Sekalainen otos ihanaa joulua

Omasta kotijoulustamme ei ole kuvia, koska kotimme oli erityisesti tänä vuonna kovin vähän jouluun viritetty. Joululeivonnaisia tehtiin ja kynttilöitä poltettiin, mutta muuten tänä jouluna perinteiset joulukoristeet jäivät paikoilleen laittamatta. Olemme usein joulun niin tehokkasti pois kotioloista, että jouluisen kodin laittaminen jää minimiin. Sikäli yllättävä seikka, koska miellän itseni jouluihmiseksi koko sydämestäni. Vaikka kotonamme joulua ei koko huushollin täydeltä olisikaan, niin pääsemme joulutunnelmasta nauttimaan läheistemme luona.

Kuuseen kuuluvat punaiset pallot, hopeiset nauhat ja perinteiset valot. Sitä mieltä on sisarenikin. 

Syksyn aikana äitini oli löytänyt uuden tavan hyödyntää joulupalloja. Niistä voi tehdä upeita kransseja liimaamalla palloja styroksipohjaan. Minä ripustaisin kranssin oveen tai muuten seinälle. Äitini taas hyödynsi kranssia kynttiläkoristeena. Kukin tavallaan! Kuvassa oleva kranssi valmistui itsenäisyyspäiväksi, minkä kranssin värimaailmasta saattaakin arvata.

Jouluista tunnelmaa vilkkuvaloilla nuoren herran huoneessa. Nuorilla neideilläkin oli pikku tyttöinä vastaavat joulumaisemat huoneissaan. Aattona muistelimme, kuinka heillä oli myös oma joulukuusi kera vilkkuvien ja soittavien valojen. Vilkkuvalot vielä menivät, mutta ne biisit olivat jo vähän liikaa. Valot olivat matkanneet meille, mistäpä muualtakaan kuin Kiinasta.

Nuori herra oli saanut ikkunaansa tähtitaivaan. Annetaan näiden tähtivalojen valaista kulkuamme kohti uutta vuotta ja uusia tuulia. Tai jos nykyiset tuulesi ovat suotuisat, niin miksi niitä muuttamaan, vaikka vuosi vaihtuukin. 

Perhe mustissa

Jo lapsuudenkodissani jouluaattona pukeuduttiin hieman fiinimmin. Sitä perinnettä olen vaalinut vuosi toisensa jälkeen ja nuorille neideillekin siirtänyt. Kovin oli tämän vuoden jouluaaton vaatetuksemme tummanpuhuva. Sisareni mies kysyikin suorasukaiseen tyyliinsä, että olemmeko hautajaisiin menossa. 

Tänä vuonna kaikki olivat taas koossa ja perinteitä vaalien vietimme joulupyhät. Pieni huonon omantunnon ajatus käväisi mielessä, kun astelimme taas valmiille. Mutta toisaalta eivät ne lukuisat tunnit autossakaan niin herkkua ole ja tällä kertaa auto oli ääriään myöten täynnä. Onneksi olemme tottuneita matkustajia ja ei haitannut vaikka täytyikin istua laukku sylissä koko matka.

Mitähän minulle on tapahtunut? Vuosia sitten vannoin, etten kyllä ikinä laita pärstäkuvia blogiini tai ainakaan perhettäni siihen sekoita. Tässä sitä sitten ollaan - minä, nuoret neidit ja Mister Big. 

Joulua odotellessa

Ensi viikolla on joulu. En voi millään uskoa. Perinteisesti hankin aina ennen joulukuuta adventtikynttilän, jota pyrin polttamaan päivittäin. Joskus jää päiviä väliin aikaisen lähdön ja myöhäisen paluun takia. Ennen ei ole ollut niin tarkkaa, koska ohut kynttilä on palanut nopeasti yhden päivän verran. Tänä vuonna en saanut sitä ohutta versiota, vaan hieman paksumman. Tämän vuotinen kynttilä on vaan kestänyt ja kestänyt ja olemme aivan armottoman jäljessä päivien suhteen. Voiko kynttilän hyvästä laadusta valittaa? 

