Vaihdoin kevyempään takkiin

Viime viikolla päädyin vaihtamaan kevyempään takkiin. Nyt kun katsoo ikkunasta ulos, käväisee mielessä, että olikohan sittenkään viisas teko. Ulkona vallitseva räntä-vesisade kaipaisi kumppanikseen kunnon lämmintä talvitakkia. Ainakin kaltaiselleni vilukissalle. Onneksi karmea keli on huomiseen mennessä ohi. 

Takki on tylsän musta, mutta siinä on muita elementtejä, jotka viehättävät minua kovasti. Pystykaulus. Solmittava vyö. Isot taskut. Niukka linja. Se tuttu näky - klassinen ja ajaton. 

 

Otin silloin kevyemmän pukeutumisen kirjaimellisesti ja jätin sukatkin pois. Ah, sitä vapauden tunnetta. Reippaimmat ovat jo siirtäneet paksummat kamppeet kesävarastoon ja kevyttä puettavaa haettu esille. Meillä ollaan vielä vaiheessa. Kyllä tässä ehtii. 

Ilta Casinolla New York -tunnelmissa

Olen armottoman laiska lähtemään arki-iltoina mihinkään kulttuuririentoihin. Liikuntajutut ovat sitten asia erikseen. Viime viikon torstaina tein kuitenkin poikkeuksen ja olen erittäin iloinen, että niin tein. Lähtö ei tullut ihan ex temporena, koska liput oli hankittu jo viikkoja aikaisemmin. 

Torstai-iltana suuntana oli Helsingin Casino ja siellä tällä hetkellä pyörivä Show & Dinner -ilta teemalla "A Night in New York" esiintyjinä Saara Aalto & Teemu Roivainen. Mahtava, tosi viihteellinen konsepti ja todella taitavat artistit! Voin lämpimästi suositella joko yksityis- tai yritystilaisuudeksi. 

Loppuun vielä New York -tunnelmia Jonathan Adler for Partylite -kokoelmasta. Saamani kynttiläpurkki on Big Apple by day -sarjasta. Kyllä keväälläkin voi polttaa kynttilöitä ja tunnelmoida.

Mukavaa viikkoa kaikille! 

Hockey-täti

Mitä teet lauantaiaamuna klo 8.40? Olet tietenkin katsomassa jäähallissa junnukiekkoilua. Meinasin kyllä myöhästyä, kun kotiovesta ulos kaasuttaessani päätinkin palata takaisin ottamaan asukuvan. Vaatetus oli rentoakin rennompi. Hieman paksumpi takki olisi ollut tarpeen, koska eihän siellä jäähallissa lämmin ole. Miten olin senkin unohtanut?

Hallin katsomossa kiekkoäitien ja -isien keskellä istuessani mietin omaa rooliani ja sehän oli selvä - hockey-täti. Ensi viikonloppuna jatketaan samoilla linjoilla ja silloin meitä onkin sitten koko suvullinen katsomossa, kun junnukiekkoilijan koko perhe on mukana.  

Mikä penkkiurheilijan unelmaviikonloppu on meneillään! Leijona-peli, formulaa ja vielä ne Kärpätkin pelaavat Suomen mestaruudesta. Fakta on kuitenkin, että eniten nautin junnukiekoilijoiden peleistä, joita on vielä yksi tänä iltana. Eli suuntana on taas seuraavaksi jäähalli.

Viikko Instassa

Instagram-innostukseni on vaihdellut "tää on niin mahtavaa" fiiliksestä "plääh, ei jaksa enää" väsymykseen. Ajattelin nyt ensimmäistä kertaa toteuttaa postauksen, jossa on viime viikkoni Instassa. Olkaapa hyvät!

Perjantain Insta-kuvaksi sopi täydellisesti joululahjaksi saatu koru ja sen sanoma. Tajusin vasta lauantaina, kuinka täydellinen kyseinen sanoma perjantaihin olikaan.

Torstaina jo odoteltiin viikonloppua kukat ja aurinko mielessä.

Keskiviikkona hiihtelin vielä Rukan maisemissa. Niin mielellään olisin hiihtokautta vielä jatkanut, mutta ensi syksynä sitten.

