Mieltä lämmittävä tunnustus Nonnalta, 300. postaus

Iloinen. Kiitollinen. Hieman hämmentynyt. Yllättynyt.

Kaikkea sitä tunsin, kun kuulin saaneeni ihanan tunnustuksen Pearly White -blogin kirjoittajalta Nonnalta. Kiitos koko sydämestäni! Ja sattui vielä 300. postaukseeni. Enpä olisi ikinä uskonut reilu 1,5 vuotta sitten, mitä kaikkea blogi-harrastuksen aloittaminen tuo mukanaan. Kulunut sanonta, mutta niin se vaan on - päivääkään en vaihtaisi pois!

Seuraan useaa eri tyylistä blogia. Miten voin niistä valita omat tunnustuskohteitani? En mitenkään. Ei, nyt en voi olla tylsä. Alla olevat saavat minulta tunnustuksen ja kiitos, että olette olemassa. Kuin myös kaikki muut ihanat blogit ja bloggaajat. On tämä kyllä huikea maailma. 

Emilia F
Kaisan mukana 
Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa?
Lumo Lifestyle 
Katie's castle 
Preferita
Lady of The Mess

Ihanaa viikon jatkoa kaikille! 

Leveät lahkeet

Ja myös kahisevat. Torstaiaamuna nuorempi nuori neiti totesi, että leveälahkeiset farkkuni kuulostavat ihan tuulipuvun housuilta. No, toivottavasti eivät näytä niiltä.

Kapeiden lahkeiden rinnalle kaipaan aina välillä myös leveitä lahkeita. Viime aikoina leveät lahkeet ovat olleet tosi harvoin käytössä. Nämä täydelliset leveälahkeiset housut löysin vuosia sitten rapakon takaa Banana Republicilta. Kun olisin silloin tajunnut, niin olisin ostanut varastoon muutaman parin eri pesuilla ja ehkäpä eri värisinä. 

Leveiden lahkeiden kanssa käytän aina korkeita korkoja. Ne vaan jotenkin mielestäni kuuluvat siihen settiin. Yleensä kengät kyllä peittyvät lahkeiden alle, joten yllä ihan oma kuvansa farkkujen kanssa olleista nilkkureista. 

Asukuvat paljastavat kaikenlaista yllättävää. Tarkkasilmäisimmät huomaavat varmaankin kuvasta saman asian, minkä minäkin. En ollut sitä aiemmin huomannut, vaikka takki on ollut tänä syksynä usein päällä. Edestä puuttuu nappi. 

Ensi viikolla vaihtuukin jo marraskuu. Mihin meni lokakuu?

Talvinen sini-valkoinen asu

Minä vielä steppaan tennareissa, kun ei ole tuota lunta pysyvästi maahan asti tullut. Niin oli siis maanantaina, jolloin kuvan asukin oli päällä. Tänään järkivaihtoehto olisi ollut kumpparit.

Olen ajatellut taistella perinteisiä vaatevärituulimyllyjä vastaan ja niinpä maanantaina jalassa olivat valkoiset farkut.Yhdistin ne minulle niin rakkaaseen väriin, siniseen. Valko-sini -väriyhdistelmää onkin nähty minulla kesän mittaan yhdessä jos toisessakin asussa ja asuyhdistelmässä. Nyt en oikeastaan puhu vain menneestä kesästä, vaan lukemattomista kesistä elämäni varrelta. Niin tylsä pukeutuja olen. Sininen ja valkoinen -yhdistelmä ovat kulkeneet matkassani niin kauan kuin muistan. Kuvasta voi mielikuvitusta käyttämällä hoksata, että kaulassa on kaulahuivi ja sinisen osan alareunassa näkyvät valkoiset napit kuuluvat päällä olevaan neuletakkiin.

