Rennossa kesämekossa

Olisi niin paljon kerrottavaa, ettei kerta kaikkiaan tiedä, mistä aloittaa. Todettakoon alkuun, että jos haluatte seurata minun ja läheisteni menoa ja meininkiä, niin se tapahtuu parhaiten instagramissa (tiina.y). Olen niin hullaantunut ja hurmaantunut kyseisen sovelluksen antamista inspiraatioista ja ideoista. 

Tämän viikon olemme viettäneet pohjoisen maaseutumaisemissa. En olisi voinut toivoa parempia kelejä tälle viikolle. Hellelukemat on saavutettu ja aurinko paistanut. Naureskelin tänään äidilleni, että raahasin mukanani jääkiekkokassillisen vaatteita, joista kohta viikon aikana olen käyttänyt vain neljäsosaa. Hiukset on sipaistu ponnarille ja aurinkolasit pään päälle hämäämään "bad hair " lookkia. Meikkiä en ole kohta neljään viikkoon käyttänyt ja kynsilakatkin ovat vain muisto. Ah, kuinka vapauttavaa.   

Sininen collegekankainen mekko on vertaansa vailla helppoudessaan. Nippa-nappa hellelukemissa mekko vielä toimii, mutta jos olisi yhtään lämpimämpää & kosteampaa, niin mekon tulisi olla ohuempaa materiaalia. Korilaukut ja espadrillot kuuluvat kesään. Näissä vermeissä on ollut täysin passelia suunnata kyläkauppaan. Siellä onkin käyty päivittäin. Täysin poikkeavaa arjen kaupassa käyntirytmistä, joka on noin kerran viikossa. 

Mekko: Boomerang, espadrillot: Lindex, laukku: Tine K Home

Kotimaan matkailua - Suomenlinna

Onpa ollut virkistävää ja sivistävääkin harrastaa saarihyppelyä. Olikohan tuo nyt ihan oikea sana suomeksi? Englanniksi kuulostaa paljon paremmalta "island hopping". Yksi viime viikon lounaskohteistamme oli Suomenlinna. Sinne päästyämme ja Mister Bigin sisäistettyä, etten ollut saaressa käynyt kesäteatteria enempää, meille tulikin lounaan lisäksi saareen tutustumiskierros. Olin ihastunut ja hämmentynyt saaren monimuotoisuudesta. Suomenlinnassa oli meidän ja turistien lisäksi paljon niin perheitä kuin ystäväporukoita piknikillä. Piknikkiläisiä oli joka puolella - nurmella ja kallioiden notkelmissa. Keli ei ollut edes parhaimmasta päästä, vaan tämän kesän kaltainen. Alla olevassa kuvassa päälläni olevan valkoisen takin kylläkin riisuin nähtävyyskierroksemme aikana. Olihan minulla alla vielä fleecehuppari ja t-paita.  

Olen tätä mantraani aiemminkin toistanut - kauniissa kotimaassamme on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Aina ei tarvitse lähteä maailmaan ääriin kokeakseen uutta. Suomen saaristo ja pohjoisen suot, mistä muualta maailmasta löydät sellaista eksotiikkaa. 

Suomenlinnassa oli kauniita arkkitehtuurisia yksityiskohtia. Monta kohdetta jäi kuvaamatta kuviin änkeytyvien turistien takia. Eivät he tietenkään tietoisesti kuviini halunneet, mutta kuten todettu porukkaa oli liikkeellä paljon ja suositummissa kohdissa olisin saanut odottaa aika kauan ruuhkan laantumista. 

Olen kovin viehättynyt tiiliseiniin ja kedonkukkasiin. Niitä molempia löytyi Suomenlinnan vierassataman ravintolasta. Välttämättä en olisi Suomenlinnan vierassatamaan jäänyt yöpymään, mutta se toimi erittäin hyvin tällaisella pikavierailulla. 