Launtaiaamuna olin hyvissä ajoin liikkeellä joulushoppaukset mielessä. Ajattelin päättää shoppausturneeni Jari Sillanpään ulkoilmakonserttiin Stockan kellon päällä. Eihän hän kuitenkaan esittäisi kuin muutaman biisin? Mitä vielä, puolen tunnin jälkeen show senkun jatkui ja kesti kokonaisuudessaan reilun tunnin. Mutta olihan show! En ole ollut mikään Siltsu-fani, mutta joko ikä tai sopivat puitteet ovat saaneet mieleni muuttumaan. 

Loppuun vielä tätini joulukuusi viikko sitten olleistä pikkujouluista. Kuusessa on kymmeniä, jos ei satoja palloja. Olen niin kiitollinen, että sain pikkujouluihin osallistua ja omat vanhempanikin tulivat "bileisiin", kuten kahdeksankymppinen tätini niitä nimitti. 

Mahtavaa viikkoa kaikille suunnatessamme kohti joulua!

Talven pelastajat - isot huivit

Talvi vain tuntuu viipyvän ja viipyvän. Minua varten ei ole tehty talvi, jolloin pakkasta on enintään pari astetta, nurmikko vihertää ja lumisateen sijasta on vesisade. Kaipaan lunta ja pakkasta. Talvi on kuitenkin yksi neljästä vuodenajastamme ja ylikään ei voi hypätä, olipa se sitten millainen tahansa.  

Yksi tarvitsee kunnon käsirasvan, toinen kirkasvalolampun, kolmas taas lämmintä ylle, jotta selviävät talvesta olisi se sitten leuto tai kirpakka. Itse olen ihastunut isoihin huiveihin. En ainoastaan ihastunut, vaan ne auttavat luihin ja ytimiin menevässä palelussa. Ne voi keitaista kaulaan tai levittää hartioille. Aiemmin syksyllä hankin vaalean beigen huivin (näyttää kuvassa melkein luonnonvalkoiselta). Sen voin nähdä in action täällä ja täällä. Olin niin tyytyväinen huiviini, että se sai kaverikseen mustan ja sinisen. Huivit ovat merinovillaa ja Marja Kurjen.                

Mustassa nahkamekossa

Musta kotelomekko - sellainenhan löytyy jokaisen naisen vaatekaapista. Entä kun mekkoon lisätään kaistale nahkaa. Tuleeko siitä silloin nahkamekko? Ja mikähän yhtälöstä tulee, jos nahkakaistale onkin tekonahkaa? Näiden pohdintojen jälkeen totean vaan, että tosi mukava mekko päällä. Väljähkö. Paksuhkojen sukkahousujen kanssa nippa-nappa liian lyhyt mittakaan ei haittaa. 

Mekon lyhyet hihat ovat leudosta talvesta huolimatta vilukissalle vähän turhan viileä vaihtoehto. Liian musta kokonaisuus ja paleluni hoidettiin beigellä isolla merinovillaisella huivilla.

Mekon kanssa oli ronskit nilkkurit. Sipsun-sipsun avokkaat olisivat olleet liian ladylike. Tällaisessa asussa eilen liikkeellä. 

Jackie O's style

Helmet kaulassa ja kotelomekko, muistuttivat kuulemma kovasti Jackie Onassiksen tyyliä. Taitaa muuten olla juurikin niin. Kaivaessani vaatekaappini perukoita en tullutkaan moista ajatelleeksi. Lähinnä halusin vaatteita kierrätykseen. Yleensä kun tulee napattua ne tutut ja turvalliset eturivistä.

Tänään hämmästytin kanssa-asujani ja -työskentelijät asuvalinnallani. Enpä muista milloin viimeksi olen kotelomekkoa ja jakkua käyttänyt. Ei muuten ollut hullumpi yhdistelmä. Kuvaukset menivät sinnepäin. Valaistus ihan päin prinkkalaa ja mitenkään ei olisi ehtinyt seisoa paikoillaan.

Tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis. Kauniita unia kaikille!

Jouluaakkoset

Arvatkaapa, milloin aloitin näiden kirjoittamisen. En edes kehtaa kertoa, mutta tässä ne nyt ovat ja onhan nyt joulukuun ensimmäiset päivät eli aivan aikataulussa. Rivi ei ole ihan täydellinen, mutta kun en kerta kaikkiaan keksinyt kaikkiin juttuja. 

A: Aatto, jouluaatto kruunaa kaiken ja onhan se myös nuoremman neidin nimipäivä. Sen muistamisesta pidetään kiinni. Nimipäivälahja täytyy saada jo aamupäivän aikana, ettei sekoitu joululahjoihin.

B: Bublé. Michael Bublé ja joululaulut, ei ole niiden voittanutta. Nupit kaakkoon ja muille perheenjäsenille korvatulpat, kun aloitan omat versioni Bublén joululauluista.

C: Christmas. Yhtä joulua lukuunottamatta olen kaikki jouluni viettänyt Suomessa. Perinne jatkukoon.

D: DIY. Tein itse. Tei ehkä sinne päin. Leivät, leivonnaiset, laatikot, kalat, kinkku ja lista voisi vaan jatkua ovat meillä joulupöydässä itse tehtyä. Kunniaa asioista en voi ottaa kuin maksimissaan himpun verran. Olen kiitollinen, että tähän perinteeseen olen kasvanut ja pyrin sitä viemään eteenpäin.

E: Elokuvat. Jouluna on hyvät mahdollisuudet, että näen elokuvasta jopa puolet. Yleensä se jää alkumetreille. Olen maailman surkein leffojen katsoja. 

F: Fazer. Suklaakonvehdit, kirja ja jouluyö. Siinäpä kaikki tärkeimmät.

G: Glögi. Yleensä aloitan glögin juomisen jo vähintään marraskuussa, voi aloitus lipsahtaa lokakuullekin. Jouluna glögikiintiö alkaakin olla jo piripinnassa täynnä.

H: Hautausmaa. Aattoiltana, kun kaikki jouluhässäkät ovat ohi suuntaamme kulkumme hautausmaalle muistelemaan edesmenneitä rakkaitamme ja ihastelemaan pimeydessä loistavaa kynttilämerta.

J: Joulupukki. Ihanaa, että joulupukki vierailee luonamme jouluaattona. 

K: Kinkku, kukat vai kuusi? Valitaan kinkku, koska kukat kuuluvat moneen muuhunkin juhlaan tai siis, ne kuuluvat ylipäätään juhlaan. Kinkku paistetaan aaton vastaisena yönä

L: Läheiset. Joulu on minulle perhejuhla, jota pyrin viettämään läheisteni kanssa. Tämä perinne jatkukoon.

M: Muistot. Jouluun liittyy muistoja, mutta se on myös loistava hetki pysähtyä muistelemaan. 

N: Neilikka. Joulun leivonnaisissa mausteilla on ehdoton, oma roolinsa. 

O: Oikea kuusi. Lasten huoneessa voi olla muovikuusi ja on ollutkin, niin minulla itselläni kuin nuorilla neideillä.

P: Piparkakut ja erityisesti se taikina. Nuorten neitien ollessa pienempiä teimme piparkakkatalojakin. Äitini lähetti minulle vaihto-oppilasvuotenani piparkakkutaikinaa ja samoin teidän vuosi sitten nuoremmalle nuorelle neidille.

R: Riisipuuro. Jouluaattoaamu aloitetaan riisipuurolla. Päälle kanelia ja sokeria.

S: Sauna. Aattoaamuna käydään joulusaunassa, muuta vaihtoehtoa ei ole.

T: Tortut. Joulutortut voisin nimetä uudelleen talvitortuiksi. Niitä meillä kuluu kuukausia ennen joulua ja aina itsetehdyllä luumuhillolla varustettuina.

U: Uusi kirja ja kosmetologilahjakortti. Niin kauan kuin muistan olen saanut kaksi edellä mainittua lahjaa. 

