Taas erilainen joulu

Sisareni sanoi joulun alla, että olen perheessämme suurin perinteiden peräänkuuluttaja ja niiden vaalija. Myönnetään, näin taitaa olla, vaikkakin taidan olla myös se, joka on niitä eniten viime vuosina rikkonutkin. Lukekaaa vaikka viime joulusta täältä. Tähän jouluun toi oman erityisen vivahteensa nuoremman nuoren neidin maailmallaolo. Asiaa ei yhtään helpottanut omat muistoni vastaavasta ajankohdasta. Silloinen joulusoittoni kotiin oli lähinnä kyynelten virtaa.

Tätä joulua juhlistimme perinteistä poiketen sisareni perheen upeassa kodissa. Pöytä notkui perinteisiä jouluherkkuja sopivin lisämaustein. Joulupukkikin löysi perille uuteen osoitteeseen. Valmistelujen suhteen minä kannoin korteni kekoon heikon puoleisesti. Tehtävälistallani oli mm. lusikkaleivät. Joulunaluspäivät vaan hurahtivat ohi, joten päätin kaupan herrasväen pikkuleipien olevan riittävän hyviä. Tiedän, että tästä tulen kuulemaan kerran jos toisenkin.

Sitten siihen minulle illan vaikeimpaan hetkeen - yhteyteen valtameren toiselle puolelle. Selvisin siitä ilman kyyneliä, jotka kylläkin tulivat sitten joulupäivänä. Nuorempi nuori neiti kuuli jouluntoivotukset kaikilta aina vanhimmasta nuorimpaan. Lahjapaketitkin olivat ehtineet ajoissa perille. Meidän paketti vietti viisi päivää kohdemaan tullissa. Syynäsivätköhän paketissa ollutta piparitaikinaa?

Oulun Rotuaarille oli ilmestynyt Tiernapojat-patsas, joka muistuttaa Oulun yli 140-vuotisesta tiernapoikaperinteestä. Jos aihe kiinnostaa, niin lisää voit lukea tiernakaupungin nettisivuilta.

Nyt katse kohti uutta vuotta ja uusia tapahtumia!

"Kolmet" kengät mukaan pohjoiseen

Aatonaattoiltapäivänä täyteen ahdetun automme keula osoitti kohti pohjoista. Edessä olisi useiden tuntien matka muiden samaan suuntaan menevien kanssa. Joka mediassa oli toitotettu kovia ruuhkia, mutta onneksemme niitä ei ollut.

Joulu ja uusi vuosi -pakkaukset olen tehnyt lukemattomia kertoja. Välillä onnistunut loistavasti, välillä pakkauspuuha on lähtenyt ihan lapasesta. Tällä kertaa vaihtoehto oli tuo viimeinen. Kotona pakatessani oli hieman hankala mieltää, mitä tarvitsee, koska nurmikko vihersi ja mittari näytti pluslukemia. Määränpäässä keli kun tulisi olemaan ihan toinen. Toki kotonakin ehti pakkauksen ja lähdön välillä keli vaihtua. 

Lämpimät niiden tulisi olla, joten Uggit valikoituivat mukaan. Rumat sämpyläthän ne ovat, mutta lämpöominaisuuden lisäksi niillä on helppo ajaa autoa. Sekin kun täytyy miettiä näillä keikoilla. Entä miksi Camelit? Ne ovat näissä olosuhteissa minulle ne ns. fiinimmät kengät. Ei ole muuten vielä tarvittu. Taitanee kuvistakin näkyä, että tuoreimmat tulokkaat ovat Sorellit. Näillä ajattelin pärjätä talviset olosuhteet Rukalla. Välietappiin jäivät jouluaattona käytetyt korkkarit. Ja perillä odottivat sporttailuun käytettävät kengät (lue monot). Jopa lyhyellä matikalla laskettuna tuo "kolmet kengät" ei ihan pidä paikkaansa.

Asukuvia taitaa tulla vasta nuoremman nuoren neidin palattua maailmalta, jos en ennen sitä keksi jotain muuta vaihtoehtoa. Just nyt ei tule mieleen. mikä se voisi olla. 

Tahtoo punaisen takin!

Taidan olla vielä aika kovasti jouluisissa tunnelmissa, kun punainen väri kiinnostaa. Surffailin instassa ja siinä se oli - punainen takki. Myönnetään takki-ihastukseen voi vaikuttaa kaikki muutkin kuvissa olevat vermeet. Ovat kovasti mieleeni. Kuvat on lainattu ja ne löytyvät Pinterestistä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! 

Kakkupaperit takaisin!

Käyttääköhän kukaan enää kakkupapereita? Minäkään en niitä vuosiin käyttänyt, kunnes kaivoin keittiön laatikoita riittävän perukoille asti ja sieltähän niitä löytyi. Taitavat olla muistoja isovanhempien ajoilta. Muistini sopukoista tuli mieleeni myös muistoni kakkupapereista, harmittavasti ei niin mukavat. Ennen vanhaan niitä oli aina täytekakkujen alla ja kerran jos toisenkin olivat hieman vettyneet, jolloin niiden riekaleita sai nyppiä kakun seasta. Eihän ne myrkkyä olleet, vaikka jonkun palasen olisi nielaissutkin.

