Bikerbootsit jouluostoksilla

Eilen suuntasin heti aamusta joululahjaostoksille. Muutenhan tässä ei nyt vielä ihan hurjan kiire olisi, mutta kun matka sinne rapakon taakse on pitkä. Olin suunnitellut tekeväni ostokset Lontoossa, mutta vanhemman nuoren neidin sanoin - Äiti, muuten tuo flunssa ei ole sun menoa hidastanut, mitä nyt terävin shoppauskärki on poissa.

Ostoksille pukeutuminen noudatti linjaa helppoa ja kevyttä. Kevyen kanssa en oikein onnistunut. Hikikarpalot kohosivat ohimoille ja selkäpiitä pitkin valui noro. Ja nämä eivät johtuneet päätöksenteon tuskasta, vaan väärästä takkivalinnasta. Helppous toimi, ainakin kenkien kanssa. Viime talvena ensimmäiset bikerbooksit löysivät tiensä meille. Niistä kuva löytyy täältä. Ne kun ovat mustat niin luonnollisesti tarve aiemmin syksyllä oli ruskeille, jotka eilen päätyivät jalkaani. 

Näiden oston kanssa oli taas jahkausta. Ensiksi tykkäsin. Sitten niittejä oli liikaa. Sitten ne olivat liian rokit. Eiku ne ovatkin sopivan erilaiset. Juupas-eipäs -jahkaukseni kesti yli palautusajan, joten mitään ei ollut enää tehtävissä.  

Huomenna on 1. joulukuuta. Hu huu, minne syksy hävisit? Ihanaa joulukuuta kaikille!

Päivitetyt tyylituumaukset Lontoon kaduilta

Melkein päivälleen kaksi vuotta sitten olin myös pidennetyn viikonlopun Lontoossa ja tein silloin seuraavat tyylituumaukset:

1. Uggit olivat yhä suosittuja, vaikka muutakin uutisointia on kuulunut.
2. Mulberryjä ja Louis Vuittoneita heilui aika monen käsivarrella. Myönnetään, minulla oli hieman Mulberry-lasit päässä.
3. Pitkäkarvaisia liivejä ja takkeja. Näitä näkyi vaaleissakin väreissä. 
4. Niittejä, niittejä ja vielä kerran niittejä. Niittejä oli kengissä, laukuissa, puseroissa, kännykänkuorissa - you name it. 
5. Maastokuosi oli vallannut housut, puserot ja takit. 
6. Leggingssejä eri kuoseissa. Ne näyttivät kyllä enemmän sukkahousuilta, mutta puettiin pelkkien puseroiden kanssa ilman sen kummempaa alaosaa.
7. Tyylikkäitä leveälierisiä hattuja. 
8. Tummat värit. Ei voi millään ilveelläkään sanoa, että Lontoon kaduilla olisi ollut värien ilotulitusta. Päinvastoin mustaa, harmaata, ruskeaa ja ehkä vähän tosi tummansinistä. 

Päivitin tuumaukset viime viikonlopun perusteella:
1. Nyt viipotettiin tennareilla ja kaupunkilenkkareilla. 
2. Merkkilaukkuja heilui yhä edelleen useiden käsivarsilla. Merkkejä oli huomattavasti enemmän tai sitten minun näkökenttäni on laajentunut. 
3. Karvatakkeja ja -liivejä ilman et voi Lontoossa olla. Niitä oli kaupoissa, näyteikkunoissa ja tietty trenditietoisimpien päällä.
4. Paljetteja, paljetteja ja vielä kerran paljetteja. Paljetit olivat vallanneet Lontoon.
5. Leokuosi oli syrjäyttänyt maastokuosin.
6. Alaosat olivat selvästi alaosia, housuja ja hameita. Ei tarvinnut arvuutella, että oliko unohtunut lisätä sukkahousujen päälle jotain.
7. Leveälieriset hatut ovat ja pysyvät. Nyt ne tuntuivat löytäneen tiensä nuorien naisten päihin.
8. Värit tai oikeammin ei värejä. Tummissa sävyissä mentiin. Värimaailmassa ei ole kyllä tapahtunut mitään muutosta.
9. Jouluaiheiset puserot, pipot ja olo-asut. Mitä räikeämmät värit, vilkkuvammat valot ja äänekkäämmät äänet, niin sitä useammin em. tuotteet tuntuivat päätyvän joulushoppajien ostoskoreihin. Meinasimme vanhemman nuoren neidin kanssa ostaa koko suvulle jouluaaton asusteet em. viristyksillä. Ne jäivät nyt kuitenkin meidän osalta kaupan hyllylle. 