Saunakamarin Saaristo-arkut

Saunakamarimme sisustus etenee. Toivelistalla on valoisuutta, säilytystilaa, istuinpaikka ja merihenkistä klassisuutta, jos vaikka siinä ensimmäiset toiveet. Aika monta saa edellä mainituista ruksia yli Ratian Saaristo-arkkujen kotiuttamisella. Toiseen arkuista sujahtivat talvisäilöön veneen makuuvaatteet. Löysin kuin löysinkin sopivan merihenkiset liinavaatteet. Toisen arkuista täyttivät pyyhkeet.

Istuinmukavuutta halusin lisätä luonnollisesti istuintyynyillä. Näin syksyllä se ei muuten olekaan juttu - kävele kauppaan ja ota mukaasi. Ikea pelasti tällä kertaa pinteestä. Täytyy vielä miettiä, että lähtevätkö sojottavat pidikkeet tyynyistä. Annoin niille nyt vielä mahdollisuuden.

Eilen aamulla oli viisi astetta pakkasta ja auton ikkunat näyttivät samalta kuin saunakamarimme ikivanhan pöydän lasi.

 

Tuikkuja, kynttilöitä ja lyhtyjä ei voi olla liikaa talvikaudella, eihän?
 

Mariskoolista on moneksi

Niitä löytyy jokaisen kotoa, uskaltaisin väittää. Olen käyttänyt niitä tarjoiluastioina, pelkkinä koristeina, joskus haaveilin pienistä versioista jälkiruokakulhoinakin.

Nyt Mariskoolit ovat meillä kynttilänjalkoina. Eilen kuvatessa yllä olevaa kuvaa auringonsäteet toivat kuvaan oman varjoleikkinsä. Ajattelin, että antaa tuoda, koska kohti "ei aurinkoisia" -kelejä ollaan menossa. Siitä muistutti eilen ensimmäiset todistettavasti saataneet räntä voisiko niitä sanoa hiutaleiksi.

Tänäänkin aurinko paistaa upeasti ja siitä lähdenkin pihalle nauttimaan kera haravan. 

Valoisaa sunnuntaita kaikille!

Punaista ja beesiä

Hovikuvaajani lomailee, joten (huh helpotus) eilen ei ollut mahdollisuutta ottaa oikeita vaatekuvia. Viime päivinä vaatekaappiani penkoessa olen tehnyt sieltä kivoja löytöjä. Kesällä pidin paljon punaisia farkkuja, mutta olin tyystin unohtanut punaiset chinos-malliset housuni.

Ihan pikaisesti ehti mielessäni käväistä ajatus - eihän syksyllä käytetä punaisia housuja. Ja miksi muka ei? Minulla ne olivat eilen kera beesin puseron ja kenkien. Vaaleanharmaa olisi myös sopinut kivasti. Kuvassa oleva käsirengas on voimakoruni, jonka olen jo aiemmin esitellyt.  

Eilen taisi herättää enemmän huomiota paljaat jalkani kuin housujen väri. On tullut täällä blogissakin se kerrottua useampaan kertaan, että en tykkää ollenkaan sukista, saatikka sukkahousuista. Tiedän kyllä ketä katsoa peilistä, jos nuha yllättää.

Säästää vai satsata?

Yleensä en edes mieti säästääkö vai satsata. Nimittäin ensiksi säästän ja sitten satsaan. Tai olen vaikka kokonaan vähän aikaa ilman, jotta saan toivomani. 

Olen haaveillut Alessin sitruskorista suurin piirtein siitä lähtien kun muutin lapsuudenkodistani. Ja uskokaa pois, siitä on jo jokunen vuosi. Useat hullut päivät olen onistunut sen ohittamaan. Olen ajatellut, etten tarvitse. Ikean kulho on ajanut asian loistavasti.

Tänä vuonna päätin toteuttaa haaveeni ja niinpä Alessin sitruskori somistaa nyt keittiötämme.

Tosi laiskan smoothie

Pakastin pursuaa itse poimittuja marjoja. Aparaatteja on joka lähtöön. Nuoret neidit tekevät niitä itse ja minäkin pyrin kaiken mahdollisen tekemään itse. Mutta mitä minä sitten menin tekemään, ostin valmiin smoothien.

