Tekstiilikaksoset ja ET vai Supermies?

Huppari, toppaliivi ja neulepipo, niistä oli tekstiilikaksosten (lue minä & Mister Big) ulkoiluvarustus lauantaina tehty. Omani esittelin jo edellisessä postauksessa ja nyt on Mister Bigin vuoro. Hiukkasen riskillä mennään, että karkottaakohan tämä kaikki lukijat vai olisikohan täällä blogi-maailmassa myös miehiä.  

Lauantaina vielä tienoon peitti puista maahan liidelleet lehdet. Tänään tilanne on toisin. Hentoinen lumipeite on valannut maan. Minun puolestani lunta saisi sataa rutkasti lisää ja pysyä ensi kevääseen asti. Taitaa olla ylioptimistinen toive. ET call home vai supermies? Molemmat tulivat mieleeni yllä olevasta kuvasta. Taivaaseen kurkottelussa taisi olla jokin syvällisempikin tarkoitus tai sitten vaan kuvauspelleilyä. En kerta kaikkiaan muista, mitä tuohon kohtaukseen liittyi. Hauskaa meillä oli joka tapauksessa.  

Pipo: Villawool, huppari: Abercrombie & Fitch, toppaliivi: Abercrombie & Fitch, farkut: Scotch & Soda, kengät: Lyle & Scotch

Eilen ulkoiltiin

Mitä mahtavin kotiviikonloppu takana! Ensimmäiset joulutortut leivottu ensimmäisen adventin kunniaksi. Eilen aurinkokin näyttäytyi. Tänään taas mittarinlukemat painuivat pakkasen puolelle. Televisiosta jännitin Rukan hiihtokisoja, mutta myös ihailin lumisia maisemia, jotka kutsuvat meitä ensi viikolla. Täällä etelässä ei ole tällä hetkellä lumesta tietoakaan. 

Eiliseen ulkoiluun varustauduin pelkällä liivillä, tänään täytyi ottaa paksummat vaatteet käyttöön. Olin eilen jo vetämässä mustaa hupparia päälleni, kun havahduin, missä on sanottu ettei talvellakin voisi käyttää värejä. Keltainen huppari piristi kovasti niin asua kuin mieltäkin. Kohta ollaankin jo joulukuussa. Mahtavaa viikkoa kaikille!

Pipo: ei aavistustakaan, huivi: Marja Kurki, liivi:Häglöfs, huppari: Peak, housut: H&M, kehgät: Camel 

Joulukuu olen valmis

Joulukuu olen valmis. Nuorten neitien ollessa pieniä heille ostettiin aina joulukalenterit. Jokaisen luukun takana täytyi olla jotain kivaa. Kivan määrittely oli silloin - karkki tai pikku neitien hömpsötysjutut. Pikku neiti määrityksen vaihtuessa nuoreen neitiin ajattelin joulukalentereidenkin jäävän unholaan. Mitä vielä? Hömpsötysjutut saivat jäädä, mutta karkit eivät. Ovat kuulemma perineet minulta makean vietin. Tätä en voi millään kieltää, vaikka kuinka haluaisin. 

Jossain vaiheessa mietiskelin itse tehtyä joulukalenteria ja jokaisen luukun taakse jotain kivaa itse hankittua/tehtyä yllätystä. Mietinnän asteelle jäi. Ihania kalenteri-ideoita olisi runsaasti saatavilla ja oma pääkin niitä tuottaisi, mutta ei vaan riitä kipinää tekemiseen asti. 

Tänä jouluna saivat karkit jäädä ja siitä kiitos sisarelleni. Sain sisareltani tärkeän tehtävän hankkia vanhemman nuoren neidin synttärilahja. Arvatkaa miten kävi? Lahja, L'occitanen joulukalenteri, löytyi, mutta minun oli ihan pakko ostaa sellainen myös itselleni ja nuoremmalle nuorelle neidille. Me kylläkin jaamme sisällön. 