V: Valkoinen joulu. Sitä toivon ja kaipaan ja tosi usein niin on ollutkin. Jos ei kotimaisemissa, niin sitten täytyy mennä pohjoisemmaksi.

Y: Yö. Jouluyössä on taikaa. 

Ä: Ähky. Sitä ei voi jouluna välttää, ei vaan kertakaikkiaan voi. 

Hurmaava NY Interior -shoppi

Kuka nyt enää kaupoissa ravaa? On niin kätevää istua kotisohvalla ja klikkailla tuotteita kotiovelle. Onhan sekin näppärää, toisaalta pari muttaa tähän liittyy. Kaipaan tavaroiden hiplausmahdollisuutta. Entä kohtaamiset kaupan ammattilaisten kanssa? Heille ei vedä vertoja mitkään tsätit.

Mikään nettikauppa ei voi tarjota sitä tunnelmaa ja fiilistä, joka Helsingin Torikorttelissa sijaitsevassa NY Interior pop-up -shopissa on. Katse harhaili läpi myymälätilan kohdaten toinen toistaan lumoavampia näkyjä. Ihanat kaupantädit Heli ja Lotta olivat loihtineet myymälän täyteen houkuttelevia kokonaisuuksia. Ylimmän kuvan alustat ja lasit löysivät meille tiensä. Alla oleva kokonaisuus koristaa nyt kotiamme, eikä enää myymälää. Täydellinen palvelu, ostin ruukun kukkineen päivineen.

Käykää ihmeessä ihastelemassa, jos olette Helsingin Senaatintorin liepeillä. Tarkka osoite on Katariinankatu 1, sisäpiha. Pop up on siellä vielä muutaman viikon ajan. Minä en enää sinne uskalla mennä. Ei ole enää kaappitilaa uusille hankinnoille.  

Vai pitäisiköhän käydä hakemassa suklaarasioita. Jos veisikin seuraavalla kerralla vierailukukkakimpun sijasta rasian suklaata? Me like. Erityisesti tekstit viehättävät.

Elämän ruuhkavuodet

Elämän ruuhkavuodet ovat kuulemma silloin kun lapset ovat pieniä, ura hakee uomiansa ja kotikin pitäisi hankkia. Ja ikää on haarukalla 30-35 vuotta. Entä nyt kun lapset ovat jo itsenäistymisen kynnyksellä, omat vanhemmat eivät enää nuorene ja oma ikäkin jaksamisineen tekee tepposiaan. Ja nyt mennään ikähaarukassa 45-50 vuotta. Eikö ruuhkavuosien pitänyt olla jo takanapäin?

Lasten ollessa pieniä yöunet olivat katkonaisia tai aika vähäisiä. Oli korvatulehdusta, en halua nukkua omassa sängyssä -känkkisöitä ja monta muutakin syytä. Entäpä nyt kun bilemaisteri saapuu aamulla kotiin samaan aikaan sinun aamukahvinkeittopuuhiesi kanssa. Tai kertoo tarinaa tyrmäystipoista. Voit vain luottaa siihen, että tyhmyyksiä ei tehdä ja kaveria ei jätetä, mutta he eivät enää ole siinä läheisyydessäsi.

Vanhemmat vielä jaksavat, mutta huomaat, että askel lyhenee ja hidastuu. Into uusiin asioihin säilyy, mutta välillä muisti tekee tepposiaan. He ovat suvun vanhimpia. Enää ei ole heitä vanhempia kertomassa sukusi historiasta, niistä tärkeistä juurista, joilla kiinnityt sukusi maaperään. 

Kuvateksti: Nätiltä ei näytetä, mutta pelotti niin vietävästi. Oltiin Chicagossa 103. kerros ja lasilattia alla. 

Olipa ruuhkavuodet tai ei. Nauttikaa elämästä! Niin pienistä kuin suurista hetkistä. Elämä on tässä ja nyt. Aina ei ole kivaa, mutta niin ei ole tarkoitus ollakaan. Ei sitku tai mutku, vaan nyt.

