Kesä jatkuu veneilyn ja neuleiden merkeissä

Ihastuin Kalastajan vaimon blogissa ihaniin kesäneuleisiin kuukausi sitten. Melkein siltä istumalla hurautin lankakauppaan ja palasin kotiin kera lankojen. Kalastajan vaimo mainosti, että topin tekemiseen ei mene kuin pari päivää. No, alkoi työt. Pari muuta juttua tuli myös eteeni eli ihan ei parissa päivässä kesäinen toppini ole valmistunut. Saas nähdä, kuinka reipas olen tänä iltana, jos vaikka saisi etukappaleenkin aluille. Takakappale alkaa nimittäin olla valmis. Toivon tosi kovasti, että ensi viikolla vielä jatkuisi kesäiset kelit ja toppi pääsisi käyttöön. Tai sitten ensi talven aurinkolomalla. Tai tuleehan se ensi kesäkin.

 
Eilen lähdettiin taas töiden jälkeen veneilemään. Olen siihen aika hurahtanut. Voi olla kyllä, että se haaveilemani Tallinnan reissu saa vähän aikaa odottaa. Nimittäin avomeri aaltoineen ja rantoja ei mailla, eikä halmeilla, ei ihan hirvittävästi sittenkään innosta. Eilen illalla päämääräämme ajaessamme sen verran vene keinui ja heilui, että kunnioitus merta kohtaan tuli taas mieleeni. Mister Bigin mielestä kyseessä oli kylläkin vain normaalit mainingit, mutta hän painiikin ihan eri sarjassa venekokemuksillaan kuin minä. Aloin myös miettimään, että josko sittenkin purjevene. Moottoriveneen vauhti on sen verran hurjempaa. Tai sitten isompi moottorivene, jossa keinunta ei niin kovasti tunnu. Tätä täytyy vielä pohtia.

Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Kesäteatterissa Suomenlinnassa

Olen kesän mittaan haaveillut kesäteatterissa käynnistä. Kesäisten kelien pysähdyttyä Suomen päälle päätin toteuttaa haaveeni. Suomenlinnassakin jatkuivat kesäteatterinäytökset vielä tämän viikon. Sain myös ihanan ystäväni seurakseni, joten kaikki oli täydellistä kivalle illalle.

En ollut ikinä aikaisemmin käynyt Suomenlinnassa. Tiedän, aukko sivistyksessä. Onneksi sekin tuli nyt paikattua. Ei muuten jää viimeiseksi Suomenlinna-vierailuksi sen verran mielenkiintoiselta paikka vaikutti pyyhältäessämme tiistai-iltana saaren poikki kohti Hyvän Omantunnon linnaketta, jossa kesäteatteri sijaitsi. 

Esityksenä oli Robin Hood, jota kuvaillaan seuraavasti: Ryhmäteatterin uusi, tuore tulkinta kansantarujen Robin Hoodista vie ikiaikaan, jossa rajaton ahneus synnyttää uuden aatelin. En ole mikään kulttuurikriitikko, joten saan ihan vapaasti tykätä esityksestä ja kovasti tykkäsinkin.

Ehkä ihan jokainen nuotti ei mennyt kohdilleen, mutta mitä sen väliä. Roolisuoritukset olivat mielestäni mainioita ja  Robin Hood tuotu sopivasti tähän päivään. Tällaisia iltoja pitäisi viettää useammin.

Vedenalainen "kappeli"

Kesäiset kelit vielä vaan jatkuvat ja jatkuvat. Aivan mahtavaa! Niiden innoittamana ajattelin jakaa kanssanne vielä yhden aloittelija-veneilijä kokemuksen. 

Tiedän mitä merikortit ovat. Niitä isoja paperiarkkeja, joissa on kaikenlaisia merkkejä. Vähän tylsiä, mutta ehkä täytyy opetella niitäkin lukemaan. Paljon mielenkiintoisemmalta näytti iPad, josta Mister Big zoomaili viime viikonloppuna ajoreittejämme. Yritin hänen olkapäänsä takaa kurkkia, että mitä siellä näkyy. Aika monessa kohdassa luki "vedenalainen kappeli". Mietin kuumeisesti, että mitenkähän niihin mennään sisälle ja miten niitä on niin tiheään. Kunnes sain paremman näkyvyyden ja taisi Mister Big suurentaakin iPadin tekstien kokoa ja kappelini olikin kaapeli. Eli vedenalaisia kaapeleita meni ristiin ja rastiin. En siis päässyt kappeliin.

Porkkalasta lähtiessämme yllä oleva sohvavene kurvaili satama-alueella. Aivan mainio menopeli! Ihan mieletöntä, mitä kaikkea ihmiset keksivätkään.

