Kevät & raidat & casual Friday

Mister Big hermoilee autonrenkaiden vaihdon kanssa. Kevät kun hänen mielestään on täällä ja pysyy. Minusta ilmassa on kevään merkkejä, mutta ei se ole ihan vielä täällä. Onhan nyt vielä maaliskuu ja muutamana aamuna on pakkasta ollut enemmän kuin joulukuussa. Entäpä sitten tämän aamun valkoinen maa? Vanha sananlasku toki kuuluu "uusi lumi vanhan surma", mutta eihän täällä enää sitä vanhaa lunta ollut.

Raidat kuuluvat vahvasti kevääseen ja jopa kesään. Uskon, että moni on kanssani samaa mieltä. Jännä kylläkin, miksi näin? Kuvissa näkyvä raitapoolo toimii loistavasti talvellakin, mutta kiskoin sen niskaani vasta tällä viikolla. Ja onhan nyt taas casual Friday, kuten vaatteistani huomaa. Huippua viikonloppua kaikki ihanat lukijat! 

Farkut: Tiger of Sweden, poolot: Lindex, neuletakki: Benetton, vyö & nilkkurit: iän ikuiset

Harmaan päivän pelastus

Tänään aurinko helli meitä kirkkaalta siniseltä taivaalta, joten postauksen otsikko ei oikein korreloi tämän päivän kelin kanssa. Sunnuntaiaamuna tilanne oli toisin. Harmaata oli. Juoksukamppeita päälle kiskoessani vilkaisin ulos ikkunasta ja harmaasta tuli entistä "täydellisempää" sateen alkaessa vihmoa ikkunaan. Mutisin, että minähän en ole sokerista tehty ja vedin lenkkareiden nauhoja tiukempaan.

Lenkiltä palauttuani taisi mennä vain 15 minuuttia ja pilvet kaikkosivat antaen tilaa auringolle. Mutta tiedättekö mitä? Sateen raikastamassa kelissä oli tosi helppo juosta, kun taas vastaavasti auringon paisteessa terassilla kahvit maistuivat täydelliseltä. Eli meni täysin oikein päin. Vaikka aurinko ei olisi tullutkaan esiin, niin kyllä kunnon hikilenkki pelastaa harmaan päivän. Suosittelen kaikille. Pinkoa ei tarvitse kuin viimeistä päivää. Reipas kävelykin toimii. Pikku hiki pintaan ja raitista ilmaa keuhkoihin. Harmaus kaikkoaa kummasti. 

Pipo: Peak, takki:Haglöfs, trikoot: Nike, hanskat: Halti, lenkkarit: Asics

Huippua viikonloppua kaikille!

Miksi avantoon meno hirvittää?

- Mua ei sinne kyllä saa. 
- Ihan hullua puuhaa. En suostu moiseen.
- Mua palelee aina muutenkin. 

Nämä ja lukemattomat muut vastaväitteet olen kuullut, kun olen kertonut avantovillityksestäni. Harmittavasti tämä talvi on ollut surkeaakin surkeampi jäätilanteen kanssa ja avantopulahduksetkin ovat jääneet aivan minimiin. Toisaalta ne harvat kerrat ovat olleet sitäkin huikeampia. Kuvan hymy kertonee siitä, ei suljetut silmät.

Olen niin monta kertaa jo toitottanut, että avantoon en mene ilman pipoa. Se täytyy olla myös aina se sama pipo. Myös neopreeni-hanskat ja tossut on oltava messissä. Olen itsekin ollut armoton vilukissa, mutta myös yllytyshullu ja aavistuksen extreme-juttuihin taipuvainen. Mister Big minut tähän hulluuteen houkutteli. Tai oikeammin en voinut jäädä "Pekkaa" huonommaksi ja pulahdin Mister Bigin perässä avantoon. Nykyään minä olen meistä se hurahtaneempi. Menen mielelläni ilman kovia löylyjä avantoon. Sopiva lämpö on hyvä olla ja tietty päättäväisyys, että sinne mennään. Kyllä minullakin ehtii empimiset käväistä mielessä, kun sattuu sopivasti avantomatkalla pohjoinen viima puhaltamaan. 