Upeaa viikon jatkoa kaikille!

Ylös , ulos ja treenaamaan

Ulkona on sysipimeää, puut taipuilevat myrskyn kourissa ja kaiken kruunaa viimeisetkin valonrippeet vievä vesitihku. Haluaisin vain vetää peiton pääni yli ja herätä seuraavan kerran kun päivä on yötä pidempi ja aurinko hellii loisteellaan.

Mutta ehei, enpä niin teekään. Viimeiset kolme lauantaiaamua ovat noudatelleet otsikon komentoa. Ensimmäisenä lauantaina treeni sujui hyvin, mutta sen jälkeen on olin ihan dead ja lihaksetkin huusivat hallelujaa. Toisena taas treeni oli tuskaa, mutta sen jälkeen olin pienen kylän verran täynnä energiaa. Kolmas kerta toden sanoi tässäkin tapauksessa. Treeni sujui hyvin ja olo oli sen jälkeen huikea. 

Olen kympillä hurahtanut porrastreenaamiseen. Ovathan Helsingin tuomiokirkon portaat kohtuullisen mahtipontinen treenipaikka. Tuonee oman viehätyksensä treenaamiseen. Unohtaa ei sovi kivaa porukkaa, joka on vaihdellut muutamasta henkilöstä yli kymmeneen. Mister Big on myös urhoollisesti ilman suurempia mutinoita treenannut mukana.

Ison kiitos kuuluu kuitenkin Heidille (Heidi on the on go) inspiraatiosta! Mitä ihmettä teen ensi lauantaiaamuna, kun treenejä ei enää ole. 

Uimaan mereen!

Pakkanen ja talvi, missä viivytte? Avantouintini odottaa ensi kastautumistaan. Viime talvena ehdittiin tammikuun loppuun asti ennen kuin jää oli avannon paksuista. Tämä talvi näyttää huolestuttavasti seuraavan samoja jalanjälkiä. Tänään aurinko näyttäytyi muutaman hetken ajan. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja pulahdin marraskuiseen mereen.

Tuttu pipo päässä, ei nyt sentään kesäkelit ole. Talvikeleillä meressä käyn pari kertaa viikossa. Viime viikkoina myrskyksi yltynyt tuuli on hieman laannuttanut intoani. Aallot vaahtopäillä ovat sopivat surffaukseen, mutta eivät uintiin. Ympärillä vallitseva pimeys saa myös aikaan vipinää mielikuvituksessani. Varmasti joku mörkö odottaa just minua siellä pimeydessä matkallani uimaan tai kurkkaa merestä. Mielikuvitus on jännä juttu.

Mahtavaa tulevaa viikkoa kaikille! Itse aioin suunnata siihen varustettuna erikoislastilla positiivisuutta.

Eccot, mummokengät

Eccot, nehän ovat mummokengät. Mutta kun Kalastajan vaimokin niitä käyttää, niin eiväthän ne voi olla. Muutama vuosi sitten tosiaankin törmäsin Eccoihin, missäpä muualla kuin blogissa. Kaupassa olin niitä nähnyt, jotenkin aina vaan takaraivoissa kaikui - mummokengät, ei minulle. Ja kuinka väärässä olinkaan. Vähän kyllä hävettää tunnustaa, että Kalastajan vaimon perässä tein ensimmäiset Ecco-kokeiluni. Onneksi ne jalkaani laitoin, koska voiko mukavampia kenkiä olla ja ei ne nyt niin mummotkaan ole, mitä olin kuvitellut. Muutama vuosi sitten hankkimistani nilkkureista tuli yhdet ehdottomat suosikkini. 

Sen jälkeen muutamat kesäkengät ovat myös meille tiensä löytäneet. Mm. yhdet keltaiset kiilakorolliset. Tänä talvena mopo lähti vähän hyppysistä. Tarvitsin korolliset siistit nilkkurit. Niitä kun klikkailin ostokoriini, niin ale-mainos alkoi vilkkua verkkokalvoillani ja meille halusi tulla toisetkin mustat nilkkurit. Ne ovat matalat ja niissä on koristeita. Siis ihan erilaiset kuin korkkariversiot. Kyllähän nainen nyt kenkiä tarvitsee.

