Asu San Franciscossa, taas mustaa ja beigeä

- Tulemme hakemaan sinut 6.30 (nimenomaan numeroin sanottuna), kertoi Mister Big puhelimessa alkuviikosta. Jotenkin sain käännettyä kellonajan tarkoittamaan klo 17.30, eikä klo 18.30, niin kuin Mister Big oli tarkoittanut. Kello tuli 18.00 ja ajattelin vielä silloin, että siellä on varmaan ruuhkaa ja/tai palaveri on venynyt. Olihan minulla tehtävänä vielä omat tärkeät asiani (lue blogien lukemiset). Kello läheni seitsemää ja nyt mentiin jo kärsivällisyyteni äärirajoilla. Sain kuin sainkin lähetettyä ihan asiallisen viestin, että missähän mahdatte olla. Sillä samalla sekunnilla Mister Big astui hotellihuoneeseemme ja ihmetteli myrskyn merkki ilmettäni. Asia selvisi nopeasti ja kohta istuttiin autossa matkalla iltatilaisuuteen. Taisi jetlagillakin olla osuutta asiassa ja asioiden ymmärtämisessä.

Tilaisuus oli puolivirallinen asiakastilaisuus, johon olisin voinut pukeutua hieman siistimminkin. Hirvittävästi ei vaan matkalaukusta löytynyt vaihtoehtoja. Tällä kovinkin tutulla musta-beige -väriyhdistelmällä mentiin. Hyvin sulauduin joukkoon.

Yllätän itseni kerta toisensa jälkeen tekemästä asioita, joihin olen tuumannut "ei ikinä". Tässä taas yksi esimerkki siitä. Vielä puoli vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan itseäni ottamassa kuvaa itsestäsi hotellin kylpyhuoneen peilin kautta. Niin nyt kuitenkin tulin tehneeksi. Sillä ylimääräisellä ajalla oli myös osuutta asiaan.

11 asiaa minusta ja 11 vastausta

Sain haasteen tyylikkäältä Saralta. Hänen blogissaan Sara S. on pääosin asukuvia, mutta myös muita juttuja. Käykää ihmeessä tutustumassa.

Haasteessa täytyy kertoa 11 asiaa itsestään, vastata 11 saatuun kysymykseen ja keksiä 11 uutta kysymystä eteenpäin annettavaksi. Kuvitin tekstin Sealoe-nettikaupan julisteilla. Viime vuoden lopulla törmäsin niihin, missäpä muualla kuin toisissa blogeissa. Tuo "Not a keep calm kind of home" -juliste olisi meille niin täydellinen.

11 asiaa minusta
1. Tarvitsen kesällä marjaretkeni. Hilloja, mustikoita, vadelmia, puolukoita.
2. Rakastan saunomista. Voisin käydä vaikka joka päivä saunassa.
3. Minulla on käsittämättömät unenlahjat. Nukun melkein missä vain.
4. Olen ihan armoton herkkusuu. Tarvitsen joka päivä jonkin makean lisukkeen.
5. Haluaisin oppia ottamaan tyylikkäitä ja tunnelmallisia valokuvia.

6. Rakastan käsitöiden tekemistä. Minulla on aina 1-2 käsityötä kesken ja muutamaan muuhun langat odottamassa.
7. Olen ikuinen opiskelija. Varmaan eläkepäivinänikin väsään jotain väitöskirjaa.
8. Nykyään enää en säästä mitään "just in case" takia.
9. Pidän siististä kodista.
10. En sano enää "ei ikinä", koska se on varmistus ko. asian tapahtumiselle
11. Haaveilen kirjan kirjoittamisesta

Vastaukset Saran kysymyksiin:
1. Minne matkustaisit juuri nyt ?
Rukalle tai Kuubaan.
2. Paras matkasi, jonka olet tehnyt ?
- Tämä on kyllä tosi vaikea. Niitä on niin monia. Sitä ei varmaankaan voi oikeastaan kutsua matkaksi, mutta ehdottomasti paras ulkomaankokemukseni on vaihto-oppilasvuoteni Yhdysvalloissa.
3. Shoppailetko netissä vai kaupoissa ?
- Sekä että, mutta kyllä kaupat taitavat vielä viedä voiton.
4. Lempi vaatekauppasi ?
Vima, Oulussa. Takuuvarmapaikka, sieltä löytyy aina jotain kivaa ja tarpeellista. Ainakin kun käy sopivan harvoin.
5. Laukku vai kengät ?
- Eihän näiden väliltä voi valita. Mutta jos on pakko, niin kyllä Imelda valitsee kengät.

