Instassa ollaan ja pysytään

Toukokuussa varovasti aloittelin ja niinhän siinä kävi, että koukkuun jäin. Instassa seuraan samoja elämän isoja ja pieniä unelmia niin kuin täällä blogissa. Myönnetään, Instaa on nopeampi ja helpompi päivittää, joten viime viikkoina siellä on voinut seurata elämäni unelmia aika paljon tiuhempaan tahtiin kuin täällä blogissa. Mutta vieläkään en tästä luovu. 

Mukavaa syyskuun alkua teille kaikille ihanille!

Kaivoin kaapin perukoilta -kampanjaviikko

Kohta koettaa kausivaatteiden vaihtoviikko eli kesävaatteet saavat lähtökäskyn ja tilalle tulee syksy- & talvikamppeet.  Sitä ennen ajattelin toteuttaa kampanjaviikon, jolloin kaivan tietoisesti vaatekaappini perukoilta vaatekappaleen, jota en ole vielä tälle kesää käyttänyt tai ainakaan kovin montaa kertaa. 

Suora hame ja tennarit -yhdistelmän testasin jo viime kesänä ja oli täysin käyttökelpoista kamaa tänäkin kesänä. Eli viime viikko aloitettiin tällä lookilla. Kuvassa hame takaapäin. Yläosana on valkoinen perus t-paita. Jostain etikettiopuksesta olen tavannut, että jos on vyörenksut, niin vyötä tulee käyttää. Niimpä minulla oli vielä kaiken kukkuraksi punainen vyö.

Shortsit ja t-paita kuulostaa aivan kesälomavaatteilta, mutta näin ei ollut. Nämä shortsit ovat työkelpoiset sopivan pituutensa puolesta. Yläosaksi pääsi bling-bling -paita ja jalkaan mustat peruskorkkariavokkaat.

Keskiviikkona oltiin flower power -meiningissä. Näitä olen kyllä pitänyt talvellakin eli ovat tosi monikäyttöiset. Nyt siniset peruskorkkarit jalassa ja valkoinen liehuhelmainen pusero yläosana.

Torstaina oli mekkopäivä. Nautin niin suunnattomasti, kun ei tarvitse vielä vääntää sukkahousuja jalkaan. Jaloissa on nätti häivähdys väriä kesän jäljiltä, joten mitä sitä peittämään. No, pari pikku mustelmaa ja ötökän puremaa tekevät vaan näystä aidomman. 

Perjantaina kaivettiin esille jakku. Tänä kesänä on ollut niin kuuma, että jakut ovat jääneet todella paitsioon. Alaosana olivat valkoiset farkut ja tummansiniset avokärkiset bling-bling ballerinat. 

Joka päivältä löytyi tosiaan ainakin yksi vaatekappale, jota en ollut vielä tänä kesänä käyttänyt. Viikolla ehdin jo tuumata, että kesävaatekausi 2014 taisi nyt päättyä tähän, mutta tänään on vielä ollut ihanan kesäinen keli. Eli taidetaan mennä ensi viikko samalla meiningillä - mylläten vaatekaappeja ja löytöjä tehden.

Korilaukku syksyyn?

Syksy kolkuttelee jo ovella ja joka tuutista työnnetään toinen toistaan syksyisempiä vaatteita, kenkiä, laukkuja. Mutta mitä minä menin tekemään? Ostin kesäisen korilaukun.

Viime viikonloppuna ennen vanhempieni juhlia käppäilimme Oulun torilla ja suuntasimme kulkumme torin aittoihin. Muistin lukeneeni jostain blogista (mistäpä muualta) Oulun torin aitoissa sijaitsevasta sisustusliikkeestä ja halusin itse käydä tsekkaamassa paikan. 

Puoti oli pieni, mutta niin sympaattinen. Merkit olivat tuttuja aika monesta blogista, mutta siellä oli ko. merkkien erilaisia tuotteita. Palvelu oli tosi ystävällistä. Ja mikä parasta, siellä se pitkään haaveilemani korilaukku sitten odotti minua. Ei ehkä tosiaankaan käyttökelpoisin laukku syksyyn ja talveen, mutta niiden jälkeen tulee taas kesä. Minusta tämä on klassikko, joka menee vuodesta toiseen.