Kaikkiin Eccoihini liittyy yksi sama piirre, uskomatonta kyllä - kaikki on tilattu Eccon nettikaupasta. Niin kätevää, ettei mitään rajaa. Klik ja klik ja paketti on jo melkein ovellasi. Eccojen koko- ja lestimaailmat noudattelevat onneksi samaa kaavaa, olipa sitten kyseessä talvi- tai kesäkengät. 

Nyt on mustanilkkurikiintiöni täynnä, kun vaan jostakin vielä löytäisi ne mustat perusavokkaat. Ovat olleet haussa jo useamman vuoden.

Häissä Chicagossa

Helsingistä sinne pääsisi suoralla lennolla ja kutsukin oli jo tullut aikaa sitten keväällä. Koulun syyslomaviikko osui myös sopivalle viikolle. Ja ennen kaikkea tällaista kokemusta ei enää eteemme tulisi, joten suuntasimme nuoremman nuoren neidin kanssa kulkumme kohti Chicagoa lokakuun puolen välin tienoilla. 

Pääsimme todistamaan nuoremman nuoren neidin vaihto-oppilasperheen vanhempien häitä. Vaihto-oppilasvuotensa nuorempi nuori neiti vietti Kansas Cityssä, mutta vieraili Chicagossa useaan kertaan perheen äidin ollessa sieltä kotoisin ja myös Chicagossa juhlittiin häitä. En ole ikinä aikaisemmin ollut ulkomailla häissä, joten nyt sekin on koettu. Itse vihkiseremonia oli ulkona. Mikä sen kauniimpaa, kun tilattu aurinkoinen sääkin suosi juhlijoita. Morsiusneitoja ja sulhaspoikia oli suuren maailman tyyliin monta. Häät olivat modernimpi versio häistä kuin mitä kuulemma yleensä on. Musiikki niin vihkiseremonian aikana kuin "häävalssina" oli discohtavaa. Puheita pidettiin, mutta mitään leikkejä ei ollut. Hääkakku leikattiin ensimmäisenä. Aivan, ennen itse ruokailua ja sitten se vietiin pois, kunnes se palasi valmiina annospalasina lautasille aseteltuina jälkiruokapöytään. 

Vuotensa aikana nuorempi nuori neiti oli uudessa roolissa isona siskona. Voi sitä jälleen näkemisen riemua, kun sisarukset näkivät jälleen, kylläkin jo häitä edeltävänä iltana harjoitusillallisella. Neidit ikuistettuina yllä olevissa kuvissa. 

Jännitin lähtöämme, kuinka nuorempi nuori neiti tulisi reagoimaan, koska seuraava tapaaminen on sovittu vuosien päähän. Mutta hei, se on sovittu. Olen todella kiitollinen mahdollisuudesta, jonka perhe tarjosi nuoremmallle nuorelle neidille. Häiden aikana ei jäänyt epäilyksen häivähdystäkään, etteikö nuorempi nuori neiti olisi myös heille rakas ja kuinka paljon arvostettiin, että häihin osallistuimme. Kuvasta tunnistanette myös allekirjoittaneen, onhan mekko esiintynyt blogissa aiemminkin.

Workout & breakast - upea aamu!

Lauantaiaamuna klo 8.30 treenaamassa. Aivan oikein luitte. Tutustuin muutama viikko sitten konseptiin, jossa ensiksi treenataan ja sitten nautitaan perään aamupala. Pari päivää asiaa kypsyttelin ja mietin, että kuinkahan kreisiä tämä taas on. Aamuna, jolloin saisi nukkua eikä kello pärähdä soimaan 6.00 laitankin kellon soimaan 7.00 ja 7.45 olen suuntaamassa kohti Helsingin keskustaa. Luotin, että mukaan houkuttelemani Mister Big saa minut järkiini ja kieltäytyy lähtemästä mukaan. Toisin kävi, hän innostui asiasta ja siellähän me sitten oltiin molemmat. 

