Kohti hyvää oloa -sarja jatkuu

Kuinkahan monta kertaa voin aloittaa/jatkaa Kohti hyvää oloa -sarjaa. Monta - vastaan minä. Niin tärkeästä asiasta on kyse. Tällä kerralla päätin tosiaankin aloittaa alusta, enkä jatkaa siitä mihin jäin olikohan se viime vai sitä edellisenä vuonna. Ei voi enää muistaa ja onko sillä väliäkään. 

Yritysmaailmassa sisältöjä kierrätetään. Kerran julkaistuja sisältöjä ilmestyy uudelleen some-fiideihin. Eihän niitä kukaan muista vuosien takaa. Julkaistaanhan naistenlehdissäkin vuosi toisensa jälkeen samat laihdutusvinkit, kesälomakohteet tai joululeipomiset. Niinpä minäkin tosiaan aloitan sarjan uudelleen aiemmin julkaistuilla postauksilla.  

Kohti hyvää oloa -sarja: Vesi vanhin voitehista

Kerran kuukaudessa julkaisen postauksen, jossa kerron hyvänolon vinkkejäni. Sellaisia, jotka toimivat minulle arjessa ja uskon & luotan niistä olevan hyötyä muillekin. En ole terveydenhuollon ammattilainen tai muutenkaan tähän asiaan kouluttautunut kuin omilla kokemuksillani. Asiat eivät tule missään tärkeys- tai muussa järjestyksessä. Tervetuloa mukaan!

Vesi, vanhin voitehista sanotaan. Minulle vesi on päivän tärkeä piriste. Päiväni alkaa isolla lasillisella vettä. Juon sen aina tyhjään vatsaan. Tapa on kulkenut mukanani vuosikausia riippumatta olenko maalla, merellä vai ilmassa. Kotona minulla on koko ajan iso lasi täynnä vettä, jotta muistan siitä hörpätä. Samoin on työpöydälläni. Tämän vuoden alusta kuskasin töihin nätin lasin. Ennen naukkailin vettä työpäivän aikana juomapullosta. Päivän aikana pyrin kulauttamaan kurkusta alas pari litraa vettä. 

Miksi sitten juon vettä? Vesi vilkastuttaa aineenvaihduntaani, pitää nälän loitolla ja yleisen vireystilan korkealla. Seikkoja, jotka tekevästä elostani ja olostani huomattavasti mukavampaa. Olen huomattavasti nuutuneempi ja energiat kateissa, jos vesivarantoni ovat jääneet päivän mittaan täyttämättä. 

Puhdasta vettä tulee kunnioittaa, sehän ei ole kaikille itsestäänselvyys. Suomessa olemme onnekkaita, että vettä on saatavilla aina silloin kuin sitä itse haluamme. Minulle kaikista maukkainta on pelkkä vesi - ilman mitään lisukkeita. Toki kurkku, appelsiini ja sitruuna näyttävät kivalta vedessä, mutta minä tosiaankin tykkään simppelisti, pelkästä raikkaasta vedestä.

Energistä eloa!

Talven takkiväri on punainen

Syvä huokaus - silkasta onnesta. Tämä talvi on unelmien täyttymys, mittarina talvinen keli. Valkoista lunta. Aurinko sinisellä taivaalla. Auringonsäteiden leikittely valkealla hangella. Ihan oikeasti, mitä muuta voit toivoa. Lumityötkin ovat olleet vielä malttisia. Pakkaslumihan ei paina niin paljoa kuin nuoskalumi. 

Tänä talvena takkivärini on punainen. Vahvistusta asialle saat täältä. Tämä ei ollut suunniteltu seikka, vaan silkkaa sattumaa. Muutama lämpimämpi talvi vilahti välissä, joilloin pärjättiin kevyemmällä varustuksella. Tänä talvena onkin saanut kaivaa esille kaikki napajäätikkövarustukset. No, ainakin melkeen.  

