tiistai 21. lokakuuta 2014

Hovihankkijan valitsemat kaupunkitennarit

Sain alla olevan kuvan kera viestin "Olisiko joku näistä? Varmaankin tunnistat Roshet kuvasta." Siellähän se Mister Big oli taas rapakon takana toivettani metsästämässä.



Olin nimenomaan sanonut, että jos ehdit ja ei tarvitse ottaa paineita ja kaikki käy. Kuvan saatuani jatkoin melkein samalla linjalla. Pienen täsmennyksen tein, kaikki muut käyvät paitsi pinkit ja violetit. Pinkkejä Nikejä minulta jo löytyi ja violetti ei ole värini. Pohjaksi olin ajatellut valkoista, koska en ollut edes tajunnut mustia pohjia olevan olemassakaan.




Viime perjantaina kaupunkitennarit pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön. Minulle ne eivät ole lenkkarit ja eivät kyllä tennaritkaan, joten ristin ne kaupunkitennareiksi. Ne olivat ihanan miellyttävät jalassa. Askel nousi tosi kevyesti, vaikka oli tiukka viikko takana. Olen erittäin ihastunut myös tennareiden virallisempaan väriin. Minulla on ollut hovikuvaaja aka nuorempi nuori neiti, nyt taisi Mister Big saada uuden tittelin, hovihankkija. 



Voi jestas, joku olisi voinut kertoa minulle, että valkoiset sukat näyttävät kamalilta. Onneksi niitä näkyi kävellessä vain tosi vähän. Charlie Chaplin -asento ei taida olla naisellisemmasta päästä, mutta näettepähän miltä popot näyttävät.



Jatketaan viikkoa kevein askelin eteenpäin!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Taas kaalailtiin luonnonvalkoisessa mekossa

Muutama viikko sitten kaalailtiin oululaistunnelmissa Helsingin keskustassa. Olimme samassa juhlassa vuosi sitten, joten voitaneen kutsua jo perinteeksi. Kaalassa muisteltiin vanhaa Oulua Oulun murteella eli nää, mää ja sää täyttivät juhlatilan. Niin ja tosiaankin kaalahan on Oulun murteella, gaala.



Perinteeksi näyttää muodostuneen mekkoni värikin. Keli ei ollut enää ihan kesäinen, mutta luotin rusketuksen rippeisiini ja päätin pukeutua luonnonvalkoiseen mekkoon. Mekon etuosaa koristi musta kukka, muuten se oli peruskotelomekko. Mekon alle puin ohuen 3/4-hihaisen mustan trikoopaidan. Kannattaa jatkaa lukemista, niin syy puserollekin selviää.




Olin jo vetämässä ulkotakkia päälle, kun Mister Big pyysi odottamaan, että hän laittaa selän vetoketjun loppuun asti kiinni. Samaa halusi ystäväni tehdä juhlassa. Tässä selvisikin syy alle tulleeseen puseroon. Mekko oli selästä auki ja kaipasi jotain kaverikseen.



Ilta oli viihdyttävä ja monta muistoa Oulusta palasi mieliin. Oulu tulee aina säilyttämään paikansa sydämessäni asuinpa sitten missä päin maailmaa tahansa.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Syksy tuli yllättäen

Yleensä sanotaan, etta talvi tulee autoilijoille yllätyksenä. Ihmettelen, että miten se voi olla mahdollista, kun siitä joka tuutista toitotetaan ja yleensä sen voi kalenteristakin tarkistaa. Minulle vaate- ja kenkärintamalla syksy tuli yllättäen tai jo melkein talvikin. Leijailihan torstaina ensimmäiset lumihiutaleet. Viime viikolla ensimmäistä kertaa kaivoin hanskoja käsiini. Lämpimämmät kengät odottavat vielä ylähyllyillä käyttöönottoa. En nyt ihan sandaaleissa enää kulje, mutta sukkia en ole vielä jalkaani kiskonut. Tänään aamulla ulkomittari näytti neljä pakkasastetta, joten viikonloppuna täytynee ryhdistäytyä ja tehdä kamppeiden vaihto-operaatio.