6. Mitä väriä ei löydy vaatekaapistasi ?
Violetti, ei sieltä kyllä löydy myös juurikaan vaaleanpunaista.
7. Jos harrastat liikuntaa, niin mitä ?
- Harrastan juoksemista, murtomaahiihtoa, telemark-hiihtoa, Body Pumppia ja muita ryhmäliikuntatunteja fiiliksen mukaan. Käyn myös kävelylenkeillä.
8. Voisitko kuvitella juoksevasi Maratonin ? 
- Voisin ehdottomasti, koska olen sen 10 kertaa tehnyt.
9. Kirja, lehdet vai netti ? Mitä luet ?
- Kaikki nuo. Eniten kuitenkin netti ja kirjat.
10. Mitä kokkaat kun haluat hyvää ruokaa ?
- Minä tykkään perinteisestä kotiruuasta. Jos minun kokkaushuki, niin teen esim. lasagen. Jos taas olen vanhempieni luona, niin toiveena on savustettua kalaa, koska sen voittanutta ei ole. Mister Bigin bravuurit grillatut pihvit maistuvat myös minulle.
11. Viikon paras päivä ?
- Se taitaa olla sunnuntai. 

Minun kysymykseni haastetuille: 
1. Mikä on sinulle mieluisin vuodenaika?
2. Lempikaupunkisi Suomessa?
3. Pohjoisin paikka, jossa olet käynyt?
4. Rakkain tavarasi?
5. Miltä kuulostaisi avantouinti?
6. Oletko jouluihminen?
7. Mitä luonteenpiirrettä et voi ihmisissä sietää?
8. Mistä saat energiasi?
9. Oletko unelma-ammatissasi?
10. Voisitko kuvitella tekeväsi vapaaehtoistyötä?
11. Vapaa valinta. Keksi itse kysymys ja vastaa siihen.
 
Haastan mukaan Pinkit korkokengät Maijun, Kaisan mukana Kaisan ja Satu matkan varrelta Sadun.

 

Tärkeimmät Dubaista

Matkalukemisena oli perinteinen setti: muotilehti, hömppäkirja ja matkaopas. Kirjan nimi kuvaa täydellisesti alkuvuottani 2014, vaikka viime vuoden lopulla kuvittelin sen olevan aivan jotain muuta. Huikeaa on ollut!

Poikkeuksellisen vähälumisen ja pimeän talven keskelle kaipasin valoa, aurinkoa ja valohoitoa. Sitä Dubaista saimme. En ole mikään intohimoinen auringonottaja, tyyliin päivän kohokohta on vaihtaa selältä mahalleen, mutta kyllä aurinko oli poikaa.

Seitsemän tähden hotellia emme päässeet tämän lähemmäksi. Tai olisimme päässeet, jos olisimme etukäteen ostaneet lounaan tai iltapäiväteen. Meille riitti tämä. 

Aavikkosafari oli yksi matkamme ehdottomista kohokohdista. Kuvittelin siinä olevan pikkupätkän maastureilla aavikolla ajoa ja muuten sitten kamelikyytiä, napatanssia, hyvää ruokaa ja sen sellaista. Toisin meni. Maasturihurjastelut aavikolla veivät suurimman osan safarista. Kuskimme käänsi autoradion biisejä isommalle, kun meidän eläytymiskiljahdukset kovenivat hiekkadyynejä painellessamme. Meno oli melkein kuin vuoristoradalla ja välillä vaan neljästä renkaasta kaksi kosketti maata.

