Paitapusero ja farkut

Kukahan kirjoitti pari päivää sitten, ettei enää käytä vaaleansinisiä paitapuseroita? En voinut millään muistaa, että vaatekaapistani löytyvistä nykyisistä lempipaitapuseroista yksi on vaaleansininen, mutta onneksi ei ruudullinen, eikä raidallinen. Siinä on valkoiset kaulukset ja kalvosinnapit ja himpun röyhelöinen nappilista. 

Tässä asussa oltiin tänään töissä. Uskaltauduin nyt kuitenkin julkaisemaan toisenkin asukuvan. Tänään hovikuvaajani aka nuorempi nuori neiti ei ollut oikein suotuisalla kuvauspäällä, joten ei käynyt mielessäkään, että olisin ehdottanut jotain muuta kuvauspaikkaa. Seuraavalla kerralla sitten. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Syysjuoksutakki

Kenkuttaa niin, että savu nousee päästä. Elämän moukari tuntuu murjovan koko kaarella. Mitä tehdä silloin? Lenkkarit jalkaan. Oranssi juoksutakki niskaan. Ja katse kohti upeaa syysaurinkoa. Hanskojakin olisi jo tänä iltana tarvittu. Sinne jäivät murheet lenkkipolulle. Suosittelen muillekin vastaavassa tilanteessa.

Olen aikaisemminkin vaahdonnut, että tärkeintä juoksussa on kunnon kengät ja sitten sukat. Mutta kyllä kunnon takkikin on tärkeä. Tätä juoksutakkia tuskin tuntee päällä niin kevyt se on, mutta pitää todella hyvin tuulen ja sateen loitolla.

Nyt voin hyvällä omalla tunnolla rojahtaa sohvan nurkkaan ja ihailla siltä näkyvää ruokapöytää, jolla on äitini kasvattamia koristekurpitsoja. Vanhempi nuori neiti ei tykännyt niiden "näppytaudista", joka ei onneksi näy kovin selvästi näissä kuvissa.

Vaikka elämä välillä vähän murjoo, niin on se vaan niin upeaa. Upeaa iltaa kaikille!

Peruspaitapuseroja

Vuosia sitten elämässäni oli aika, jolloin paitapusero kuului melkein jokapäiväiseen arkipukeutumiseeni. Niitä löytyi kaapista aika moneen lähtöön, tai niinhän luulin. Oli raitaa tai ruutua. Vaaleansinistä tai vaaleanpunaista. Ja tietty niitä valkoisia. Mutta siinäpä ne sitten olivatkin.

 

Muoti muuttui, niin taisin minäkin ja paitapuserot jäivät, kunnes taas viime talvena ne hieman nostivat päätään ja tänä syksynä ehdottomasti enemmän. Tämän syksyn paitapuseroni ovat yksivärisiä, ihanasti laskeutuvia ja eivät rypisty. Uusimpien hankintojen värit ovat beige ja tummansininen. Yhdistän paitapuseron usein farkkuihin, jotenkin suorat housut tuntuvat liian virallisilta.

Pahoittelut, että kuva on taas taattua "Tiina-laatua".

Tervetuloa uudet lukijat! Olen ikionnellinen teistä jokaisesta lukijasta, niin uudet kuin vanhat.

Maalaislauantai

"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän. Kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vaan saa aina asustaa. Maalaismaisemaa en saata unohtaa." laulaa Pauli Hanhiniemi. 

Maalaismaisemaa en voi unohtaa, mutta en nyt kuitenkaan kokonaan olisi valmis maalle muuttamaan. Tänä viikonloppuna saan nauttia maalaistunnelmasta vanhempieni ihanassa kesäpaikassa. Eilen 10 kilometrin lenkin aikana kaksi autoa hurautti ohi. Hieman on eroa kotilenkkeilyolosuhteisiin, jossa autoja viuhuu ohi solkenaan.

Viikonlopun toive täyttyi, kun aamulla suuntasimme äitini kanssa puolukkametsään. Vanhempiani meinasi hieman hymyilyttää, kun otin mukaani 1,5 litran pienen ämpärin. Minäkin ymmärsin hymyn syyn, kun päästiin apajille ja näin punaisena kutsuvan puolukkamaton. Onneksi äitini oli varautunut asianmukaisilla ämpäreillä. Vajaassa kahdessa tunnissa poimimme (käsin, ei poimurilla) reilut 12 litraa puolukoita. 

Yllä oleva pienokainen kannettiin sisälle talteen. Vielä ei ole ollut pohjoisessakaan tietoa yöpakkaisista, mutta you never know. "Pienokainen" painoi 11,5 kiloa. Mistä kummasta kuvaan tuli tuo kumppari? Amatöörin kuvauspuuhaa, tiesi kertoa vanhempi nuori neiti.