Sen verran viikolla jo havahduin kelien muuttumiseen, että suosin kerrospukeutumista ja sitä tämä pusero vaatiikin. Edestä se on niin perus-collari kuin olla ja voi. Takaa sitten paljastuukin kaikki takakappaleen ollessa ohutta, läpinäkyvää kangasta. Minulla oli collarin kanssa valkoinen peruspaitapusero ja tummansiniset vahapintaiset ns. siistimmät farkut. Kunpa olisi ollut vielä siniset peruskorkkarit, mutta mentiin hieman matalemmissa versioissa. Asukuvia ei taida pitkään aikaan tulla hovikuvaajan ollessa rapakon takana. Tai eihän sitä tiedä, vaikka joku päivä teidät yllättäisin.



Nyt suuntaan ulos ja nappaan haravan käteeni. Aurinkoista lauantaita!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Yksin kotona

Me Naisissa oli perjantaina niin täydellinen pääkirjoitus. Olin viikon yksin kotona, jos ei lasketa niitä muutamaa yötä, jolloin vanhempi nuori neiti oli mörön syöttinä. Tässä on pakko ottaa harha-askel itse aiheesta ja muistuttaa kielemme moninaisuudesta. Sain viikolla selittää tuota sanontaa "mörön syöttinä". Luulin, että se on ihan suomenkieltä ja kaikki sen ymmärtävät, mutta näin ei ollutkaan.



Mutta siitä viikosta! Tv:n kauko-ohjain oli kokonaan minun. Koti oli juuri siinä kunnossa palatessani kuin lähtiessäni. Sain olla ihan yksin koko pituudeltani siinä kaikkien rakastamalla sohvalla. Söin kyllä samaa ruokaa ihan liian monta päivää. En osannut tehdä pientä annosta. 

Ensiksi kaikki oli kivaa tai no ensimmäisenä yönä en nukkunut ihan hirvittävän sikeästi. Piti kuunnella, onko alakerrassa joku? Mielikuvitus ehti tehdä tepposiaan ja mietin, että mitä jos alas mennessäni törmäisin siellä pimessä mieheen? Miksihän sen pitäisi olla mies, eikä nainen? Oli outoa kun ei tarvinnut kuskata ketään, eikä mihinkään tai sopia mistään aikatauluista. Varmaan kuitenkin arvaatte jo - lauantaiaamuna tarkistelin innokkaasti tulevien lentokoneiden aikatauluja ja sehän tuli sitten myötätuulessa 15 minuuttia etuajassa.

 Suunnataan yhdessä tulevaan viikkoon!

lauantai 4. lokakuuta 2014

Toivelista just nyt, osa 1 laukku

Mitään en saa juuri nyt ostaa, kun en tarvitse mitään ja tuossa on tulossa pari juttua, joihin voisi säästääkin. Mutta haaveilla saa ja tässä muutama haave-/toivelistallani oleva ja ehkä vähän tarvekin.

Se musta laukku. Olin haaveillut Celinen Mini Lugage -laukusta, mutta käytyäni Nina's putiikissa, tulin toisiin aatoksiin. Taitaisin kuitenkin kaivata laukkuuni pidempää hihnaa eli mahdollisuuttaa roikuttaa laukkua vaikka olkapäällä. Pelkkä kädessä keikuttaminen ei houkuttele. Kuva on ihan törkeästi lainattu - en enää muista mistä




Entä sitten Chloen laukku? Mulberry-fanina olen jotenkin ollut ihan pihalla muista laukkumerkeistä. Kuvassa oleva beige on kaunis, mutta ei vedä vertoja kaupassa olleelle vaalean harmaalla. Ujona tyttönä en kehdannut ottaa kuvaa laukusta, joten täytyi lainata Nina'sin sivuilta kuva. Oikeampi versio taitaa kyllä olla, etten hurmaannukseltani tajunnut kuvata laukkua. 




Selailin Hullujen päivien -kuvastoa ja sieltä pomppasi verkkokalvoilleni Furlan musta laukku. Sitä täytynee harkita. Nyt jätän laukkuhaaveet ja lähden ostamaan ratsastushousuja. Ne tarvitsen ihan oikeasti.