Missä asua Balilla - hotelli vai villa?

Ihanat nuoret neidit ravistelivat äitinsä harmaita aivosoluja muutenkin kuin skootterikeskusteluilla. Mietimme myös, kuinka asuisimme Balilla. Hotellissa vai villassa? Kovin pitkää keskustelua ei tarvinnut käydä, kun olin jo täysin myytyä kännykkääni ilmestyvistä toinen toistaan ihanemmista villojen kuvista. Hyvä on - unohdetaan hotelli ja annetaan mahdollisuus uudella toimintamallille - ainakin minulla! Ulkoistin villan hankinnan vanhemmalla nuorelle neidille ja tosi mallikkaasti hän sen hoitikin. Niin mallikkaasti, että me nuoremman neidin kanssa emme tienneet edes viime hetkillä vaihtuneen villan osoitetta. Lentökentältä meitä hakemaan tullut kuski hieman kakisteli meillä ollutta osoitetta, koska hänellä oli eri. Minä pistin kielimuurin piikkiin, kuski varmaan blondin pääni. Onneksi luotimme kuskiin ja päädyimme oikealle villalle. 

Pari speksiä varaukselle asetin: omat makuuhuoneet & kylppärit, uima-allas ja rauhallinen alue. Kaikki täyttyivät potenssiin tuhat. Perille päästyäni en voinut uskoa silmiäni. Se aito tunnelma, jota en ikinä saisi hotellissa. Siivooja kävi päivittäin ja olisimme saaneet tilattua aamupalan, lounaan ja vaikka illallisen valmiiksi villalle. Vaatehuoneesta meni lamppu, joka vaihdettiin alta aikayksikön asiasta ilmoitettuamme. 

Muutama yllä olevista kuvista lainattu vuokraajan sivuilta, kun en ollutkaan itse napsinut kuvia kaikista kohdista. Ainahan sitä mietitään, että vuokra- tai myynti-ilmoituksissa kuvat on photoshopattu. Ei muuten ollut tällä kerralla. Villa oli juurikin niin tyylikäs ja viihtyisä, kun kuvat antoivat odottaa. Hauska yksityiskohta oli suihku ulkona. Ei nyt ihan taivas alla, mutta ilman kunnon seiniä. 

Viimeisimpänä, mutta ei tosiaankaan vähäisimpänä. Huippua syntymäpäivää vanhempi nuori neiti!

Never say never - skoottereilla mentiin

Vähän ennen matkaan lähtöämme vanhempi nuori neiti lähetti whats upin, että varaanko meille kaksi skootteria? Vastaukseni oli lyhyt ja ytimekäs "Whatttt???". Minä väitin käveleväni ja ajavani taksilla Balilla. Vanhempi nuori neiti oli tiukkana ja aikoi ottaa ainakin hänelle ja sisarelleen skootterit. Siis mitä on tapahtunut? Kumpikaan nuoremmista neideistä ei ole Suomessa vinkunut skootteria, kun niiden aika olisi ollut. Edes mökkitiellä nuoret neidit eivät ole ukkinsa, isäni skootterilla halunneet ajaa, niin nyt sitten lähtisimme tuhansien muiden skoottereiden ja autojen joukkoon, ei todellakaan hyväkuntoisilla teillä.

Kuinkas sitten kävikään? Siellähän ne skootterit meitä odottivat. Pidin kantani siitä, että minä en aja. Kyytiin voin tulla. Asiaa helpotti huomattavasti paikallisoppaamme aka vanhemman nuoren neidin tuntemus reiteistä ja liikennekulttuurista. Kovin montaa harha ajoa emme tehneet. Rehellisesti en oikein vieläkään tajua, että skoottereilla siellä huristeltiin menemään. Muutamaan otteeseen vilahti mielessä, että millainen matkavakuutushan meillä olikaan. Kaikki meni tosi hyvin ja pääsimme huomattavasti nopeammin ja sutjakkaammin paikasta toiseen. Pakko se on myöntää. Balin ajokulttuuriin kuulu skoottereilla puikkelehtia autojen välissä. Jos on skootterin mentävä rako, niin siitä mennään. 