Metsä rauhoittaa

Valtakunnan uutisissakin on ollut viime viikkoina tarinaa metsän rauhoittavasta vaikutuksesta. Allekirjoitan sen täysin. Juhannuksen aikaan viritin kaikki aistini metsän vaikutukselle ja jätin lenkkimusiikitkin kotiin. Onneksi uskalsin lähteä matkaan ilman piuhoja korvissa ja biisejä tahdittamassa askelia. Olen jotenkin jumiutunut ajatukseen, että juoksu ei kulje ilman biisejä. Mutta niin väärässä olin. Kuuntelin juostessa vain honkien huminaa, lintujen laulua, metsän salaperäisiä rasahduksia ja purojen liplatuksia. Mielikuvitukseni meinasi lähteä omalle kiitolaukalleen noista salaperäisistä rasahduksista. Karhu, hirvi, poro vai jäniskö se siellä seurasi hölkkäilyäni. Tai sitten ne olivat vaan luonnollisia metsän ääniä. Purojen liplatukset taas toivat piristävän soinnillisen hetken matkan varrelle. Ja se askelkin nousi aivan yhtä reippaasti kun kera musiikin.

Maaseutumaisemissa on sama juokseeko asfaltilla vai hiekkatietä, ihan yhtä vähän tulee autoja vastaan. Jalkojen kannalta hiekkatiellä juoksu on armollisempaa ja antaa myös vaihtelua. Mietin myös samalla, kuinka täydellinen tie olisi maastoratsastukseen. Isäni ei ihan ollut samaa mieltä kanssani. Kotonakin olen jatkanut juoksemista ilman biisejä. Kuunnellen vain ympäröivää maailmaa ja niitä omia ajatuksia, jotka juostessa pulpahtelevat pintaan. Sieltä tulee sekä uusia että vanhoja ajatuksia ja niiden sekamelskaa. Välillä pääkoppa ammottaa myös aivan tyhjyyttään. Sitä kutsuttaneen nollaukseksi. 

Pusero: Peak Performance, panta: Peak Performance, trikoot: Victoria's Secret, lenkkarit: Asics

Loma on mukavaa, mutta arki parasta

Seuraatpa sitten sosiaalista mediaa, puhetta työpaikan käytävällä tai salakuuntelet keskustelua julkisissa kulkuvälineissä, niin se sama jokavuotinen puhe alkaa kesäkuun alussa. Nimittäin lomapuhe. Kaikki kyselevät lomasta ja sen alkamisesta. Yhden jos toisenkin suusta kuuluu, kuinka sitten loman alkaessa teen sitä ja tätä. Kaikki tuntuvat alkavan elää, kun loma koettaa. 

Toki loma on kivaa aikaa. Aamulla voi rauhassa nauttia aamupalan ja lukea sanomalehdenkin. Voi ex tempore keskellä päivä hilppasta lenkillle. Lämmittää saunan lenkkeilyn jälkeen ja tämäkin yhä keskellä päivää. Jos luomi alkaa luppasta, niin antaa vaan valahtaa kokonaan kiinni ja voi viettää siestaa. Antaa aloittamansa kirjan tarinan viedä mukanaan ja upottua useaksi tunniksi kirjallisuuden saloihin. Tai vaikka sulattaa sen pakastimen, joka jäi sulattamatta viime kesänä ja joka odottaa jo tämän kesän marjasatoa. 

Mutta minulle arki on sitä parasta. Olisihan se aika hurjaa, jos vuodesta vain yksi kuukausi olisi kivaa ja muuten aika menisi lomaa odotellessa. Teen lomani aikana töitäkin. Se ei haittaa. Isoimman osan vuodesta elän kuitenkin arjessa ja sen tiimellyksessä. Myös arki voi olla niitä rauhallisia aamupaloja tai pikkuretkiä veneellä tai koukuttavia kirjoja. Sinä itse päätät. Laitat aamulla kellon herättämään 15 minuuttia aikaisemmin ja käytät sen extra 15 minuuttia hitaaseen aamupalaan. Tai töistä kotiuduttuasi pakkaat piknikeväät reppuun ja suuntaat lähisaareen retkelle. Kaikki ovat sinun omia valintojasi, mitä haluat tehdä. Odotatko vain viikosta ja kuukaudesta toiseen uutta lomaa vai elätkö tässä ja nyt.

Ihania kesäpäiviä kaikille!

Yli 50 v. ei enää opi uutta - väärin!

Ratsastuskautemme  päätteeksi eräs kanssaratsastajamme kertoi, ettei jatka enää syksyllä, koska viisikymppisenä ei enää opi uutta. Silmäni suurenivat lautasen kokoisiksi, mutta onneksi sain pidettyä kielenkannattimeni kurissa. Olin kovin eri mieltä asiasta. Vaikka olisit olympiavoittaja, niin aina voi oppia uutta. Minusta uuden oppiminen ei katso ikää, vaan se on halua ja tahtoa. 