Pikkujoulumekko "Lontoosta"

Pakollisten tax free -shoppausten jälkeen meillä jäi vielä aikaa Lontoon kentällä ennen koneen lähtöä. En kyllä enää ole oikein perillä ns. tax free -shoppauksista ja mistä niitä kannattaa tehdä. Esim. haaveilemani laukku oli Tukholman laivalla halvempi kuin Helsinki-Vantaalla. 

Mihin sitten käytimme ylimääräisen aikamme? Kaupoissa haahuiluun tietenkin. Ted Bakerin putiikissa minua odotti täydellinen pikkujoulumekko. Halusin ottaa siitä kuvan, jotta muistaisin millainen se oli. Enhän sitä nyt voinut tuosta noin vaan ostaa. En millään meinannut kehdata ottaa kuvaa. Rohkaistuin ja sain kakisteltua myyjälle "May I take a picture?" Kuvan ottaminen kesti sekunnin tai kaksi ja sen kyllä huomaa. 

Ted Bakerin sivuilta lainasin kuvan mekon takaosasta. Paksuhko, näkyvä vetoketju selässä vie mekosta liian sievistelyn. Nyt sitten vaan tarvittaisiin ne pikkujoulut, jotta voin mekon tilata. Vai ehtiiköhän se enää millään kuljetuksella tänne?

London calling

Vanhemman nuoren neidin kanssa tuumasimme aiemmin syksyllä, että meilläkin voisi olla vähän jotain kivaa, kun nuorempi nuori neiti on maailmalla. Ihan muitta mutkitta nuorempi nuori neiti ei viime viikon lopulla ollutta Lontoon matkaamme ottanut. Totesin, että mökötys pois ja muistutin hänen vuodestaan ja matkoistaan mm. Chicago, Dallas, Hawaiji ja tietty huikea kokemus omassa kotiosavaltiossa Kansasissa. 

Matkaan lähdimme viime torstaiaamuna. Pilvien päällä näkymät olivat upeat. Matkasuunnitelmassa oli nähtävyyksiä, shoppausta, musikaali ja tietysti tärkeää yhdessäoloa. 

Olen käynyt Lontoossa useaan kertaan ja niillä nurkilla hieman pidempäänkin aikaani viettänyt, mutta ensimmäistä kertaa näin Buckingham Palacen vahdinvaihdon. Kuvassa hovikuvaajani ikuistaa kokemuksiamme. Vahdinvaihtoa ei tarvinnut olla yksin katsomassa. Mietimme vain, että millainen ryysishän siellä on prime turistiaikaan. Thames, Big Ben ja kymmeniä patsaita nähtiin myös. Museot jätettiin seuraavaan kertaan.

Perinteisen afternoon teen nautimme emme ihan kello viideltä, mutta riittävän lähimain. Tee tulinkin minulle tarpeeseen, kun päätin sitten kerran viidessa vuodessa sairastamani flunssan sairastaa juuri Lontoossa. Fish & chips -ateria täydensi Lontoon perinneruokalistaani.

Mamma Mia -musikaalin olen nähnyt aiemminkin, nyt ensimmäistä kertaa Lontoossa. Sen positiivisuus ja energisyys tempasi jälleen mukaansa. Mitä nyt muutaman hitaan biisin osasin niin hyvin, että lepuutin hieman flunssan uuvuttamia silmiäni. Vanhempi nuori neiti luuli kyllä aivan jotain muuta. Teatterisali huokui vanhaa englantilaista tyyliä. 

