Miten olen selvinnyt ilman poplaria?

Uskokaaa tai älkää, mutta tänä keväänä hankin ihka-ensimmäisen poplarini. Nurkkasilmällä olen niitä vuosien varrella vilkuillut ja muiden päällä ihastellut. Olen tainnut vaivihkaa jotain ruutuvuorellista hiplatakin. Minulla on  yksi sellainen ohut poplarin näköinen ja olen sitä epähuomiossa tainnut joskus poplariksikin kutsua. Oikea nimi olisi kesätakki, niin ohutta materiaalia se on. 

Minulle poplarin täytyy olla riittävän jämäkkää kangasta ja siinä on olkapäillä poletit ja kunnon vyö ja muutama muukin juttu. Mietin tuossa hetken sanaa poplari, että onko se ihan oikea sana vai pitäisikö sanoa popliinitakki vai kevättakki vai jotain muuta? Kyllä se on poplari ja sillä siisti.  

Onni on tuntea huippukorjausompelija. Minulla on järjestäen takeissa ja jakuissa liian pitkät hihat, jota inhoan tosi paljon. Yritän kääntää liikaa pituutta hihan sisälle ja mahdollisesti vielä silittää sauma päälle, että pysyisi paremmin. Mutta tietäähän sen mitä siitä seuraa. Nämäkin hihat olen lyhennyttänyt sillä ihanalla ammattilaisella.

Asukuvaa sain otettua puolen kropan verran. Edistystä sekin. Tänään on huhkittu pihalla, kun lähitienoolla ei ollut ketään juhlittavaa. Olen kylläkin onnen kyynel silmäkulmassa seurannut, kun naapurisaareen menee venekyydillä ylioppilasta onnittelemaan juhlijoita Suomen lippu liehuen veneen perässä. Laiturilla vastaanottamassa on pursiseuran lippu. Nostalginen näky.

Aloha, tahtoo nämä!

Voi sun Instagram, minkä tempun teit! Ne olivat "Sneaker of the week". Ajattelin ensiksi ohittaa asian ihan muina naisina ja odottaa dementian tekevän tehtävänsä, mutta eipä siinä niin käynytkään.

Löysin itseni surffailemasta Niken nettikaupasta. Niitä oli myös valkoisena. Ja entäpä nuo pöksyt. Laantuukohan tämä minulla vallitseva kukkakuume ikinä? Ainakaan sitä ei helpota tänään ollut upea kesäinen keli ja siinä tehty tosi hyvin rullaava iltalenkki. Kuosi "Aloha" ylläpitää kukkakuumeen ohella olevaa toista kuumetta - matkakuumetta. Hawaiji, haaveissako vain mun? Kesällä kuulen Hawaijilla talvella käyneen nuoremman nuoren neidin tunnelmat uudestaan. Ihanaahan se haaveilukin on!

Kukkaista viikonloppua kaikille!

Statementit kaulassa

Isoja, näyttäviä, jopa mahtailevia! Sitä ovat statement-kaulakorut tai sitä mieltä olin hyvin pitkään. Mutta olenkin tullut toisiin aatoksiin. Olisivatko statement-korut sittenkin nimensä veroisia joko elämään, päivään tai vaikka vain hetkeen sopivia kannanottoja.

On päiviä jolloin "Take no shit" on niin tarpeen, sitä en kiellä. "Happy smile forever" taas olkoon mottona jokaiseen päivään. Koruihin liittyy henkilökohtaisia muistoja ja nehän niistä niin rakkaita tekevätkin. Kolmeen rinkulaan minulla on myös lyhyt ketju. Vaihtelen ketjuja fiiliksen ja asun mukaan. 

Huippua sunnuntaita kaikille! Toukokuun viimeinen viikko alkamaisillaan, eihän se voi pitää paikkaansa!

Kukkapöksyissä kesän kunniaksi

Mitä ihmettä aamulla mietin, kun kiedoin kaulaani villakaulahuivia ja vedin käsiini hanskoja? Säätiedotus oli luvannut lämmintä ja aurinkoista ja sitä se iltapäivällä olikin. Lämpömittari hipoi + 15 c astetta.

Onneksi olin muuten virittäytynyt kesäisempiin vermeisiin ja mikä sen kesäisempää kuin kukkahousut. Töissä näin muutamien nostelevan kulmakarvojaan, mutta siinäpä nostelivat. Farkkupaita yhdistettynä nykyiseen lempparikaulakilluttimeen ja vielä tummansiniset korkkarit jalkaan, niin muuta ei täydelliseen asuuni tarvittukaan. Vaikka itse sanonkin, niin tykkäsin tosiiii paljon. 

