Eri väriset farkut

Tervetuloa uudet lukijat! Tosi suureksi ilokseni huomasin, että teitä on jokunen uusi tullut joukkoon mukaan. Ihan huikeaa! Pukeutumiseni jatkuu talvisten olosuhteiden vallitessa neule-farkut -linjalla.

Eilen farkkujen väri poikkesi perus musta-sininen -linjastani. Viime talviset farkut ovat yhdet lemppareistani. Itse asiassa minulla on tätä samaa mallia myös mustat. Kerrankin toimin järkevästi (ainakin omasta mielestäni) ja sopivan mallin eteen tullessa ostin kerralla kahdet, mutta eri väriset. Yleensä yhdistän nämä viininpunaiset farkut vaaleaan yläosaan. Ei tule niin tunkkainen yleisvaikutelma.

Kivaa talvisen viikon jatkoa kaikille!

Perinteinen kietaisuneuletakki

Viime viikkojen talviset olosuhteet ovat saaneet minut vetämään useana aamuna neuleen niskaani. Neuleen ei tarvitse edes olla paksu ja siinä voi olla ihan kivasti reikiäkin ja silti se lämmittää.

Tähän settiin kuuluvat ehdottomasti kuvassa olevat helmet. Helmet ovat ajalta, jolloin sisareni perheineen asui Kiinassa. Niiltä ajoilta on helmet jos toisetkin. Minulla on sanonta, jos jotakin tapahtuu "niin silloin tulee uusi helmi elämän helminauhaan". Aikamoinen on kyllä tuon helminauhan elämä ollut! Sen verran rosoisia ja epämuodostuneita helmet ovat. Mutta värikkyyttä piisaa.

Muutama vuosi sitten kutomani neuletakin kuvio on tosi perinteinen ja ei taida kietaisujututkaan olla ihan tätä päivää. Neuletakin alla minulla on yleensä valkoinen pitkähihainen perus t-paita ja jalassa kapeat tummansiniset farkut kera saappaiden.

Mustaa ja kultaa

Mister Big palasi perjantaina rapakon takaa ikuisuuden (lue kaksi viikkoa) kestäneeltä matkaltaan. Olinhan tietty taas käyttänyt tilaisuuden hyväkseni ja kertonut muutamasta tarpeesta, joita olisi. Siis ihan oikeasta sellaisesta. Työmatkoilla kun sitä ylimääräistä aikaa on niin rutkasti juosta minun tarpeideni perässä.

Palaan myöhemmin niihin tarpeisiini ja esittelen nyt vain saamani musta-kulta -yllätyksen. Hih, nyt sen keksin. MK = musta ja kulta tai Michael Kors. Mini iPadini sai uuden kotelon. Ihanan kultainen sisältä ja musta päältä.

Toinen musta ja kulta -ihanuuteni on ihan itse ostamani. Täytyi erityisesti tuo mainita, ettette vaan saa väärää käsitystä, kuka ostokseni tekee. Välillä jopa minä itse. YSL:n meikkipaletti viehätti minua kaikessa yksinkertaisessa tyylikkyydessään. Meikkipaletin odottaessa keittiömme pöydällä kuvausta, kaikki muut perheenjäsenet arvuuttelivat sen olevan uusi kännykkäkoteloni.

Ihastun yleensä meikkipalettien ulkonäköön ja vasta sitten tiirailen, mitä ne sisältävät. Minun ei kannattaisi ylipäätään ostaa meikkipaletteja, koska käytän niistä yleensä vain luomivärit ja muut jäävät käyttämättä. Olen super-huono käyttämään poskipunaa ja jotenkin meikkipalettien huulipunat tai lähinnä siveltimet eivät minusta ole kovin laadukkaita. Niin tai näin, tuota musta-kultaista meikkipalettiani voisin kanniskella ihan tuollaisena kädessäni.

Näillä selviän talvesta

Kunnon kamppeet ja avanto, niillä selviän talvesta!

