Makuuhuoneen uusi sisustuselementti

Joulun alla Mister Big kertoi tehneensä ostoksen. Odotin, että mikähän tekninen vempain sieltä tällä kerralla tulee. Ne olivat kuulemma olleet loppuunmyyty useasta verkkokaupasta ja hän suureksi onnekseen oli kuitenkin sellaisen onnistunut yhdestä verkkokaupasta ostamaan. Kylläkin sellaisen painavimman. Olin aikamoista kysymysmerkkiä, että mistä oli kyse. Sitten se meille ilmestyi ja siitä tuli makuuhuoneemme uusi sisustuselementti. Myönnetään ensiksi vähän nikottelin sen ilmestymisestä sinne. Mutta minne muualle tuollaisen hulavanteen tunkisit ja siinähän muistutti sopivasti olemassa olostaan. 

Alun hienoisen haparoinnin jälkeen, sain yllättävän nopeasti juonen päästä kiinni ja nyt menee 15 minuutin pyöritykset ihan kevyesti. Sen kauempaa hermoni eivät kestä sitä yksitoikkoista tekemistä. 

Hulavanteet ovat nousseet suureen suosioon Helsigin Yliopiston tutkimuksessa todettujen terveysvaikutusten myötä. Tutkimuksen mukaan päivittäinen 13 minuutin hulavannetreeni kaventaa vyötäröä neljä kertaa tehokkaammin kuin 10 000 askeleen kävely. Lisäksi hulavannetta pyörittäneillä keskivartalon lihaksisto kehittyi ja huonon LDL-kolesterolin määrää väheni. Minä pyörittelen vannetta 2-3 kertaa viikossa. Yleensä lenkkeilyn jatkeena. Alkuun ajattelin, että tämä turhakehan ei meillä kauaa viihdy, mutta kohta on puoli vuotta sitä pyöritelty. 

Äänikirja - hitti vai huti

Viime viikolla kokeilin jotain ihan uutta. Avasin oven äänikirjojen maailmaan. Kirjoja olen aina lukenut ja ihan laidasta laitaan, joten painettujen kirjojen maailma on tuttuakin tutumpi. Äänikirjoihin olen saanut vähän tuntumaa, kun Maria Veitolan ääni täytti automme matkalla pohjoiseen pari kesää sitten. En kuunnellut kuitenkaan koko kirjaa, joten äänikirjamaailma jäi tavallaan kesken.  

Alku oli hankalaa, täytyy myöntää. Ajattelin, että aloitan kirjalla, joka takuu varmasti kiinnostaa. Se oli Helena Åhmanin ja Harri Gustafsbergin Tilannetaju. Ensimmäisenä korviini tietenkin kaikui lukijan ääni ja arvaattekin jo varmaan - se oli minulle liian monotoninen ja hidas. Sinnittelin hetken, mutta lukijan äänen tylsyys sai aikaan ajatusteni harhailun "mitä tänään syödään" mietteestä "ai niin sekin työtehtävä on tekemättä" ajatukseen ja siinä vaiheessa kirjan juoni olikin jo kokonaan minulta kadonnut. Sain ystävältäni vinkin "nopeuta" ääniraitaa. Se oli pelastus, ettei äänikirjakokeiluni tyssänyt heti alkumetreillä. 

Vaihdoin kirjaa ja seuraavana oli vuorossa Valon antajat. Kirjaa luki itse kirjoittaja Vappu Pimiä. Nyt aloin ymmärtää, miksi äänikirjat koukuttavat. Vapun eloisa ääni ja nopeampi ääniraita saivat minut pauloihinsa ja janoamaan lisää. Olen kuunnellut kirjoja kävellessä, siivotessa ja sängyssä ennen nukahtamista. Tällä kokemusperällä parhaiten toimii siivotessa. Kävelystä en ole vielä varma. Haluaisin pääkopalleni ajan, jolloin se voi tuottaa ajatukset, harhailut, mietteet jne, eikä sinne tungettaisi tietotulvaa. Tämän takia en halua edes juostessa tätä testata, koska en silloin nykyään enää kuuntele yhtään mitään. Tai ainoastaan luonnon ja oman pääkoppani ääniä. Valitsin alkuun muutaman kirjan omaan virtuaalisen kirjahyllyyni. Ne näkyvät yllä. Kerrottuani asiasta Instagram-tililläni sain usean viestin, jossa kehuttiin elämänkertoja etenkin silloin kun itse tarinan kohteena oleva henkilö lukee sen. Jo tällä lyhyellä kokemuksellani allekirjoitan sen täysin.  

En ole vielä varma, miten tämä kokeilumatka tulee päätymään. Jatkuuko vielä mutkan jälkeen vai haarautuuko uudelle polulle vai tyssääkö alkumetreillä kokonaan. Sama on tulevien postauksien kanssa. Katsotaan tuleeko näitä lisää ja jos tulee, niin milloin. Nyt tuntui älyttömän hyvältä kirjoittaa tänne.