Tunteellinen helatorstai

Silmäni kostuivat kyynelistä seuratessani presidentti Mauno Koiviston hautajaisia helatorstaina. Tämän ainutlaatuisen tapahtuman ohessa valmistauduin samana päivänä olleeseen toiseen ainutlaatuiseen tilaisuuteen. Olimme saaneet kutsun syntymäpäiville, joilla kohtasivat taaperoikäiset yli 90-vuotiaiden kanssa. Koko elämänkirjo oli käsin kosketeltavissa. Oikeastaan kutsu oli vanhemmilleni, mutta he eivät päässeet paikalle, koska tulevat taas viikon päästä toisiin juhliin pääkaupunkiseudulle. Kiitollisuudella kutsun vastaanotimme ja nautimme helatorstaista mukavassa ja ikimuistoisessa seurassa. 

Keli oli todella kesäinen. Meren äärellä olevan ainaisen tuulen suojaksi vetäisin mekon päälle farkkutakin. Farkkutakki toi samalla sopivaa rentoutta asukokonaisuuteen. Juhlat kun eivät olleet niin viralliset. Olen tainnut myös jostain lukea, että sininen farkku palaa muotiin. Kiva niin, minulla se on aina ollutkin garderoopissani. Eräs nuorimmista juhlijoista oli kovin ihastunut bling-bling -laukkuuni. Hän yritti kovasti saada siitä kimalletta irti. Näinhän käy useissa huonompilaatuisissa bling-bling -tuotteissa. Olet yltä päältä kimalteessa käytön jälkeen. 

Mekko: Andiata, farkkutakki: Tommy Hilfiger, kengät: iänikuiset, laukku: Furla, kaulakoru: Snö of Sweden

Valkoisessa jakussa ja tennareissa

Kylläpäs aika rientää hurjaa vauhtia eteenpäin. Nyt on jo keskiviikko ja huomenna helatorstai. Ensi viikolla vaihtuu jo kesäkuu. 

Nuoret neidit ovat niin mainioita suustaan. Olen tainnut nuoremmalla nuorelle neidille mainita jotain vaatteiden määrästä. Hän on jonkun viikon seurannut kausivaatevaihtoprojektiani, joka ei tunnu etenevän mihinkään. Pari päivää sitten hän totesi puolihuolimattomasti - äiti, miten hänellä voi olla paljon vaatteita, kun hänen ei tarvitse tehdä tuota edellä mainitua vaihtoprojektia. Krhmmm, minulla on ihan varmasti vähemmän säilytystilaa kuin hänellä. 

Vaihtoprojektissa on se hyvä puoli, että tulee kaivettua kaappi perukoita myöten. Osa löydöistä saa lähtökäskyn, kun taas osa uuden elämän. Tämän päivän asussa on löytöjä molemmista katergorioista. Halusin ehdottomasti mukavat tennarit jalkaan. Korkkarit tai ballerinatkin olisivat toimineet, mutta ei tänään. Ja ei kerrota kenellekään, että aamulla parilla nuppineulalla lyhensin lahkeet, kun en ehtinyt niitä alkaa ompelemalla lyhentämään. Mietin myös teippiä tai nitomista, kun pelkäsin, että nuppineulat irtoavat päivän mittaan ja saattavat jopa pistääkin. Niin ei kuitenkaan käynyt. Hyvä niin!

Jakku: H&M, housut: Zara, tennarit: adidas, kaulakoru: Snö of Sweden

Kesän tuoksu

Oi kesä, sinä saavuit sittenkin! Aurinko on paistanut. Mittarilukemat ovat huidelleet hellerajan tuntumassa. Nurmikko vihertää. Puiden lehdet ovat jo aivan jotain muuta kuin hiirenkorvilla. 

