja rinteessäkin olen ollut aikamoisilla paukkupakkasilla, joten ulkoilen kyllä kylmemmilläkin keleillä. Riittävästi vaan kerroksia ja pientä liikettä, niin ulkona kyllä tarkenee. 

Talvi on vaan niin ihanaa aikaa <3

Neljä asiaa minusta

Nappasin tämän haasten ihanaisen Sopusointuja Maaritin blogista. Taiteilen täällä jatkaako vai ei bloggaamista -ajatukseni kanssa, niin koin tämän postauksen helpoksi.

NELJÄ PAIKKAA, JOISSA OLEN ASUNUT

1. Oulu - se on syntymäkaupunkini ja siellä olen asunut suurimman osan elämästäni. Vaikkakin työurani tietyssä vaiheessa tuntui, että olin enemmän maailmalla kuin kotona. Yhä sydämeni sykkii Pohjois-Suomen suuntaan. 

2. Flushing, Michigan - pikkukaupunki, jossa asuin vaihto-oppilasvuoden lukioaikanani. 
3. Helsinki - onnellisten saari Lauttasaari oli ensimmäinen kotikaupunkini muutettuani etelään. Siellä asuimme pari vuotta. Kiva saari, mutta ehkä mielestäni aavistuksen yliarvostettu. 
4. Espoo - tänne muutimme yli kymmenen vuotta sitten ja siellä asumme edelleenkin meren äärellä. Näin on nyt hyvä. 

NELJÄ TYÖPAIKKAA, JOISSA OLEN TYÖSKENNELLYT

Työurani varrelle on mahtunut useita työpaikkoja. Tähän valitsin itselleni merkitykselliset työpaikat, joista yhä ammennan oppeja tekemiseeni. 

1. Nokia - työskentelin Nokialla melkein päivälleen 10,5 vuotta. Ne vuodet antoivat paljon, mutta myös ottivat. Sain elää Nokian nousun ja yhä edelleen muistelen upeita oppejani Nokia-vuosilta. Niiltä ajoilta on edelleen upeita ystäviä elämässäni. 
2. Polar Electro - liikunta ja hyvinvointi ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Polarilla pääsin seuraamaan läheltä kansainvälisen yrityksen toimintaa. Näin myös kuinka, kun olet keksinyt suurta ja kaikkesi antanut, niin millään ei ole enää merkitystä.  
3. Akateeminen kirjakauppa - lukioaikoinani olin viikonloppuisin ja lomillani Akateemisessa töissä. Rakastan lukemista, joten kirjakauppa oli minulle unelmatyöympäristö. Täällä myös sain ensimmäiset oppini johtamisesta, kun näin äitini toiminnan kirjakaupan johtajana. Hän mm. oli itse aina jouluaattona töissä, jotta joku myyjistä sai vapaan.  
4. Nykyinen työpaikkani RCK Finland - uskoni hyvään johtamiseen on palannut. Finanssimaailmassa työskennellessäni olin vuoden ajan johdon suunnalta työpaikkakiusaamisen kohteena. Työterveyshuolto ihmetteli, kuinka edes kestin kyseisen kokemuksen ja niin pitkän ajan. En olisi selvinnytkään ilman ammattilaisten, mutta ennen kaikkea perheeni ja ystävieni tukea. Nyt on toisin, RCK:lla uskoni hyvään johtamiseen on palannut ja siitä on erityisesti kiittäminen toimitusjohtajaa. 

NELJÄ OHJELMAA, MITÄ OLEN SEURANNUT TV:SSÄ (ei saa olla Netflix tms)

Tämä on helppo, jos laajentaa seurannut TV:ssä ja katsonut äänityksen. Katson nykyään todella harvoin TV-ohjelmia ns. suorina eli mainoksetkin joutuisi katsomaan. Yleensä, kun katson televisiota kudon samalla. 

1. Kymmenen uutiset - pysyypähän mukana maailman menossa ja yleensä illalla tähän aikaan olen jo kotona ja rauhoittunut illan harrastus-/työmenoista. 
2. Salatut elämät - myönnetään, tähän olen jäänyt koukkuun. En edes yritä selittää mitään, että miksi. Näin nyt vaan on.
3. Vain elämää - tähän jää koukkuun. Perjantai-iltamme noudattaa samaa kaavaa: treeni, sauna, grillaus ja sohvalla Vain elämää. 
4. Urheilukisat - olen penkkiurheilija henkeen ja vereen. Seuraan jääkiekkoa, formulaa, heppakisoja, hiihtoa, melkein mitä vain. Mutta laskettiinkohan tämä nyt sitten ohjelmaksi? Jos ei, niin sanotaan sitten urheiluruutu. 