Olisikohan se siinä? No ei tietenkään. Harrodsiä ei voi jättää väliin, eikä muutamaa muutakaan merkkishoppia. Paikalliset kiertävät Oxford Streetin kaukaa tähän aikaan, enkä yhtään ihmettele. Siellä oli muutama muukin shoppaaja. Metrolla pääsi helposti paikasta toiseen ja Heatrow Express on kätevä kyyti. 

Gossip Girl!

Gossip Girl on nuorten naisten suosima tv-sarja, jota kuulemma erityisesti suomalaiset katsovat Netflixistä. Miten se sitten liittyy minuun? Kahdella tavalla.

Se oli loistava sunnuntai-illan silitysurakan viihdyke. Minulla on tapana sunnuntaialkuillasta silittää, ja vielä viime talvena Gossip Girl tuli passeliin silitysaikaan. Ohjelmaa ei tarvitse joka sekunti seurata, joten välillä ehti tarkistelemaan silitysjälkiäkin. Täytynee ostaa DVD-boksillinen Gossip Girliä helpottamaan nykyistä silitystuskaa, kun ohjelma ei ole enää tv-ohjelmistossa. Silitys ei ole lempipuuhaani, mutta vielä enemmän inhoan kiireessä esim. aamulla kaapista tempaistua kurttuista vaatekappaletta. 

Toinen Gossip Girliin liittyvä seikka ovat geelikynteni ja niiden nykyinen väri. Pinkit korkokengät -blogin Maiju vinkkasi aikaa sitten ammattilaisesta, joka sai minut palaamaan geelikynsikauteen. Voinko helpompaa olla? Käyn noin kolmen viikon välein laittamassa uudet kynnet Tapiolassa Nail Artist Academyn Janalla. Maijulla voitte ihailla taideteoksia, minulla pelkkää yhtä väriä.  

Olen ottanut jo varaslähdön jouluun glögien ja pipareiden kautta, joten ajattelin, että kynsien värikin voi jo olla jouluisempi. Upea joulun punainen väri ja vielä kimallus päälle, niin eihän kynsilakan värin nimi voi olla muuta kuin Gossip Girl. Viimeisen kuvan lanka ja neulepinta antavat vinkkiä seuraavasta postauksesta tai sitä seuraavasta tai sitä seuraavasta. Ei voi tietää, milloin tuo tekele valmistuu. Loppusuoralla kuitenkin jo ollaan.

Klassikoita vai vanhanaikaisia?

Lunta ei vielä ole näkynyt muutamaa hassua hiutaletta lukuunottamatta. Kylmät puhurit ovat kylläkin jo saapuneet ja sen myötä kaikki talvivermeet ovat tarpeen. Kaulahuivien tulisi olla isoja ja pitkiä, mikäli on muotilehtiä ja -blogeja uskominen. Mitä siis teen huiveilla, jotka eivät täytä edellä mainittuja speksejä? Ovatko ne klassikoita vai auttamatta vanhanaikaisia?

Vanhoja ne kyllä ovat, yli 20 vuotta. En osannut silloin päättää, että minkä värisen haluan, niin ostin kaikki saatavilla olleet. Materiaaliltaan puolet villaa ja puolet kashmiria. Laadusta kertokoon, ettei ole nypyn nyppyä näkynyt tai mitään muutakaan, mistä voisin kitistä. 

Jos jollekin ei ole vielä merkki selvinnyt, niin Burberryähän ne ovat. Ei tämän hetken trendikkäimpiä, mutta tiettyjen takkieni kanssa täydellisesti toimivia. Taitaa olla sitä minun klassista tyyliäni, joka on blogiani seuraaville varmaankin jo tuttu juttu. Jännä juttu muuten, että beige on muutaman sentin lyhyempi kuin kaksi muuta väriä. Mistähän sekin mahtaa johtua? Ei pesusta ainakaan, koska en ole huiveja pessyt. Aivan, huiveissa on 20 vuoden liat mukana. Näin se on. Tuulettanut olen säännöllisesti. Huiveista en luovu. Luotan, että näidenkin kohdalla muoti palaa. 

Nyt käperryn peiton sisälle ja anna ajatuksieni leijailla lepattavien kynttiläliekkien tahdissa. Saas nähdä minne ne päätyvätkään. Tunnelmallista iltaa kaikille!

