Kesämekko valmiina

Kovasti tekisi mieli avata sanainen arkkuni kesäsäästä, mutta jätän väliin. Luotan siihen, että tiedätte, mitä tekstiä sieltä tulisi. Sen sijaan esittelen kesämekkoni, joka vielä odottaa ensiesiintymistään. Ja tällä kertaa asukuvatkaan eivät johdu kuvaajan puutteesta, vaan ettei vielä ole ollut kesämekkokelejä. Mekon löytymisessä auttoi vanhempi nuori neiti. Hän lähetti kaksi kuvaa, joista sain valita toisen. Meinasi tulla tenkkapoo, kun olisin halunnut molemmat. Onneksi järjen ääni, vanhempi nuori neiti muistutti "äiti, sulla on jo niitä paljettivermeitä, mutta ei kivaa kesämekkoa".

Ihanaa viikon jatkoa kaikille! Kyllä se aurinko sieltä vielä esiin tulee.

Koira- ja laukkukuumetta

Instagramin ihmeellisen maailman syövereissä tämä trio tuli eteeni ja sen jälkeen se ei olekaan jättänyt minua rauhaan. Laukku, olin sen jo päättänyt unohtaa, mutta nythän sille tulikin uusi käyttötarkoitus.  

Koira, ei nyt sentään kahta, vaikka super-söpöjä ovatkin. Se kummittelee mielessää aina välillä, mutta sitten olkapäälleni istahtaa realistisuuden sanansaattaja ja muistuttaa, kuinka paljon tämä perheenjäsen joutuisi olemaan yksin. Siitä ajatuksesta en pidä. Odotellaan, eiköhän tämä kuume tästä taas laannu. 

Ilmoittamattakin selvää todennäköisesti suurimmalle osalle, että kuva on törkeästi lainattu, kopioitu (kääk) joku jopa voisi sanoa varastettu. Se vaan oli niin söpö ja passeli.

Tytär ja äiti juhlatunnelmissa

Perjantaina juhlimme vanhemman nuoren neidin valmistumista korkeakoulusta. Neiti oli pistänyt tuulemaan ja valmistui puoli vuotta etuajassa, mitä alkuperäinen suunnitelma olisi ollut ja vielä loistavin arvosanoin. Äiti on ylpeä, mutta ennen kaikkea vanhempi nuori neiti saa itse olla ylpeä saavutuksestaan.

Juhlatilaisuuteen pukeuduin jo aiemmin testattuun ja hyväksi havaittuun kokonaisuuteen. Vasemmassa kädessä oleva laukku ei kylläkään ollut alkuperäisessä setissä, vaan sain toimia vanhemman nuoren neidin laukun kantajana.

- Viimeistä kertaa tästä ovesta ulos. Suuri maailma, täältä tullaan! Minä olen valmis, oletko sinä?, totesi vanhempi nuori neiti. Tässä nimittäin taitaa käydä niin, että hänkin suuntaa maailmalle. 

Kevään mittaan opintojen loppusuoralla sain useampaan kertaan kuulla, että kuulostan opettajalta ja minulle ehdottiin jo alanvaihtoakin. No, jospa niistä tsempeistäni ja näkemyksistäni oli jotain apua, vaikka tiedän, etteivät aina niin kivoilta kuulostaneetkaan. Yritin paketoida ne kuitenkin sopivan kannustaviksi ja positiivisiksi.

Onnea vielä kertaalleen vanhempi nuori neiti! Olen niin onnellinen puolestasi.

Konserttikausi korkattu

Perjantai-iltana suuntasimme Kaisaniemeen aika monen muun kanssa. Onneksi pääsimme sivuovesta sisään, meille olisi muuten voinut käydä ohrasesti ja olisimme kuunnelleet Suomen eturivin artisteja aitojen ulkopuolelta.

Ensimmäisenä ehdimme kuuntelemaan Kasmiria. Kyllähän jokainen tietää vadelmavene-biisin. Kaveria itseään en kyllä tunnistaisi, jos kadulla kävelisi vastaan. Annoin ammattikuvaajille eturivin paikat ja itse tyydyin ottamaan kuvia hieman etäämmältä.