Myös muita kesän merkkejä on ilmassa! Yksi niistä on Escadan kesätuoksu. Ennen muinoin minulla oli arkituoksu, juhlatuoksu, kesätuoksu, talvituoksu ja mitä niitä olikaan. Nykyään juhlatuoksu vanhenisi takuuvarmasti, sen verran harvakseltaan on tuota juhlimista. Mutta kesätuoksusta olen pitänyt kiinni. Tai ei siitä ole kovasti tarvinnut kiinni pitää, niin ihastunut olen Escadan kesätuoksuun. Se on ihanan kukkainen ja sopivan makea. Mielestäni niissä on aina sama perus pohjatuoksu pienten vivahteiden vaihdellessa. Arkitalvituoksuna en voisi Escadaa käyttää. En ole koskaan itseäni tituleerannut miksikään kriitikoksi ja en tee sitä nytkään. Makuasioista kun on turha kiistellä. Minulle tämä tuoksu on täydellinen kesän tuoksu.

Kun ei kulje, niin ei kulje

Hehkutin tovi sitten liikunnan ihanuutta. Mutta entä sitten kun ei kulje tai ei huvita? Ei minullekaan liikunta joka päivä tunnu hyvältä. Kyllä minuakin laiskottaa. Kampean kuitenkin itseni liikenteeseen. Silloin en paina kaasupoljinta pohjaan asti, vaan höllennän menoa. Aina ei juoksu kulje, vaikka mitään poikkeavaa ei olisikaan ilmassa. Usein jo muutaman askeleen jälkeen tiedän tilanteen. Näissä tilanteissa olen armollinen itselleni ja unohdan vauhdin hurman ja suunniteltua lenkin pituuttakin voi lyhentää. Kun ei kulje, niin sitten ei kulje ja varsinkaan hampaat irvessä ei kulje senkään vertaa. Tai ratsastustunnilla en säti itseäni, jos hepo ei taivukaan kaikkiin toiveisiin. Heppa-armaallakin voi olla huono päivä. Toki työmme teemme, mutta hieman rennommalla ja helpommalla kuin ehkä perfektionisti-minä toivoisi. 

Summa summarum - jos ei huvita tai ei kulje, niin lähde kuitenkin liikkeelle. Kuuntelee kroppaasi. Jos nihkeys vaan matkan edetessä jatkuu, niin älä vaadi liikoja, vaan nauti pintaan tulevasta hiestä ja sykkeen noususta. Olen ihan varma, että nihkeänkin lenkin jälkeen tuntuu kuitenkin hyvältä. Jos sitten käykin niin, että se olikin vain alkunihkeyttä, niin sitten antaa mennä ja unohdat nihkeydet ja nautit olostasi.

Tämän kuvan lenkki kulki. Vähän on ilmassa nälkä kasvaa syödessä -meininkiä. Juosta voisi himpun nopeampaa ja pidemmälle. Kesällä ilmoittauduin estekurssille. Minä, joka pidin itseäni enemmän kouluratsastajana. 

Huippua viikkoa kaikille!

Kenkähullun taivas

Jahas, saikohan Ecco kilpailijan? Seota ainakin meinasin. Pari postausta sitten mietin, että montako paria kenkiä voi ostaa kerralla. Eilen tein oman ennätykseni - ostin kolmet. Sai laatukenkiä niin halvalla, että en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä.

Kyseessä oli Vagabondan malliparimyynti. Ensiksi harmittelin, kun omaa kokoani 38 oli vain muutama pari. 39 lensivät jalasta tai olisi saanut tunkea puoli kenkää täyteen pumpulia, jotta kenkä olisi pysynyt jalassa. Hyllyt notkuivat kenkiä koko 37. Voi onnen päivät, kun tajusin, että Vagabond on lestiltään hieman reilumpi ja 37 mahtuivat minulle. Mukaan lähtivät yllä olevan kuvan loaferit. Niin mukavat jalassa. Ne eivät kylläkään saaneet nuorten neitien peukkuja ylöspäin. Eivät olleet heidän makuunsa.

Nämä kahdet muut kengät sitten olivat nuorten neitienkin makuun. Perustelin itselleni kolmen parin ostamista kaikkien kenkien ollessa hyvin eri tyyppisiä. Olin tyytyväinen itseeni, kun alkuperäisestä viidestä mukaan lähtevästä parista sain kaksi paria tiputettua pois. Alimman kuvan kengät näin oikean kaupanhyllyllä ja hymy oli aika leveä, kun tajusin saaneeni ne 70 %:n alennuksella. 