Sitä halua ja tahtoa minulta löytyi, kun toukokuussa ilmoittauduin estekurssille. Olin aina pitänyt itseäni kouluratsastajana, mutta kun kaverit ilmoittautuivat kurssille, niin minä myös perässä. Olimme talven mittaan joka neljäs tunti hypänneet esteitä. Tammikuisella hevosen kaatumisella oli kauaskantoiset seuraukset ja jokainen estetunti kaatumisen jälkeen oli minulle omien pelkojeni voittamista. Otin jopa normitunneillakin turvaliivin käyttöön. Niin sitten yli viisikymppisenä olin ensimmäistä kertaa elämässäni menossa estekurssille, vielä jatko sellaiselle, eikä millekään alkeiskurssille. 

Erään ystäväni mielestä esteet eivät näyttäneet korkeilta. Eivät ne sitä olleetkaan, jos verrataan Grand Prix -luokkiin, mutta minulle, joka aloitin maassa olevista puomeista, ne olivat aikamoinen loikka. Varsinkin, jos et osannut ihan oikein ratsastaa hevosta esteelle, niin hevonen joutui ottamaan esteen kokoon nähden kaksinkertaisen loikan. Juhannuksen jälkeisellä viikolla ollut kurssimme kesti tiistaista perjantaihin. Perjantain tunnilla rataa ratsastaessamme minulla pääsi suustani "en mene enää". Pelko meinasi saada vallan. Hevonen kieltäytyi useamman kerran ja tosiaankin minun kokemattomuuteni takia joutui ottamaan isompia hyppyjä kuin mitä esteet olisivat edellyttäneet. Muistan varmaan loppuelämäni kuin huippuopettajamme Pikkis huusi "katse ylös ja paino jalustimille". Ne olivat ohjeet, joiden avulla pysyin selässä ja jatkoin matkaani. 

Haastoin itseäni. Opin uutta. Nautin. Iloitsin. Olin niin poikki neljän peräkkäisen ratsastuspäivän jälkeen. Maratonien jälkeen olen tuntenut samanlaista voittajafiilistä kuin nyt estekurssista selvittyäni. Viimeistä ratsastuskertaa seuraamassa ollut katsoja kiteytti myötätuntoisella kommentillaan minulle tuntemukseni "sinulla oli aika rankka tunti, mutta hienosti pysyit selässä". Minä taistelin. Voitin pelkoni, kiitos kannustavan ja luottamusta herättävän opettajamme.

Haastakaa itseänne, se kannattaa!

Aseita ja ruusuja Hämeenlinnassa

Kylläpäs kesäkuu vilahti vauhdilla ohi. Blogi jäi aivan kaiken muun elämän jalkoihin. Kanssabloggaajien postauksia kävin lukemassa, mutta niidenkin kommentointi jäi minimiin. Sellaista se välillä on. Jos minun eloa ja oloa haluatte seurata, niin instagram on siihen passeli kanava. Siellä @tiina.y nimimerkin takaa meitsi pilkistelee. 

Kesäloman alkajaisiksi suuntasimme viime lauantaina kymmenien tuhansien muiden Guns N' Roses -fanien kanssa Hämeenlinnaan. Olimme päättäneet välttää ruuhkia ja jättää siten auton kotiin. Hämeenlinnaan menimme junalla ja palasimme bussilla. Tosi kätevää, sanon minä. Helsingistä lähtiessämme taivas oli harmaa. Mitä lähemmäksi pääsimme kohdettamme, sitä kirkkaammaksi taivas tuli ja lämpömittarilukemat nousivat. 

Konsertti täytti kaikki odotuksemme. Se oli viihdyttävä, rentouttava ja elämyksiä luova. Oheistoiminnot valitettavasti pettivät pahimman kerran. Jonotimme 45 minuuttia viinilasia. Tämä nirppanokka ei sitten vielä tykännyt kyseisestä viinistä. Tästä oppineena seuraavaan konserttiin hankin erilaiset liput. Tänä kesänä konsertit olivat kylläkin tässä. 

Mukavaa iltaa kanssabloggaajat!

Leveät lahkeet - aina minulla muodissa

Ihana juhannus takana. Niin perinteisin menoin kuin olla ja voi. En valita. Sisareni yrittää aina välilä tuoda perinteisiin uusia kuvioita. Kovin hyvin ei ole vielä siinä onnistunut. Ehkäpä joku juhannus onnistuukin.  