Ohessa muutama kuva vanhempieni värikkäästä ja upeasta syyssadosta. Nyt takaisin pihapuuhiin. Illalla vielä lenkkeily maalaismaisemassa kera saunan & uinnin. 

Sunnuntain lämmin ruoka - karjalanpaisti

Arvostan perinteistä kotiruokaa eli meillä syödään lihapullia, kalakeittoa, kaalipataa ja hernekeittoa, muutamia mainitakseni. Ne ovat aina itse tehtyjä, mutta en voi millään mittareilla mitattuna väittää olevani gourmet-kokki. Äitini täyttää kyllä huippukokin ominaisuudet. Hänen loihtimansa herkullistakin herkullisemmat ateriat vievät kielen mennessään. Sisareni taas taitaa voileipäkakkujen tekemisen. Ihmettelen kerta toisensa jälkeen, miten hän sen tekee.

Viime sunnuntaina oli helpon kotiruuan vuoro, karjalanpaistin. Karjalanpaistimme tehdään aina yli 50-vuotta vanhassa mummiltani perityssä padassa. Minun karjalanpaistiini kuuluva pilkotut porkkanat, lohkotut sipulit, kokonaiset pippurit, laakerinlehdet ja sopivasti vettä. Suolaa lisään tosi niukasti itse ruokaan. Meillä sitä itse kukin lisää omaan ruokaansa. Itse käytän tosi vähän suolaa.

Seuraavaksi lisätään lihat ja sitten ei enää näyttänytkään niin nätiltä. Koko komeus uuniin ja annetaan hautua sopivassa lämmössä pitkään. Karjalanpaisti tarjotaan keitettyjen perunoiden kanssa. Minun piti kuvata valmis ruoka, mutta kuinkas sitten kävikään. Muistin kuvauksen ihan viime hetkillä, kun ruoka oli jo melkein häipynyt parempiin suihin.

Maukasta perjantai-iltaa!

Seeprakuosissa

- Lähdetkö sä noissa housuissa. Nehän näyttää ihan yöpuvun housuilta, kommentoi nuorempi nuori neiti eilen vaatteitani, kun olimme lähdössä ostamaan hänelle lukiojuttuja. Onneksi totuus tulee lasten, eikä nuorten suusta.

Ihan ensimmäistä kertaa uskaltaudun myös julkaisemaan asukuvan. Viilattavaa riittää. Tausta pitäisi miettiä paremmin. Tasapainon vuoksi jäi sekä pää että jalat pois. Jalassa oli mustat ballerinat, jotka voivat olla kuvasta aavistettavissa. Entäpä miten sormet? Taidan sittenkin jättää nämä asukuvat muille ja keskittyä siihen, minkä joten kuten osaan. 

 
Laukuksi mukaan eilen nappasin jo useita vuosikymmeniä palvelleen Mulberryn. Tämän päivän puhurit vähän viittaavat syksyyn. Olisikohan se nyt tulossa? Viime yö meni vielä veneessä, eikä ollut ollenkaan kylmä. Nähtäväksi jää, olikohan viimeinen kerta tällä kaudella.

Kutrit kuntoon

Pitkät, paksut, vaaleat kutrit, kaikkihan sellaiset haluavat. Vai hyväkuntoiset, kiiltävät ja itselle sopivat, kuulostaisiko se sittenkin paremmalta? Kuulostaa. 

 
Viime kampaamokäynnillä kampaajatäti (niin, minua varmaan 15 vuotta nuorempi) sai hienosti viestitettyä, että kannattaisi hieman panostaa hiusten hyväksi. Ai, eikö siihen riitäkään noin 1,5 kuukauden välein juurikasvun peitto ja joka toinen kerta 1 cm tasoitus ja joka toinen kerta 3 cm. Eli pituus ei muutu mihinkään. Syynä tähän hienovaraiseen suositukseen taisi olla kesän "hellimät" elottomat hiustenlatvani.

Kampaajatäti ehdotti hiusnaamiota. Ensiksi tykästyin tuubiin. Beesistä kun tykkään värinä ja caramel on kaikin tavoin suosikkini. Olen naamiota nyt pari kertaa käyttänyt ja voin suositella. Hiukset tuntuvat heränneen henkiin. Yllä olevassa kuvassa myös syksyn kiinnostuksen kohteeni. Missoni. Tuollaiset sohvatyynyt olisi kiva saada.

Aurinkoista lauantaita!

Kaalamekko

Lauantai-iltana osallistuimme kaalailtaan Helsingin keskustassa. Aivan, siinä ei ole kirjoitusvirhettä, vaan se on tosiaankin oululaisittain - kaala, eikä gaala. Upea aurinkoinen päivä vakuutti minut, että vaalea mekko on vielä ihan hyvä valinta. Hieman mietin kyllä, että onkohan pitsikausi jo ollutta ja mennyttä. Niin tai näin, mekko oli täydellinen valinta. Mukava päällä ja sopivan juhlava.  Mekko on kesän hankintoja "kierra kaukaa kaupasta" Oulun Vimasta. 