 
Antakaa minun nyt kuitenkin selittää, miksi näin. Syön mielummin marjat marjoina, kuin muusattuna mössönä. Esimerkiksi sosekeitot eivät maistu minulle ollenkaan. Tänään oli upea aurinkoinen syyspäivä. Haravointi ja kellarin tyhjennys odottivat. Pyykitkin halusin ulos kuivumaan. Meripulahduskin huokutteli ennen auringonlaskua. Mutta kun se nälkä kurni. Puteli näytti houkuttelevalta. Kookos, ananas ja banaani maistuvat, joten päätin kokeilla jotain uutta.

Ei olisi pitänyt kokeilla, niin hyvää se oli. Nälkä hävisi. Tuli mielettömän hyvä olo ja kaikki edellä mainitut tehtyä. Taisin jäädä koukkuun, mutta eipä tuo haittaa.

Bling-blingit olkapäillä

Viime kesänä Nykin Abercrombie & Fitch (jatkossa Aberwhatever) liikkeessä sellaista jo kiikutin kassalle, mutta matka jäi (onneksi) kesken. Ne liikkeet eivät ole minua varten. Valaistusta ei ole juuri nimeksikään. Kerroksia on pilvenpiirtäjän verran. Tuoksu on huumaava. Musiikki pauhaa niin, ettei kuule edes omia ajatuksiaan. Entäpä jos eksyt kanssashoppaajista, niin turha toivo löytää ennen ulko-ovea uudestaan. Jestas, minähän kuulostan kuin olisin tulossa vanhaksi.

Vanhempi nuori neiti pelasti äitinsä masennukseen vaipumiselta, kun harmaa bling-bling collegepusero ei lähtenytkään mukaamme Jenkeistä. Hän vinkkasi kesällä BikBokin alennsymyynnissä olevasta vastaavanlaisesta puserosta. Palvelu oli huippua, sain puseron kotiin asti toimitettuna. Pusero on tosi pehmeää ja mielyttävää materiaalia. Minulla oli se tänään päällä siistien mustien, kapeiden farkkujen ja korkeakantaisten mustien avokkaiden kanssa.

Bling-blingiä iltaa kaikille!

Yllätys talvivaatteiden joukossa - Acne boots

Talvi tule jo! Yritin nopeuttaa sen tulemista kaivamalla viime viikonloppuna talvikamppeet esille. Siitä ei ollut kyllä mitään apua. Eilenkin aamulla lämpömittari näytti +13 astetta. Mutta arvaatkaa, mitä sieltä yläkaapista löytyi? Viime keväänä alesta tekemäni huippulöytö.

Ne eivät ole kuulemma ikinä alessa, ei siis minkäänlaisessa. Kaikkeahan ei tarvitse uskoa ja varsinkin jos myymälän alekyltti kertoo jotain muuta. Minulla on sama kengän koko kuin suurimmalla osalla suomalaisia naisia, joten alessa tarvitaan kyynärpäätaktiikka löytöjä tehdessään. 

Tällä kertaa kengän koko oli tainnut hämätä kanssakilpailijoita, koska näistä meni puoli numeroa pienempi koko ja onnekseni sellaiset löytyivät - the only ones. Mister Big oli kirittämässä päätöstäni kera kommenttiensa "nuohan ovat todella laadukkaasti tehdyt, sopivat monen asun kanssa". Siinä minä sitten yritin perustella itselleni, miksi en niitä kuitenkaan tarvitse.

Lopun jo tiedättekin. Mukaanhan ne lähtivät ja tosiaankaan viime keväästä asti ovat odottaneet talven tuloa.

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Harmaassa neuleessa ja huivi sinne päin

- Sähän seisot kuin mies, tuumasi hovikuvaajani eilistä asukuvaa ottaessamme. Siinäpä sitten yrität miettiä, että mitenkähän päin tässä pitäisi olla. Sinnikkyys on yksi luonteenpiirteitäni, joten en vielä anna periksi näiden asukuvien kanssa, vaikka ei ihan ominta minua. Näiden kuvien kanssa ei seurata unelmia, vaan mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Suosittelen sitä ja myös unelmien seuraamista kaikille! 