Kävimme maailman suurimman "mallin" yhdessä nurkkauksessa. Paikka oli nimittäin sen kokoinen, että siellä olisi voinut viettää vaikka koko lomamme. "Mallissa" oli mm. parin kerroksen korkuinen akvaario. Tässä Dubai Mallissa ei ollut kuitenkaan sitä sisälaskettelurinnettä. Se löytyi Mall of Emiratesesta. Ostoksia en juurikaan tehnyt. Taisi takaraivossa kummitella tieto tulevasta Jenkkitourneesta. 

Dubai Mallin yhteydessä on iltaisin upea suihkulähdeshow. Sitä kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan. Maailman korkeinta rakennusta ihailimme vain ulkoapäin.  

Paljon näimme, mutta vielä jäi kiinnostavia juttuja näkemättäkin. Voin kyllä mennä uudestaan Dubaihin!

Maailman tylsintä juoksemista

Juoksu on yksi rakkaimmista liikuntaharrastuksistani. Siitä kertokoon omaa tarinaansa kymmenen juostua koko maratonia ja muutama puolisko. Juoksen ehdottomasti ulkona satoi tai paistoi. Oli kylmä tai lämmin. Tai no, - 15 c on kylmyysraja ja lämpimässä päässä taitaa olla + 25 c tai vähän päälle. Ulkona juostessa saa samalla raitista ilmaa. Nykyään tulee oltua ulkona muuten niin vähän. Siinä vaihtuvat myös maisemat. Nopeammalla lenkillä vähän tiheämpään ja pidemmällä taas hitaammin, mutta vaihtuvat kuitenkin.

Tällä matkalla ei auttanut kuitenkaan muu kuin hypätä hotellin juoksumatolle, jotta sai juoksututinat kuriin. Se ei kyllä vaan ole luotu ollenkaan minua varten. Niin kertakaikkisen tylsää! Teknisesti juoksumatolla juokseminen sujuu ihan hyvin, mutta kaipaan niin sitä raitista ilmaa ja maisemien vaihtumista. Sinnikkäästi tänä aamuna kuitenkin 40 minuuttia juoksin ja tuijotin naapuritalon seinää. Asiassa auttoi hieman tutut juoksubiisit, joita kuuntelin. Kuvan kuntosalilta juoksumattorivistöstä nappasin keskellä päivää, kun aamu klo 6 ruuhka oli hellittänyt.

Goodbye Dubai, hello San Francisco!

Terkkuja San Franciscosta! Aivan, kävin kotona purkamassa ja pakkaamassa matkalaukun. Ihanassa konsertissa sisareni kanssa. Päättämässä olympialaiset. Ja taas oltiin ilmassa.

Dubain matkastamme kuulette vielä lisää. Yllä kuva hotellistamme ja sen ympäristöstä. Kaikkialla oli uusia, toinen toistaan upeampia pilvenpiirtäjiä. En malta olla mainitsematta jo tässä vaiheessa aavikkosafaria, jota voin lämpimästi suositella. En kylläkään heikkohermoisille. Hurjaa menoa oli, mutta tosi kivaa!

Yllä oleva suttuinen otos on äskeisellä San Francisco kävelyllä napattu kuva. Kuvan epätarkkuus kuvastaa tällä hetkellä omaa olotilaanikin. Yritän vielä hetken sinnitellä hereillä, etten heräisi aamuyöllä. Tämän hetkistä oloa kuvaa täydellisesti "mikä maa, mikä valutta?" -sanonta.

Pahoittelut, että kommentteihin vastaamiset ovat kestäneet, mutta syynä on tämä "lievä" liikekannallaolo. 

Michael Bublé ilmielävänä ja kukkahousut

Olen hehkuttanut Michael Bublén joulubiisejä jo useampana jouluna. Ei ole tainnut jäädä täälläkään epäselväksi, kuinka paljon hänen biiseistään tykkään. 

Kuulin ja tajusin joskus syksyllä, että hän on tulossa esiintymään Suomeen helmikuussa. Riittävän painokkaasti en tainnut asiaa esittää ja se vähän niin kuin jäi. Mutta sitten kuin joku olisi kuunnellut toiveita ja eteeni tuotiin konserttiliput Bublén eiliseen Helsingin konserttiin. 