NELJÄ PAIKKAA, JOISSA OLEN KÄYNYT

Niin kiitollinen, että olen saanut nähdä maailmaa jo pikkutytöstä lähtien. Tähän on tosi vaikea valita vain neljää paikkaa. 

1. Kuivaniemi ja Ruka - näiden molempien kohdalle voisi lisätä "olen ollut" , en vaan käynyt ja toivottavasti saan jatkossakin paljon viettää aikaani molemmilla paikkakunnilla. Kuten aiemmin kerroin, niin sydämeni sykkii yhä Pohjois-Suomelle ja juurikin näille kahdelle paikkakunnalle. Kuivaniemi on minulle kesäpaikkakunta ja Ruka taas vastaavasti talvi. 
2. Bali - nuoret neidit ovat täällä viettäneet aikaansa ja saivat sinne äitinsäkin houkuteltua. Aurinko, rento surffimeininki ja luonto siinä muutamia seikkoja, jotka voisin vielä uudelleenkin kokea. 
3. Lontoo - monta kertaan käynyt, niin turisti- kuin työmatkoilla. Aina löytyy uutta ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Kaupunki sai uuden merkityksen 12 vuotta sitten, kun siellä Mister Bigin kanssa tiemme kohtasivat. 
4. Incheon, Korea - täällä olin työmatkalla. Sinne tuskin enää palaan sen työnantajan puitteissa, mutta se tulee aina pysymään elämäni helminauhassa ainutlaatuisena kokemuksena. Osoituksena rohkeudesta ja uskosta omaan osaamiseen. 

NELJÄ RUOKAA, JOISTA PIDÄN

Tämä on aika vaikea. Voisin vastata tähän, että perinteinen suomalainen kotiruoka on herkkuani. Heh, sitten kuitenkin kuvituskuvaksi valitsin Lily Leen Signatur Duck -menuun annoksen. On muuten upea paikka ja niin maittava menu. 

1. Kalaruuat - lohikeitto tai savustettu lohi ovat kestosuosikkejani. Lohikeittoa on niin helppo tehdä itsekin. Minulla on harmittavasti jäänyt kerran ruoto kurkkuun niin tiukkaan, että se piti käydä lääkärillä otattamassa pois. Siitä jäi niin vahva muistijälki, että joka kerta kalaruokia syödessäni olen melkein hysteerinen ruotojen suhteen.  
2. Salaatit - rakastan salaatteja. Syön niitä hyvin usein työpäivän lounaaksi. Ruokaisa salaatti vie nälän, mutta ei tee ähkyä oloa. 
3. Poronkäristys, perunamuusi ja puolukkahillo - Suomi-ruokaa aidoimmillaan. Muusi tehdään itsekasvatetuista perunoista ja hillo omin kätösin poimituista puolukoista.  
4. Sushi - löytyihän listalle muutakin kuin perinteisiä suomalaisia ruokia. Sushia voisin syödä jatkuvasti. Tähän mennessä parhaan sushiannokseni olen syönyt Lontoossa Harrodsilla. 

 

NELJÄ JUOMAA, JOISTA PIDÄN

1. Suomalainen hanavesi - erityisesti Kuusamon vesi. Siellä vesi on erityisen raikasta ja kylmää. En kaipaa veteeni sitruunoita tai muita hifistelyjä. Se on parasta ihan ilman mitään. 
2. Shampanja - sen voittanut ei ole. Sitä voi juoda iloon tai suruun, niin lihan kuin kalan kanssa. Uskaltaisin väittää sen olevan yhtä monipuolinen juoma kuin vesi. No jaa, ehkä se alkoholipitoisuus hieman muuttaa käyttöä.  
3. Kahvi - aamuni ei ala ilman kahvia. Eniten pidän ihan tavallisesta perinteisestä suodatinkahvista kera maidon. Latte on kahvilajuoma ja kylmistä kahveista en perusta ollenkaan. Myönnän, helposti kahvin kaveriksi nappaan jonkin makean lisän. 
4. Sima - itsetehty sima on mitä mainioin kesäjuoma. Perinteisesti sitä nautitaan vappuna, mutta se toimii erittäin hyvin myös muulloinkin kesällä. 

Näitä listoja on niin kiva tehdä ja samalla tulee mietittyä asioita, joita tuskin pohdiskelisin ilman tätä blogia.

Mukavaa tammikuun alkua -  toivotaan, että tästä talvesta tulisi vihdoinkin kunnon lumitalvi.