Kakkupaperit kuuluvat minusta jouluun ja ne löysivätkin tiensä joululeivonnaisten alle, olivatpa herkut läheltä tai kaukaa. Yllä oleva herkku on tuliaisia marraskuun Lontoon matkalta. Just ennen kassalle menoa nappasin nätin näköisen, sopivan pienen kakulta näyttävän paketin ostoskoriini. Ihan ei sisälmys ollut sitä mitä sen luulin olevan, niin sitä kakkua. Hyvää se kosteahko kakku-vanukasmainen leivonnainenkin oli. 

Alla taas supi-suomalaisia joulutorttuja. Tänä jouluna on tapahtunut edistystä niiden suhteen. Suurin osa pysyi paiston aikana kiinni, eikä räjähtänyt. Maun kanssahan asialla ei ole mitään tekemistä, ainoastaan ulkonäkoseikka. 

Palaan joulutunnelmiimme myöhemmin. Suuria tunteita siinä olikin, olihan nuorempi nuori neiti maailmalla. Rentoa sunnuntaita kaikille Rukalta!

Joulutraditio jatkuu

Alunperin siitä piti tulla joka vuotinen traditio, mutta ihan siten se ei mennytkään. Tällä hetkellä mennään joka toinen vuosi perinteellä ja annetaan ajan näyttää, kuinka se jatkuu. Traditiona palloon säilyy muisto ihanasta viikonlopusta Lontoossa. Niin oli edeltävän pallon kanssa ja tämä seuraa perässä.

Tämän vuotinen pallo on valkoinen, joten viime viikonlopun itsenäisyyspäivän tunnelmointina se sai kaverikseen sinisen Aallon maljan. Tänä vuonna omaan kotiimme ei tule joulukuusta suunnatessamme pohjoiseen jouluksi, joten pallo pääsi nyt heti ruokailutilamme ikkunalle.

Mitä tehdä rikkinäisellä kynttilälyhdyllä?

Viime viikkoina tuuli on riepotellut tienootamme todella rivakasti. Eniten olen pelännyt kattomme puolesta. Se kun lähtee lentoon, niin takaisinlaitto ei sujukaan tuosta noin vaan. Puuvanhukset ovat myös saaneet osansa. Katkenneita oksia on jäänyt kiinni toisiin oksiin, joiden maahan tippumista nyt jännitetään. Muutama oksa on päätynyt maahan asti autoni ollessa vaaravyöhykkeellä. 

Pihallamme on isompia ja pienempiä kynttilälyhtyjä. Viimeisimmän puhurin aikana yksi isoimmista oli kaatunut ja yhden seinämän lasi säpäleinä. Se sitten kynttilöiden poltosta siinä lyhdyssä. Onneksi muistin Ikeasta hankkimani pallosetin ja viritin sen lyhdyn sisälle. Rikki mennyt lasi ei haittaa ja harmaa tienoo saada pienen valopiristeen. Kuva on otettu itsenäisyyspäivänä kelin ollessa tänään ihan samanlainen. 

Tsemppiä kaikille, kohta taas suunnataan valoon päin! 

Itsenäisyyspäivän puuha - piparien paisto

Lapsuudenkodistani on mukanani kulkenut perinne piparien paistamisesta itsenäisyyspäivänä. Taikina tehtiin ennakkoon valmiiksi. Taidettiin sitä joskus joutua tekemään hieman lisääkin, sen verran tiheään piparitaikinalla vierailtiin. Se on yksi joulunajan suurimmista herkuistani. Se on suvun muidenkin naisten herkkua ja siitäpä syystä sitä lähti viime viikolla nuorelle neidille rapakon taakse.  

Eilisen piparien leivonnan lomassa vaihdoin puhelimessa muutaman sanan sisareni kanssa. Sisareni väitti, että hänen kolme poikaansa eivät saa yhtä paljon ääntä aikaiseksi kuin Mister Big yksin. Kieltämättä minulla oli aikamoisen vauhdikas apulainen.  

Tunnelman kohottamiseksi tai oikeammin rauhoittamiseksi ehdotin joululauluja, niitä minulle perinteisiä Edelmannia ja Bubbleta. Mister Bigin vauhdikkuus jatkui ja hän kaivoi esille uuden joululevyn. Meinasin esittää tiukan vastalauseen kuultuani joululevyn laulajan olevan Teräsbetoni-bändistä. Se siitä rauhoittumisesta, ajattelin. Olinkin niin väärässä.  Jarkko Aholan kajauttaessa Finlandian kylmänväreet kulkivat päästä varpaisiin. Aholan jälkeen yritin ehdottaa Bubleeta, mutta itsenäisyyspäivän kunniaksi jatkoimme Suomi-teemalla ja Edelman pääsi eetteriin.