Ehdin jo miettiä, että onko ulkolämpömittarimme rikki, kun viime viikkoina se on vaan näyttänyt koko ajan pakkasta -14 c tai vieläkin enemmän. Tänään vihdoinkin lukemat nousivat inhimillisiin lukemiin -5 c kieppeille.

Yläolevat on jo blogissani nähty erikseen, mutta tänään sain otatettua kuvan, jossa on talven selviytymissettini vapaalla. Taisin turhaan peittää kasvoni, koska ennemminkin minut taidetaan tunnistaa tuon takin värin perusteella, kuin mistään muusta. En ole nimittäin toiseen vastaavaan törmännyt.

Teimme vanhemman nuoren neidin kanssa päivällä reippaan kävelylenkin ja sen jälkeen pääsin pulahtamaan avantoon. Ensimmäistä kertaa tälle talvea. Mister Big urakoi avannon. Se ei ole ihan helppo homma. Jään paksuus oli jo n. 20-25 cm. Ihan mieletön tunne avantopulahduksen jälkeen! Pari viikkoa sitten pulahdin veteen, kun veden pinnalla oli muutaman millin paksuinen jääriite. Sen sai vielä lapiolla huidottua pois. Vannon avannossa käynnin nimeen. En ole viime vuosina sairastanut flunssaa ja mitään mutta syytä en keksi, kuin avanto.

Karvaliivissä ja raitapaidassa

Melkein jo rojahdin sohvan nurkkaan, mutta onneksi sen vetovoima ei ollutkaan riittävän suurin. Sen sijaan virittäydyin muutamaan kerrokseen talvivaatteita ja suunnistin ovesta ulos. Pakkaslumihiutaleet leijailivat kauniisti matkani varrella ja minä pistin töppöstä toisen eteen sen verran vilkkaasti, että kylmän sijasta tulikin vähän liian lämmin. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla nauttia choko-kahvin ja pannaripalan kera omenahillon. Minusta on kolme asiaa, joita ei voi nauttia ilman omenahilloa ja ne ovat - pannukakku, luonnon jogurtti ja ohrapuuro.

Mutta sitten otsikon aiheeseen.Tuntuu kuin viime viikkoina lämpömittari olisi jäätynyt tiettyyn lukemaan ja siinä se on ja pysyy. Toisaalta aurinko on paistanut upeasti ja maan pinnan peittänyt lumikerros valaisee huikeasti tienoon. Tällaisesta talvesta tykkään. Mitä sitten puet päälle pakkasella? Neuleet ovat hyvä vaihtoehto, mutta niin ovat karvaliivitkin. 

Minulla on kaksi karvaliiviä - ruskea ja kuvan musta. Molemmat on jo täällä blogissakin esitelty kera samojen aluspaitojen. Minäkö kaavoihin kangistunut? Alemmasta kuvasta ei voi kerta kaikkiaan laittaa isompaa versioita. Saappaat näyttävät jo tuossa niin suksilta, että sauvat vain puuttuvat.

Aina muodissa, Caterpillar

- Äiti, tuollaiset on töissä kaikilla. Ne ovat niin muotia. Saanko lainaan niitä?, sanoi viikonloppuna vanhempi nuori neiti. Hetken ehdin miettiä, että puhummeko nyt samoista kengistä. Minun, en edes muista milloin ostamistani, Caterpillareista. Vuosia, vuosia ja vielä kerran vuosia siitä on aikaa, kun ne hankin.

En muista, että olisivat ostaessani olleet muotia. Minä en osta mitään pelkästään muodin takia, vaan ihan joidenkin muiden syiden siivittämänä. Esim. tarve. Voihan se olla, että osasyynä oli se muotikin. Suotakoon nuorille neideille muotikriteeri ja ihan imarreltu olen, että kenkäni heille kelpaisivat.