L'occitanen joulukalenterissa jokaisen luukun takaa löytyy ihana kauneudenhoitoon liittyvä yllätys. Kalenterin takakannesta löydät luukkujen takana olevat tuotteet. Arvoitukseksi jää, minkä luukun takana on mikäkin tuote. En tiedä, olenko ikinä odottanut näin kovasti joulukuun alkamista? Sisareni taisi ostaa myös itselleen kalenterin. Mikä ettei? Saahan sitä ostaa itselleenkin lahjoja, vaikka vaan muistuttaakseen, kuinka ihania naisia ollaan <3

Pocahontas-hapsukengät

Kesällä rakastuin hapsukenkiin. Mister Big nimesi ne Pocahontas-kengiksi. Kesähapsukengät olivat sen verran tyyriit, että ne jäivät kauppaan, vaikka hauskat olivatkin. Mieleni syövereihin ne jäivät. Ale-aikaan kokeilin onneani, mutta oli huono tuuri, kokoni oli ehditty myydä. 

Syksyn kenkien saapuessa kauppaan ikirakkauteni Ecco ei pettänyt. Siellähän ne hapsukengät olivat. Nuorempi nuori neiti sattui olemaan kotona makutuomarina ja hänkin nyökytteli hyväksyvästi. Klik ja klik ja kengät olivat matkalla meille. Hapsuja on sopivan hillitysti. Kenkien lesti on täydellinen. Kantaa on passelisti. Ei liikaa, eikä liian vähän. Nilkkurit halusin yhdistää muuten yksinkertaiseen asukokonaisuuteen. Valkoinen paitapusero ja fiinimmät mustat farkut saivat seurakseen niittivyön ja muuta ei tarvitakaan. Toistaiseksi talven leudot kelit ovat mahdollistaneet paitapuserojen pidon ilman neuleita, jakkuja tai muita lämmittimiä. 

Paita: H&M, toppi: Andiata, vyö: Guess, housut: H&M, nilkkurit: Ecco

Gripit vai ei?

Jos et ole heppahöperö, niin tämä juttu voi tylsistää. Heppahöperyyteni on sitä luokkaa, että ratsastan kesät ja talvet ulkona. Kesällä auringon helliessä en tiedä mitään muuta niin sielua rauhoittavaa kuin heppailu. Tai no, ne pohjoisen marjametsät tai Balin aallot. Ai niin, se olikin talvella. Talvella rännän täyttäessä taivaan ja mutavellin lentäessä laukan tahdissa rakkaus on kyllä kovilla. Täytyy myöntää. 

Vaikka talvi vain käväisi, niin hepan selässä jalat meinaavat paleltua. Ja tulee se talvi vielä takaisinkin. Suuntasin heppatarvikekauppaan etsimään talvesta selviytymiskeinoja. Himpun verran paksummat ratsastushousut löytyivätkin. Housut olivat jalassa kuin unelma. En voi verrata sukkahousuihin, koska inhoan niitä, mutta jos kuitenkin - yhtä hyvin nämä ridaushousut istuivat jalkaan kuin hyvin istuvat sukkahousut. Voisin käppäillä ne jalassa koko päivän. Nuo gripit kuitenkin mietityttivät. Entisissä housuissa on koko nahkapaikat. Minulla ei ole satulassa pysymisen kanssa ongelmia. Eli siihen en grippejä tarvitse. Myyjä vannotti, että näissä housuissa ei olisi liian tiukkaa pitoa, joten se oli sitten siinä. 

Pääsin housuja jo eilen testaamaan. Ei palellut yhtään. Siitä plussaa. Samoin housujen korkeasta vyötäröstä. Mister Big ihasteli heijastimia. Niille en vielä oikein löytänyt käyttötarkoitusta. Selkään päästyäni ero edellisiin housuihin tuli selväksi. Tuntui kuin housut olisivat liimanneet itsensä satulaan kiinni ja siinä pysyivät ja minä heiluin housujen sisällä. Aavistus tuossa oli liioittelua ja yritin uusilla housuilla selitellä opettajallekin muutamaa ei niin mallikasta ratsastusesitystä eilisellä tunnilla. Hän kuulemma ymmärsi <3n Vaatinee vielä muutaman tunnin, että päästään ihan sinuiksi. 

Miljoonan harmaan sävyisestä päivästä huolimatta, ihanaa iltaa!

Paljettikausi alkoi

Ulkona on niin harmaata, että kyllähän tähän jotain valoa tarvitaan. Tuon todettuani harhauduin leikkimään kuva-asetuksilla ja lopputuloksena oli alla oleva musta-valkokuva. Kiva sekin, ainakin omasta mielestäni, mutta palataan alkuperäiseen. Bling-bling -kausi korkattu. 