Nyt keskityn Suomen peliin. Aika jännää, kuinka pelissä käy. Ihana kun vihdoinkin kesä on täällä. Nuorempi nuori neiti päivällä hieman skeptisesti mietti, että kauankohan tätä kesää kestää. Toivottavasti ainakin kaksi viikkoa, koska sitten on hänen tärkeä päivänsä.

Väriä elämään kevättakilla

Juhlamekon etsintä oli meneillään. Muutaman niitä kokeilinkin, mutta miten sitten kävikään. Mekon etsintämatkaltani suuntasin kotiin takkikassia heilutellen. Ihan puskista tämä takki ei kuitenkaan tullut. Olin sellaisen nähnyt ja makutuomareilta aka nuoret neidit mielipidettäkin kysynyt. Ei ollut heidän makuunsa. Olisi kuulemma pitänyt olla pastellisävyinen. No, ei voi mitään, minä tykkäsin. Talven ja erityisesti räntäsateisen kevään jälkeen halusin väriä elämääni. Musta, ruskea ja sininen saisivat väistyä. 

Takki: Andiata, paitapusero: Esprit, housut: Vila, kengät: Vans, aurinkolasit: Ray Ban

Raskisinko ikinä?

Olen kova haaveilemaan. Sellaista sopivaa vaaleanpunaiset lasit päässä haaveilua. Ihan mistä vaan! Huippu-urheilusuorituksesta, menestyksestä töissä, kalliista laukusta tai kengistä, luksusmatkasta, jolle lähdetään yksityiskoneella. Saahan sitä haaveilla, mutta raskisinko sitten kuitenkaan ikinä hankkia mitään tosi kallista. Tosi kallis on tietenkin suhteellinen käsite, mutta minulle 700 euron avokkaat ovat liikaa tai yli 3000 euron laukku. Enhän minä uskaltaisi sellaisia edes käyttää.

Valentino Ruckstudit ja tuo kanta kun uppoaisi johonkin laudan väliin tai viemärikannen rakoihin, niin kyyneleitä tulisi ainakin 720 €:n edestä. Kyllä kuitenkin ne välillä haaveissani vilahtavat ja olen jalkaani sovitellut. 

Entä Hermés Birkin! Sellaiseen uppoaisi aika monta tonnin seteliä. Välttämättä et laukkua saisi, vaikka tonnit kourassa liikkeeseen marssisit. Näin olen antanut itseni ymmärtää. Kuvan daamilla on tietolähteideni mukaan useita kyseisiä laukkuja. 

Sanonta kuuluu - onko tukka hyvin ja näkyykö kello? Rolexin ollessa ranteessa, niin kyllä minä ainakin antaisin kellon näkyä. Joskus ennen muinoin Rolex-käyttäjä oli mielestäni pappa-tyylin edustaja. Voi mahotonta, alkaako ikä tehdä minulle tepposia. Nyt minusta Rolex on klassinen ja todella tyylikäs vaihtoehto. Sopii kaiken ikäisten ranteeseen.

Ja mitä kaikkia niitä huippumerkkejä onkaan! Onneksi en muista juuri nyt yhtään enempää.

Tampere-laukkuni

Olen alkuvuoden aikana käynyt Tampereella useammin kuin edeltävän 20 vuoden aikana yhteensä. Pikapiipahduksiahan ne ovat olleet, mutta Tampere on alkanut näyttää silmissäni kivalta kaupungilta. Sinne pääsee muuten pääkaupunkiseudulta tosi näppärästi junalla. 