Tiistaina oli päivärutiinieni vuoro. Tanssimisen jätin kylläkin väliin.

Maanantaina pääsiäisherkkujen jälkeen maistui poropizza. Kuvan perusteella voisi pääraaka-aineeksi luulla ihan jotain muuta.

Sunnuntaina hiihdettiin murtsikkaa ja telemarkkia. Uudet sukset olivat just passelit.

Tämä kaveri oli meitä vastassa Rukalle päästyämme. Tuli niin hyvä mieli.

Valkoiset Adidas Superstar -kengät

Kaksi toivetta - täysin valkoiset Adidas Superstarit tai samanlaiset kuin nuoremmalla neidillä olevat Nike Roshet, kuuluivat vanhemman nuoren neidin toiveet tammikuussa suunnatessani Jenkkeihin. 

Hmmm, täysin valkoiset, onko sellaisia olemassakaan. Olin tainnut tipahtaa tämän muodin aallonharjalta. Hyvä, että tuli päivitys asiaan. Molemmat löytyivät. Mutta kuinkas kävikään? En malttanutkaan luopua Adduista, ainakaan vielä. Nyt niitä ei enää tarvitse vanhemmalle nuorelle neidille luovuttaa, koska hän ehti jo omansa hankkia. 

Tänään nämä kaunokaiset eivät vielä pääse ulkoilemaan, vaikka ulkona oleva upea auringonpaiste loisikin mahtavat puitteet. 

Mahtavaa lauantaita kaikille!

Ei voi väittää tekstiiliurheilijaksi

Pääsiäinen tarkoittaa minulle akkujen lataamista sporttaamalla ja mielellään talvisissa olosuhteissa. Tänä vuonna siihen olikin loistava mahdollisuus, kun onnistuin pidentämään pääsiäisvapaata parilla päivällä. Talvea haimme perinteisesti pohjoisesta ja sieltähän sitä löytyi. Rukalla rinteet olivat huippukunnossa ja samoin hiihtoladut.

Talvisporttaaminen on minulle murtsikka- tai telemark-hiihtoa. Pikku tyttönä kylläkin pujottelin normaaleilla pujottelusuksilla. Lumilautailuakin olen kokeillut, mutta jätän sen suosiolla nuorten neitien lajiksi. Telemark-hiihtoon hurahdin jo varmaan 15-vuotta sitten. Välineistä monot ja sukset ovat suht uudet tai ihan uudet, mutta samaa en sanoisi ainakaan murtsikka-asustani. Sen nähtyään sisareni tokaisi, "ostan sulle ensi joululahjaksi uuden hiihtopuvun". Ensi hätään hän yritti lainata omaa pukuansa, kun ei käsi kipsissä pystynyt kovin suuriin urheilusuorituksiin.

Hanskat olin tiedostanut aikamoisiksi tumpuiksi. Pipokin oli parhaimmillaan takaraivolla keikkuessaan. Puvun kuvittelin olevan vielä ihan salonkikelpoinen, mutta taisin olla väärässä. Niin tai näin, hiihtolenkkejä suihkin 20 km ja 16 km parhaimmillaan ja muutamat lyhyemmät päälle. Voi että, kaipaan jo nyt niin kovasti talvea. 

The Liebster Award

Sain The Liebster Award -haasteen Lady of The Mess -blogin Ladylta, joka on omien sanojensa mukaisesti virkanainen, heavylady ja kukkahattutäti. Lady vailla vertaansa, sanon minä. Suosittelen kurkkaamaan hänen blogiinsa. Haasteita on niin kiva lukea ja tehdä ja totta kai olen myös kiitollinen, että minutkin blogimaailmassa muistetaan. Lady on keksinyt 11 kysymystä vastattavaksi ja vastaavasti minun pitäisi haastaa eteenpäin. Jätän haastamiseen väliin. Haasteen saa napata, jos ei ole vielä tullut haastetuksi. 

1. Mistä sait idean perustaa blogin? Olen aina ollut utelias ja kiinnostunut uusista asioista ja niiden kokeilemisesta. Ajattelin, että kokeilen ja sittenpähän ainakin tiedän mistä puhun. Sillä tiellä ollaan. 