Minulla on Stockmannin Hulluilla päivillä nykyään enää yksi "must"-juttu - Peakin mallikappaleet. Suuntaan ensimmäisenä päivänä klo 7 urheiluosastolle Peakin mallikappalerekeille. Miten tämä liittyy mihinkään? Liittyypä hyvinkin. Näissä kuvissa oleva punainen talvitakkini on sieltä. Mallikappaleet ovat minulle passelin kokoisia. Hintakin on yli puolet halvempi kaupan hinnoista. Sieltä tekee myös löytöjä malleista, jotka eivät välttämättä kauppoihin edes päädy. Viime syksyn Hulluilla Päivillä sylissäni oli keltainenkin untuvatakki. Onneksi tulin järkiini ja se jäi kauppaan. Eihän minulla muuten olisi ollut tänä talvena Punainen takki -talvea. 

Takki: Peak Performance, pipo: itse tehty, hanskat: Marja Kurki, housut: Vila, kengät: Ugg

Suloinen sunnuntai

Olipa suloinen sunnuntai, ajattelin viime sunnuntai-iltana. Mistä se tuli mieleeni, selviää alla olevasta. Minulla on ollut elämässäni vaiheita, jolloin sunnuntai ei tosiaankaan ollut viikon mukavin päiväni. Yleensä jo ennen keskipäivää aloin keräämään kierroksia tulevasta työviikosta ja mitä kaikkea se toisikaan tullessaan. Tilanne on nyt eri ja yleensä ottaen sunnuntait ovat ihan yhtä kivoja päiviä kuin kaikki muutkin viikonpäivät. 

Herään sunnuntaisinkin yleensä suht aikaisin. Sisäänrakennettu herätyskelloni pitää siitä huolen. Viime sunnuntai oli upea aurinkoinen päivä. Onneksi mittarilukemat pysyivät maltillisella tasolla verrattuna tämän aamuiseen -24 c. Kunnon aamupalan jälkeen yleensä vietän aikaa kahvikupin ja lehtien/blogien parissa. 

Lauantain kauppareissulta oli tarttunut mukaani kevään ensimmäinen tulppaanikimppu. Niihin en kyllästy koskaan. Kukkien värit vaan maljakossa vaihtuvat.  

Perinteisesti sunnuntaihini kuuluu myös juoksulenkki, mutta nyt kun etelässäkin on lumi maassa, niin suuntasin hiihtolenkille. Mister Big sai ensiksi houkuteltua kokeilemaan hiihtoa meren jäällä. Eihän siitä mitään tullut. Vapaalla tyylillä suksi kynti pakkaslumen alla ja ei tosiaankaan liukunut lumen päällä. Suurimmaksi huolen aiheeksi ei noussutkaan jään kestävyys, vaan muksahtaakohan rähmälleen. Meren jäältä siirryimme hoidetulle baanalle. Ilahduttavasti muitakin hiihtäjiä oli liikenteessä ja laturaivoltakin säästyttiin.   

Paluumatkalla kävimme hakemassa nuoremman nuoren neidin Länsimetron päätepysäkiltä viettämään sunnuntaipäivää kanssamme. Sitten olikin vuorossa ruuan laitto. Meillä on yleensä sunnuntaisin perinteistä kotiruokaa. Tällä kerralla tein samalla myös mokkapaloja. Jälkiruuaksi oli hillakiisseliä kera kermavaahdon.  

Ruokailun jälkeen vuorossa oli nuoremman nuoren neidin valitsema elokuva. Viikonloppu oli poikkeuksellinen tämän suhteen. Myös lauantaina katsoin elokuvan. En yleensä näe elokuvista kuin ensimmäiset viisi minuuttia ja lopputekstit. Tänä viikonloppuna näin molemmat elokuvat alusta loppuun. Elokuvien aikana nukkuminen taitaa olla sukuvika. Nuorempi nuori neiti nimittäin veti sikeita elokuvasta melkein puolet. Minulla on juoksemisen lisäksi myös toinen sunnuntairutiini - silittäminen. Kautta aikojen minulla on ollut tapana sunnuntaita silittää. Meillä pyykkejä ei laiteta silittämättä kaappeihin, vaan tosiaankin yleensä sunnuntaisin silitän pestyjen pyykkien vuortamme matalemmaksi. 

Päivä oli rauhallinen, vaikkakin tapahtumia ja tekoja täynnä. Ihana ilma toi siihen oman taianomaisen vivahteensa. Talvinen luonto on sanoin kuvaamattoman kaunis. Mieli oli virkeä ja tyyni. En osaa pukea sanoiksi kaikkea sitä sulokkuutta mitä kyseinen sunnuntai sisälsi. Mieleni sopukoissa siitä on piirtynyt kuva, jonka siirrän sydämeeni ja vaalin sitä siellä aarteen lailla. 

