Ruusukkeella vai ilman?

Paluu arkeen on koettanut ja sen myötä hiukkasen virallisempiin vaatteisiin virittäytyminen. On ollut kyllä miettiminen näillä keleillä, että mitä sitä päällensä pukisi. En oikein osaa shortseissa töihin mennä. Farkuissa taas saa lämpöhalvauksen. Hame tai mekko tuntuvat nyt parhaimmilta vaihtoehdoilta.  

Eilen yläosaksi valikoitui kankainen pusero, joka lähti mukaani veneilyshortsiostoksilla. Oli täysin heräteostos, myönnetään. Puserossa on irrotettava ruusuke, kukkakoriste vai mikähän sen nimi nyt olisikaan. Olin ensiksi ehdottomasti sitä mieltä, että ruusuke lähtee. Liian hempeää minulle. Mutta toisin kävi. Ilman sitä, pusero onkin mielestäni tylsä. Vai mitä mieltä te olette?

Lämpöistä viikon jatkoa!

Huippupalvelua Porissa

Saavuimme viime lauantaina Poriin kiljuvan nälän kourissa. Minua ei houkutellut hotellimme ravintola, jossa toki olisimme olleet niin poliitikan kuin viihdemaailman pyörteistä tuttujen seurassa. Jazz-katu oli aivan kulman takana, joten halusin kävellä sinne olettamuksella, että kyllä sieltä sopivaa syötävää löytyy. Sitten kävikin niin, että nälkä kasvoi mittasuhteisiin, jolloin mikään ei enää tuntunut hyvältä syötävältä. Onkohan tuttu tunne jolle kulle muullekin? 

Muutin mieleni ja olin valmis palaamaan tuttuun ja turvalliseen hotellimme ketjupaikkaan. Onneksi paluumatkalla hiljensimme puolijuoksuvauhtiamme juuri ennen hotelliamme ja huomasimme tyylikkään kahvilan. Minä vielä reippaana naisena kävin terassilla syömässä olleelta pariskunnalta kysymässä, mitä salattia söivät. Siinä vaiheessa Mister Big yritti tähyillä taivaalle pilviä tai jotain ja olla tuntematta minua. Pariskunta kertoi syömänsä salaatin lisäksi paikan erinomaisuudesta. Sinne siis. 

Se aito ja ystävällinen palvelu, mikä meidät heti vastaanotti saa vieläkin hymyn huulilleni. Tilasimme salaatin ja bruschettat. Juomavalinnan jätin tiskin takana olevan ammattilaiseen huomaan. Mister Big olisi halunnut nähdä pullon etiketin, mutta ammattilainen halusi meidän maistavan juomaa ja tekevän valinnan maun perusteella. Tästä minä tykkäsin. Ihan sama mikä sato, vuosikerta tai maa, jos maku miellyttää. Paikka ei ollut kovin suuri, mutta täynnä viehättäviä yksityiskohtia. Mm. erilaisia tapetteja ja niin mukavan näköisiä viihtymisnurkkauksia.

Uskoni suomalaiseen palvelukykyyn on palautunut. Kiitos upea Cafe Elba ja Elban henkilökunta Porissa! Valitettavasti samaa en voi sanoa alkuviikon venelounaskokemuksestamme Scolanissa Inkoon Bärosundissa. Miljöö oli mitä kesäisin, mutta palvelu ylimielistä, lounasbuffet loppui kesken, buffetpöytä oli tosi epäsiisti ja tätä listaa voisi jatkaa. 

Vielä kerran kiitos Cafe Elba!

Bluntin kanssa Porissa

Asiasta ei tarvinnut keskustella, kun talvella kuulin, että James Blunt esiintyy tänä kesänä Porin Jazzeilla. Siellä olen siis myös minä. Olen kerran aikaisemmin nähnyt James Bluntin Helsingissä Kaisaniemessä, yhdessä elämäni parhammista konserteista. Silloin jammasimme Bluntin tahdissa kumpparit jalassa, sadetakki päällä tunnelmallisessa teltassa.  Viime lauantaina Kirjurinluodolla ei tarvinnut sadevarustusta kuin hetken, muuten nautittiin viime viikkojen kaltaisesta kesäkelistä. Krokokuosissa housuissa käppäilin sunnuntaina Porin keskustassa ja ranneke yhä kädessä kunnon festarityyliin.