Aikojen alussa ne olivat minulla ihan salonkikelpoiset arkikengät. Käyttö teki tehtävänsä vuosien varrella ja kengät eivät enää ihan täyttäneet arkikäyttökriteerejäni. Ne siirtyivät vapaa-ajan pihakäyttöön. Uskollisesti suikutin niitä kaikenmaailman tököteillä ja aika hyvin ne kestivätkin suhteellisen kovaa käyttöä. Taitaisivat muuten taas vaatia suihkutuskäsittelyn, kun katsoo kenkien kärkiä.

Taidan lipsua kriteereistäni ja nyt kengät ovat palanneet arkikäyttöön. Siis jo ennen sitä kun kuulin niiden olevan muotia. Kovin kauniit ja naisellisethan ne eivät ole. Mutta siinä se juju tuntuu olevankin. 

Muodikasta viikkoa!

Punajuuri-lanttu -sosekeitto (mössö)

- Mikä täällä haisee? kysyi nuorempi nuori neiti perjantaina kotiin tullessaan. Minun kotikutoisen gourmet-kokin virityshän se oli. Joulun jäljiltä jääkaapissa oli punajuuria ja lanttuja. Olin miettinyt, että mitähän niistä tekisi. Punajuuria olemme joskus laittaneet uunissa, mutta nyt se ei oikein napannut. Siispä päätin kokeilla, millainen sosekeitto niistä tulisi. Sosekeitot eivät ole suurinta herkkuani, mutta ajattelin jättää siihen riittävästi sattumia hämätäkseni, mistä oikeasti on kyse.

Pilkoin juurekset pieniksi ja keitin ne pehmeiksi. Aika kauan sai kyllä keittää. Keitinlientä hieman pois ja tehosekoitin esille. Sekaan heitin kasvisliemikuution ja jotain yrttiseosta. Kaunistahan siitä ei tullut, mutta uskomattoman hyvää. Ehkä enemminkin mössö, kuin sosekeitto. Päälle oli tarkoitus laittaa nätti pallero smetanaa, mutta kuvasta näette, miten sillekin kävi. Makuna se kyllä antoi juuri sopivan twistin. En voi olla vieläkin ihmettelemättä, kuinka makoisaa siitä tuli, vaikka ulkonäkö kertoo aivan jotain muuta.

Nautinnollista sunnuntain jatkoa!

Lomalaukku

Upea aurinkoinen päivä vei minut ajatuksissani tulevaan lomaamme. Taisi sitä auttaa keskusteluhetkikin vanhemman nuoren neidin kanssa. Hän tutustui viikolla hankkimaani matkaoppaaseen, josta keskustelunaiheita kumpusi. Suurin piirtein kaikki tarpeellinen lomaa varten jo löytyykin. Niin luulin. Tukholman reissulla törmäsin laukkuun, jonka ehdottomasti tarvitsen lomallemme.

Myönnän minulla on ollut Lacosten pikeepaita, mutta niin on tainnut olla aika monella muullakin. Useita vuosia merkin vaatteet, kengät tai muu rekvisiitta eivät ole sykähdyttäneet minua millään tapaa. Viime kesänä oli havaittavissa pientä virkoamista merkin suuntaan. Sinällänsä itse merkillä ei merkitystä. Pelkkää sattumaa.

Tarvitsin helpon, kaikkeen sopivan, sopivan kokoisen ja turvallisen käsilaukun. Sitä kaikkea tämä on. Helppous tulee materiaalista. Kestää kosteuden ja hiekan. Sopii kaikkeen. Minulle sininen on sama kuin musta. Kokonsa puolesta siihen mahtuu kaikki pieni tarpeellinen ja menee helposti isomman laukun sisälle. Miksi sitten turvallisuus? Minulta on kerran varastettu lompakko käsilaukusta ja toista kertaa en halua sitä kokea. Remmi menee helposti ranteen ympärille ja laukkua voi vielä kantaa ihan stylestikin. Tai remmistä pikku laukun voi "kiinnittää" isompaan laukkuun.