Alkukesän ilmat ovat olleet vielä kovin sanoisinko kevätmaisia. Kesämekot ovat saaneet pysyä kaapissa ja shortsit ylähyllällä. Kengissä sentään olen siirtynyt varpaat paljastaviin versioihin. Näissä kiilakoroissa on täydellinen korko lempparifarkkuihini. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan tykästynyt leveälahkeisiin farkkuihin, mutta niiden kanssa tarvitaan korkeat korot. Olen ilokseni nähnyt leveitä lahkeita muotilehtien sivuillakin. Kivaa vaihtelua kapeisiin lahkeisiin. Enää muutama kymmenen kilometriä jäljellä juhannuksen aikamoisesta ajomaratonistamme. Mutta jokainen kilometri oli se väärti, niin täydellinen maalaisjuhannus meillä oli. Nyt suunnataan katseet uuteen viikkoon. Mahtavaa sellaista kaikille!

Paita: Esprit, farkut: H&M, kengät: Stuart Weitzman

Liian lyhyet lahkeet vai ajan hermolla?

Olen kovin ihastunut nilkat paljastaviin housun lahkeisiin. Viime päiviin asti nilkkapituisten lahkeiden on täytynyt olla ehdottomasti kapeat. Entäpä sitten ku eteeni tulivat culottesit vai olisiko se vähän niin kuin housuhame? Kertaalleen palautin ne jo takaisin kauppaan, koska ne eivät tuntuneet ollenkaan omilta. Mutta nainenhan saa vaihtaa mieltään ja kipin kapin takaisin kauppaan, jossa pöksyt minua vielä odottivat. 

Paita: H&M, culottes: Andiata, kengät: Billi Bi

Valkoinen lakki päähän

Nuorempi nuori neiti sai valkolakkinsa viime lauantaina. Äiti on ylpeä, mutta ennen kaikkea nuorempi nuori neiti saa olla itse ylpeä ja onnellinen saavutuksestaan. Lakkiaiset ovat ilon ja onnen juhlat. Niitä kivoja juhlia. Näitä juhlia juhlittiin monta päivää, mutta sen arvoista se olikin. 

Taidan olla vähän jäävi, mutta nuoremman nuoren neidin juhlamekko oli kovin kaunis ja kengät täydensivät upean lookin. Mekko tilattiin maailmalta. Samanlaista ei vastaan tule. Toisinkuin minun mekkoni, joita oli kolmella ylioppilaalla nuoremman nuoren neidin koulussa. Taisivat nuoret naiset hieman nikotella, että tuolla äidilläkin on vielä samanlainen mekko. 

Näiden juhlien ruusuhuuma on ollut vertaansa vailla. En ole ennen nähnyt niin isoja ruusuja ja kuinka upeasti ne aukeavat. Itse koristeeksi ostamani Pirkka-ruusutkin ovat auenneet jokaista terälehteään myöten. Nekin ovat huumaantuneet ihanasta juhlatunnelmasta. 

Ihanaa viikonloppua kaikille! Me jatkamme tulevana viikonloppuna juhlimista häiden merkeissä. 

Tunteellinen helatorstai

Silmäni kostuivat kyynelistä seuratessani presidentti Mauno Koiviston hautajaisia helatorstaina. Tämän ainutlaatuisen tapahtuman ohessa valmistauduin samana päivänä olleeseen toiseen ainutlaatuiseen tilaisuuteen. Olimme saaneet kutsun syntymäpäiville, joilla kohtasivat taaperoikäiset yli 90-vuotiaiden kanssa. Koko elämänkirjo oli käsin kosketeltavissa. Oikeastaan kutsu oli vanhemmilleni, mutta he eivät päässeet paikalle, koska tulevat taas viikon päästä toisiin juhliin pääkaupunkiseudulle. Kiitollisuudella kutsun vastaanotimme ja nautimme helatorstaista mukavassa ja ikimuistoisessa seurassa. 

Keli oli todella kesäinen. Meren äärellä olevan ainaisen tuulen suojaksi vetäisin mekon päälle farkkutakin. Farkkutakki toi samalla sopivaa rentoutta asukokonaisuuteen. Juhlat kun eivät olleet niin viralliset. Olen tainnut myös jostain lukea, että sininen farkku palaa muotiin. Kiva niin, minulla se on aina ollutkin garderoopissani. Eräs nuorimmista juhlijoista oli kovin ihastunut bling-bling -laukkuuni. Hän yritti kovasti saada siitä kimalletta irti. Näinhän käy useissa huonompilaatuisissa bling-bling -tuotteissa. Olet yltä päältä kimalteessa käytön jälkeen. 