Housut näyttävät melkoiselta pötkylältä hengariin viritettynä. Sitä ne eivät kuitenkaan ole. Illalla puuhastelin pihalla kukkapenkkien kimpussa. Katsoin myös muutamia puita sillä silmällä, että olisi sahalle töitä, vai tarvittaisiinkohan moottorisaha. Sitä en osaakaan käyttää. Ehkä parempi niin, voisi kaatua turhan monta puuta. 

Kesäistä loppuviikkoa kaikille! Ps. huomenna alkaa Snön ystikset Lauttasaaressa. Mitenkähän pystyisin jättämään ne väliin?

Palelee, neule tarvitaan!

Vielä jokunen viikko sitten suunnittelin viettäväni tämän pitkän viikonlopun Euroopassa miljoonakaupungin sykkeessä, mutta toisin kävi. Löysin itseni Pohjois-Suomesta kesämökiltämme. Huikeaa on ollut tämäkin. On haravoitu, kaivettu puutarhakalusteita esiin, istutettu pikkupakkasen kestäviä kukkia, siistitty pensaita, tehty takkapuita ja paljon muuta. Puuhien väliin on ehtinyt lenkkeilläkin. Sen jälkeen onkin hyvällä omalla tunnolla voinut nauttia äitini herkkupadoista ja sopivista virvoitusjuomista.   

Viikonloppugarderoobbiani pakatessani tiesin, että mukaan lähtee lämmintä ja helppoa pidettävää, sekä pihalla puuhastelun kestävää. Oikeaan osuin. Kelit ovat olleet poutaiset, mutta vielä ei voi kesäkeleistä puhua. 

Kuvien pusero on viimeisin tekeleeni. Se valmistui sopivasti ennen kesää, sillä Suomen suvessahan villapuseroita tarvitaan. Puseroon sain inspiraation Kalastajan vaimolta. Lankakin löytyi omista varastoista. Olin hamstrannut alesta 1,50 €/kerä ja puseroon taisi mennä kuusi kerää. Langan todellinen koostumus selvisi vasta neuleen edetessä. Se ei ollut tasavärinen eli raidotus tuli ihan itsestään. Siitä oli äärettömän vaikea kutoa tasaista. Tulipahan pintaan ilmeikkyys kaupan päälle. Olisin voinut ostovaiheessa perehtyä lankaan vähän enemmän, mutta kun se oli niin halpaa. Hihat jätin aavistuksen lyhyiksi, ranteet näkyvät ja malli on laatikko - leveä & lyhyt. Kuvissa pilkistelee Balmuirin rahi, joka etsii kodissamme paikkaansa. Vanhemman nuoren neidin kodissa sille olisi kuulemma täydellinen paikka. Mietitään vielä!

Perjantain rento työasu

Perjantai ja rennompi vaatetus. Olen hihitellyt tuolle formaatille, että sellaista Jenkki-hömppää. Ei olisi kannattanut, koska tulipa itsekin sitä noudatettua. Töissä pukeudun yleensä virallisemmin kuin farkut ja tennarit. Kesällä tuosta voidaan vähän poiketa. Farkut voivat olla, mutta ylä- ja alaosa ovat siinä tapauksessa virallisempaa viritystä. Muotimaailmahan muuttaa tuotakin kuviota, aina ei vaan yritysmaailma pysy, ei halua pysyä tai ei tarvitsekaan pysyä mukana.

Palataan perjantaihin, jolloin valkoiset Adidakseni olivat ensimmäistä kertaa jalassa. Aah, ne olivat niin mukavat ja miellyttävät. Farkkuina luotto Banana Republicit, jotka olivat hautautuneet farkkulaatikon syövereihin ja näin ollen olivat olleet vähän aikaa pois pelistä. Kiva jälleentapaaminen! Odd Mollyja on ollut iät ja ajat ja blogitkin pullollaan. En ollut ensimmäisen aallon mukana tässä villityksessä, vaan perässä tultiin. 

Tämä postaus piti olla eetterissä jo eilen ja tänään arvatenkin äitienpäiväaiheinen juttu, mutta kaikki yhteistyökumppanini (lue: kuvien käsittely) eivät olleet kanssani samaa mieltä ja siksi aikataulu venyi.

Upeaa äitienpäivää kaikille! 

Tiffany T, unelmissani mun!

Äitienpäivä, syntymäpäivä. Lähestyvät juhlapäivät saivat haaveiluni ihan omiin sfääreihinsä. Hiplasimme näitä vanhemman nuoren neidin kanssa marraskuussa Tiffanylla. Näissä olisi symbolinen T myös minuun liittyen. Kun vaan nyt osaisi päättää, että mikä se noista rannerenkaista on? 

Kuvat on lainattu Tiffanyn sivuilta.