Täydellinen talvitakki - punainen pitkä untsikka

Kikkailut sikseen ja otsikko kertoo just sen mistä tässä postauksessa on kyse. Viime kevään alennusmyynneistä hankkimani pitkä untuvatakki on osoittautunut tämän talven hitiksi. Keväällä takki siirtyi hintalappuineen päivineen kesävarastoon, sen verran nopeaan lämpimät kelit silloin tavoittivat meidät. Ehdin jo miettiä, että tulikohan sittenkin tehtyä hutiostos. 

Ajattelin aluksi, että takki on kaikkea muuta kuin perinteinen takkini. Lähemmän tarkastelun jälkeen tulin toisiin aatoksiin. Aloitetaan ylhäältä. Huppuja on takeissani aina ollut ja tulee aina olemaan. Ne ovat älyttömän käteviä talvella. Jos ei halua käyttää pipoa, niin hupulla saa suojaa. Taas jos tarvitsee lisäsuojaa, niin siihenkin huppu auttaa. Kultaisia vetoketjujakin on ollut takeissani. Yleensä takkini ovat niitä perusvärisiä - mustia, sininisiä tai harmaita. Tai jos on punainen, niin se on joko sportti- tai ulkoilutakki. Niinhän ehdin luulla, kuitenkin kurkkaus takkikaappiin kertoi siellä olevan toisenkin punaisen takin. Siitä saatte kuulla kokonaan omassa postauksessa. 

Pitkiä untuvatakkeja on minulla ollut aiemminkin. Ne ovat tälläisessa kunnon Suomen talvessa kaltaiselleni vilukissalle korvaamattomia. Materiaali tekee takista myös kevyen, joten se on miellyttävä käyttää, eikä sen alle tunnu lyyhistyvän. Tämä täydellinen talvitakkini on ollut niin juhla-, arki- kuin sporttikäytössä. Jouluna vetäisin sen paljettijoulumekkoni päälle. Arjessa se sopii joka lähtöön olipa alla sitten hame tai housut. Takista saa helposti pienen "palleron", kun puristaa ilmat höyhenien välistä pois. Niimpä se on ollut helppo ottaa autoon mukaan ja vetäistä päälle esim. murtsikan jälkeen. Talvisportin jälkeinen paleltuminenkin on näin poistettu.  

Takki: Lexington, pipo: itse tehty, kaulahuivi: Marja Kurki, hanskat: Marja Kurki, kengät: Catepillar

Pyhätunturi, ylitit odotuksemme

Nykyään talvella kulkumme suuntautuu usein Rukalle. Nuorena tyttönä vietin perheeni kanssa talviset lomat niin Ylläksellä, Vuokatissa kuin Ounasvaarallakin. Alpitkin testasimme kolmessa eri maassa sekä Ruotsin Jällivaaran ja Riksgränsenin. En ikinä tule unohtamaan sitä, kun isäni kanssa t-paidoissa kurvaillimme alas Riksgränsenin rinteitä juhannusviikolla. Olimme kahdestaan liikenteessä ja tästähän on aikaa jo kymmeniä vuosia. 

Tänäkin vuonna tapaninpäivänä ajoimme Rukalle. Olemme monen monta kertaa puhuneet, että myös Pyhällä olisi kiva käydä, mutta aina se on jäänyt. Eipä jäänyt tällä kerralla. Muutaman Ruka-päivän jälkeen suuntasimme Pyhälle, missä toivotimme tervetulleeksi vuoden 2019. Yllä olevan näyn kohtasin hotellihuoneemme ikkunasta ensimmäisenä aamuna. Taivaanrannan hento pinkki veti sanattomaksi. Olen useita paikkoja maailmassa nähnyt, mutta Suomen lapin vertaista ei ole, uskallan väittää. 

Olimme kuulleet Pyhästä, joten odotuksemme olivat korkealla. Eipä hätää, ne jopa ylittyivät Pyhän rinteitä viilettäessämme. Rinteet olivat pitkiä. No, Suomen mittapuun mukaan. Rinneprofiili riittävän jyrkkä. Hissijonot tosi maltilliset ja muutenkin meno verkkaista sekä erittäin kansainvälistä. Meille riittivät Pyhän merkityt rinteet, vaikka vapaalaskumahdollisuuksiakin olisi ollut. 