Mutta se euforinen olo pulahduksen jälkeen on sanoin kuvaamaton. Voittajafiilis! Suosittelen, kokeile edes. Takaan siitä ei ole mitään haittaakaan. 

Maaliskuun kiitokset - vanhat työkaverit Tuija & Peppi

Tämän energisen ilopillerin kanssa tiemme kohtasivat ensimmäisen kerran yli 15 vuotta sitten. Olimme samassa työpaikassa usean tuhannen muun huipputyypin kanssa. Työpaikat vaihtuivat. Polkumme erkanivat. Välillä taas lähenivät. Lähenivät tosi paljonkin ja sain kokea työskentelyn tämän upean ammattilaisen tiimissä. Aina ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista ja sehän se rikkaus olikin. Selvitä haastavista hetkistä. Nykyään juttu jatkuu just siitä, mihin edellisellä kerralla jäimme olipa välissä vuosi tai kaksi.  

Samassa edistyksellisessä tiimissä oli silloin loistava junnuammattilainen. Jo silloin oli aavistettavissa, että tämä nuori nainen tulee ja näyttää. Niinhän siinä on käynyt. Ja mitä vielä hänellä on edessään - taivas vaan rajana! Muistan erityisesti hänen kanssaan rekryilmoituksen teon Oulun murteella. Emme meinanneet sohvalla pysyä, kun nauroimme aivan kippurassa ilmoituksen tekstejä luonnostellessamme. 

Nämä daamit ovat antaneet minulle uskoa työpaikasta, jossa ammattitaito ja asenne yhdistettynä hurttiin huumoriin ja toisten kunnioitukseen on mahdollista.

Tuija ja Peppi, te upeat naiset, kiitos että olette yhä elämässäni mukana!

Tammikuun ja helmikuun kiitokset.

Ja taas casual Friday!

Tai siis oli eilen. Muuten viikonloppu ilman mitään suunnitelmia pitkästä aikaan. Jee! Nyt on aika niille ex tempore -jutuille, joiden perään edellisessä postauksessani huutelin. Aamu alkoi aikaisin, kuten muutkin aamut. Sisäinen herätyskelloni toimii olipa sitten arki tai pyhä. Sopii minulle. 

Perjantaina taas rennommassa lookissa. Kevät on jo kurkistellut nurkan takaa, mutta kohtalaisen kylmä tuuli vielä puhaltelee. Tänä aamuna taivaalta leijaili valkoisia hiutaleitakin, mutta onhan vielä maaliskuu. Talvikamppeet ovat tiiviisti käytössäni, kuten eilisen asukin kertoo. 

Neule: Tommy Hilfiger, housut: Vila, huivi: Zara, kengät: Ecco

Ex temprore -kahvit?

Kello on vartin yli viisi ja olen kurvailemassa kotiin päin. Perinteinen siivousarki-ilta odottaa. Postauksen aiheen ulkopuolelta kerrottakoon, että meillä siivotaan arki-iltana, ei viikonloppuna. Minusta viikonloppua ei kannata käyttää siivoamiseen, vaan johonkin paljon kivempaan. Ajeluni lomassa oivallan, etten ole tavannut ystäväni kanssa ikuisuuteen. Nyt olisi ex tempore -kahvien aika, päätän.