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Yö veneessä

Olen aina asunut meren äärellä, mutta viime yönä yövyin ensimmäistä kertaa veneessä ja nyt en tarkoita mitään isoa risteilyalusta. Kesän aikana put-put -veneemme on saanut laituriin kaverin. Kesäkelit kun tuntuvat vaan jatkuvan, lähdimme eilen Mister Bigin kanssa testaamaan yöveneilyä. Yöveneily meinasi tyssätä alkumetreille, kun meiltä ei kotoa löytynyt sinivalkoraidallisia, punaisella terästettyjä vuodevaatteita. Muitahan ei voi olla merellisissä tunnelmissa. Onneksi olin kuitenkin kesän perinteisellä Haaparanta Ikea-keikalla hamstrannut merihenkeen sopivia kynttilöitä. Joten tyydyin tällä kertaa niihin ja ei niin merihenkiseen vuodevaatteisiin.

 
Ensiksi kurvailimme Porkkalan satamaan kahville ja miettimään, minne suuntaisimme seuraavaksi. Aurinko alkoi laskeutua, joten kovin kauas emme enää ehtisi ennen pimeän tuloa, vaikka ajaisimme kaasu pohjassa. Siispä päädyimme Stora Mickhelskäriin, ei kovinkaan kauas Porkkalasta. Auringonlasku oli niin upea, että sen lumoissa unohdin kaivaa kuvaamisvälineet esille.

 
Saatuamme veneen kiinni ja muutenkin romppeet & roinat yöpymiskuntoon, kengät lähtivät jalasta ja aika nopeaan kutsui nukkumatti. En muista milloin olisin nukkunut niin pitkään ja niin tukevasti kuin nukuin veneen keinunnassa ja laineiden liplatuksessa.

 
Ajelimme tänään körryyttelyvauhtia takaisin kotiin Porkkala-Espoo "pitsireittiä". Ihastellen upeita maisemia, hulppeita mökkejä ja tunnelmallisia pikkumökkejä. Pari tuntia kotona vielä "keinuin" aaltojen tahdissa. Niin käy kuulemma konkareillekin. Poijuun kiinnittyminen kuuluu ehdottomasti tämän maakravun viikonlopun oppeihin. Sen verran monta kertaa sain tähdätä kiinnitysrengasta (vai mikä sen nimi nyt olikaan) poijuun. Oppitunti tähän oli "ota se valkoinen köysi ja laita poijuun kiinni". Helppo homma.

Pionit penkkiin

Olen ihastellu vuosia äitini pionipenkkejä ja olihan niitä pioneja unelmakartassanikin. Olen myös pidempään kironnut piikkipensaita, jotka ovat alkaneet vallata yhtä pääkulkuväyläämme pihallamme. Piikkipensaat saivat aiemmin kesällä lähtökäskyn, mutta mitä tilalle. No, niitä pioneja tietenkin.

Uusille pioni-istukkaille on annettu pihallamme purkeissa jokin tovi siedätyshoitoa meidän ilmanalaan. Minusta se on ollut ehdottoman tärkeä seikka kukkien kotiutumiselle, vaikka kaupassa siitä ei mainittukaan. Tänään sitten vihdoin, ihanan kesäpäivän kunniaksi, pionit pääsivät penkkiin ja pari kitukasvuista pionia pelastettiin pihalta rikkaruohojen keskeltä samaan penkkiin. Saa nähdä mitä tykkäävät siirrosta. Jotain kivaa koristusta täytyy vielä tuohon mullan päälle keksiä.

Viime viikon sateet olivat tehneet tehtävänsä kesäkukille ja ne vaihtuivat  syyskukkiin. 

Ruosteensävyt ovat kuulemma suurinta hottia. Meillä ne nyt vaan kuuluvat kuvaan, olivat sitten hottia tai ei. Muutama viikko sitten ruosteensävyiset pihakalusteet saivat kaverikseen muratin, joka kuulemma kestää marraskuulle asti. Hieman häiritsee tuo taustalla oleva samanvärinen "viidakko" muratin havaitsemista. Ehkä sen kuitenkin kuvasta löytää.

Saunasaaressa

Rakastan saunomista. Voisin saunoa joka päivä ja vaikka monta kertaa päivässä. Puulämmitteisessä saunassa on oma tunnelmansa. Sähkökiuas on helppo. Kerrostalon taloyhtiön isossakin saunassa viihdyn. Savusaunan pimeys ja pehmeät löylyt ovat verraton yhdistelmä.

Perjantai-illan tilaisuutemme järjestäjän toiveita oli kuultu ja sateisen viikon päätteeksi saimme nauttia upeasta aurinkoisesta kelistä. Helsingin kauppatorilta hyppäsimme venekuljetukseen ja suuntana oli Saunasaari Helsingin edustalla. 

Saunasaari on viehättävä saunakeidas, josta löytyy usean eri kokoisia nykyaikaisia savusaunoja kera kuuma- ja kylmävesialtaiden. Saunasaaren yksityiskohdat aina isoimmasta pienimpään oli mietitty viimeiseen piiruun asti, joten heidän piikkiinsä ei voi pistää halkopinon edessä olevaa kylläkin tyylikästä pulloa. 

Saunasaaren Maisemasauna on ainoa savusauna maailmassa, josta voit ihailla maan pääkaupungin näkymiä ja valoja. Ilta oli todella tunnelmallinen ja rentouttava. Voin lämpimästi suositella paikkaa ja tämä suositus tulee aidosti, koko sydämestä. 

Nyt on lauantai-ilta, joten lähden saunomaan perinteitä noudattaen.