Kelejä oli auringonpaisteesta lumipyryyn ja kaikkea siltä väliltä. Vaikka tällä matkalla keskityimme rinteisiin, niin täytyihän valaistu murtsikkalatu käydä testaamassa. Loistavalta baanalta vaikutti sekin. Rukalla kun nykyään vietän suurimman osan ajastani murtsikkaladuilla. Siellä ne rinteet olen niin nähnyt. 

Pyhä oli kuin jalokivi - särmikäs, kaunis, ainutlaatuinen ja puhutteleva.

Miksi bloggaaminen tökkii?

Miksi bloggaminen tökkii? Siinäpä kysymys, jota olen pyöritellyt päässäni tovin jos toisenkin. Päässäni on surrannut monta postausaihetta. Olen lukenut muiden blogeja ja niistä inspiroinut sekä oppinut. Eli blogit sinällänsä eivät ole elämästäni mihinkään häipyneet. Tykkään kirjoittamisesta, joten senkään syyksi en voi tökkimistä pistää. Aikaakin on ollut, joten sekin osa-alue on taklattu. 

Sitten annoin vaan asian olla ja bloggasin silloin kun se tuntui hyvältä. Tahti on ollut verkkainen ja voi olla, että sellaisena jatkuukin, mutta syy tökkimiseen selvisi. En enää tarkalleen muista, että olinko juoksemassa vai ruokakaupassa tai tekemässä jotain ihan muuta kuin bloggaamiseen liittyvään niin ka-buum - sieltähän se vastaus tulikin. En ole tyytyväinen blogini visuaaliseen ilmeeseen. Pidän kauniista - toki sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä ja mikä on yhdelle kaunista, voi olla toiselle jopa rumaa. Minulle kauneus on harmonisuutta ja tyylikkyyttä. Saa siinä olla väriä ja pilkettäkin. 

Asian selvittyä sille pitänee nyt tehdä jotain. Valmiita pohjia on pilvin pimein ja niiden läpikahlaamiseen voisi käyttää ikuisuuden aikaa. Yllä on yksi otos valmiista pohjista. Kauniita ovat, mutta niistä ei mikään ole minulle "the one". Haluan pohjan, jossa teksti on heti luettavissa ilman klikkailuja. Kuvat eivät ole blogissani isossa roolissa, ainakaan tällä hetkellä, joten siitäkään syystä en halua pelkkää kuvailotulitusta.

Mutta hei, mysteeri selvisi. Täällä olen ja pysyn ja jatkan näitä höpinöitäni. Ilme muuttuu, mutta aikataulusta ei mitään havaintoa. Se voi tapahtua tässä kuussa, tänä vuonna tai joskus vielä myöhemmin. 

2018 - olihan vuosi!

Ihanan Tiian blogissa oli kiva katselmus viime vuoteen. Nappasin sen tänne omaanikin. Vielähän tässä ehtii, koska eihän vuotta 2019 olla eletty kuin muutama hassu päivä.

Vuosi 2018 oli suurien tunteiden ja tapahtumien vuosi. Huh huh! Vuoden alussa määritin itselleni tavoitteeksi "haasta itseäsi positiivisesti". Enpä olisi ikinä uskonut millaisiin haasteisiin jouduinkaan. Niihin vielä lyhyt katsaus ja sitten katse ainoastaan ja vain eteenpäin. Ei sovi unohtaa, että vuodessa 2018 oli myös hyviä, ainutlaatuisiakin tapahtumia ja kohtaamisia. Astukaa peremmälle ja nauttikaa lukemastanne.  

1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan tehnyt?
Ainakin pari seikkaa muistan, voi niitä olla enemmänkin. Ajoin autolla ulkomailla. Ajoin ensimmäistä kertaa autolla ulkomailla marraskuussa Islannissa. Toukokuussa olimme hyvän ystäväni kanssa ratsastamassa Toscanassa. Tähän liittyykin useampi uusi kokemus - ulkomailla ratsastaminen sekä ratsastusmatkalla oleminen ja vielä kahdestaan hyvän ystävän kanssa. Hyppäsin työssä täysin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Aika näyttää mitä siitä seuraa.