Skoottereita oli kaikkialla ja kaikilla. Parhaimmillaan näin neljä henkilöä yhden skootterin kyydissä eli koko perhe. Myös surffilaudat kuljettiin skoottereilla. Ihan helppoa kyydissä istuminen ei minulle kuitenkaan ollut. Teki mieli kommentoida muuta liikennettä ja hiukkasen vanhemman nuoren neidin ajotyyliäkin, vaikkakin taisi paikoitellen tahalleen testata hermojani. Pari kertaa ehdotti, että voin tulla kuulemma ajamaan. Alkoi "takapenkin" selostus olla sitä luokkaa. Sykemittarin luvut olisi paukkuneet yli rajojen ihan varmasti, sen verran kuitenkin skootterimeno hermojani raastoi. 

Entä se tankkaus? Absolut vodka -pullot ovat aivan loistavia siihen puuhaan. Oli siellä oikeita bensapumppujakin, mutta vodkapullot olivat kätevimmät ja helpoimmat. 

Tulihan monenmoista tällä matkalla kokeiltua! Jos joku olisi minulle vuosi sitten sanonut, että suihkin Balin ruuhkissa skootterilla, niin olisin ehdottanut hänelle koomikon uraa. 

Surffityttö Balilla

Terkkuja aurinkoiselta Balilta! Lähdimme nuoremman nuoren neidin kanssa hakemaan vanhempaa nuorta neitiä kotiin, joka oli ollut Balilla jo jonkun tovin. Ihanaa kun meitä oli vastassa tietenkin rakas neiti, mutta myös oma paikallisopas.

Balista tulee useampikin juttu, koettakaa kestää. Nyt ensimmäiseksi siitä, miksi Balille lähdetään. No, surffaamaan tietenkin. En ole ikinä kokeillut oikeaa surffausta, vaikka purjelautaillut olen nuorempana ihan mallikkaastikin. Sillä ei vaan ole mitään tekemistä surffauksen kanssa. Niin ainakin väitän tämän kokemuksen jälkeen. Pari päivää odotimme sopivia aaltoja kuin konkarit konsanaan. Itse asiassa odotimme meille riittävän helppoja aaltoja. Aaltojen breikkaaminen oli se haaste, tiesivät ammattilaiset kertoa. Turvauduimme alkuun opettajaan ja ei siitä olisi muuten mitään tullutkaan.

Laudalta lennettiin veteen mitä merkillisimmissä asennoissa. Siinä ei kuulkaa ehtinyt miettimään, että mihin suuntaan kaadutaan, kun lauta lähti alta. Suolahuuhtelu tuli tehtyä kaikkiin rööreihin ja monta kertaa. Joko mainitsin, että se oli kuitenkin niin mahtavaa. Ja kyllä minä siellä laudan päälläkin ihan seisomassakin pysyin aallon viedessä eteenpäin. Tunti riitti ekakertalaiselle. Laudalla aallon päällä seisomaan nouseminen ja siinä tasapainoilu kävivät ihan kunnon treenistä. Saatikka, että olisin aallon harjalla lähtenyt surffaamaan. Se vaatii vielä "muutaman" harjoittelukerran.

Lopuksi täytyi tietenkin ottaa "I did it" -kuva. Hiuksetkin ovat lookkia surffitukka. Täällä ei paljoa hiuslookkeja mietitä. Nyt minua kutsuu kirja ja kone menee kiinni.

Kukkapuserossa

Tiedän, nyt on syksy. Taisin itse juuri niin kirjoittaa edellisessä postauksessani. Mutta eikö kukkapuseroita voi pitää ihan minä vuodenaikana tahansa? Varsinkin jos ne ovat lemppareita. Tämäkin pusero on täällä ensi ja toisenkin esiintymisensä tehnyt. Nyt on sitten kolmas, neljäs tai vaikka kuinka mones näkyminen. 

Pusero on yhdistelmä etuosan kangasta ja muiden osien neulosta. Alaosaksi sai kelvata perus siistit housut ja jalkaan mustat loaferit. Kuljen yhä edelleen ilman sukkia. Ne eivät ole kerta kaikkiaan mitään lempikapistuksiani, joten olen ilman niitä niin kauan kun se on vaan mahdollista. Järkeväähän se ei ole, mutta arkena olen ulkona näissä kampeissa vain muutamia lyhyitä hetkiä.