Mekko: Andiata, farkkutakki: Tommy Hilfiger, kengät: iänikuiset, laukku: Furla, kaulakoru: Snö of Sweden

Valkoisessa jakussa ja tennareissa

Kylläpäs aika rientää hurjaa vauhtia eteenpäin. Nyt on jo keskiviikko ja huomenna helatorstai. Ensi viikolla vaihtuu jo kesäkuu. 

Nuoret neidit ovat niin mainioita suustaan. Olen tainnut nuoremmalla nuorelle neidille mainita jotain vaatteiden määrästä. Hän on jonkun viikon seurannut kausivaatevaihtoprojektiani, joka ei tunnu etenevän mihinkään. Pari päivää sitten hän totesi puolihuolimattomasti - äiti, miten hänellä voi olla paljon vaatteita, kun hänen ei tarvitse tehdä tuota edellä mainitua vaihtoprojektia. Krhmmm, minulla on ihan varmasti vähemmän säilytystilaa kuin hänellä. 

Vaihtoprojektissa on se hyvä puoli, että tulee kaivettua kaappi perukoita myöten. Osa löydöistä saa lähtökäskyn, kun taas osa uuden elämän. Tämän päivän asussa on löytöjä molemmista katergorioista. Halusin ehdottomasti mukavat tennarit jalkaan. Korkkarit tai ballerinatkin olisivat toimineet, mutta ei tänään. Ja ei kerrota kenellekään, että aamulla parilla nuppineulalla lyhensin lahkeet, kun en ehtinyt niitä alkaa ompelemalla lyhentämään. Mietin myös teippiä tai nitomista, kun pelkäsin, että nuppineulat irtoavat päivän mittaan ja saattavat jopa pistääkin. Niin ei kuitenkaan käynyt. Hyvä niin!

Jakku: H&M, housut: Zara, tennarit: adidas, kaulakoru: Snö of Sweden

Kesän tuoksu

Oi kesä, sinä saavuit sittenkin! Aurinko on paistanut. Mittarilukemat ovat huidelleet hellerajan tuntumassa. Nurmikko vihertää. Puiden lehdet ovat jo aivan jotain muuta kuin hiirenkorvilla. 

Myös muita kesän merkkejä on ilmassa! Yksi niistä on Escadan kesätuoksu. Ennen muinoin minulla oli arkituoksu, juhlatuoksu, kesätuoksu, talvituoksu ja mitä niitä olikaan. Nykyään juhlatuoksu vanhenisi takuuvarmasti, sen verran harvakseltaan on tuota juhlimista. Mutta kesätuoksusta olen pitänyt kiinni. Tai ei siitä ole kovasti tarvinnut kiinni pitää, niin ihastunut olen Escadan kesätuoksuun. Se on ihanan kukkainen ja sopivan makea. Mielestäni niissä on aina sama perus pohjatuoksu pienten vivahteiden vaihdellessa. Arkitalvituoksuna en voisi Escadaa käyttää. En ole koskaan itseäni tituleerannut miksikään kriitikoksi ja en tee sitä nytkään. Makuasioista kun on turha kiistellä. Minulle tämä tuoksu on täydellinen kesän tuoksu.

Kun ei kulje, niin ei kulje

Hehkutin tovi sitten liikunnan ihanuutta. Mutta entä sitten kun ei kulje tai ei huvita? Ei minullekaan liikunta joka päivä tunnu hyvältä. Kyllä minuakin laiskottaa. Kampean kuitenkin itseni liikenteeseen. Silloin en paina kaasupoljinta pohjaan asti, vaan höllennän menoa. Aina ei juoksu kulje, vaikka mitään poikkeavaa ei olisikaan ilmassa. Usein jo muutaman askeleen jälkeen tiedän tilanteen. Näissä tilanteissa olen armollinen itselleni ja unohdan vauhdin hurman ja suunniteltua lenkin pituuttakin voi lyhentää. Kun ei kulje, niin sitten ei kulje ja varsinkaan hampaat irvessä ei kulje senkään vertaa. Tai ratsastustunnilla en säti itseäni, jos hepo ei taivukaan kaikkiin toiveisiin. Heppa-armaallakin voi olla huono päivä. Toki työmme teemme, mutta hieman rennommalla ja helpommalla kuin ehkä perfektionisti-minä toivoisi. 