2. Oletko kyennyt pitämään uuden vuoden lupauksesi?
En tee uuden vuoden lupauksia tai pidä alkoholittomia, sokerittomia tai lihattomia kuukausia. Kylläkin lausuin tavoitteen vuodelle 2018 "Challenge yourself in a positive way". Ja huh, kyllähän vuosi sisälsikin haasteita. Kaikkia ei kylläkään niin positiivisia. 

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä kuluneen vuoden aikana?
Tulihan niitä ja tosi kiva niin. 

4. Menetitkö ketään läheistäsi?
Valitettavasti kyllä ja vielä useamman. Tuli tosi yllätyksiä ja sitten normaalimpaan elämänkulkuun kuuluvia. Surullisia tapahtumia ne ovat aina. 

5. Missä maissa vierailit?

Vuosi oli tästä näkökulmasta aivan mahtava. Se alkoi tutulla Tukholmalla, jatkui uudella Italian Toscanalla ja sitten taas tuttu Lontoo. Vuosi huikentui matkaan Reykjavikiin Islantiin. En ollut sielläkään ikinä käynyt. Mutta huh huh olihan uskomaton paikka. Se luonto. Matka oli usealla tavalla merkityksellinen ja kulkee mukanani aina. 

6. Mitä sellaista toivoit itsellesi, mitä et saanut?
Tasapainoista elämää. Elämääni riepoteltiin viime vuonna laidasta toiseen. 

7. Mikä päivämäärä tulee muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Muutama merkityksellinen siellä on - yksi toukokuuussa, kun nuorempi nuori neiti muutti pois kotoa. Kesäkuussa juhlistimme isäni 80-vuotis syntymäpäivää ja vuosi sai huikean lopun, kun vanhempi nuori neiti hankki oman kodin. 

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Voitin isot vuoret, jotka eteeni tulivat tai oikeastaan tuotiin. Matka vielä jatkuu, mutta suunta on oikea. 

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Oli kurjaa havaita, kuinka itsekkäitä ihmiset ovat ja jopa ilkeitä toisilleen. Ja myös se, että pahalla yritetään saada aikaiseksi hyvää. Itse uskon, että vain hyvällä saadaan aikaiseksi hyvää. Välillä tuntui, että olin kovin yksin asioideni ja ajatuksieni kanssa. Sellaista varmaan useimmat kokevat elämänsä aikana. 

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
En ja siitä kiitollinen. Edes flunssat eivät minua tavoittaneet. Taisivat avantouinnit ja terveellinen elämäntapa auttaa.  

11. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Trump on kyllä aikamoinen pakkaus. Toisaalta politiikka on asioita, joista en blogissani puhu tai ota kantaa suuntaan tai toiseen. 

12. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Ihan peruselämiseen. On se kumma, kun se raha vaan aina "häipyy" tililltä. 

13. Mikä oli paras ostoksesi?
Olen viime vuosina vähentänyt tietoisesti tavaroiden ostamista. Tavaraa on kotonamme enemmän kuin ikinä tarvitsemme. Vaatteitakin alkoi löytyä kaapista hintalappuineen, joten ei liene tarvetta niillekään. Mieluiten ostan palveluita. 

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
Jahas, en tainnut innostua ihan hurjasti mistään. Islanti toki sai sydämen sykkyrällä, niin upea se oli. 

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Ehdottomasti "Shallow" Lady Gaga & Bradley Cooper.

16. Viime vuoteen verrattuna, oletko...

Onnellisempi vai onnettomampi? Samoissa taidetaan mennä. 

Lihavampi vai laihempi? Saman painoinen.

Rikkaampi vai köyhempi? Tilanne ei ole muuttunut. 

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Uskaltanut elää rohkeammin. Toisaalta mennyt on nyt mennyttä ja siitä on enää ihan turha murehtia. 

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Murehtimista. Elämä kantaa. Siihen uskon entistä vahvemmin. 

19. Miten vietit juhannusta ja joulua?
Juhannus meni perinteisesti pohjoisessa maaseudulla perheen kanssa. Joulunkin olimme pohjoisessa, perinteisesti poissa omasta kodista. 

20. Rakastuitko kauden aikana?
Tottahan toki ja monta kertaa. Kerroin siitä myös asianomaisille. Elämässäni ovat ne henkilöt, joita rakastan ja kiitollisena siitä. 