Aika ärtsyhän tuo bling-blibg -toppini on ja muutama siitä mainitsikin. Ihan nättiin sävyyn kylläkin. Toppi on ollut myös simppelin neuletakin alla ja toimii sitenkin. Jos jollekin vielä epäselvää, niin tämä on tosiaankin toimistoasuni. 

Paitapuseron helman kanssa meinasi tulla tenkkapoo - roikkuako päällä vai tunkea housuihin. Voi näitä päivittäisiä ongelmia, joita eteen tulee. Tällä kertaa se roikkui päällä. 

Tällä kuikisteluilmeellä toivottelen kaikille huippua päivää. 

Toppi: Lindex, paitapusero: Tiger of Sweden, housut: Vila, kengät: iänikuiset

Oon niin kade.

Kerrottuani lähdöstämme Balille kuulin useammankin tahon sanovan "oon niin kade". Vastasin muun muassa "ihan turha olla, minulle oli yhtä tärkeää ja suuri nautinto olla pohjoisessa muutama viikko sitten kuin lähteä Balille". Myös kehotin "Tee suunnitelma milloin & miten ja ala sitä toteuttamaan ja eipä aikaakaan kun sinäkin saat unelmasi/toiveesi toteutumaan." 

Viime viikonloppuna kävelylenkillä kateellisuusteema putkahti mieleeni. Miksi olla kateellinen toiselle? En tunnista piirrettä itsestäni. Mielummin iloitsen toisen puolesta ja kanssa. Kyselen innokkaana ja elän vieressä onnistumisia & iloja. Mietin myös, ettei se ole minulta pois, jos toinen kokee ilon ja onnistumisen tunteita tai saa jotain. Olen iloinen ystävistäni, jotka rakentavat unelmaansa tai heittäytyvät pois työelämästä opiskelemaan täysin uutta ammattia tai saavat uuden työpaikan vähän niinkuin vahingossa. 

Olen surukseni kuullut myös kateuden siivittämiä kommentteja instagramistani ja blogistani, ylipäätään sosiaalisesta läsnäolostani. Miksi ihmeessä lukea/selata niitä, jos niistä tulee paha mieli? Pysy hyvä ihminen pois sieltä. Minä teen asioita, joista tulee hyvä mieli & olo. Jonkun toisen mielestä ne voivat olla typerää ajan tuhlausta. Hän saa olla sitä mieltä ja minä olen minun mieltäni. Sehän tässä huikeaa onkin, että voimme ajatella juuri niinkuin haluamme, mutta ajatellaan ja toimitaanhan niin, että siitä tulee hyvä olla & kiva mieli. 

Me ihmiset olemme jänniä. En ole tiedealan oppinut asiassa. Sateen ropistessa ikkunoihin marraskuussa käväisee minullakin mielessä olisinpa jossain auringossa tai sitten niin pohjoisessa, että taivaalta leijailee lumihiutaleita. Mutta en ole kateellinen niille, jotka ovat. Olen valintani tehnyt ja sen kanssa elän. Haen ne keinot, joilla saan tästä hetkestä hyvän. Niistä voisinkin kirjoittaa seuraavaksi. 

Tulipas tästä rönsyilevä sepustus ja kuvat ovat sekalainen otos.  Viestini on - ei kannata olla kade, vaan iloitaan yhdessä toisten ilosta. Tehdäänhän myös jokainen asioita, joista tulee positiivisia fiiliksiä. Ja nimenomaan tehdään! Valitettavan usein törmää henkilöön, joka ei ole kuitenkaan itse tehnyt mitään epätyydyttävän olonsa eteen. Kukaan muu ei voi sitä tehdä, kuin sinä itse. Tukea voi ja auttaa, mutta kaikki muutokset lähtevät meistä jokaisesta omasta itsestämme. 

Mekot ovat pop.

Mitä laittaa päälle -kysymykseen viime aikoina vastaus on ollut usein - mekko. Miksi näin? Ne ovat mukavia pitää päällä ja helposti tyylikkäitä. Niiden muunneltavuus vaihtamalla eri tyylisiä kenkiä, koruja tai huiveja on loputon. Siinä muutamia syitä. 