Vanhempi nuori neiti kyllä ihmetteli laukkuni suurta kokoa. Mahtuu kuulemma puoli omaisuutta sinne rannalle mukaan. 

+28 c, 12 km, 6 min/km

Kesäkuussa ei ollut puhettakaan, että olisin juossut shortseissa ja hihattomassa yläosassa, niin kylmää oli. Heinäkuussa juostessa taas mitä vähemmän ja kevyempää päällä sen parempi. Muutaman kerran meinasi lämpömittari lukemat huidella sen verran korkeita lukuja, että melkein täytyi asettaa jo ylälämpötilakin juoksemiselle. Nimittäin jos talvella on enemmän kuin -15 c pakkasta, niin en lähde lenkille. Mutta kesällä ei ole aiemmin tarvinnut näitä lämpötila-asioita mietiskellä.

Yksi kuumimmista lenkeistä oli heinäkuun puolessa välissä ja pohjoisessa. Meinasi kyllä hirvittää, kun lämpötilamittari näytti + 28 c. Päätin ottaa iisisti ja juosta sellaista lönkyttelyvauhtia. Vähän nopeammaksi se kuitenkin rullasi ja kilometrejäkin kertyi 12. Ihme ja kumma - juoksu tuntui yllättävän hyvältä. Kilometrejä on kesän mittaan kertynyt sen verran, että uusien lenkkareiden hankinta on edessä. Merkkiä en vaihda, mallia ehkä. Jos nyt ostaisi sellaiset pitkällä matkalle tarkoitetut, kevyemmät kengät. Nyt viikonloppuna taisi olla jokin tarjouskin Intersportissa. Sinnepä siis. 

Sporttista viikonloppua teille kaikille!

Kultahääpäivän mekko

Viime lauantaina heräsimme harmaaseen ja pilviseen, mutta tälle kesälle erittäin tyypilliseen lämpimään päivään. Perjantain suurista tunteista siirryimme pohjoisemmaksi seuraaviin tunteisiin ja tunnelmiin. 

Lauantain onnellisten tunnelmien kirvoittajana oli vanhempieni 50 vuotta kestänyt avioliitto. Kultahääpäivä siis kyseessä! Olen erittäin onnellinen heidän puolestaan. Itse voin moisesta vain haaveilla. Juhlistimme päivää perhepiirissä vanhemmilleni sopivalla tavalla: hyvästä ruuasta nauttimalla rakkaitten seurassa. Siinä ruokailun lomassa sisareni vanhin poika ilmoitti lähtevänsä myös vaihto-oppilaaksi. Sisareni ei ollut asiasta ihan samaa mieltä. Silloin en vielä kovin vakuuttavasti voinut sanoa, että vaihto-oppilasvuosi on huippukokemus. Turhan paljon olisi ollut värinää äänessä. Nyt ovat äänestä ylimääräiset vibrat pois ja kannustan kaikki moiseen kokemukseen. 

Pukeuduin juhlapäivänä viime kesänä New Yorkista hankkimaani mekkoon, joka on tänä kesänä osoittautunut mitä parhaimmaksi hankinnaksi. Vilpoinen, helppo pitää, ei mene kurttuun. 

Onnellista loppuviikkoa kaikille!

Huikea vuosi alkoi

- Nyt hihnalle laukku ja viimeinen kuppi naamaan. Kohta pilvien päältä, voin muistaa tämän maan...... Äiti, älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen, laulaa Haloo Helsinki. Niin olemme mekin nuorien neitien kanssa laulaneet kesän mittaan useampaan kertaan. Välillä ilman kyyneliä, välillä vuolaasti kyynelten virratessa ja välillä taas hieman maltillisemmalla kyynelvirralla esitettynä. 

Tiesimme, että se päivä koettaa ja olihan nuorempi nuori neiti sitä itse kovasti toivonut ja odottanut. En vaan uskonut etukäteen, kuinka haikealta se voi tuntua. Viime perjantaina saattelimme nuoremman nuoren neidin matkaan, huikeaan ja ainutlaatuiseen kokemukseensa, vaihto-oppilasvuoteen Amerikkaan. Itse olen vastaavalta palannut 31 vuotta sitten. 

Vanhemmalla nuorella neidillä on kova urakka viihdyttää minua vaihto-oppilasvuoden aikana. Saa nähdä, mitä me keksitään. 

Huikeaa vuotta rakas nuorempi nuori neiti!