Mekon somistin Tiffany-kaulakorulla, nudeilla Aldon avokkailla ja käteen nappasin Mulberryn clutchin. Kaikki löytyivät sopivasti jo valmiina omasta kaapista. Etikettivirhe taisi kyllä tulla siinä, kun en laittanut sukkahousuja jalkaan. Ne ovat minulle niin karmistus ja pysyn niistä erossa niin kauan kuin mahdollista.

Kaalailta oli mukavaa yhdessäoloa ystävien, tuttavien ja uusien tuttavien kanssa. Yhdistävänä seikkana oli Oulu tavalla tai toisella. Kaalassa myytiin arpojakin oululaisittain. Kolme kympillä tai viisi kahdellakympillä. 

Viikon työkengät

Ihanan aurinkoiset kelit ovat vielä vaan jatkuneet. Minua se ei haittaa. Antaa syksyn vaan odottaa tulemistaan. Kyllä se sieltä kuitenkin tulee. Ajattelin kuvata viikon työkenkäni. Aurinkoisista keleistä johtuen mennään vielä aika kesäisissä tunnelmissa.

Viikko aloitettiin tosi perustunnelmissa. Nämä ballerinat ovat ihan ok ja todellakin hintansa väärti. Kyllä kuitenkin ne Pretty Ballerinat ovat kummitelleet mielessä kerran, jos toisenkin.

Tiistaina jalkaan pääsivät Zaran alesta hankitut korkkarit. Niillä ei sitten kävellä kovin pitkää matkaan, mutta mielestäni ovat niin kauniit. Kesääkin kun oli vielä jäljellä, niin täytyihän kelit hyödyntää.

Keskiviikkona palattiin takaisin maan pinnalle. Mustat ballerinat kera kukkasomisteiden ovat parin vuoden ikäiset. Helpot ja toimivat.

Torstaihin meinasi tyssätä tämä bloggausidea, kun teinkin töitä kotoa ja "työkengät" olivat tyyliä kotitossuni ja niissä ei ole mitään kuvattavaa. Eipä anneta sen kuitenkaan haitata ja jätetään torstai vain väliin. Perjantain työvaateinspiraatio tuli ihan suoraan ihanan Sara.S:n blogista. Minulla vaan oli punaiset tennarit, tummansininen kynähame ja valkoinen t-paita.

Aurinkoista sunnuntain jatkoa!

Syyslaukkuhimotus

Eilinen luppoaika nuoremman nuoren neidin oikojakäynnin ja treenien välillä meinasi koitua kalliiksi. Notkuin Helsingin keskustassa ja tapoin aikaa. Siinä se sitten oli erään liikkeen hyllyllä. Tunsin oloni melkein kuin myymälävarkaaksi, kun otin kuvaa. Kuvaustaitoni kun tiedetään niin kiireessä ja vähän salassa siitä ei sitten tullut yhtään mitään. Siksi alla lainattu kuva. Eilisen laukun väri oli se juttu - uskomattoman kaunis. Laukun väriä taitaisi kuvata parhaiten - luumun värinen. Katsotaan, jos se päätyy kotiin asti ja saisin sitten kuvia. Käänsin kyllä katsettani tuonne rapakon taakse. Eivätkö Michael Korssit ole siellä halvempia?

Ihanan aurinkoista loppuviikkoa!

Pitkästä aikaa korvapuusteja

Tänään oli pullanleipomispäivä. No, samalla tekaisin satsin omenahilloa ja käväisin lenkilläkin pullataikinan noustessa. En minä aina näin tehokas ole, älkää säikähtäkö.

Pullataikinaa teen yleensä kaksinkertaisen annoksen eli yhden maitolitran annoksen. Oikeaoppisesti ensiksi lämmitetään maito, johon lisätään hiiva jne. Äitini on opettanut, että ensiksi vatkataan kananmunat ja sokeri sekaisin. Niiden joukkoon lisätään lämmitetty maito ja sitten vasta hiiva jne. Lieneekö tuolla aloituksella osuutta asiassa, mutta ikinä ei ole tarvinnut murehtia, ettei taikina nousisi. Tälläkin kertaa taikinavahdiksi jäänyt Mister Big oli melkein hätää kärsimässä, kun taikina nousi niin nopeasti ja paljon. Lenkille lähtiessäni olin antanut neuvoksi - taikina ei saa valua pöydälle asti.

Nuorempi nuori neiti oli apulaisena ja tekaisi leetan (vai onko se teille pullapitko). Kysyi vaan, että tekeekö kolmella vai neljällä letillä. Annoin vapaat kädet valinnalle. Olisi kuulemma onnistunut kuudellakin letillä. Leetakin nousi niin paljon, ettei melkein näe letitystä.

Tehokasta tulevaa viikkoa toivotellen!