Tänään mekossa

Tänään oli mekkopäivä. Olisikohan ensimmäistä kertaa blogihistoriassani, että saan päivän asun saman päivän aikana eetteriin. Koettakaa kestää kuvissa on kaikki mahdollinen, mitä kuvissa ei saisi olla. Urheasti Mister Big kuitenkin yrittää. Tämä mekko ei kiristä, eikä purista mistään. Mekon jujuna ovat tekonahkaiset mustat hihansuut ja takana oleva massiivinen vetoketju. Mustien avokkaiden tarve senkun syvenee, kun katsoo näitä kuvia. Ei ole muuten helppo rasti löytää sellaisia arkikäyttöön sopivia. Niissä ei saa olla liian korkea tai liian piikki kanta. Ja mielellään fiilikseltään enemmän arki, kuin juhla. Kaulassa olevasta korusta kuulette myöhemmin lisää. Koruun on kaksi eri pituista ketjua. Tuo pitkä ja ihan lyhyt.

Onpas ollut tehokas ilta. Kävin juoksemassa, tein kakkupohjan, bloggasin ja nyt ajettelin vielä kutoa muutaman rivin samalla kun jännitän Suomen Leijonien peliä.

Reipasta loppuviikkoa kaikille!

Kuinka mummo olen?

Bongasin tämän testin Tuitiinan blogista ja ihan härskisti päätin kopioida. Kerroin kyllä asiasta Tuitliinalle. Saapas nähdä, tuleeko minusta seuraava mummoliigan jäsen? Vastaan ensiksi väittämiin ja ihmetellään sen jälkeen testitulosta. Kuvituksena käytin arkiston uumeniin jääneitä otoksia. Osa on jo voinut täällä vilahtaa. Ensimmäinen kuva on kotimme sisustusta. Toinen mökiltä. Ja kolmas hömppää.

1. Näen metsän ensisijaisesti täynnä säilöttävää.
- Sitäkin, jos näkyy marjoja, mutta muuten ei. Muuten metsä on lenkkeilyä ja rauhoittumista varten. Tärkeä paikka minulle.

2. En voi lopettaa emaliastioiden raahaamista kirpputorilta.
- En raahaa kirpputorilta meille mitään, en ainakaan emaliastioita.

3. Hinku lavatansseihin iskee, kun kuulen iskelmiä. 
- Iskelmiä kuullessani tulee ainoastaan tarve vaihtaa biisiä. Lavatanssit eivät ole yhtään meitsiä.

4. Ruuantähteet saavat mielikuvitukseni lentämään.
- Ehdottomasti. Ruokaa ei heitetä roskiin.

5. Itse kasvatetut vihannekset saavat mieleni levolliseksi.
- Itse kasvatetut vihannekset ovat suuri rikkaus, joista olen saanut tosi paljon nauttia elämäni aikana. Niitä popsiessani tiedän tasan tarkkaan, missä ja miten kasvatettua ruokaa suuhuni laitan. 

6. Mäntysuovan tuoksu tuntuu kotoisalta.
- Minulle mäntysuovan tuoksusta tulee mieleen puhtaat räsymatot. Nimenomaan raidalliset räsymatot.

7. Vastustamaton halu nousta jalaksille herää, kun näen potkukelkan.
- Ei sitten yhtään. Potkukelkka oli nuoruuden kodissani ja äitini talvisin maaseudulla potkuttelee, mutta ei ole minun juttuni.

8. Pidän tärkeänä osata villasukkien teon.
- Kyllä ja osaankin ne tehdä. Äitini on siinä puuhassa vertaansa vailla ja olen päättänyt antaa hänen olla valtiattarena sillä tantereella. Minulla on kyllä aina kesken jokin neuleviritys ja mahdollisesti kaksikin.

9. Kiikkustuolissa keinuminen rauhoittaa.
- Minusta tuntuu aina, että menen ympäri sen kanssa, joten rauhottuminen on kaukana. Kotona meillä ei sellaista ole, mutta mökiltä löytyy.

10. Ryijyt ovat mielestäni kauniita.
- Samaa mieltä ja sopivat tosi hyvin tietynlaiseen ympäristöön. Omaan kotiimme en sitä juuri nyt osaisi kuvitella. Mökille kylläkin. Mielessäni on jopa vilahtanut ajatus ryijyn tekemisestä. Niin kauaa ei ole ajatus siellä vielä pysynyt, että olisin päässyt toteuttamisasteelle.

11. Harva asia purkaa stressiä niin kuin kangaspuitten paukuttaminen.
- Kangaspuilla olen tehnyt poppanoita ja sekoittanut äitini maton tekopuuhia. Minun stressiä tämä puuha ei pura.