Minä ja mummot jumpassa

Vuodenvaihteen murtsikkapyrähdyksen jälkeen olen ottanut hieman rauhallisemmin sporttailun kanssa. Minulle ehdoton lenkkeilyraja on -15 c. Sen kylmemmällä en lähde juoksemaan ja täytyy muistaa myös tuulen vaikutus. Viime viikkoina olen tehnyt tehokkaita kävelylenkkejä. Eilen ajattelin kokeilla jotain uutta ja menin Slow Motion -jumppatunnille. Sopii tähän hidasteluteemaani. Ei aina tarvitse hien lentää. Lepokin on tärkeää ja venyttely.

Saliin astuessani jumppajien keski-ikä nuoreni tosi roimasti. Ehdin jo miettiä, että olinko astunut väärään saliin. Siellä minä sitten mummojen kanssa hitaasti, mutta toki tehokkaasti jumppailin. Tätä täytyy kyllä vielä miettiä. Ehkä ei sittenkään ollut minun juttuni. Kaipaan sen hien pintaan tai sitten keskitytään pelkästään ja vain venyttelyyn, mutta välimuoto ei nappaa. Pitäisiköhän tuolle vielä antaa mahdollisuus ja käydä toinenkin kerta? 

Ainoa tämän talven aleostoksenikin liittyy sporttiin. Huppari, joita jokunen jo kaapista löytyy, mutta ei sinisenä ja ei sopivan slimmattuna. Ja oli vielä puoleen hintaan, joten mukaan lähti.

Minun "superfoodini" ovat  itse viime kesänä poimittuja tai kasvatettuja marjoja. Tähän lasilliseen on käytetty mansikoita ja punaisia viinimarjoja. Lasi sopii hyvin mummoteemaan. Ei nimittäin ole ihan viimeisintä lasituotantoa.

Sporttista viikonloppua!

Pitkästä aikaa Laura Ashley

Minua pyydettiin makutuomariksi lamppuasioissa. Tosi kiva niin! Se tarkoitti surffausta Laura Ashleyn sivuille. Ennen muinoin hankin aina Laura Ashleyn uuden kuvaston ja kahlasin sitä läpi tosi ahkerasti. Lontoon matkoilla Laura Ashley oli ehdoton vierailukohde. Nuorten neitien huoneisiin löytyi Laura Ashleyltä tapetit, nojatuolit, peitot ja vaikka mitä muuta kivaa. Niin silloin vuosia sitten.

Melkein unohdin makutuomaritehtäväni, kun hurmaannuin Laura Ashleyn nykyisistä sisustuselementeistä ja kuvista. Keräsin tämän hetken himotukseni tähän postaukseen. Yllä oleva lamppu olisi niin upea vaatehuoneessani. Siinä unelmavaatehuoneessani, joka on tosiaankin huoneen kokoinen. Kumpikaan ei muuten ole se makutuomarointilamppu.

Tyynyjä ei voi koskaan olla liikaa. Takka houkuttelee täysin tyylistä poikkeavalla muotoilulla. Kirja käteen ja kellahdus tyynyjen keskelle. Älkää häiritkö ihan heti, please.

Tästä ovensuusta astuisin mielelläni uuteen päivään. Luulin jo vuosien varrella kyllästäneeni itsesi ruutukankailla. Eipä se niin mennytkään. Tuon kynnysmaton voisin ottaa vaikka heti.

Toinen, jota ei voi olla liikaa, ovat korit. Isoja ja pieniä. Pyöreitä ja kulmikkaita.

Piip! Piip! Piip! Haaveiluni katkaisee sinnikäs pesukoneen merkkiääni. Hyvä on, lähden laittamaan ne pyykit kuivumaan, mutta jatkakaa te haaveilua ja unelmointia. 

Unelmalomalle!

Aurinko paistaa ja palmut huojuvat.

Dubai, here we come! Kuukauden päästä nähdään.

 Kuvat on lainattu Dubain hotellimme sivuilta.