Miten ihmeessä tuo huivikin on noin epämääräisesti kaulassa? Ei se töissä tuollain ollut. Pusero muuten löytyi viime viikolla vaatekaapin uumenista, kun aloitin kesäkamppeiden varastoinnin ensi kesää varten.  Krhmm, miten ihmeessä se olikin sinne hukkunut? Kuljen vielä ihan kesäkengissä ja ilman sukkia. Työautomatkoille minulla on erikseen ajokengät. Ajan jotenkin ihmeellisellä tavalla, että kengistä menee kannat.

Omenoita siellä, omenoita täällä

...omenoita joka puolella. Olen viime viikkojen aikana leiponut monen monta pellillistä omenapiirakkaa. Keittänyt purkkitolkulla omenahilloa. Tehnyt äitini reseptillä herkkuomenapaistosta. Nyt kaivattaisin kovasti vinkkejä, mitä muuta voisin tehdä ennen kuin omenat "kävelevät" itsestään ulos?

Kuva lainattu ruoka.fi.

Kiitos tästä huikeasta omenamäärästä kuuluu ystävälleni, jonka luona kävin omenavarkaissa. Kovin varkaissa en ollut, kun emäntä itsekin oli auttamassa omenien keräämisessä. Meidän omiin puihin tuli vain muutama hassu omena. Ystävieni omenapuiden oksat taas notkuivat omenien painosta, niin hurjasti niitä oli.

Aurinkoinen juoksulenkki

Onko nyt tosiaan lokakuu? Melkein täytyi kalenterista tarkistaa. Tänään lenkillä auringon säteet lämmittivät kesän kaltaisesti. Ainostaan leudon tuulen liikuttamat ruskan väriset lehdet kertoivat, että nyt ei ole enää heinäkuu. Myös portaillemme kertyneet lehdet muistuttavat tulevasta talvesta. Kukahan lakaisisi ne pois? Taidan odottaa, että kaikki ovat tippuneet ja sitten vasta toimeksi.

Investoin muutama viikko sitten uusiin lenkkareihin. Olen nyt parin lenkin ajan tehnyt tuttavuutta niiden kanssa. Hankalaa ei ole ollut. Onhan kyseessä minulle tuttu merkki vuosien ja satojen (tuhansien?) kilometrien ajalta. Muuten, ikinä ei kannata laittaa uusia lenkkareita esim. Naisten kympille tai puolimaratonille, saatikka kokonaiselle maratonille. Ne täytyy ajaa "sisään" ensiksi lyhyillä lenkeillä tai vaikka pelkästään kävelylenkeillä. Olen lenkkareissa kaavoihin kangistunut ja sama pätee näemmä kukkiinkin. Viime syksynä löytyi sama setti - kanerva ja ruukku.

Eilen oli koko konkkaronkka paikalla, joten päätin pitkästä aikaa tehdä lasagnea. Sen he kyllä tiesivät etukäteen, joten olikohan lasagnen vetovoima syynä kaikkien paikalla oloon. Sain kyllä kommenttia, että lasagnen tekeminen kuulemma kesti ikuisuuden. No, teinhän sitä suurperheannoksen.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Haasteita pukkaa

Olen viime viikkojen aikana saanut parikin eri haastetta. Haveaniceday1:n Marja muisti kivalla haasteella kuin myös Miss Bubble's lifestylen SatuMaria. Toivottavasti en ole nyt ihan älyttömän tylsä, kun päätin yhdistää ne yhteen postaukseen. Pahoittelut myös, että vastaaminen on kestänyt ikuisuuden.

Haasteissa ovat tietyt säännöt, joita tulee noudattaa tai ainakin melkein noudattaa. Päätin aika reippaasti oikaista niitä. Vastaan suoraan kysymyksiin. Minusta se kuulostaa just passelilta.