Aamiainen Tiffanylla

Se ei ollut aamiainen Tiffanylla, lähinnä illallinen. Ihmettelin, että miten liikkeessä oli niin vähän väkeä. Aika nopeaan se selvisi, kun asiakkaita ohjattiin takaoven kautta ulos. 

Olin onnistunut juuri viime minuuteilla livahtamaan sisään ja siellä onneni kukkuloilla haahuilin tajuamatta, että liike oli jo mennyt kiinni. Mutta mitä uskomatonta palvelua sainkaan! Minulle ei sanottu, että tule huomenna uudestaan, olemme sulkeneet. Tai oltu nyreitä, että meni ylitöiksi. Kerroksiin en enää päässyt, joten tyydyin 1. kerrokseen. Uskokaa pois, siinäkin riitti ihasteltavaa.

New York, Fifth Avenue ja Tiffany - sen yhdistelmän olin päättänyt kokea Nykin matkallamme. Aivan vielä yksi New York -juttu. Ehkä te sen kestätte.
Ostin itselleni Tiffanylta muiston, joka tulee lopun elämääni muistuttamaan matkastamme. En sitä perinteistä Return to Tiffany -korua, joka on kuulemma suosituin. Vaan sellaisen, joka tuntui minulta ja liittyi tavallaan matkaankin. 

Tiffany Infinity -kaulakoru kaikessa herkkyydessään muistuttaa minua jatkossa aina äärettömyydestä ja rajattomuudesta niin elämässä kuin tekemisissä.

Mahdollisuuksien viikonlopun jatkoa kaikille!

Kesän konserttikiertueen päätös

Se alkoi KISSillä, jatkui Iron Maidenilla ja päättyi Neil Youngiin. Minun kesän 2013 konserttikiertueeni.

Maanantai-ilta helli ihanalla lämmöllä, pienellä raikastavalla sadekuurolla ja kauniilla auringonlaskulla Kaisaniemen puistoon kokoontuneita Neil Young faneja.

Ihmettelin ja ihailin kuinka Neil Young jaksoi lavalla rokata. Hän ei ihan nuori herra enää ole. Alan kriitikot eivät konserttia kovin korkealla arvostaneet, mutta tällainen kotikutoinen arvostelija viihtyi ja nautti.

Biisit vain kestivät ja kestivät. Ihan oikesti 10-15 minuuttia per biisi. Mutta tällä kertaa en tarvinnut lisäviihdytystä. Neil Youngin ääni hurmasi minut ihan täysin. Hauska näky oli hänen kutriensa hulmuaminen hatun lierin alta. Taisi olla tuulikoneet käytössä. Sen verran mietityltä se näytti ja kun siellä Kaisaniemessä ei juurikaan tuullut. Muutama heikko tuulenvire pyyhkäisi vierestämme, mutta ei se kutreja heiluttanut.

Ensi kesänä listalla on Savonlinnan oopperajuhlat, Suomenlinnan kesäteatteri, Oulun Möljä ja ehkä Porin Jazz.

Loppu vuoden lupaukset

Kuka on sanonut, että vuoden lupaukset täytyy tehdä heti vuoden ensimmäisenä päivänä? Toki uusi vuosi alkaa silloin ja näin lupaukset kohtaavat oikean terminologin. Mitä jos nyt tekisinkin lupaukset loppu vuodeksi tästä päivästä eteenpäin? 

Kesälomalla oli aikaa ajatella rauhassa. Haaveilla ohilipuvia pilviä tuijotellessa. Mietiskellä hikipisaroiden valuessa kesäisillä lenkkipoluilla. Tuumailla katseen harhaillessa vadelmien, mustikoiden ja hillojen perässä.

Seuraavaa ainakin lupaan:

1. Teen asioita, joista tulee hyvä mieli. Pyykin pesusta ja siivoamisestakin tulee hyvä mieli.
2. Uskon, että hyvä voittaa pahan.
3. Toteutan ajatusta - If you can dream it, you can do it.
4. Olen armollisempi itselleni ja muille.

Näillä ajatuksilla suunnataan kohti syksyä!

Espadrilloja ei voi olla liikaa

Espadrillot ja/tai korilaukku. Minusta tuo oli hyvä päätös Hanko-tuliaiseksi. Ihan siis minulle itselleni.

Korilaukkuja ei näkynyt mailla, eikä halmeilla vai sopisiko Hankoon paremmin, eikä merellä. Espadrillot taas suorastaan kävelivät eteeni Hangon makasiineilla. Tällä kertaa en jahkannut ostanko vai en. Jahkasin, kuinka monet ostan. Siniset ovat perus-tyylikkäät, pinkit taas väriä ja piristystä. Siis ihan eri tarpeisiin. Kyllä kiitos, molemmat. Nyt ovat olleet makuuhuoneen tuolin alla valmiusasemissa. No, eivät siellä ainostaan ole olleet, vaan ovat jo päässeet käyttöönkin. 

Ihanaa, kesä on vielä täällä. Syksy saa puolestani pysyä vielä hetken taka-alalla.

Auringon täyttämää viikonlopun jatkoa kaikille!