Summa summarum - jos ei huvita tai ei kulje, niin lähde kuitenkin liikkeelle. Kuuntelee kroppaasi. Jos nihkeys vaan matkan edetessä jatkuu, niin älä vaadi liikoja, vaan nauti pintaan tulevasta hiestä ja sykkeen noususta. Olen ihan varma, että nihkeänkin lenkin jälkeen tuntuu kuitenkin hyvältä. Jos sitten käykin niin, että se olikin vain alkunihkeyttä, niin sitten antaa mennä ja unohdat nihkeydet ja nautit olostasi.

Tämän kuvan lenkki kulki. Vähän on ilmassa nälkä kasvaa syödessä -meininkiä. Juosta voisi himpun nopeampaa ja pidemmälle. Kesällä ilmoittauduin estekurssille. Minä, joka pidin itseäni enemmän kouluratsastajana. 

Huippua viikkoa kaikille!

Kenkähullun taivas

Jahas, saikohan Ecco kilpailijan? Seota ainakin meinasin. Pari postausta sitten mietin, että montako paria kenkiä voi ostaa kerralla. Eilen tein oman ennätykseni - ostin kolmet. Sai laatukenkiä niin halvalla, että en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä.

Kyseessä oli Vagabondan malliparimyynti. Ensiksi harmittelin, kun omaa kokoani 38 oli vain muutama pari. 39 lensivät jalasta tai olisi saanut tunkea puoli kenkää täyteen pumpulia, jotta kenkä olisi pysynyt jalassa. Hyllyt notkuivat kenkiä koko 37. Voi onnen päivät, kun tajusin, että Vagabond on lestiltään hieman reilumpi ja 37 mahtuivat minulle. Mukaan lähtivät yllä olevan kuvan loaferit. Niin mukavat jalassa. Ne eivät kylläkään saaneet nuorten neitien peukkuja ylöspäin. Eivät olleet heidän makuunsa.

Nämä kahdet muut kengät sitten olivat nuorten neitienkin makuun. Perustelin itselleni kolmen parin ostamista kaikkien kenkien ollessa hyvin eri tyyppisiä. Olin tyytyväinen itseeni, kun alkuperäisestä viidestä mukaan lähtevästä parista sain kaksi paria tiputettua pois. Alimman kuvan kengät näin oikean kaupanhyllyllä ja hymy oli aika leveä, kun tajusin saaneeni ne 70 %:n alennuksella. 

Nyt keskityn Suomen peliin. Aika jännää, kuinka pelissä käy. Ihana kun vihdoinkin kesä on täällä. Nuorempi nuori neiti päivällä hieman skeptisesti mietti, että kauankohan tätä kesää kestää. Toivottavasti ainakin kaksi viikkoa, koska sitten on hänen tärkeä päivänsä.

Väriä elämään kevättakilla

Juhlamekon etsintä oli meneillään. Muutaman niitä kokeilinkin, mutta miten sitten kävikään. Mekon etsintämatkaltani suuntasin kotiin takkikassia heilutellen. Ihan puskista tämä takki ei kuitenkaan tullut. Olin sellaisen nähnyt ja makutuomareilta aka nuoret neidit mielipidettäkin kysynyt. Ei ollut heidän makuunsa. Olisi kuulemma pitänyt olla pastellisävyinen. No, ei voi mitään, minä tykkäsin. Talven ja erityisesti räntäsateisen kevään jälkeen halusin väriä elämääni. Musta, ruskea ja sininen saisivat väistyä. 

Takki: Andiata, paitapusero: Esprit, housut: Vila, kengät: Vans, aurinkolasit: Ray Ban

Raskisinko ikinä?

Olen kova haaveilemaan. Sellaista sopivaa vaaleanpunaiset lasit päässä haaveilua. Ihan mistä vaan! Huippu-urheilusuorituksesta, menestyksestä töissä, kalliista laukusta tai kengistä, luksusmatkasta, jolle lähdetään yksityiskoneella. Saahan sitä haaveilla, mutta raskisinko sitten kuitenkaan ikinä hankkia mitään tosi kallista. Tosi kallis on tietenkin suhteellinen käsite, mutta minulle 700 euron avokkaat ovat liikaa tai yli 3000 euron laukku. Enhän minä uskaltaisi sellaisia edes käyttää.