James Blunt ei pettänyt vannoutunutta faniaan. Tutut biisit kuultiin ja pari kyyneltäkin taisi silmäkulmassani käväistä. High-biisin sanat vetäisin niin korkealta ja kovaa, että taisi laajalla rintamalla naapurikanssakuuntelijoita lähteä vaikut korvista. 

Taas on tullut yksi helmi lisää elämän helminauhaan. 

Mukavat matkustushousut

Viime aikoina olen suhannut pitkin Suomen niemeä auton renkaat soikeina. On oltu niin pohjoisessa, kuin lännessä. Kilometrejä on armaaseen kulkuneuvooni kertynyt en edes kehtaa sanoa kuinka paljon. 

Ehdottomiksi lempparimatkustushousuiksi ovat nousseet talvella Dubaista hankitut housut. Tai miksi niitä nyt kutsuisin? Lökikset, pyjamahousut, haaremihousut. Väriltään ne ovat khakinvihreät, vaikka se ei ihan kuvista välity.

Housut eivät purista, eivätkä kurista mistään kohdasta. Yläosia ja kenkiä vaihtamalla housuista saa lennossa virallisista rennot tai toisinpäin. Koettakaa taas kestää valoituksia. Oli vähän kiire. Kuvaushetken jälkeen hyppäsimme suoraan autoon ja tien päälle ja arvatenkin tämä kuvaussessio ei ollut Mister Bigin prioriteeteissä kovin korkealla. No, otin hänetkin yo. kuvaan mukaan, mutta ei voi mitään, täytyi sitten kuitenkin leikata pois. Tämähän on naisten hömppäblogi.

Sisareni reipassanainen mies housut nähtyään tuumasi, että sulla on samanlaiset "ei mun lempparihousut" kuin vaimollani. Sisarellani on nimittäin kuosilliset ns. pyjamahousut. 

Mukavaa iltaa! 

Kukkamekossa ja punaisissa koroissa

Juhlimme sunnuntaina helteisen aurinkoisessa Oulussa hyvän ystäväni pojan lakkiaisia. Aivan oikein luitte, lakkiaisia. Ennen juhlia ehdimme nuoremman nuoren neidin kanssa ikuistaa Oulun kattojen yllä juhla-asumme. 

Mekon bongasin mistäpä muualta kuin blogimaailmasta. Juhannuksen alla suuntasin kukkamekkokauppaan ja onneksi sen sieltä vielä löysin. Mekkoa täytyi hieman selästä vyötärön kohdalta nipistää pienemmäksi, mutta muuten se istui päälleni täydellisesti. Jos mekossa olisi ollut hihat, niitä olisi jouduttu 99 %:n varmuudella lyhentämään. Minulla on nimittäin jotenkin liian lyhyet kädet tähän kroppaan. 

Myös ne haaveilemani punaiset kengät ovat löytäneet tiensä kenkäkaappiini. Niistä saatte vielä ihan oman jutun myöhemmin. Juhlien jälkeen kävimme sisareni luona. Hänen reipassanaisen miehensä mukaan kenkäni näkyvät Oulusta sladiin, niin punaiset olivat. 

Nyt on taas palattu mökkityyliin ja uskokaa pois siinä ei ole mitään ikuistettavaa. Tai jaa ehkä seuraavaksi kertoilenkin lenkkeilystä maalaismaisemassa. Sinne suuntaan seuraavaksi.