Sain vielä armaan sisareni houkuteltua konserttikaverikseni, Mister Bigin myös liittyessä seurueeseemme. Mehän olimme aamulla tulleet Dubaista, joten etukäteen hieman jännäsin, että tarvitseeko laittaa tulitikut silmiin, mutta ei tarvinnut. 

Bublén lämppäri Naturally 7 sai viritettyä tunnelman sopivaksi ja siitä oli itse illan päästaran helppo jatkaa. En ole itseäni ikinä tituleerannut musiikin ammattilaiseksi, mutta minulle ja seuralaisilleni illan anti oli mitä passelein. Konsertin jälkeen mieli oli rento ja täynnä positiivisuutta. Kuulostaa vähän hassulta, mutta siltä tuntui. 

Vaatekriisi meinasi iskeä ennen konserttia. Päätin jatkaa loman omaisissa tunnelmissa ja vetäisin jalkaani vielä korkkamattomat kukkahousut. 

Ihanaa blogiystävänpäivää!

Meinasi tyssätä koko postaus tuohon otsikon oikeinkirjoitukseen. Miten se oikein menee? Niin tai näin, ei anneta sen häiritä, etteköhän te kuitenkin ymmärrä mitä siinä sanotaan.

Toivotan koko sydämestäni ihanaa ystävänpäivää kaikille teille blogiani lukeville, seuraaville ja kommentoiville! Olen kiitollinen jokaikisestä teistä. Huikea matkahan tämä on ollut ja se jatkukoon!

Tylsä toimistoasu

Musta jakku, musta t-paita, mustat housut. Tylsää sanon minä. Siihen sitten beige huivi ja beiget kengät. Yhä edelleen kuvaavin sana taitaa olla tylsä. Sillä lookilla nyt kuitenkin alkuviikosta toimistolla oltiin.

Muuten toimistolla ei kyllä ollut tylsää, eikä tähän mennessä ollutta viikkoanikaan voi millään määreillä muutenkaan sanoa tylsäksi. Ja jos yhtään oikein aavistelen, niin vauhti tästä senkun kiihtyy. Kiva niin!

Vauhdikastaa viikon jatkoa toivoen ja toivottaen!

Mitä tehdä Dubaissa?

Löhötä. Nauttia aikatauluttomattomasta elämästä. Syödä. Shoppailla. Lukea kirjaa. Nauttia läheisten kanssa yhdessäolosta. Ahmia uusia kokemuksia uudesta maasta. Ihmetellä ja kummastella. Ihastella ja haaveilla.

Kaikkea tuota varmaankin teemme. Sen lisäksi voisimme tietty käydä jossain yllä mainituista kahviloista. Tai ihailla Dubain muotia, kuten toisessa lehdessä mainostettiin. Voi itku, miksi seuraava lehti ilmestyy, kun olemme jo paikan päällä.

Niin tai näin. Loma on aina loma ja tämä kohde on uusi. Otamme siitä kaiken irti meille sopivalla tavalla ja kyllä me käymme ne nähtävyydetkin tsekkaamassa. Olenhan perinteisesti matkaoppaan jo ostanut.

Eilinen kyläilyasu

Eilinen aamu, aamupäivä ja päivä olivat täynnä olympialaisia. Olympiarupeaman jälkeen päätin tehdä oman urheilusuoritukseni - kävin avannossa. Eilen se olikin erilainen kokemus, koska jään pinnalle oli noussut ihan reippaasti vettä. Vettä oli yli nilkkojen ja se oli (luonnollisesti) tosi kylmää. Muutenhan ei olisi ollut hätää, mutta kun jouduin kahlaamaan avannolle pätkän ja nilkat ehtivät jäätyä tunnottomiksi. Ah, niin upea tunne kuitenkin avannon jälkeen oli! Koukussahan minä olen, mutta ei tuo nyt taida olla pahimmasta päästä oleva koukku.