Tiedättekö, minun pitäisi tehdä tällä hetkellä aivan jotain muuta kuin naputella blogipostausta, mutta kun tämä on niin kivaa. Kyllä ne muut asiat odottavat. Tehkää tekin juttuja, joista tulee hyvä mieli. Suosittelen. Mahtavaa loppuviikkoa kaikille!

Off-pisteellä!

Kaunis syksy on aloittanut talven tieltä väistymisen lehti kerrallaan maahan leijaillen. Mittari on jo käväissyt pakkasen puolella ja valoisat aamut sekä illat lyhenevät lyhenemistään. Ei haittaa, koska talvessakin on puolensa. Pääsee hiihtämään. Aloitin hiihtoharjoittelun perjantaina uudella ryhmäliikuntatunnilla, joka vie Off-Pisteelle. Olihan hauskaa! Reidet huusivat hallelujaa 90-luvun biisien tahdissa. Hiki vaan lensi. Yhtään 30 minuuttia kauempaa en olisi punaisia, sinisiä ja mustia rinteitä jaksanut "hiihtää". Voi niitä vetäjäparkoja, jotka olivat ottaneet teeman tosissaan varustautumalla pipolla, laskettelulaseilla, kaulahuivilla ja kinttailla. Varmuuden vuoksi - sukset ovat tässä vaiheessa vain rekvisiittaa. Tunnilla käytettiin vain steppilautoja ja painoja.

Mutta en vielä anna talven kokonaan vallata mieltäni tai pakkaa kesäkamppeita pois, koska niitä tarvitaan kohta. Toivottavasti ehdin palata linjoilla vielä ennen loman alkua. Viimeistään sen jälkeen kuitenkin.

Ponchossa ja ruutujakussa

Ja näin heiluu laukku ja laukku heiluu näin. Taisi mennä jokin lastenlaulu. Nuoret neidit ovat jo sen verran isoja, että lastenlaulujen sanat ovat ruosteessa. Hieno nainen ei taida muutenkaan heilutella laukkua ja vaan kantaa sitä arvokkaasti. Tämä nainen heilutteli, kun täytyi saada kuviin jotain actionia, ovat muuten niin pönötystä. 

Lokakuussa mennään ja millään en vielä haluaisi kaivaa pipoja, hanskoja tai paksumpia takkeja esille. Onneksi ponchot pelastavat kylminä aamuina. Ne on helppo heittää niskaan ja lämmittävät kivasti. Värin verran olen antanut periksi syksylle. Tervetuloa viininpunainen värimaailmaani! Asu on yksi lempiasuistani. Siinä on kaikki.

Kuvausilmeitä on taas moneksi. Annetaan olla. Tuonee toivottavasti inhimillisyyttä ja ehkäpä hymynkin huulille. Loppuun tyypillinen kuvakulmani. Tämä taivaisiin kurkottelu kuva taitaa löytyä jokaisen kuvaussession saldosta. 

Huikeaa viikon jatkoa kaikille!

Niittikenkähimotusta

Voi syksy ja syksyn aurinko, minkä tempun teitte! Sain auringonpistoksen ja haaveilen melkein tonnin maksavista kengistä. Ei järjen häivää, tiedän. Mutta ovathan ne U-P-E-A-T! Ne olisivat niin täydelliset muuten klassisen ja yksinkertaisin lookin kanssa. Chloe niittinilkkurit, voisitteko jättää minut rauhaan? Sovittu? En voi kerta kaikkiaan laittaa melkein 1000 euroa kenkiin.  

Ihanan Marjukan blogissa törmäsin Gardenian saman tyyppisiin niittipopoihin, mutta eihän ne samat ole. Ja niitä ei näyttänyt enää olevan kuin oliivinvihreinä. Lainattu kuvakin on surkea. Mitähän vielä keksisin, miksi Gardeniat ovat kamalat ja Chloet täydelliset?

Järki hoi, älä jätä minua! 