Lamppu syttyi

Tai oikeammin valoköynnös. Voitteko kuvitella, kuvassa näkyvä valoköynnös on maannut tuossa samaisessa lasimaljakossa jo pari vuotta. Täältä löytyy todistusaineistoa. Siinä on ollut päällä pari muutakin valoköynnöstä. Hankintoja alennusmyynneistä vuosien varsilta. En ole keksinyt niille sopivaa paikka, niin olivat siinä "varastossa". Ensimmäinen lähti joulun alla koristamaan makuuhuoneemme peiliä. Seuraava sini-valkoinen löysi tiensä rantasaunalle. Tämä jäi yksin nököttämään maljakon pohjalle.

Eteinen oli autio ja pimeä, kun joulukoristeet vihdoin matkasivat varastoon odottamaan ensi joulua. Onneksi minulla sitten syttyi lamppu ja huomasin, että kaikki tarvittava oli kätteni ulottuvilla. Vähän aikaa kyllä pähkäilin ja virittelin, että miten saan köynnöksen "kiipeämään" maljakon reunaa. Siihenkin keksin ratkaisun - köynnös reunaan asti, vedin johdon takaa tiukasti maljakon alle ja siellä se pysyi. Köynnös reunalla ja johto maljakon alla.

Valoisaa viikkoa kaikille!

Perjantai-iltana Huumassa

Perjantai-iltana suuntasin usean sadan muun huumaavaa iltaa odottavan kanssa Savoy-teatteriin. Ohjelman mukaan estradilla tulisi olemaan nimekkäitä puhujia, joita en ollut ikinä ennen nähnyt livenä. Iltaan varustauduin tuttujen ja turvallisten rekvisiittojen kera.

Ensimmäiset odotukset täytti täydellisesti Saku Tuominen. Olen lukenut hänestä ja nähnyt hänet televisiossa, mutta livenä kerta oli ensimmäinen ja mielenjäävä. Sen jälkeen olin niin täynnä intoa, eloa ja luovuutta, että mikä vaan tuntui mahdolliselta. Sakun esityksestä haluan jakaa kanssanne seuraavat Eeva Kilven sanat.

"Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää."

Toinen minulle erityisesti illasta mieleenjäänyt puhuja oli André Nöel Chaker. Eihän esitystä voi unohtaa, jos hän saa monisatapäisen yleisön laulamaan seisaaltaan Madonnan Material Girlin kertosäkeen. Andrén esitys oli lause toisensa perään rohkeuden, uskalluksen ja luovuuden ilotulitusta. Siitä itselle ja myös muille muistettavaksi seuraava: 

" Ole oma itsesi."

Tänä päivänä minut huumasi upeasti näyttäytynyt aurinko, jonka säteiden siivittämänä hain lisähuumaa jäätyvästä merestä. Nyt suuntaan katseeni luottavaisin mielin alkavaan viikkoon. Ikinä ei tiedä, mitä hyvää se voi tuoda tullessaan. Jos haluat lukea lisää Huumasta, niin klikkaa tästä.

Neule ja nahkahousut

Tukholman matka-asuksi valikoitui lumihiutaleneule ja nahkahousut. Olin jo vetämässä jalkaani niitä samoja mustia farkkuja, jotka ovat olleet jalassa tsiljoona kertaa, kun onneksi näin vaatekaapista pilkistävät nahkahousut. Mister Big tuli juuri parahiksi kotiin, kun olin tunkemassa itseäni nahkahousuihin ja ihmetteli makuuhuoneesta kuuluvaa ähinää ja puhinaa. Housujen päälle saanti on melkein verrattavissa urheilusuoritukseen, ainakin ähinän määrällä ja poskien punaisuudella mitattuna. Olin noudattanut ostovaiheessa saamaani ohjetta, osta "napakat" housut. Kuinkahan monta kertaa nahkahousuja täytyy käyttää, että ne antavat "periksi"? 

Tukholman koleassa luihin ja ytimiin menevässä säässä nahkahousut olivat loistava vaihtoehto. En muistanutkaan, että ne ovat niin lämpimät. 