Kyllä elämääni muutakin mahtuu kuin olympialaiset. Illalla suuntasimme kyläilemään ystäväperheen luo kera muutaman muun pariskunnan. Perheen rouva oli loihtinut makoisat tarjoamiset. Olisinpa kehdannut ottaa niistä kuvan. Tarjolla oli mm. blinejä. Minä en ole niiden suuri fani, mutten ollutkaan kunnollisia blinejä ennen eilistä iltaa syönyt.

Illan vierailulle en halunnut lähteä farkuissa, mutta mekkokin tuntui liian juhlavalta. Niinpä liehuhelmainen pusero ja mustat, suorat, tiukat housut saivat olla riittävä kyläilyasu ja ei kuitenkaan liian asiallinen tai juhlava. Kyläpaikassa  saappaat jäivät eteiseen ja sisällä hipsuteltiin sukkasillaan. Arvaatkaa vaan, kenellä oli reikä sukassa? Ei sitä varmaan kukaan huomannut, kun sain reiän käännettyä jalan alle.

Pakko tähän loppuun hehkuttaa - hyvä ENNI!! Ja jos et tiedä, kuka hän on, niin voit tsekata täältä.

Nyt sitten ne olympialaiset

Ne alkavat huomenna! Ei kun jo tänään! Vai oliko se eilen? Huomenna alkaa minun pestini olympialaisissa. Aivan oikein luitte. En matkusta Sotšiin, vaan hoitelen vapaaehtoispestiäni kotimaassa.

Olen vajaa kaksi vuotta sitten kirjoittanut "Ensin MM, nyt EM, joskus ehkä olympialaiset". Kannattaa näemmä kirjoittaa ja kertoa asioita, joita haluaa tapahtuvaksi. 

Nyt virittäydyn sini-valkoisiin tunnelmiin. Virittäytykää tekin!

Tosi-tosi-tosi tummansiniset farkut Banana Republicilta

Toivelistalla rapakon takaa oli Banana Republic ja farkut. Minulla on kaksi farkkumerkkiä, joista voin vain kertoa koon ja vikaan ei voi mennä. Merkit ovat H&M ja Banana Republic. Tai niinhän minä luulin!

Hieman vapisevin äänin Mister Big kysyi, että mikä se koko piti ollakaan? Olin kertonut koon ja luottanut, että numerokoot pätevät farkuissakin, ei tuumakokoja. Näin oli aina ollut. No, ne olivatkin menneet muuttamaan systeemiä ja farkut olivat tuumakoossa. Myyjä oli auliisti kertonut, mitä tuumakokoa vastaa toivomani koko. Tuumakoon kuultuani sain kakisteltu, ettei ole sitten yläasteen ollut tuota tuumakokoa.

Mister Big ei halunnut tuottaa pettymystä ja hankki toiset yhtä tuumakokoa isommat farkut. Arvaatkaa mitä? Molemmat ovat täydelliset. Minähän sanoin, että Banana Republic ei petä ikinä. Esittelin innoissani farkkujani nuorille neideille. -Sain kahdet mustat farkut. Melkein duona he kommentoivat, että nuo ovat tummansiniset. Asia piti varmistaa vuoren puolelta ja sitähän ne olivat - tosi-tosi-tosi tummansiniset.

Äkkiseltään farkut näyttävät hyvin samanlaisilta, mutta on niissä eroja. Toiset ovat vahapintaiset ja hieman löysemmät. Toiset taas tiukemmat ja perinteisempää farkkukangasta. Perusfarkuthan ne molemmat ovat, mutta juuri sellaisia nyt tarvitsinkin.

Takaa kauniimpi

Lyhyt, harmaa neuletakki ja taas tuo riepu kaulassa. Jos haluaisi surffailla trendien aallonharjalla, niin nyt pitäisi olla pitkä ja muhkea neuletakki. Eipä hätää, se pitkä, pehmeä ja lämmin neuletakki on työn alla. Enää hihat puuttuvat.

Sen pidemmän valmistumista odotellessa, viime viikolla pukeuduin kuvassa olevaan muutaman vuoden takaiseen hankintaani. Edestä neuletakki on tuttu ja turvallinen, mutta sen juju löytyykin selkäpuolelta.