Viimeisellä matkallani havahduin, että minullahan on aina sama laukkusetti mukanani. Tarvitsen ison laukun työromppeitani varten, mutta myös pienemmän niitä tuikitärkeitä juttuja varten kuten lompakko, kännykkä ja avaimet. Nimitin pikkulaukun Tampere-laukuksi syystä, että en ole sitä muissa yhteyksissä käyttänyt. Tähän nk. Tampere-laukkuuni törmäsin ensimmäisen kerran Helsingin keskustassa. Se oli tyylikkkään nuoren naisen kainalossa. Juuri sillain puolihuolimattomasti. Hän oli 100 varmasti miettinyt koko asukokonaisuutensa jokaista yksityiskohtaa myöten, niin täydellinen se oli. Laukkuun ihastuminen vei minua. Havahduin koputtamassa nuoren naisen olkapäähän kysyäkseni, mistä oli laukun hankkinut. Onnen päivät, se oli ostettu Helsingin Stockmannilta ja niitä löytyi vielä. 

Ihastuin väriin, kokoon, yksityiskohtiin, materiaalin.  Se ei ehkä ole muodikkain, mutta täydellinen käytössäni. Laukun osto oli todellinen heräteostos, mutta mitä parhain sellainen. 

Trenssissä ja nilkat paljaina

Olihan viikonloppu! Ihanaa juhlimista ja lähteisten kanssa olemista, mutta myös isoja päätöksiä. Elämä on  - lainatakseni mainoskampanjan sanontaaa. Kiva oli myös, että uhatut kylmät kelit ja jopa räntäsateet eivät palanneet. Vapuksi kaivoin jo keväisemmät takit esille. Niinpä lauantaina lähtiessäni sisartani tapaamaan trenssi odotti naulakossa. Tavasin otsikkoa, että olenko kirjoittanut siihen trenssi vai transsi. Välillä tuntuu kuin tänä viikonloppuna olisin ollut aikamoisessa transsissakin, joten sekin olisi otsikkona toiminut.

Uskaltauduin eilen paljastamaan nilkkanikin. Olipahan ihanan virkistävää talven nilkkureiden ja saappaiden jälkeen. Nuoriso veti talvellakin nilkat paljaina ja sitä kauhisteltiin lehdistöä myöten. Kaikista trendikkäintä taitaisi olla leikata lahkeet juurikin noin lyhyiksi, eikä kääntää lahkeita. Ensi viikolla koettaa onnen päivät, kun pääsen kampaamoon. Tuo kuontalo on kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, ettei pysy enää missään kuosissa ja harmaa maantien väri meinaa ottaa vallan hiusväristä. 

Huivi: iän ikuinen, takki: Cristelle & Co, farkut: H&M, kengät: Nike, laukku: Mulberry 

Kesäkenkähimotuksia

Monetkohan kengät voi ostaa kerralla? Eccoja monet, jos minulta kysytään. Ne ovat vaan parhaat. Tuntuu, että toistan itseäni puolivuosittain, aina kesä- ja talvimallistojen ilmestyessä. Eccot ja Mulberryt ovat tehotarkkailussani. Mulberryn kanssa saan hillittyä itseni suhteellisen hyvin. Mutta voi Eccot, niiden kanssa on huomattavasti vaikeampaa. Saisin helposti perusteltua itselleni, miksi tarvitsen kaikki alla olevissa kuvissa olevat kengät. On eri värejä ja matalaa sekä korkeaa. Varpaat näkyvissä ja varpaat piilossa. Tai jaa onkohan syitä, miksi en näitä tarvitsisi? Ei ole, nainen tarvitsee aina kenkiä.

Vappupäivän perinteitä & ulkoasu

Minulle vappupäivä on aina ollut perheen juhla. Lapsuuden kodissani kävimme perheen kanssa vappupäivänä syömässä vähän fiinimmin. Samojan perinteitä olen vaalinut nuorten neitien kanssa. Välillä neidit ovat olleet kylläkin tunturissa omissa perinnemenoissaan, mutta tänä vuonna olimme kaikki samassa kaupungissa. Vappupäivän syöminkien lisäksi perinteisiin kuuluu kodin maltillinen serpentiinikoristelu. Ei taitane tarvita mainita, mutta tämän vuoden vappukelit olivat omaan luokkaansa. Kohta meillä ei ole enää neljää vuodenaikaa, vaan ainoastaan yksi. Jouluna, juhannuksena ja vappuna on samanlainen sää. Villakangastakki tarvittiin. Vähän kuitenkin irrottelin ja jätin nilkat paljaaksi. Tuskailin kotona, ettei minulla ole juhlalaukkua. Onneksi kaivoin laukkuvarastojani riittävän syvälle ja sieltähän se löytyi. Oli tainnut olla hyvässä tallessa jonkin tovin, ainakin jos katsoo painaumia.