Viime viikolla kuvissa oleva harmaa mekko oli luottovarusteeni. Ensiksi olin kiepauttamassa huivia kaulaani pari kierrosta, mutta ilmastonmuutoksen takia lumitalvesta vesitalveen muuttunut keli ei enää lämpöä kaivannutkaan. No, eräänä päivänä huivi tarvittiin toiseen oikeaan tarpeeseen, eikä se roikkunut vain koristeena. Läiskäytin kahvit mekolleni. Huivi peitti läiskät mainiosti ja kukaan töissä ei tiennyt mitään minulle tapahtuneesta kahvionnettomuudesta. 

Jalassa oli ylipolven mokkanahkaisest saappaat. Olen vierastanut niiden käyttöä. Jotenkin ne ovat tuntuneet - en edes oikein tiedä miltä. Oikeaa muuta vaatetusta ei ole löytynyt, kunnes nyt tämä mekko. Ehkä tästä rohkaistuneena saappaat löytävät tiensä muihin asuihin.

Mekko: Forever 21, huivi: Marja Kurki, saappaat: Zara

Balin uikkarit & Långvikin uima-allas

Ihan pakko vielä yksi Baliin viittaava postaus tehdä. Balilla ostoksien tekeminen ei ollut päällimmäisenä mielessä niinkuin ehkä jossain muissa matkakohteissa on ollut. Kesäkamppeita olisi ollut tarjolla vaikka sun mitä. En tiennyt esimerkiksi bikinejä ja uimapukuja olevan niin monen erilaisia & -värisiä kuin siellä näin. Flip-floppejakin olisi voinut hankkia kaapillisen ja kaikki olisivat olleet eri värisiä. Bikinini eivät ole enää tuoreimmasta päästä ja nuoret neidit yrittivät houkutella minua kokeilemaan uusia. Syystä tai toisesta, ei siis mistään järkevästä, en vaan jaksanu niitä kokeilla tai niistä innostua. Kunnes alla oleva uimapuku tuli eteeni. Senkin kanssa meinasi iskeä nihkeys, koska oli kokeiltava ja mikä sen viheliäisempää. Olimme vielä siinä vaiheessa tulossa rannalta eli hiekkaa ja aurinkorasvaa oli joka puolella.  

Ihanaa, että siihen vääntäydyin, koska se oli täydellinen. Hiukkasen nolo juttu liittyy uimapuvun kokeiluun. Voitteko uskoa, tungin sen ensiksi päälleni väärin päin. Sitten ihmeteltiin, että miten se ei istunut kerta kaikkiaan mitenkään. Blondi oli taas vauhdissa. Kaupassa uimapuvut ja bikinit laitettiin alla oleviin pussukoihin. Niitä oli tsiljoona erilaista. Pussukka on tosi kätevä uimapuvun mukana kuljettamiseen. 

Viikonloppuna kuljetinkin sen Långviikkiin, jossa uimapuku pääsi ensimmäistä kertaa toimintaan. Olen ollut Lånvgikissä kokoustamassa, mutta tänä viikonloppuna tuli testattua spa-puolikin. Minusta se on viehättävän retrohenkinen. Uima-allas oli kivan mittainen. Siinä pääsi kunnolla uimaankin. En ole mikään suurin poreallasfani, joten ne jäivät vähemmälle kokeilulle. Niitä oli kolme kappaletta ja kylmä vesi pulahduspaikka.  

Ihana pop-up shop ja mietintää asiakkaalle vai itselle?

Piipahdin eilen hurmaavassa pop-up shopissa. Shoppi oli valitettavasti auki vain tämän viikonlopun, joten enää sen suuntaan ei kannata kurvata. Tai tarkemmin ajateltuna, hyvä vaan koska siellä oli paljon kaikkea ihanaa, jota just nyt ehdottomasti (ainakin omasta mielestäni) tarvitsisin. Pari juttua oli ihan pakko hankkia. Hamstrasin muutaman kuvassa näkyvän Hobstar-lasin. Meillä on niitä jo entuudestaan, joten tuttu tuote. Jos haluaa arkiaamuun ylellisyyttä, niin tuoremehu/smoothie tuohon lasiin ja se on siinä. Hopeanvärisiä katelautasia hiplasin useampaan kertaan. Niitä oli onneksi vain kolme jäljellä, joten eivät riittäisi. Toisaalta, mihin ihmeeseen saisin ne tungettua silloin kun eivät ole käytössä. Pöydällä olevat pienet kulhot houkuttelivat myös kovasti. Pysyin kuitenkin niiden kohdalla tiukkana. 