Viikko sitten lauantaiaamuna aurinko tuli tervehtimään treenaajia, kun taas tänään aamulla näimme muutaman lumihiutaleen leijailevan kohti maan pintaa. Porrastreeniä sanan varsinaisessa merkityksessä en ole aikaisemmin tehnyt ja sen kyllä huomasi ja ennen kaikkea tunsi. Viime viikolla itse treeni sujui suht ok, ja sen jälkeen olo oli euforinen, mutta en kyllä jaksanut tehdä mitään järkevää koko loppupäivänä. Tänään aamulla treeni oli nihkeää, kun taas olo sen jälkeen on ollut iisi ja tosi energinen. Ota tästä nyt sitten selvää. Sen teidän, että treenaaminen kannattaa aina. Ennen kaikkea silloin kun tuntuu, ettei jaksa, mutta vääntäydyt kuitenkin treenipaikalle ja teet parhaasi. Sitä oloa treenin jälkeen ei voi sanoin kuvailla, niin hyvältä se tuntuu.

Tähän settiin kuului raakaruoka-aamupala treenin jälkeen. Aamupala nautittiin viehättävässä Fit & Feel Good kahvilassa Senaatintorin kupeessa. Raakaruoka on minulle uusi tuttavuus. Nuoret neidit ovat smootheja tehneet ja minäkin kaupasta ostanut, mutta en ole itse tehnyt. Ja entä ne puurot ja kakut! Hieman ehkä vaatii minulta vielä lisäperehtymistä, mutta huikea makuelämys. 

Tämä mahtavan konseptin takana Heidi, On the Go -blogista. Tutustukaa ihmeessä! Ja tulkaa mukaan ensi lauantaina. 

Mahtavaa lauantai-illan jatkoa kaikille!

Harmaata näkyvissä!

Katukuvaa katsellessa harmaa tuntuu olevan vallitseva väri. On harmaata takkia ja harmaata huivia sekä harmaita hattuja. Joten minunkin oli saatava harmaata garderooppiini. Ei ainoastaan harmaaan, vaan sellaisen siistin ja sopivasti lämpimän takin aukko löytyi eteisen naulakosta.

Asiasta teki vielä erityisen helpon Helsingin keskustassa sijaitsevan ison tavaratalon kanta-asiakaslehti, josta takki suorastaan hyppäsi verkkokalvoilleni ja ei suostunut sieltä poistumaan ennen takin hankkimista. Takissa on monta uutta tuttavuutta. Nepparit edessä. Minullahan on aina ollut takissa kunnon napit ja riittävän monta. Kaulusta ei ole ollenkaan. On muuten aivan mainio juttu, kun käyttää isoja huiveja. En ole tullut aikaisemmin ajatelleeksikaan. Ei tarvitse miettiä, mihin tunkee kaulukset, kun pyöräyttää kaulahuivikierroksia kaulan ympärille.

Takki näyttää tasapaksulta, mutta sitä se ei päällä kuitenkaan ole. Ennen käyttöönottoa se kävi mutkan ompelijalle. Hihat olivat liian pitkät. Tuttu juttu minulle. Minulla on ollut taitava ja kohtuuhintainen luotto-ompelija läheällä kotiamme. Mennyt aika, koska ompelijani muutti kauas pois ja nyt pitäisi löytää uusi. Vinkkejä otetaan vastaan pääkaupunkiseudulta! 

Tänään aurinko valaisi upeasti ruskan kellastuttamia lehtiä. Harmaudesta ei ollut tietoakaan.

Chicago - windy or flowery city?

Chicagoa kutsutaan "windy city" nimellä. Ja sitä se kyllä oli. Minua se ei haitannut koska syntymäkaupunkini Oulu on merenrantakaupunki ja siellä tuuli aina. Myös kotikaupunkini Espoo on sitä. 