Takki: Tiger of Sweden, housut: H&M, kengät: Högl, laukku: Furla

Kohti hyvää oloa: Liikunta. Ah, niin ihanaa!

Minulle ehdottomasti yksi tärkeimmistä hyvän olon tuojista on liikunta. Se on luonnollinen osa elämääni kuten nukkuminen ja syöminen, eikä jokin erikseen suoritettava asia. Liikunta tuo positiivistä fiilistä, lisää energiaa ja pirteyttä. Kaikkien ei tarvitse liikkua kymmeniä tunteja viikossa hikikarpaloiden lentäessä. Riittää kunhan vaikka kiertää ensiksi korttelin ympäri ja kohta sitten kaksi ja kolmekin korttelia. Ihanteellista on, että pieni hiki nousee pintaan, syke tihenee ja ne posketkin saavat punottaa. 

Minun viikkoliikuntani on ratsastustunti, muutamat juoksulenkit ja ryhmäliikuntatunnit. Talvella hiihdän murtsikkaa ja lasken telemarkkia sekä pulahdan avantoon. Kesällä taas otan fillarin alleni. Olen erittäin kaikkiruokainen liikunnan suhteen ja mielelläni kokeilen uusia lajeja. Esimerkiksi pari kesää sitten suppausta. Pari viimeistä talvea olen juossut otsalampun kanssa. Antaa lisänäkyvyyttä itselle ja toimii myös huomiovalona autoilijoille.

Alla olevan jutun tutkimustulos lämmittää kovasti mieltäni. Minulle liikunta on ajatusteni nollausta. Tai välillä niiden aktivointia. Kesken juoksulenkin briljantti ajatus voi yllättää ihan puskista. Liikunta saa myös ajatukset kokonaan pois arkisesta aherruksesta. Ratsastaessa et voi kerta kaikkiaan miettiä mitään muuta tai kohta huomaat, että heppa vie sinua ihan mihin vaan ja miten vaan. 

Täältä ja täältä löydät edelliset hyvän olon vinkkini. Hyvää oloa kaikille! 

Onnea 20-vuotias nuorempi nuori neiti!

Myös 20 vuotta sitten vappupäivänä paistoi aurinko, kun päätit tulla maailmaan. Sinun oli arvioitu syntyvän vappupäivänä ja tarkkana tyttönä niin teitkin. Hurjalla vauhdilla ovat vuodet vierähtäneet ja nyt ovat nuoremmallakin nuorella neidillä "teen years" ohi. Muistutin häntä asiasta eilen. Paluukysymyksenä sain, entäs miten on sisarellani, vanhemmalla nuorella neidillä, tämä toteutunut? Havaitsen ilmassa ystävällistä sisarusten välistä suurella rakkaudella väritettyä naljailua. 

Synttärikakuksi tein perinteistä poiketen juustokakun. Olin Tuulannelin blogissa nähnyt juustokakun ohjeen, jonka koristeet "enkun lakut" koukuttivat minut täysin. Olen ko. lakritsojen suuri fani. Voi kuulkaa voisin tehdä kokonaan oman postauksen, kun aloittelija tekee juustokakun. Lyhyesti - kakku oli tosi helppo tehdä, mutta kannattaa laittaa hyytymään tasaisella alustalle, jos haluaa tasaisen kakun. Alla olevan kuvan nappasimme perinteisen vappulounaamme jälkeen. Ilmeitä on joka lähtöön ja silmät sikkurallaan. Mutta hei, silmät sikkurassa kertoo vaan, että aurinko paistoi.  

Mahtava viikon jatkoa kaikille!