Happy me with Happy Socks

Näin niitä syksyn toisella Tukholman reissullamme. En oikein tiennyt, että mitä mieltä niistä olisin. Mister Big oli kysellyt syksyn mittaan mielipidettäni miesten puvusta ja kuosisukista. Siitäkään en oikein tiennyt, että mitä mieltä olisin ollut. Tai krhhmm, en kehdannyt hänelle sanoa, että sopii nuoremmille. Nyt nuoret neidit silmät kiinni, tulee joulupukkiasiaa.

Viikonloppuna suuntasimme perinteisesti lumitunnelmaa hakemaan Skiexposta Helsingin Messukeskuksesta. Tällä kertaa etsinnässä olivat toppahousut. Mutta haaveeksi vain jäivät. En kerta kaikkiaan jaksanut tunkea itseäni ihmismeren keskelle penkomaan vaaterekkejä. Liikkeellä tuntui olevan kaikki Suomen lumiharrastajat. Sinne jäivät toppahousut, mutta Happy Socks -sukkia lähti mukaan. Ensiksi yritin ostaa niitä vaivihkaa Mister Bigiltä. Eihän siitä tullut mitään, kun hän oli kuin takiainen minussa kiinni. Taisi arvata, että jotain suunnittelin. Hän sitten löytää jouluaattona paketoituna Snoop Doggin suunnittelemia sukkia kuusen alta. Niissä oli kyllä hieman kyseenalaisia lehtiä. Sitten tuli Messukeskuksen käytävillä vastaan vanhempi nuori neiti, joka oli kuullut sukkaostoksistani. Miten ihmeessä sana voi kiiriä niin nopeasti? Se sitten siitäkin jouluyllätyksestä. 

Sukkia oli joka lähtöön - raidallisia, palloja, kukkia, salmiakkiruutuja ja mitä ei ollut, niin niitä ei kyllä tarvitakaan. Joululahjahankinnat on nyt aloitettu. Äkkiseltään voisi luulla, etteivät jää tänä vuonna viime tippaan. Taitaa kuitenkin vielä viime hetken paniikki joulun alla iskeä.

Messuilujen jälkeen kävimme sytyttämässä kynttilät rakkaiden poisnukkuneiden muistoksi.  

Parhaassa seurassa Tukholmassa

Viime viikonlopun vietimme Tukholmassa parhaassa seurassa mitä voi olla, tai ainakin melkein. Oli vanhempani, sisareni perheineen, vanhempi nuori neiti kumppaneineen, Mister Big ja minä. Se melkein johtuu nuoremmasta nuoresta neidistä, joka viettää huikeaa vaihto-oppilasvuottaan rapakon takana ja oli siten luonnollisesti pois tästä kokoonpanosta. Hän oli kyllä hieman nyreissään, että miksi te teette just nyt kaikkea kivaa, kun hän ei ole maisemissa. 

Viikonloppu sujui kuunnellen nuorimpia ja vanhimpia ja heidän toiveitaan. Keli ei oikein suosinut meitä. Paattia keinutti suht reippaasti sekä mennessä että palatessa. Minua se ei haitannut, mitä nyt maissa tunnuin keinuvan koko ajan. Perillä Tukholmassa oli syksyinen sadekeli, joka ajoi meidät sisälle shoppeihin ja kahviloihin. Eräs testasi laivan uusia lepopaikkoja, jotka oli taidettu suunnitella hieman nuoremmille. No, tulipahan testattua nekin.

Shopeissa olin makutuomarilinjalla, mitä nyt valmistauduin pakkasten tuloon ja ostin yläkuvassa olevan karvakauhtanan. Se on niin ihanan pehmeän miellyttyvä päällä.

Kiitos kommenteistanne edellisiin postauksiin. Ne lämmittävät tosi kovasti mieltäni. Pahoittelut, että vastaukseni viipyvät. Pakko vielä loppuun hehkuttaa ja arvaattekin varmaan mitä? No, sitä ratsastusta. Kävin tänään toisen kerran tällä viikolla ratsastamassa. Se jos mikä on täydellinen stressinpoistaja. 

Stressitöntä viikkoa kaikille!