Minulla on "ullakolla" jemmassa n. 20 vuotta vanhat nahkahousut. Ovat loistava vyötärömittari, mutta ne trumpettilahkeet eivät täytä tämän päivän kriteerejä millään mittareilla. Nyt keksin! Teen niistä shortsit. Vai olisivatkohan vähän liian raflaavat näille mittarilukemille. Tiedän. En usko, että kirjoitin tuon, mutta ehkä jonkinmoinen itsekritiikki täytyy olla. Ja sitten parin postauksen päästä näette ne DIY nahkashortsit. Hih!

Tähän en ole itse pystynyt

Nyt riitti joulujutut, luulisin. Jätän vähän takaporttia auki, kun voihan olla, että hoksaan vielä jonkun jutun, joka täytyy ehdottomasti jakaa kanssanne. 

Vanhempi nuori neiti sai sisareltani, tätsältä, kuten nuoret neidit häntä kutsuvat, orkidean. Alkuperäiset  kukat tulivat ja menivät. Rohkaisin vanhempaa nuorta neitiä kuitenkin orkidean säilyttämään, vaikkakin minulla orkideat ovat olleet lähinnä kertakäyttökukkia. Jokunen viikko sitten vanhempi nuori neiti hihkui orkideaan tulleen nuppuja. Minä, kotihortonomi kehotin häntä olemaan edes hengittämättä nuppuihin päin, niin herkkiä ne ovat. Pohjoisen juhlapyhäkeikalta palattuaan vanhempaa nuorta neitiä odotti kaunis yllätys - orkidean kukka oli avautunut.

Kaunista viikon jatkoa!

ABBA-museossa Tukholmassa

Mihin Abba-fani suuntaa Tukholmassa uudenvuodenpäivänä, jolloin kaupat ovat kiinni ja muutenkin kaupunki on aivan kuollut lukuunottamatta paattien tuomia turisteja? Ei varmaan vaikea arvata. ABBA-museoon tietenkin. 

Halusimme nukkua pitkään, syödä rauhassa aamupalan ja olla kiirehtimättä mihinkään, joten museoon menopeliksi jäi ainoastaan taksi. Meitä varoitettiin Tukholman taksien härskiydestä, mutta kun taksikuski sanoi panevansa mittarin päälle, niin olettaisi asian olevan kunnossa. Tästä sitten oppina, ei kannata olettaa mitään. Mittariin oli laitettu sellainen turbobuusteri päälle, että ennen kuin olimme edes satama-alueelta ulkona, lukema oli jo 100 SEK. Voitte vaan kuvitella, mikä oli mittarilukema museon edessä. Emme antaneet tämän episodin häiritä muuten huippumatkaamme.

Museo antoi kattavan kuvan Abban menestystarinasta. Vaatteet olivat, sanoisinko aika erikoisia. Ensimmäisessä kuvassa on potin räjäyttäneen Waterloo-biisin esitysvaatteet.

Mamma Miankin hoilasin studiossa kuin Agnetha Fältskog konsanaan. Ihan ei tainnut mennä nuotilleen ja sanalleen oikein, mutta nautin täysin siemauksin. Nauttivatkohan ne naapuriäänityskopissa olleet? Väitän, että lauluni raikasi sinne asti. Abban musiikkivideollekin päästiin Mister Bigin kanssa.

Vieraskirjan oikean sivun yläreunaan (yllä) jäi todistusaineistoa, että T&T kävi 1.1.2014 museossa. Museon kierros päättyi alla olevaan tunnelmalliseen kuvaan.

Huikeaa viikon jatkoa kattoon ropisevasta vesisateesta huolimatta!

Kyllä joulupukki tiesi

Se oli syyskuuta, kun tajusin, että sellaisen tarvitsen. Vinkkasin siitä myös "joulupukille". Syksyn mittaan ilmassa leijui aavistus, että joulupukki olisi vinkkiäni kuunnellut ja toiveeni Jenkki-matkallaan toteuttanut. Onneksi tajusin siitä mainita juuri ennen matkaa ja jos oikein muistan, niin taisin muistuttaa matkan aikanakin. Onhan joulupukilla niin paljon muutakin muistettavaa.