Ihanaa mökkeilyä

Loma melkein jo alkoi. Pari juttua vielä tekemättä, mutta ne eivät ole aikaan tai paikkaan sidottuja. Siispä siirryin kotoa satoja kilometrejä ja useita ajotunteja pohjoisemmaksi. Miten sattuikaan, että koko muukin Suomi tuntui olevan tien päällä samaan aikaan. Meni kuulkaa venettä ja hevosta, rekkaa ja moottoripyörää. Liikenne oli hurjempaa kuin juhannuksena. 

Minulle kaupunkilaistytölle maaseutu ja mökkeily tarkoittavat irtiottoa arjesta, lomaa ja pääkopan tyhjennystä. Toki viihdyn miljoonakaupungin pyörteissä, mutta ei ole vielä maailmasta löytynyt kolkkaa, joka olisi vanhempieni ja edesmenneiden isovanhempieni kesäpaikkaa rakkaampi. Siellä olen viettänyt lapsuuteni kesät isovanhempieni kanssa, sitten myöhemmin nuoremmat nuoret neidit ovat samoja polkuja kulkeneet. Pionit, puinen pirtin pöytä ja raidat ovat mökkiteemaa. 

Meren tuoksu kera rottinkihuonekalujen ja merilöytöjen kuuluvat mökkifiilikseen. Äitini hellimät ja hoivaavat kesäkukat ihastuttavat vuosi toisensa jälkeen. Sekä valoisuus myöhään yöhön saa minut huokailemaan ihastuksesta kerta toisensa jälkeen. 

Ihanaa kesäisen viikonlopun jatkoa kaikille!

Kesätyökengät

Jos on kesällä töissä, niin silloinhan tarvitsee kesätyökenkiä, vaikka työpäiviä ei olisikaan enää montaa jäljellä ennen lomaa. 

Myös jos on töissä muiden lomaillessa, niin voi vähän hemmotella itseään ja mikä sen parempaa kuin ostaa kengät. Luonnollisesti alennusmyynnistä. Tämä siis tapahtui tänään.

Sitten vielä kun upottaa uudet kesätyökenkänsä nurmikon ja apiloiden sekaan, niin tunnelma on täydellinen. Ehkäpä loppuviikosta upotan varpaanikin nurmikon syleiltäväksi. 

Aurinkoista viikon jatkoa!

Upea kesälauantai

Mistä on upea kesälauantaini tehty?

Lauantaiaamuna unisilla silmillä tarkistin säätä ensimmäistä kertaa noin klo 7.15. Ja sehän oli kauniin aurinkoinen. Minua ei aamuun herättänyt herätyskello tai mikään muu ulkoinen tekijä. Ainoastaan oma sisäinen kelloni. Aamupalan jälkeen olin jo klo 10 juoksulenkillä. Ensimmäistä kertaa 1,5 viikkoon. Sitkeeäkin sitkeämpi kesäflunssa on nimittäin pitänyt minua otteessaan ja sporttailun suhteen on ollut vaisua meininkiä. Nyt kulki tosi liukkaasti. 

Sportit tehtyäni suuntasin kukkakauppaan. Karmeasta kesästä kärsineet kukat kaipasivat piristystä joukkoonsa ja itse asiassa osa ruukuista ammotti vielä tyhjinä. Kukkakauppamatkat sujuivat rattoisasti hyvän ystävän kanssa puhelimessa ihmetellessä vanhemmuutta, omia vanhempia ja muutenkin elämänmenoa. Kukat saivat uudet kotinsa. Piha siivottiin vanhan laiturinjämistä ja nuorempi nuori neiti tutustui ensimmäistä kertaa ruohonleikkuun saloihin. Siinä vaiheessa nälkä ilmoittikin jo tosi äänekkäästi olemassaolostaan. 

Hyppäsimme båttiin ja suuntasimme lempparikesäravintolaamme Gula Villaniin. Kurvasimme hieman pidemmän kautta ja haimme vesiteitse myös vanhemman nuoren neidin kotoaan kyytiin. Tällä kertaa pöytäseurueessamme oli yksi, joka otti herkullisen mätialkupalan ja kalaa muutenkin. Me muut menimme tutulla ja turvallisella Mammas köttbullar -annoksella. Jälkkäriksi vielä köyhät ritarit. Ihanaa ja helppoa! 