1. Mikä on syntymäpaikkasi? Oulu

2. Oletko unelma-ammatissasi? Tavallaan.

3. Mieluisin herkku jota nautit? Olen sellainen herkkusuu, ettei mitään rajaa, joten tähän on ihan mahdotonta vastata.

4. Uskotko aaveisiin tai kummituksiin? En usko.

5. Rakkain laukkuostoksesi? Tähän on pakko vastata, kaikki Mulberryt. Ei voi eritellä.

6. Lempisarjasi TV:ssä? Katson nykyään tosi vähän televisiota. Paljastetaan kuitenkin, että Salkkarit on nähtävä. Yleensä kylläkin jälkikäteen "nauhalta".

7. Rakkain huonekalusi kotona? Tätä ei kyllä ole. Tykkään useista huonekaluistamme ja niihin liittyy historiaa.

8. Lempivärisi? Sininen

9. Unelma-autosi? Avo-Jeeppi

10. Minkälaisesta vanhuudesta haaveilet? Rennosta, reippaasta ja rakkauden täyttämästä.

11. Seuraava hankintasi? Just hankin Ratian Saaristo-arkut, joten olkoon ne.

Toinen haasteen vastaaminen tulee aloittaa kertomalla ja kuvittamalla millainen päivä on ollut.  

Tämä päivä on ollut aurinkoinen, energinen, kansainvälinen, tsemppaava ja kutkuttavan mielenkiintoinen. Melkeinpa toivoisin, että lisää tällaisia kiitos. 
Yllä oleva kuva on kylläkin illan kumppanit. 

1. Elämäsi tähän astisin hienoin kokemus? Nuoremman ja vanhemman nuoren neidin syntymät. 

2. Millaisia postauksia tykkäät lukea blogeista? Tykkään lukea aika laidasta laitaan erilaisia juttuja. 

3. Kesän 2013 kaunein muistosi? Kesä sisälsi paljon kaikenlaista, mutta kyllä se unohtumattomin juttu on New Yorkin matkamme.

4. Paras lapsuusajan muistosi? Kesät maalla.

5. Mitä värejä suosit sisustuksessa ja vaatteissasi? Sisustuksessa valkoista, beigeä, mustaa. Pukeutumisessa on taas huomattavasti värikkäämpää, ainakin kesäisin.

6. Suurin vielä toteutumattomin haaveesi? Liittyy töihin, ei voi mitään.

7. Lemppari kukkasi? Pioni.

8. Mihin maahan matkustaisit, jos sinulla olisi mahdollisuus matkustaa minne haluat? Kuuba

9. Mitä aiot touhuta tällä viikolla? Viikko meni työn, perheen ja liikkumisen merkeissä.

10. Kenen yhtyeen/laulajan keikalla olet käynyt viimeksi? Neil Young.

11. Paras tapa viettää viikonloppua? Rakkaiden seurassa sopivasti actionia ja rauhaa.

Ihanaa illan jatkoa kaikille!

Suippo kärki ja korkea korko

Jos kysyttäisiin, että millainen on minun tyypillinen kenkäni? Niin viimeisten kuvien perusteella varmaankin vastattaisiin, että siinä on suippokärki ja korkea korko.

Ne eivät taida edes olla ollenkaan tämän hetken muotia. Kyllä minäkin sellaiset Biker-bootsit haluaisin, mutta ei ole tullut eteen sopivia. Tämän viikon aurinkoiset kelit saivat vielä sipsuttelemaan avokkailla, joissa ovat viime aikojen tavaramerkkini.

Kengät ovat vuosia vanhat. Välillä enemmän ja välillä vähemmän käytössä. Niitä ei ihan joka paikkaa viitsi laittaa, sen verran kulmakarvoja nostavia katseita olen saanut osakseni nämä jalassa. Toisaalta ei minun ongelmani, vaan kulmakarvojen nostajan/jien.

Nämä kengät jalassa muut vaatteet ovat yksivärisiä ja muutenkin simppeleitä.