Tuulta tiesin odottaa, mutta kohtaamaamme kukkamerta en. Olin siitä aivan mykistynyt. Nuorempi nuori neiti väitti minun ottaneen satoja, jos ei tuhansia kukkakuvia. Aavistus liioittelua, sanon minä. Kukkia ääneen ihmettelin varmaakin sen tuhat kertaa. Olin aivan myyty Chicagon keskustan katujen kukkamäärästä ja siitä kuinka niistä pidettiin huolta. Lukekaahan yllä oleva koirille suunnattu toive. 

Syksyisin ostan kukkaruukkuihimme muutaman krysanteemin, joskus heittäyden villiksi ja jopa viisi krysanteemia voi löytää meille tiensä. Mutta Chicagon kukkameren jälkeen kymmenenkään ei tunnu missään. Niitähän täytyy olla satoja, jos sekään riittää mihinkään. 

Lähestyvä Halloween taisi olla kukkien värimaailman taustalla, kovin oranssilta se vaikutti. Muukin rekvisiitta oli Halloween-hengessä. Ihmettelin ja ihastelin, myös sitä kuinka kukat saivat olla rauhassa miljoonakaupungin sykkeessä. Niitä ei oltu sabotoitu millään tavalla. Mistä tietenkään tiedän, vaikka öisin puutarhuriarmeija käy kukat virittämässä edustuskuntoon.

Mukavaa sunnuntaita!

Milloin se selostus alkaa?

Viime viikon vietimme nuoremman nuoren neidin kanssa Chicagossa. En ole siellä ikinä aiemmin käynyt. Jenkeissä on pari muuta kolkkaa tullut kyllä nähtyä. Muutaman viikon takainen naistenlehti kehui Chicagon olevan uusi New York. Sillä olettamuksella lähdettiin matkaan ja pettyä ei tarvinnut. 

Viikkoomme kuului nähtävyyksiä, amerikkalaista eloa kera häiden, shoppailua ja penkkiurheilua muutamia juttuja mainitakseni. Aloitetaan matkapäiväkirja penkkiurheilusta. Työkaverit toivoivat tuliaisiksi Blackhawks-kamaa. Blondipääni surrasi hetken tyhjää, anteeksi mitä? Hieman on jääkiekkotietämykseni ruosteessa. Chicagon urheilufaneja täynnä olevat kadut saivat sisäisen penkkiurheilijani heräämään. Pääfanituslajit olivat baseball, amerikkalainen jalkapallo ja jääkiekko. Palautin itseni jääkiekkotiedon kartalle ja selvisi, että Chicago Blackhawks on viime kauden Stanley Cup voittaja. Mikä sattuma, Blackhawksit pelasi kotonaan lauantai-iltana ja onnistuin liputkin meille vielä samaan erinäisten nettitaisteluhetkien jälkeen. Virittäydyimme peliin sopivalla vaatetuksella. Vastaavaan oli pukeutunut tuhansia muita kanssakatsojia. Nuorempi nuori neiti halusi fanipaitansa sopivan slimminä, eikä telttamallisena.

Olen kerran aikaisemmin nähnyt Dallasissa NHL-pelin, joten tiesin millainen show olisi odotettavissa. Nuoremmalle nuorelle neidille matsi oli ihka ensimmäinen hallissa nähtävä lätkäpeli, josta kertoo myös hänen kysymyksensä noin viiden peliminuutin jälkeen, milloin se selostus alkaa? On hän matseja televisiosta katsonut, koska selostusta kaipaili. Aika tasokkaasti hän aloitti - NHL-peli ja viime vuoden koko sarjan voittajajoukkueen kotipeli.

Peli oli huipputasoa, luonnollisesti. Mutta niin oli kaikki muukin peliin liittyvä. Puhuisin showsta, joka ei tosiaankaan halveeraa jääkiekkoa urheiluna. Viihdyin ja niin viihtyi nuorempi nuori neitikin. Muutaman mekon hinnan verran lätkälippuihin upposi, mutta sitä kokemusta ei voi millään taaloilla tai euroilla mitata.