Lähetän ystävälleni viestin, että olisiko hän kotona, jos piipahtaisin kahvilla. Odottelen kärsimättömänä, että vastaa nyt. Mitään ei kuulu, joten soitin hänelle. Mutta sekään ei tuota toivottua tulosta - ei vastausta. No eipä aikaakaan, hän soittaa takaisin ja on kotona ilman isompia puuhapisteitä. Minä hyppään autoon ja hurautan ystäväni luo. Nautimme ex tempore -kahvit ja päivitämme juorut. Mieli on iloinen, kun ajelen takaisin kotiin. Siivoukset jäivät tekemättä siltä illalta, mutta kyllä ne odottivat toiseen iltaan asti. 

Elämä on ajautunut vähän hassuihin uomiin. Aina täytyy sopia hyvissä ajoin etukäteen, että nähdään silloin ja silloin ja tehdään sitä ja tätä. Mihin on häipynyt tässä ja nyt eläminen? Haluaisin takaisin ex tempore -tapaamiset. Ei kimurantteja viikkoja etukäteen tehtyjä kahvittelusopimisia. Ei se haittaa vaikka kotona villakoirat juoksisivat vastaan tai ei olisi loihdittuna kokkikirjan täydellisintä herkkua. Kahvia maistuu ilman pullaakin. Ja ne villakoirat saavat puolestani juosta ihan niin paljon kun haluavat. 

Tartutaan hetkeen!

Kohti hyvää oloa: Päivä alkaa puurolla

Tästä piti tulla kuukausittainen vinkkipostaukseni. Mutta tuo helmikuu vilahti ohi järkyttävällä vauhdilla. Toisaalta onhan se vuoden lyhyin kuukausi, joten ei ihme. Jospa saisin tähän kuukauteen kaksi vinkkiä - tai vaikka edes sen yhden. Tästä se jatkuu - aamupuuro. Pyrin aloittamaan päiväni aina puurolla. Se täyttää kivasti ja pitää nälän poissa pitkään tai ainakin lounaaseen asti. Ja jos sattuisi olemaan päivä, jolloin kunnon lounaalle ei ole aikaa, niin aamupuuro auttaa jaksamaan huomattavasti paremmin. Se tuntuu sopivan myös aineenvaihdunnalleni. 

Puurot eivät ole missään tykkäämis- tai tärkeys- tai muussa järjestyksessä. Ihan sattuman varaisessa. Aloitetaan riisipuurolla. Se kuuluu meillä aika tiukasti joulun tienooseen. Vaikkakin taisi olla juuri viime viikolla kun nuorempi nuori neiti toivoi riisipuuroa. Keitän sen aina kunnon maitoon. Terveyshifistelijät ovat tästä aivan varmasti kanssani eri mieltä.  Mielummin teen kunnon aineista tai jätän sitten tekemättä kokonaan. Mutta hei, tästä terveys tykkää - en lisää puuroon suolaan. Tämä tapa juontaa juurensa aina nuorten neitien vauva-ajasta asti. En silloin lisännyt suolaa puuroon ja muutamaan muuhunkaan juttuun. Siihen makuun totuimme ja nyt suolan lisääminen toisi liian suolaisen maun. Peittäisi alleen muut maut. Suosikkini on riisipuuro kanelilla. Aika herkkua se on mustikkasopallakin, kuten kuvassa yllä. Mustikat ovat itse pomittuja ja soppa itse keitettyä.  

Sitten siirrytään ohrapuuroon, joka syödään omenahillolla. Omenat poimittu ystävän puista ja itse hilloksi keitetty. Tuohon puuroon voisin lisätä, ettei ole insta-puuro, kuten nuorempi nuori neiti totesi. Kuvathan eivät täytä mitään herkkuannoksen kriteerejä, mutta uskokaa pois, sitä se on. Ohrapuurolla on minulle rakas tarttumapinta pohjoisen aakeisiin, laakeisin peltoihin ja maalaismylläreihin.  

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä - kaurapuuro. Keitän sen maitoon ja siihenkään ei lisätä suolaa. Puuron nautin voinokareen kera. Muu perhe lisää sokeria ja taitaa sekaan sujahtaa maitoakin. Mannapuuro ja siitä varioitu lappapuuro tai vispipuuro, kuten sen osa tuntee, on myös puuro-menuussamme. 

