Paluu menneisyyteen - Polar

Vuosia sitten sain täyteen sykemittari, urheilutietokone tai miksi niitä kutsutaankaan kiintiöni. Silloin elin ja hengitin tekemisiäni niiden aparaattien kautta. Koukuttavaa ja myös antoisaahan se oli ja kuului niin työhöni kuin vapaaseen. Laitteita minulla oli siihen hetkeen kaikki mallit ja värit. Alla oleva kuvakin kertonee, että tänä päivänä suurin osa ei ole enää aktiivisessa käytössä.

Kiintiön kuormittumisen jälkeen pitkään liikuin vain kuullostellen kroppaani ja luottaen tuntemukseeni ilman mitään mittauslaitteita. Matkaa taittui, vauhtia oli välillä enemmän ja välillä vähemmän ja sykkeetkin sykkivät, mittasin niitä tai en. Silloin tällöin kanssasporttaajillani oli aparaatit mukana ja sain siinä samalla mitattua minunkin matkani ja se riitti. 

Vuosien jälkeen eteeni tuli mahdollisuus hankkia naisellinen, kaunis ja moderni aktiivisuusranneke hieman edullisempaan hintaan. Kakistelin ensiksi hämmentyneenä, enhän minä voi mitään aktiivisuusranneketta hankkia. Minähän olen aktiiviliikkuja ja tarvitsen järeät aseet käyttöön, en mitään hifistelylaitteita. Polar Loopin koristeena olevat Swarowskit hehkuivat silmissäni siinä määrin, ettei sitä voinut jättää hankkimatta. Olihan kyseessä koru entisten selkeiden sporttiaparaattien jälkeen. Vaikkakin oli niissäkin ollut tyylikkäitä muotoja ja kauniita värejä. Polar kiteyttää Loopin sanoihin "älykkäästi kaunis". Allekirjoitan. Mutta oikea hetki ottaa Polar Loop käyttöön ei ollut heti hankinnan jälkeen, vaan aikaa vierähti 1,5 vuotta ennen kuin sain paketin auki ja tarvittavat asennukset tehtyä. Nyt tuosta hetkestä on kuukauden päivät. Käyttöönottoa viivästytti ahdistukseni, että pitäisi tutustua ohjekirjaan ja asentaa joku sovelluskin vielä. Taisi siinä muutama ärräpääkin lipsahtaa suustani. Mutta sain koko käyttöönoton tehtyä. Myönnetään, ei ollut ollenkaan vaikeaa.

Nyt kuukauden käytön jälkeen voin sanoa, että tyytyväinen olen. Todennäköisesti Polar Loopista ei tule loppuelämän kaveria, mutta nyt tiedän miten se toimii ja koukuttaa. Ajatusmaailmaani se on vaikuttanut. Esimerkiksi nyt vien roskat kävellen, enkä yhdistä sitä pihalta lähtemiseen ja autolla roskikseen viereen hurattamiseen. Näin saan lisää askelia. Erityisen tyytyväinen olen unenseurantaa. Kuvittelin nukkuvani riittävästi, mutta näin ei olekaan. Erityisesti viikolla yöunet jäävät 6-7 tuntiin ja se on liian vähän. Yksi tunti pitäisi saada ainakin enemmän. Kokeilu jatkuu ja taidampa raportoida siitä uudemmankin kerran täällä blogissa.

Täällä taas!

Sormet olivat jo valmiina näppäimillä, mutta siihen ne jäivät. Mitä kirjoitan? Mistä jatkan? Onko tämä vielä se juttuni? Monta kysymystä, mutta ei selkeitä vastauksia. Annetaan ajan tehdä tehtävänsä. Hetki palata tulisi sitten kun sen olisi tarkoitus. 

Rukan auringonlaskun voittanut ei ole. 

Se jäi kuin seinään. Myönnetään. Tein niin kuin olin itse kritisoinut - älä vaan häivy ilmottamatta mitään. Toisaalta kyllähän minä kerroin, seuratkaa instagramissa. Meni viikko ja toinenkin. Viikoista tuli kuukausia. Onneksi kuukausista ei sentään vuotta. Tai no melkein. Kävin kurkkaamassa. Siellähän se oli. Joku muukin oli vieraillut, tiesi analytiikka kertoa. Vierailuni tihenivät ja aloin luonnostella tekstejä. Mietin lookin uudistamista. Mutta olisiko turhaan, jos en sitten kuitenkaan ehtisi tai jaksaisi täällä olla ja hengittää. Nyt kuitenkin painan julkaise ja katsotaan mihin se vie vai viekö mihinkään. Eli hetki on tullut.

Huippua viikkoa kaikille!