2. Entä mistä sen nimi kumpuaa? Halusin seurata unelmia, olivatpa ne isoja tai pieniä. 

3. Mitä seuraat televisiosta? Katson televisiota tosi vähän ja silloinkin kun katson teen yleensä samalla käsitöitä. Uutiset kuuluvat vakiokalustooni. Katson myös urheilua, kyllä olen penkkiurheilija. Kosto, Salatut elämät ja sisustusohjelmat maistuvat myös. 

4. Mikä on lempilehtesi? Oletko tilaaja? Ihan mahdotonta nimetä lempilehteä. Olen niin kaikki ruokainen. Naisten lehdet, sisustus ja sportti, käsityöt, talous, sesonki. Kotimaiset ja ulkomaiset. Yleensä ostan irtonumeroina. Olen pyrkinyt sitäkin viime aikoina vähän hillitsemään lukemattomien lehtipinojen kasvaessa turhan korkeiksi. 

5. Tennarit vai korkkarit? Molemmat, ehdottomasti. On päiviä, jolloin tarvitsen korkkareiden tuoman pokkanaiset fiiliksen ja päiviä, jolloin mennään tennareissa. Kumpiakin täytyy olla useita ja eri värisiä.

6. Mihin palaisit, jos saisit elää viikon uudelleen elämästäsi? Tähän ei voi vastata. Olen niin onnellisessa tilanteessa, että niitä viikkoja on elämääni mahtunut useampia, joihin voisin palata. Pakko mainita myös, että elämääni on mahtunut myös viikkoja, joita en missään nimessä halua muistaa, saatikka palata. Mutta c'est la vie.

7. Pelottavin kokemus? Niitä on kaksi ja molemmat liittyvät nuoriin neiteihin. Toinen vanhempaan nuoreen neitiin aikaa sitten ja toinen nuorempaan nuoreen neitiin hetki sitten.

8. Mieleenpainuvin kommentti blogiisi? Yhtä yksittäistä en voi nimetä. Todella kiitollinen olen joka ikisestä jätetystä kommentista.

9. Suomen kivoin kaupunki? Saanhan muuttaa Suomen rakkain kaupunki? Siitä ei ole epäilystäkään. Se on Oulu ja siitä sivujuonteena Kuivaniemi ja Ruka. 

10. Joulu vai juhannus? Joulu ja tätäkään ei tarvinnut yhtään miettiä. Pääsiäinen tulee hyvänä kakkosena. 

11. Kuuluuko kesääsi/yleensä festarireissua? Voiko Porin Jazzeja kutsua festarireissuksi? Jos voi, niin kuuluu. Muuten en tunnista itsestäni festarimimmiä. Konserttidaamin kylläkin.

Keltaisen aika!

Pääsiäinen ja keltainen ovat yhtä erottamattomat kuin joulu ja punainen. En voi tajuta, että pääsiäinen on tuossa tuokiossa. Ei tullut kesä- tai edes kevätkelejä pääsiäiseksi.Tätä mieltä olin, kun kaikki kanavat keväästä ja melkein jo kesästäkin pari viikkoa sitten toitottivat. Olisinpa silloin sanonut ääneen tuumaukseni, niin nyt voisin viisastella, mitä minä sanoin.

Ehkä meni aavistuksen liioittelun puolella tämä pääsiäisintoiluni, kun täytyi keltainen hupparikin ostaa ja ihan vaan pääsiäistä varten. Huppari on Peakin taattua laatua "ei saa käyttämällä kulutettua puhki". Nimim. kaapista löytyy jo valkoinen, sininen ja musta vastaavanlainen huppari. 

Alla oleva kuva on viikonlopun harmaudesta. Välillä tienoon ehti peittää  märkääkin märempi valkoista muistuttava loska. Ei haitannut. Kumpparit jalkaan, sateenvarjo käteen ja ei muuta kuin myrskyä päin. Nyt se loskakin on sulanut pois.

Täällä suunnataan pääsiäisenä etsimään lunta pohjoisesta. Toiveena on päästä murtsikka- ja tellusuksille. Ihan turhaan raahattiin sukset pohjoisesta vuodenvaihteessa. Siellä ovat olleet samassa suksipussissa autotallin nurkassa siitä lähtien.