Valentino Ruckstudit ja tuo kanta kun uppoaisi johonkin laudan väliin tai viemärikannen rakoihin, niin kyyneleitä tulisi ainakin 720 €:n edestä. Kyllä kuitenkin ne välillä haaveissani vilahtavat ja olen jalkaani sovitellut. 

Entä Hermés Birkin! Sellaiseen uppoaisi aika monta tonnin seteliä. Välttämättä et laukkua saisi, vaikka tonnit kourassa liikkeeseen marssisit. Näin olen antanut itseni ymmärtää. Kuvan daamilla on tietolähteideni mukaan useita kyseisiä laukkuja. 

Sanonta kuuluu - onko tukka hyvin ja näkyykö kello? Rolexin ollessa ranteessa, niin kyllä minä ainakin antaisin kellon näkyä. Joskus ennen muinoin Rolex-käyttäjä oli mielestäni pappa-tyylin edustaja. Voi mahotonta, alkaako ikä tehdä minulle tepposia. Nyt minusta Rolex on klassinen ja todella tyylikäs vaihtoehto. Sopii kaiken ikäisten ranteeseen.

Ja mitä kaikkia niitä huippumerkkejä onkaan! Onneksi en muista juuri nyt yhtään enempää.

Tampere-laukkuni

Olen alkuvuoden aikana käynyt Tampereella useammin kuin edeltävän 20 vuoden aikana yhteensä. Pikapiipahduksiahan ne ovat olleet, mutta Tampere on alkanut näyttää silmissäni kivalta kaupungilta. Sinne pääsee muuten pääkaupunkiseudulta tosi näppärästi junalla. 

Viimeisellä matkallani havahduin, että minullahan on aina sama laukkusetti mukanani. Tarvitsen ison laukun työromppeitani varten, mutta myös pienemmän niitä tuikitärkeitä juttuja varten kuten lompakko, kännykkä ja avaimet. Nimitin pikkulaukun Tampere-laukuksi syystä, että en ole sitä muissa yhteyksissä käyttänyt. Tähän nk. Tampere-laukkuuni törmäsin ensimmäisen kerran Helsingin keskustassa. Se oli tyylikkkään nuoren naisen kainalossa. Juuri sillain puolihuolimattomasti. Hän oli 100 varmasti miettinyt koko asukokonaisuutensa jokaista yksityiskohtaa myöten, niin täydellinen se oli. Laukkuun ihastuminen vei minua. Havahduin koputtamassa nuoren naisen olkapäähän kysyäkseni, mistä oli laukun hankkinut. Onnen päivät, se oli ostettu Helsingin Stockmannilta ja niitä löytyi vielä. 

Ihastuin väriin, kokoon, yksityiskohtiin, materiaalin.  Se ei ehkä ole muodikkain, mutta täydellinen käytössäni. Laukun osto oli todellinen heräteostos, mutta mitä parhain sellainen. 

Trenssissä ja nilkat paljaina

Olihan viikonloppu! Ihanaa juhlimista ja lähteisten kanssa olemista, mutta myös isoja päätöksiä. Elämä on  - lainatakseni mainoskampanjan sanontaaa. Kiva oli myös, että uhatut kylmät kelit ja jopa räntäsateet eivät palanneet. Vapuksi kaivoin jo keväisemmät takit esille. Niinpä lauantaina lähtiessäni sisartani tapaamaan trenssi odotti naulakossa. Tavasin otsikkoa, että olenko kirjoittanut siihen trenssi vai transsi. Välillä tuntuu kuin tänä viikonloppuna olisin ollut aikamoisessa transsissakin, joten sekin olisi otsikkona toiminut.

Uskaltauduin eilen paljastamaan nilkkanikin. Olipahan ihanan virkistävää talven nilkkureiden ja saappaiden jälkeen. Nuoriso veti talvellakin nilkat paljaina ja sitä kauhisteltiin lehdistöä myöten. Kaikista trendikkäintä taitaisi olla leikata lahkeet juurikin noin lyhyiksi, eikä kääntää lahkeita. Ensi viikolla koettaa onnen päivät, kun pääsen kampaamoon. Tuo kuontalo on kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, ettei pysy enää missään kuosissa ja harmaa maantien väri meinaa ottaa vallan hiusväristä. 

Huivi: iän ikuinen, takki: Cristelle & Co, farkut: H&M, kengät: Nike, laukku: Mulberry