Kasmirin jälkeen lavan valtasi Sunrise Avenue. Hollywood hills'iä olen hoilannut sen verran monta kertaa, että sanoja ei tarvinnut ihan hirvittävästi miettiä biisin kajahtaessa ilmoille. Ja tokihan niitä hillsejä kaipaa. Mutta Samu Huber! Tarviiko sanoa enempää? Eihän tarvitse.

Illan viimeisenä esiintyjänä oli Jenni Vartiainen. Jenni oli Anna Perhon tentattavana ennen esiintymistään. Jennin energinen lavaesiintyminen päättyi, mihinpä muuhun kuin Missä muruseni on.

Kerron pian, mitä tapahtui ennen konserttia. Joten pysykäähän kanavalla.

Kiitos Radio Aalto!

Pitsiä, farkkua ja eläinkuosia

Ei puhettakaan, että olisin vielä kesävaatteissa kulkenut. Toimistolla ilmastointi on kylläkin siirtynyt kesämoodiin. Onhan nyt jo kesäkuukaudet meneillään, ainakin kalenterin mukaan. Ilmastointi hurraa siihen malliin, että nenä on jääkylmä ja sormet kankeina. Ulkonakaan kun ei voi käydä tämän suven keleissä lämmittelemässä. 

Kesävaatteet siis odottakoon vielä vuoroaan. Hempeily-pitsijutut eivät ole ihan minua, mutta jossain aivonyrjähdyksessä olen oheisen puseron ostanut. Yhdistin sen leveälahkeisiin farkkuihin ja elänkuosikorkkareihin. Huomaatteko kuvasta, miksi päivästäni ei meinannut tulla mitään? Noku, joku oli silittänyt laskokset huolimattomasti. Selvisin siitä kuitenkin ja sain töitäkin tehtyä. 

Täällä turvaudutaan vielä omiin otoksiin. Nyt sain jo melkein koko kropan mukaan. Edistystä siis havaittavissa. 

Kengät ovat vanhat. Niistä parempia kuvia täällä. Meillä juhlitaan taas huomenna. Sneak peakinä voin sanoa, että olen tosi ylpeä äiti.

Loistavaa loppuviikkoa!

Melkein viikko Instassa

Nyt on niin vilkasta, ettei ehdi Instaakaan päivittämään saatikka tänne blogiin pidempiä jaarituksia runoilemaan. Blogiotsikoita pyörii kyllä mielessä. Mitä jos kirjoittaisin otsikolla "Haaveena hevonen" tai "Blogi uusiksi" tai "Syksyllä Chicagoon" tai sitten ihan jotain muuta. Pysykäähän kanavalla, niin näette mihin päädyn. Nyt kuitenkin takaisin Instaan ja melkein viikkoon siellä. 

Viikko sitten juhlittiin syntymäpäiviäni. Itse kuvittelin maanantai-illan kuluvan perinteisellä tavalla - siivoamisella. Meillä ei nimittäin siivota perjantaina tai viikonloppuna, vaan maanantaina. Mister Big olikin asiasta eri mieltä ja kotiin tullessani minua odottivat sushi, kuohujuoma, mansikkaleivos, kukkakimppu ja vielä lahjakin. Voi mikä ilta, vaikka juhlittiin vain välivuosia. 

Kaikkea täytyy kokeilla ja niinhän minä tein torstaina. Ensimmäistä kertaa ikinä maistoin ostereita. Kauhulla ajattelin, että mitä jos en saakaan sitä nielaistua. Oli muuten ihan ok ja se on sitten legendaa, ettei niitä saisi purra, vaan pitäisi nielaista kokonaisena.

Perjantaina haaveilin helmikoruista. Kuin olisin ollut karkkikaupassa. 

Lauantaina hurautin Saloon tapaamaan ihanaa ystävääni. Oltiinhan me tätä jo viisi vuottaa suunniteltu. Salon tori on vertaansa vailla ja sadekuurokin päätti pysyä pois niin kauan kun me torilla viihdyimme. Ennen Salon keikkaa vaihdoin kuulumisia nuoremman nuoren neidin kanssa. Kotiin tulon häämöttäessä rohkenin hänelle kertoa, kuinka kova ikävä on ollut. 

Olihan viikko! Kiitollisuudella sitä muistelen. Tälläkin viikolla on ainutlaatuisia hetkiä odotettavissa. Palataan niihin! Upeaa viikkoa kaikille!