Tammikuun vinkki. Hyvää oloa kaikille!

Casual Friday jälleen!

Viime aikoina  perjantaipäivistä näyttää muodostuneen pukeutumiseni puolesta varsinaisia Casual Fridayta. Perjantaisin minulla ei yleensä ole mitään isompia menoja tai tapaamisia työn puolesta. Siispä en oikein ymmärrä miksi pukeutuisin mekkoon tai jakkupukuun tai muuhun viraillisempaan, jos suurin piirtein nökötän yksin ajatusteni kanssa töissä. Verkkareissa en toimistolle kuitenkaan suuntaa. Joskus taisin kitistä Jenkkityylisestä ajatuksesta Casual Fridaystä, mutta sehän toimii. Alkuviikko on yleensä virallisempaa ja tapaamisia, joihin luonnollisesti pukeudun niiden vaatimalla tyylillä. Viime perjantaina oltiin näinkin rennoissa tunnelmissa. 

Neule: Zara, farkut: Gap, huivi: Balmuir, kengät: Timberland

Uusi helmi elämäni helminauhaan

Helmi-maaliskuun vaihde toi elämäni helminauhaan taas uuden helmen. Hyppäsin uuteen tai tavallaan vanhaan ja tuttuun. Tein sen ihan vapaaehtoisesti, kuten olen tehnyt aika monta kertaa aikaisemminkin. Useat MM- ja EM-kisat sekä yhdet olympialaisetkin olen vapaaehtoistyöntekijänä kokenut. Nyt oli vuorossa Lahden hiihdon MM-kisat. 

Mitä siellä sitten tapahtui? Kurkkasin kulissien taakse. Tai tässä tapauksessa näin aitiopaikalta niin lähtö- kuin maalitapahtumatkin. Tutustuin uusiin huipputyyppeihin. Niin nuoriin kuin vanhoihin. Ensikertalaisiin ja konkareihin. Ikinä ei tiedä, missä uudelleen törmätään ja toivottavasti törmätään. Kiitollisena jälleen tästä huikeasta kokemuksesta! Se yhteen hiileen puhaltaminen ja toinen toistaan tukeminen yllättää minut yhä positiiivisesti. Nyt läheiseni eivät enää ihmettele tätä puuhaani. Päin vastoin - he kysyvät kisojen päätyttyä, että mihin seuraavaksi?

Suosittelen - menkää ja tehkää, vaikka juuri sillä hetkellä siitä ei maksettaisi. Voit saada sen takaisin joskus myöhemmin jopa moninkertaisena. Ja tiedättekö mitä, kaikkea ei voi mitata rahassa! 

Mustan puhuva asu yksityiskohdilla

Viime perjantaina nuorempi nuori neiti tuumasi minulle aamulla töihin lähtiessäni, että taitaa olla casual Friday? Eilen hän kysyi, että olenko menossa hautajaisiin? Miten se menikään? Totuus tulee lasten suusta. Uskottava kai se on. Aika mustan puhuva eilinen asuni olikin, mutta täynnä kivoja yksityiskohtia.  

Pystykaulus, rusetti ja väljät hihansuut tekevät paitapuserosta kivasti erilaisen ja samalla täydellisen leveälahkeisen farkkujen kanssa käytettäväksi. Housujen leveät lahkeet ja kultanapit taas antavat asuun kivaa särmää. Leveälahkeisten housujen kanssa mielestäni ei sovi mikään muu kuin korkeat korot. Tässä asussa oli helppo olla. Olin siististi ja asiallisesti business-puvussa, mutta ei jakkupuku-pönötystä. Jospa kuitenkin seuraavana siirtyisin vähän keväisempiin väreihin.  

Paita: Andiata, housut: H&M, nilkkurit: Ecco