Ensimmäisenä kiinnitin huomion väriin. Ei se tyypillinen musta tai ruskea, vaan nimenomaan viininpunainen, joka sopii vastaavasti mustan, beigen, tummansinisen ja vaikka valkoisen kaveriksi.Toiseksi huomioni vei kantomahdollisuus joko olalla tai käsikynkässä. Ja vielä kolmanneksi sinne mahtuu kaikki tarpeellinen ja vähän muutakin.

Niin ihastunut olin lahjaani, että raahasin sen joulun jalkeen mukanani Rukalle asti. Hiihtokeskuksessahan tuollaista laukkua ehdottomasti tarvitaan. Tämä selvennykseksi, jos mietitte, että missähän meillä on kotona kelohonkainen seinä.

Taiteilen täällä näiden kuvien kanssa. Isoja vai pieniä vai jotain siltä väliltä? Olen kallistumassa suurempien ja selkeiden kuvien puolelle, kun joku ne vielä minulle toteuttaisi. Vai olisinko se minä itse? Ensimmäisenä täytyisi varmaan hankkia kunnon pelit ja pensselit. Ihan kännykkäkameralla se ei taida onnistua, vaikka kuinka yrittäisi. Ja arvatkaa vaan, kuinka paljon olen yrittänyt. 

Vielä on joulua jäljellä

Ainakin meillä! Juhlapyhien suhaamiset etelän ja pohjoisen, lännen ja idän välillä saivat päättämään, että nautimme vielä tämän viikonlopun täysillä joulutunnelmista. Loppiaisenahan vasta muutenkin kuusi kannetaan ulos.

Kuvan asetelma sohvapöydällä sisältää uutta ja vanhaa, mutta ei lainattua ja sinistä. Kyse onkin joulusta, eikä häistä. 

Kuusessamme oli vain neljä punaista palloa. Ei tarvitse miettiä kauempaa, ei symbolisoi mitään. Ainoastaan tuotti haasteita taiteelliselle johtajalle.

Ulkona on jo niin pimeää, ettei näe todellista tilannetta ja voi vain haaveilla valkoisten lumikinosten peittävän tienoon. Nyt siirryn toiselle sohvalle nauttimaan rätisevän takkatulen lämmöstä. 

Lämmintunnelmaista iltaa teille kaikille, ihanat blogi-ystävät!

Uudenvuodenaaton asu

Edellisessä postauksesssa vihjasin tulevasta lyhyestä matkastamme, joka sitten suuntautui Tukholmaan. Minun ja Mister Bigin vuosi vaihtui laineiden keinuttaessa paattiamme jossain Helsingin ja Tukholman välillä.

Uutena vuotenahan saa olla bling-blingiä ja näyttävyyttä ja mikä ettei muulloinkin. Kaulaani laitoin Snön ystävänpäivämyynnistä bongaamani kaulakorun. Seisoin jo kassajonossa, kun katseeni vielä harhaili mielenkiintoisten löytöjen perässä. Siellä se sitten oli. Olen viime aikoina käyttänyt paljon hopeanvärisiä koruja, joten tämä keltakultainen oli piristävä poikkeus.

Hyttimme ikkunasta katselin laivan menoa ja meininkiä. Uudenvuodenlupauksia en aikonut tehdä, mutta jos nyt yhden kuitenkin - yritän parantaa kuvien laatua.

Alunperin paljettihametta suunnittelin pitäväni valkoisen t-paidan ja tennareiden kanssa kesällä. Nyt se kuitenkin tuntui täydelliseltä tätimäisen, tummansinisen paitapuseron ja mustien sukkahousujen & korkkareiden kanssa. Kaulakorukin pilkistää ihan ministi kaula-aukosta.

Ihanaa uutta vuotta! Olkoon se juuri sellainen, kuin sinä itse sen haluat olevan!