Kapteeni Mister Big toi meidät vauhdikkaasti kotiin. Sauna tulille ja sen lämmöstä nautittiin pitkään ja kunnolla. Saunan jälkeen asettauduimme hyviin asemiin illan futismatsia varten. Ensimmäiset minuutit näimme ja seuraavan kerran havahduin kun rankkarikisa alkoi. En kyllä nähnyt sitäkään, vaan luin tänä aamuna lehdestä lopputuloksen.

Aurinkoista loman jatkoa lomailijoille. Minä jatkan vielä aherrusta, mutta on kiva aikaisin aamulla suunnata töihin auringonsäteiden siivittäessä työmatkaa.

Kirjakaruselli

Rakastan kirjojen lukemista. Olen tainnut saada sen piirteen jo äidinmaidossa. Kirjamakuni vaihtelee ihan laidasta toiseen. Ehkä kuitenkin näinä päivinä kallistun enemmän sinne hömpän suuntaan. Voi kyllä olla, että syksyllä oppikirjat taas täyttävät yö-, työ- ja keittön pöydänkin.

Kirjoja en millään raaskisi heittää pois, vaan ne kulkevat mukanani kodista toiseen. Pehmeäkantiset pokkarit ovat saaneet kylläkin lähtökäskyn, koska ei vaan ole tilaa. Vuosia sitten oli kirjahyllyn hankinta edessä. Perinteiset hyllyt seinää vasten eivät oikein nappanneet eli jotain muuta oli keksittävä tilalle.

En tunnusta potevani dementiaa, mutta en muista mistä kirjakarusellin bongasin. Karusellia on kahta eri korkeutta. Matalampi menisi samalla sohvapöytänä. Sen verran matala se on. Ei vaan riittänyt hyllymetrit meidän kirjamäärälle, joten valinta oli helppo. Nuorten neitien kuvakavalkadi on esillä kirjakarusellimme "katolla". 

Kirjakarusellimme on olohuoneemme nurkassa, sohvat molemmin puolin. Karusellista ei haeta kirjoja kovin usein (lukuunottamatta keittokirjoja), joten kuvassakin pilkistävä lamppu voi olla sen edessä.

Nyt nappaan kirjan käteeni ja en anna taustalla kuuluvan jalkapalloselostuksen häiritä lukunautintoani.

Vintage-laukku?

Nuorempi nuori neiti siivosi kaappejaan ja teki sieltä löydön. Hello Kitty -laukkujen seassa majaili myös minun melkeinpä vintage-tasoa oleva Longchamppini. Hello Kityt suuntasivat kirppiskasaan ja Longchamp takaisin minun käyttööni. Ei ole taidettu sitä kaappia siivota vähään aikaan, en nimittäin usko Hello Kitty -laukkujen olleen käytössä ihan lähivuosina.

Oli kuulkaa aikamoinen jälleennäkemisen riemu, kun nuorempi nuori neiti kiikutti minulle laukun. Heti tietenkin muistin laukun olemassaolon sen nähtyäni, mutta vähän posket punottaen täytyy myöntää, ettei laukku ole ollut päällimmäisenä mielessäni. Kiva yllätys löytö oli!

Laukku ei taida täyttää ihan vintage-laukun ominaisuuksia, mutta vanha se on. Useita kymmeniä vuosia. Näissä laukuissa on hinta-laatusuhde kohdillaan, niin hyvässä kunnossa laukku vielä oli. Sini-ruskeaa väriyhdistelmää voitaneen myös kutsua klassikoksi.  

Ei tarvitse mennä ale-ostoksille, kun naapurikaapeista tekee löytöjä. Joku päivä kun vielä oppisin ottamaan sellaisia tyylikkäitä, oikealla valoituksella olevia kuvia. Koettakaa kestää ihaNaiset!