12. Kyllä kunnon tiikerikakku aina brownien voittaa.
- Molemmat kiitos. Tämä sokerihiiri on niin makean perään, että kaikki kelpaa. 

13. Voisin kuvitella asioivani mummon vaatekaapilla.
- Aika kaukaa on haettu. 

14. Vanhat mustavalkoelokuvat saavat mielen nostalgiseksi.
- Tässäkin joudun tuottamaan pettymyksen. Ne eivät saa minulla mitään tuntemuksia suuntaan tai toiseen.

Alunperin testi on julkaistu Kodin Kuvalehdessä. Nyt sitten itse testitulokseen. Matkalla mummoksi ollaan. Testitulos kertoi seuraavaa: Sinusta on kovaa vauhtia kehittymässä aito mummo. Olet jo lämmennyt pelargoneille parvekkeella, mutta pitsipöytäliina olohuoneessa olisi jo vähän liikaa. Kun tarjoat itse leipomaasi omenapiirakkaa, olet iloinen siitä, että sinulle oli periytynyt isoäitisi piirakkaresepti. Syksyllä olet yllättänyt itsesi viihtymällä metsässä sieniretkillä. Hymyilet, kun näet pieniä, harmaapäisiä naisia.

Tällaisissa tunnelmissa jatketaan viikkoa!

Vappukorot jäivät käyttämättä

Vappulounaalle pukeudutaan fiinimmin. Mekko päälle, korot jalkaan, yo-lakki päähän ja clutch kainaloon. Niin tein tänäkin vuonna. Päälle pääsivät jo aiemmin hyväksi havaitut ja testatut vermeet.

Talvella Jenkeissä Michael Korsin kotitantereella nämä kaunokaiset odottivat minua 70 % -alennuskyltillä varustettuna. Meinasin kaapata mukaani mustatkin. Harvinaista, sillä kerralla Mister Big oli järjen äänenä. Nämäkin olisivat olleet vappukorot vertaansa vailla, mutta sitten olisi mennyt mekkokin uusiksi. Eli ne jäivät odottamaan ensiesiintymistään myöhäisempänä ajankohtana.

Pikkuvapaan ja erityisesti tämän päivän jälkeen suuntaan energiaa pursuten uuteen viikkoon. Tästä päivästä teki erityisen lenkkeily kevätauringossa, ratsastus upeiden suurisydämisten ystävien kanssa ja arkiset aherrukset kotona. Huippua viikkoa teille kaikille!

Lamput ennen ja jälkeen

Vappu on takanapäin ja nyt voikin sitten sataa vettä. Kiitos sade, tarjosit minulle oivallisen aasinsillan tämän päivän postaukseen. Sateen sattuessa harvemmin on kovin kirkasta ja näin ollen tarvitaan valoa. Meillä viime viikolla keittiön ikkunassa ollut valontuoja sai lähtökäskun ja tilalle tulivat jo jonkin aikaa haaveenani olleet lamput. 

Yleensä olen mielummin ilman kuin hankin jotain väliaikaista. Ainahan ei heti tiedä, mitä edes haluaa tai tarvitsee. Yllä näkyvä lamppusarja tuli annettuna ja päätin elää sen kanssa, kunnes tietäisin, mitä tilalle. Aikaa meni ja vuodenajat vaihtuivat. Taisi siinä muutama sisustuslehtikin tulla selattua ja blogi surffattua.
  

Kunnes eräänä päivänä tunne oli varma ja Artekin lamput lähtivät kaupasta mukaani. Niiden muotokieli viehättää, mutta niistä heijastuva tunnelmallinen valo vei lopullisesti sydämeni. Niin lämpöinen, kotoisa ja luokseen kutsuva. Mikä voisikaan olla parempi tunnelma kotiin saapuessa.

Onnea täysi-ikäinen nuorempi nuori neiti!

- Äiti, mieti, että kaikki sun lapset ovat kohta täysi-ikäisiä. 

- Ihan kamalaa, vastasin ensiksi. Eiku, ihana asiahan se on. Mieti, sitten saat itse vastata kaikesta.

- Lol, niinhän sä luulet!

Yllä oleva keskustelu käytiin WhatsAppissa alkuviikosta. Yllä olevan kuvan 1-vuotias neitokainen täyttää tänään 18 vuotta. Eihän siitä ole kuin hetki, kun nuorempi nuori neiti päätti tulla maailmaan täsmällisesti aiemmin ennustettuna päivänä - 1.5. Kauhulla olen odottanut vappuna pidettäviä 18-vuotis syntymäpäiviä, mutta turhaa oli sekin. Hän viettää juhlapäiväänsä maailmalla.

Onnea rakas nuorempi nuori neiti!