Liike oli täynnä toinen toistaan kauniimpia asetelmia ja kokonaisuuksia. Kysyin yrittäjäladyiltä, mistä he saavat ideat tuotteisiinsa. Odotin vastauksesi perinteisiä lausahduksia tyyliin "alan messuilta, ulkomaisista sisustuslehdistä". Nämä hurmaavat naiset silmät sädehtien ja hymy korvissa kertoivat hankkivansa myyntiin tuotteita, joista he itse pitävät. Pieni pilke taisi vilahtaa silmäkulmassa, kun sanoivat ettei me mitään asiakkaita kuunnella, vaan myydään sellaista, mistä itse tykätään. Meinasin ensiksi kakistella, että niin mitä sitä asiakasta miettimään. He jatkoivat, että tykkäävät laadukkaista tuotteista, myös kotimaisuus oli vahvasti nähtävillä. No, eivät huonoja juttuja ollenkaan. Mietin asiaa vielä hetken ja sain ravistella luutuneita ajatuksiani. Heidän intohimonsa ja palonsa kauniisiin asioihin täytti kaupan. Se ei voinut olla välittymättä asiakkaisiin asti. Jokaisesta tuotteesta heillä oli omakohtaista käyttökokemusta. Miksipä ei olisi, koska rakastivat niitä? Asiakkaana sain täydellisen palvelun kera tuotteiden käyttökokemusten & -vinkkien. Eli mikä siinä olikaan sitten väärin, että teet sellaista mistä itse pidät tai myyt sellaista, mikä on sinulle lähellä sydäntä?  

Viimeisen kuvan likainen lumi meinaa hiukkasen ahdistaa, mutta ensi viikolla maisemat taitavat muuttua tuohon suuntaan. Me not like. 

Mekko pelasti päivän

Mihin tämä viikko hävisi? Ihan hurjaa, että on jo lauantai. Olihan viikko. Viikkoon mahtui rakkaiden tapaamisia, uusia kokemuksia, onnen hetkiä toisen puolesta, pieni pelkokin ja hieman ärtymystä. Olen niin innoissani talvisesta maisemasta, joka ikkunasta näkyy. Jotain hurjia uutisia sen häipymisestä ensi viikolla ovat uutiskanavat toitottaneet. Minä en usko ennen kuin näen. 

Viikkoon mahtui pitkä päivä, joka alkoi aamulla yhdellä virallisemmalla tilaisuudella ja päättyi illalla toiseen virallisempaan tilaisuuteen. Tiesin kaapissani odottavan mekon, joka pelastaisi päivän. Se olisi riittävän asiallinen, mutta ei tylsä. Mukava ja helppo päällä. Aika kätevää, samalla mekolla selvisin koko päivästä. Kenkiä oli mukana kahdet. Paikasta toiseen siirtymiseen tarvitsin matalemmat kannat ja muutenkin kenkien vaihtelu päivän mittaan helpottaa kummasti oloa.

Mekko: Michael Kors, sukkikset: H&M, nilkkurit: Clarks

Vihreää sisustusinspiraatiota á la Bali

Ulkona tienoo on valkoisena lunta ja minä täällä haaveilen vihreistä aidoista kasviseinistä. Hih! Haaveilu jäi päälle Balilta. Viehätyin siellä Indonesian sisustuslookkiin. Villamme oli siitä yksi ilmentymä. Kuitenkin eräs suosikkiravintoloistamme edusti sisustuslookkia parhaimmillaan. Siellä yhdisteltiin useita eri tyylilajeja. Viherkasvit olivat isossa roolissa, ilman seinänäkin toimimista. Oli modernia suuntausta ja tyylihuonekaluja. Kaikki sulassa sovussa, sopivana sekamelskana, vaikka oli niitä taidettu tarkkaan miettiä ja suunnitella. Minulle se näytti juurikin niin sopivan rosoiselta, mutta ah niin kodikkaalta. Antaa seuraavien kuvien puhua puolestaan.

Mahtavaa viikon jatkoa kaikille! Taidan alkaa miettimään joulusisustusta. Siinähän voisi olla vihreää : )

Viikonlopun ulkoiluasu

Minulla on tällä hetkellä meneillään projekti, jota vihaan. Voimakas sanahan tuo on, mutta projekti on yksi viheliäisimmistä. Kausivaatteiden vaihto. Äitini tuumasi, että sinulla on liikaa vaatteita, kun vaihto täytyy tehdä. Omasta mielestäni meillä on liian vähän säilytystilaa. 