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
Voiko sanoa Kymmenen uutiset : ) Olen niin huono katsomaan televisiota. Cmorelta katsoimme Younger-sarjan. Ihan viihdyttävä.   

22. Vihaatko jotain tai ketään, jota et vihannut viime vuonna?
Viha on vahva tunne. Mutta sanottakoon, että en pidä itsekkäistä ja ilkeistä ihmisistä. En voi ymmärtää, miksi joku haluaa toiselle pahaa. 

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Vuosi 2018 oli hyvä lukuvuosi, mutta en voi nimetä sieltä yhtä yksittäistä kirjaa. Luin poikkeuksellisesti kirjoja uusilta, minulle tuntemattomilta kirjailijoilta. Se oli mieltä virkistävää.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

En nyt tiedä, onko tämä kuinka suuri muusikillinen löytö, mutta sekä Bohemian Rhapsody että A star is born osuivat ja upposivat. Ja niissähän molemmissa on tarinan lisäksi musiikilla iso vaikutus. 

25. Mitä halusit ja sait?
Sain huikeita matkoja ihanien ihmisten kanssa. Sain tukea ja apua vaikeissa tilanteissani, jopa ammattilaisilta. Apua ei sovi väheksyä, vaan ottaa kaikki vastaa mitä saatavilla on. 

26. Mitä halusit, mutta et saanut?
Mitenkähän tähän nyt vastaisin. On yksi selkeä asia, mutta sitä en ole valitettavasti valmis julkisesti kertomaan. Senkin toivon ja odotan saavuttavani, vaikkakin asian eteen täytyy tehdä kovasti töitä. 

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?

Ei epäilystäkään - A star is born. Näin vuoden aikana poikkeuksellisen monta leffaa elokuvateatterissa. Tässä kun on vierähtänyt vuosia, etten ole yhtään elokuvaa nähnyt. Viime vuonna näin em. lisäksi Mamma Mia 2, Bohemian Rhapsodyn ja Mielensäpahoittaja 2. 

28. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt selvästi vuodestasi paremman ja onnellisemman?
Oma hevonen, heh heh. 

29. Mikä piti sinut järjissäsi?
Perhe, ystävät (myös ne karvaiset) ja liikunta. 

30. Ketä julkkista himoitsit eniten?
Heh, mikä kysymys. En ole ollenkaan julkkisten perään.    

31. Mikä poliittinen tapahtuma tai tilanne liikutti sinua eniten?
Ihmisoikeusrikkomukset ja ne kamalat muovijätelautat.

32. Ketä tai mitä kaipasit?
Kaipasin mielenrauhaa ja tasapainoista elämää. Onkohan tämä tullut jo riittävän monta kertaa todettua tässä kyselyssä. 

33. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Äh, en voi tähän vastata, ei ole yhtä sellaista ihmistä. Tapasin vuoden aikana useita aivan uskomattomia ihmisiä. 

34. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?
Voi apua, kunpa nyt muistaisin. Useita pieniä yllätyksiä oli vuoden varrella. Toistuvasti yllätyn tyttärieni upeudesta, vaikka äitinä taidan olla vähän jäävi näin sanomaan. Olen ylpeä heidän aikaansaannoksistaan, arvomaailmastaan ja kuinka he kohtelevat toisia ihmisiä. 

35. Mitä tavoitteita asetat uudelle vuodelle?
Olla rohkeampi. Ja uskoa, että elämä kantaa tänäkin vuonna. Muuten pysyä jo viime vuonna asettamissani tavoitteissa - pitää kiinni positiivisesta ajatusmaailmasta ja kunnon yöunista sekä uskoa hyvään. Opiskellakin voisi lisää ja ehdottomasti lukea kirjoja. Äänikirjat eivät oikein ole minua varten, vaan tykkään lukea perinteisiä paperisia kirjoja. Podcasteja ja webinaareja kyllä kuuntelen esim. kotihommia tehdessäni.  

Aikamoinen määrä kysymyksiä ja ei muuten ollut ihan helppo vastata. Nyt se on kuitenkin tehty ja opit viime vuodesta otettu. Katse on käännetty eteenpäin - uuteen huikeaan vuoteen 2019. 

Elämän iloista ja pirskahtelevaa uutta vuotta 2019!