Meditointia metsässä ja ne marjat

Syyskuun ajan tarkistelin äidiltäni säännöllisin väliajoin puolukkatilannetta - onhan niitä vielä jäljellä? Äitini vannotteli niitä löytyvän ja pieni pakkanenkaan ei saisi niitä pilalle. Vihdoinkin tänä viikonloppuna ehdimme pohjoiseen. Ja voi sitä marjojen määrää. Syksyiset metsät olivat saaneet punaisen marjamaton. Puolukoita oli paljon. Niin paljon, että tein valikoitua poimintaa ja ainoastaan isoimmat marjat päätyivät meille. Voisin pitää taas paasaukseni suomalaisten marjojen erinomaisuudesta ja metsän meditoivasta vaikutuksesta. Jätetään marjoista paasaus tällä kertaa ja todetaan vaan, että auton peräkontti on täynnä vitamiineja. Tai sittenkin pari sanaa vielä karpaloista. Äitini sain huijattua minut karpalosuolle. Meidän piti käydä vain tarkistamassa tilanne. Mutta minuahan ei meinannut saada sieltä pois nähtäni ne punaiset rubiinit makaamassa sammalpedillä. Olin hämmennyksen ja hurmion vallassa. Kuinka pohjoisen marjat saavatkaan minut niin positiivisiin fiiliksiin?

Viikonloppu oli kertakaikkisen hurmaava. Viime viikolla olin kuuntelemassa Jarmo Riskiä, entistä huippu-urheilu ja nykyistä tavoitteellisesti treenaavien valmentajaa. Hän kertoi, kuinka nykyään arkiliikunta huomioidaan viikottaisessa kokonaisliikuntamäärässä. Arkiliikunnaksi lasketaan mm. marjanpoiminta. Oi, mitä sulosointuja korvilleni. Metsässä marjojen kiikaroinnin välissä maltoin antaa rauhan vallata pääkoppani. Ei kiirettä minnekään. Vain rauhaa ja omia ajatuksia. Voisikohan sitä kutsua meditoinniksi? Isäni oli raivannut kesäpaikan tienoota ja niin koivuja kuin kuusiakin oli kaatunut. Eräs koivupölkky muistutti täydellisesti sydäntä. Vai näettekö saman kuin minä? Vauhtiin päästyään isäni meinasi laittaa nurin vielä täydellisen kuusi muotovalion, jonka voisi kuvitella vaikka Turun torille joulurauhan julistukseen. Saa nähdä kuinka käy, mutta hiukkasen olisin eri mieltä kuusen kaatoasiasta. 

Huikeaa alkavaa viikkoa kaikille!

Paatin tuunatut hytit

Viime viikonloppuna suuntasimme kulkumme sini-valkoisin purjein, krhhmmm tai oikeammin moottorein Tukholmaan. Tukholma tervehti meitä kauniin syksyisen aurinkoisena. Tukholman keskusta (tiedän, kohtuullisen laaja käsite) oli täynnä iloisia, hymyileviä ja vilkkaasti keskustelevia nuoria & vanhoja, naisia & miehiä, turisteja & paikallisia. Moiseen en Helsingin keskustassa törmää. Tai ylipäätään siihen ihmisvilinään. Tapahtuikohan Tukholman keskustassa jotain, mistä me turistit emme vaan olleet tietoisia. 

Huhupuheet kertoivat, että laivan hyttejä on uudistettu. Ja kivalla tavalla olikin. Nykyään varaamme laivalta De Luxe -hytin. On hiukkasen enemmän fiilistä kuin perushytissä, vaikka eihän siellä hytissä juuri aikaa vietetäkään. 

Olin erittäin ihastunut sängyn päätyyn. Silittelin sen samettista pintaa kerran jos toisenkin. Kokolattiamatot olivat häipyneet ja saaneet tilalle puu-lookin. En ole koivuun vivahtavan värin suuri fani, mutta hytissä se toimi loistavasti. 

Sini-valkoraita toimii aina. Divaanin kuosi oli tyylikäs, joka ei ihan toistu kuvissa parhaalla mahdollisella tavalla. Muistelin, että aiemmin kaapissa oli ollut ovet. Toimii hyvin näinkin. Jätetään WC- ja suihkutila kommentoimatta, niin arvosanani uudistukselle on ehdottomasti kiitettävä. 

Tänä viikonloppuna ollaankin sitten ihan toisaalla! Siitä myöhemmin lisää.