Lauantaina heitimme nuoret neidit expoilemaan ja itse suuntasimme hautausmaalle muistelemaan poisnukkuneita läheisiämme. Minulle on tärkeää käydä viemässä kynttilät Muualle haudatut -alueelle. Onneksi olin projektissani edennyt ulkovaateosastolle. Meinasi näissäkin vermeissä kylmä yllättää. Lauantaina pilkistänyt aurinko sai silmät sikkuraan. Eilen auringosta ei sitten ollutkaan mitään havaintoa. Lunta sen sijaan tuprutti tienoon täydeltä.  

Mahtavaa talvista viikkoa kaikille!

Kuka tekisi ne loppuun asti?

Blogiani seuranneet tietävät, että rakastan käsitöiden tekemistä. Minulla on aina jokin tekele kesken, seuraavan langat odottamassa ja sitä seuraava jo mietinnässä. Saan yleensä tekeleeni vietyä loppuun asti, vaikka lankojen päättely, kappaleiden yhdistämiset ja mitä siihen milloinkin kuuluu eivät ole lempipuuhaani. Nyt oli kuitenkin päässyt käymään niin, että käsityökorini pullisteli ja pursusi yli reunojen ja syykin oli selvä - kesken jääneet tekeleet. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja korjata tilanteen. Ihan lähipiiristä kun ei taida vapaaehtoista asioiden loppuun saattamiselle löytyä. 

Tämä neuletakki on ollut tekeillä ikuisuuden ja nyt en liioittele yhtään. Kaikki on muuten valmista, paitsi tuo himskatin päälleommeltava salmiakkiruudukko. En ollut kuin vasta alkumetreillä ja huomasin, että ruudukko ei tule menemään oikein. Arvaatkaa mitä päätin? Tähän neuletakkiin ei tule ollenkaan sitä oikeaan malliin kuuluvaa ruudukkoa. Muutenkaan neuletakki ei taida olla ihan viimeistä muotihuutoa. Kaappiini se päätyi purettuani aloitetun päälleompelun. Voin sen kotona kietaista päälleni, kun tuo talvi näyttää vaan  olevan ja pysyvän. Yksi keskeneräinen tekele viety loppuunasti.

Korista pilkisteli myös punaista. Huivi oli niin suuritöinen, että innostukseni kertakaikkisesti vaan lopahti, kun olisi pitänyt vielä huivin yläreunaan virkata reunus. Eilen otin tämän kanssa ensimmäisen erävoiton ja höyryytin huivin. Nyt reuna ei vedä sitä ihmeellisille "kuopille". Virkkukoukku on myös kaivettu esille. Kyllähän minä tämän nyt teen loppuun asti.

Harmaaseen neuleeseen oli inspiraationa musta-harmaat tennarit, jotka kaapistani löytyivät valmiina. Ne sopisivat täydellisesti tämän neuleen kanssa. En edes oikein tiedä, että miksi tämä ei ole valmistunut. Jotenkin tylsää kutomista. Ei kuvioita, ei mitään koukeroita. Taisi tulla kesäkin vastaan ja jotenkin paksun neuleen kutominen ei huvittanut, vaikka toisaalta voisi olla oikein passeli varuste Suomen kesään. Lupaan, tulette vielä täällä blogissani näkemään kuvan, jossa pusero on valmiina yhdistettynä niihin inspis-tennareihin.

Sieltä korista löytyi vielä neljäskin keskeneräinen käsityö. Ei ollenkaan ihme, että se pursusi yli reunojen. Tämä oli pakko aloittaa, kun langat sai niin halvalla. Tai tarkemmin mietittyäni syyllinenhän onkin sisareni, joka vinkkasi Novitan näppärästä palvelusta. Saat helposti netistä tilattua kaikki neuleeseen (langat, puikot) liittyvät ja posti tuo kotiin. Minulla on omasta takaa arsenaali puikkoja, joten langan (tai oikeammin kahdet) tilasin netistä. Sormet syyhyten halusin päästä aloittamaan neuletakin teon. Sisareni on sen varmaan jo kutonut ja käyttänytkin. Onneksi enempää keskeneräisiä töitä ei löytynyt. Enköhän mä tästä määrästä selviä.