Selkä on koristeltu erilaisilla irto, voisiko noita kutsua helmillä. Bling-blingiä tämä ei tällä kertaa ole. Jalassa oli perinteiset musta kapeat farkut. Olisikin pitänyt repäistä ja laittaa jalkaan valkoiset farkut. Juu, keskellä talvea, Taidankin kokeilla sitä settiä loppuviikosta ja jospa saisin hoviasukuvaajani lahjottua ottamaan kuvan. Mutta minullahan ei ole siihen asuun sopivia kenkiä. Täytynee tehdä asialle jotain, varsinkin kun sain näin loistoidean.

Idearikasta viikon jatkoa!

Pöydällä viinipunaista, harmaata ja valkoista

Ruokahuoneen pöydällemme on yleensä aina Marimekon liina, joka peittää koko pöydän. Joululahjaostoksilla hairahduin vähän väärälle polulle ja tein liinalöydön. Se oli tarkoitus virittää uutena vuotena pöydällemme, mutta sitten kutsuivatkin Itämeren aallot ja liina on somistanut ruokapöytäämme nyt tammikuun ajan.

 
- Ei haittaa, vaikka menee likaiseksi, sanon kuulemma aina, kun käymme ruokapöytään, muistuttivat nuoremmat neidit. Lupasin jatkossa sanoa vain "se tuttu juttu".

Liinalöytö oli harmaa kaitaliina kera bling-blingien. Viritin siihen ensiksi vielä hopeisen nauhan, mutta se oli kerta kaikkisen liikaa. Kristalleistakin olisi voinut ottaa nauhat pois, mutta millä minä sitten niitä uusiokäytössä lamppuihin roikutan.

Niin lähti hopeaköynnös ja jäljellä jäi ei ehkä minulle ihan tyypilliset sisustusvärit harmaa ja viininpunainen. Tänään liina kylläkin vaihtui perinteiseen Marimekkoon ja eilen ostetut ensimmäiset tulppanit somistavat pöytää. 

Tuli hyvä mieli

Vertaansa vailla oleva tehopakkaus Virpi Puhdistus-blogista ilahdutti minua tunnustuksella. Voi kiitos Virpi! Olen hämmentynyt ja sanaton, mutta ennen kaikkea tuli hyvä mieli. En ole ikinä Virpiä tavannut, mutta päässyt kurkkaamaan hänen elämäänsä Virpin Puhdistus-blogin kautta. Nämä ovat niitä jänniä asioita, joita bloggaus on tuonut mukanaan. Tutustut uusiin ihmisiin ja maailmoihin, joihin en varmaan olisi muuten elämässäni törmännyt.

Virpi kommentoi blogiani näin: 

• Tiinalla lähinnä tyyliin liittyviä juttuja. Tyyli on varmaa ja klassista. Aina varmaa kamaa! 
• Sinun kirjoitustyyli on tosi sympaattinen ja miellyttävä ja klassinen pukeutumisesi aina tyylikästä, muttei koskaan tylsää.  

Sitten se minulle niin vaikea paikka. Tähän kuuluu valita viisi blogia, joille minä haluan antaa tunnustuksen. Niin moni on tämän varmaankin jo saanut. Siitä nyt viis, ennemminkin on kurjaa arvottaa kaikkia niitä ihania blogeja, joita luen.  Teen sen nyt kuitenkin ja seuraavat tuovat hyvän mielen minun päivääni ja ne lukuisat muut blogit.

Maijun Pinkit korkokengät: tällä naisella riittää vauhtia ja väriä elämässään
Saran Sara S. -blogi: tyylikästä elämää sopivalla twistillä
M-K:n Katie's Castle: eloa rapakon molemmilla puolilla 
Preferita: elämää kuorrutettuna runoilla, ajattelun aiheilla ja tyylillä 
Business Woman: busineksen ja elämän pyörteissä sukkuloiva, upean tyylitajun omaava nainen

Ohjeet tunnustuksen jakamiseen:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkitä hänen bloginsa.

2. Valitse viisi alle 200 lukijan blogia, joista tykkäät ja jätä tieto palkinnosta heidän kommenttiboxiinsa.

3. Toivo, että kyseiset bloggarit antavat tämän palkinnon eteenpäin.