Rypyt veks

Niitä on otsassa, kulmakarvojen välissä, silmäkulmissa ja jos oikein tarkkaan katsoo, niin jotain taitaa näkyä suun ympärilläkin. Eli niitä ryppyjä. Mutta tiedättekö mitä - ei haittaa. En minä kaikkia ryppyjä pois saa ja en niitä haluakaan pois. Tuli vähän turhan mahtipontinen otsikko. Minusta näihin mittarilukemiin jo päästyäni elämän jälkiä saa olla ja näkyäkin. Tokihan se ei haittaa, vaikka joku ihovekeistä vähän matalenisi tai jopa häipyisikin.

 

Tämän päivän innostukseni johtuu vain vierailustani Lumenen tehtaanmyymälässä Espoossa. Lumenen mummoöljyn ínnoittamana ajattelin testata muitakin Lumenen ihonhoitotuotteita. Tehtaanmyymälässä oli uusinta Time Freeze -tuotesarjaa II-laatuisena, joten mukaani lähti tuhdit dropit. Kuvasta jäivät pari purtiloa pois, kun eivät näyttäneet kokonaisuudessa hyvältä. Kuulemma näissä tuotteissa II-laatu on ainoastaan pakkauksissa olevat virheet, eivät itse tuotteen koostumuksessa.  

Taidan tästä lähteä läträämään naamaani tuhdin annoksen tänään hankkimiani voiteita. Aamun aloitan sitten taas käynnilla meressä.

Täydellinen lomaltapaluun aamu

Klo 6.00 Herätyskello pärähti soimaan.
Klo 6.15 Yksi torkku ja hyppäsin ylös. Ehkä hyppääminen on vähän turhan vauhdikas verbi kuvaaman nousuani. Sanottakoon sitten, nousin jaloilleni.
Klo 6.20 Pulahdus mereen ja sinne taatusti jäivät unihiekat silmistä, vaikka vesi oli tosi lämmintä.

 Lyhdyt eivät ole jääkuurassa, vaan aamukasteessa.

Klo 6.30 Suihku. Hiuksia ei voi pestä suolavedessä, ei siitä taida tykätä vesistökään ja täytyyhän töihin mennä muuta kuin metsäläisen näköisenä.
Klo 7.00 Aamupala, joka sisälsi niitä tuttuja mustikoita ja omenahilloa. Ennen tätä olin vetänyt kamppeet niskaan, kutrit kuntoon ja vähän make-uppia naamaan.

 Rannan kaislat oliva käsittämättömästi laossa. Ihmettelin, että mitä niille oli yön aikana tapahtunut. Aamulla paistoi vielä kauniisti aurinko.

Klo 7.25 Auto starttasi pihalta kohti työpaikkaa. Muutama muukin oli jo liikenteessä, mutta ei ruuhkaksi asti. 
Klo 8.00 Napsautin töissä koneen auki ja siitä se taas lähti rullaamaan. 

Turistipäivä Hangossa

En ole ikinä käynyt Hangossa. Nyt en enää voi niin sanoa, koska olimme siellä perjantaina. Pakkasimme Mister Bigin kanssa mukaan autoon pitkähihaista ja -lahkeista, rantavermeitä ja oli parit eri kengätkin mukana. Tosiaankin lähdimme vain päiväreissulle, vaikka edellä olevasta listauksesta voisi päätellä jotain muuta. Kelit ovat viime päivinä olleet sen verran vaihtelevat, että päätimme varustautua kaiken varalle. 

  

Osa turistivarustuksesta pakattiin yllä olevaan kesäkassiin, jonka löysin kaapin perukoilta. Koko kesän olen hokenut, ettei minulla ole kesäkassia ja yrittänyt sillä verukkeella perustella itselleni korikassin ostoa. Aikomukseksi se on vielä jäänyt. Kohtahan tuo kesäkin on ollutta ja mennyttä. No, ei nyt ihan vielä kuitenkaan.

Ennen Hankoa pyörähdimme Tammisaaressa. Tulipa sekin aukko sivistyksessä täytettyä. En ollut käynyt sielläkään. Hangolta odotin vanhoja villoja, pitkiä hiekkarantoja, purjeveneitä, vanhoja rannalla olevia pukukoppeja, ihmisiä ja ennen kaikkea tunnelmaa. 

Ensiksi kurvasimme Neljän Tuulen Tupaan, jota Mannerheim isännöi vuosina 1927-33. Seuraavaksi huristelimme vanhojen villojen ja uusien omakotitalojen läpi kohti Hangon HSF:n satama-aluetta, jossa ovat mm. rantamakasiinit. HSF on tukikohta Hangon Regatan kävijöille. Siellä kuulemma tapahtuu kaikki oleellinen Regattaan liittyen. Ei kokemusta, joten uskon matkaopas Mister Bigiä. Yllä olevassa kuvassa yhdistyvät kolme Hankoon liittyvää mielikuvaani - vanha huvila, hiekkaranta ja pukukoppi. 

Kävelimme pitkin Hangon rantabulevardia ja sitä oikeaakin Bulevardia. Siellä oli nimittäin ihan oikeasti Bulevardi niminen katu. Kävimme Hangon Kasinolla, jonka suhteen odotukseni olivat korkealla, mutta petyin. Odotin vanhanajan purjehdustunnelmaa, mutta olinkin keskellä surffibaaria ja osaksi suljettua ravintolatilaa. 

Kaiken kävelyn jälkeen nälkä ilmoitti olemassaolostaan ja tutkittuamme kohtuullisen tarkkaan aika monen ravintolan menun päädyimme Hangon makasiineilla alkunsa saaneeseen Classic Pizza pizzeriaan. Mikä loistava valinta! Pizzerian palvelu oli aitoa palveluhenkistä. Pizza todella maukas ja fiilis ravintolassa kaikkinensa sitä mitä Hangolta odotin - rentoa, tyylikästä merimeininkiä. Olin jo melkein hotkinut koko pizzani, kun päätin ikuistaa sen.

Mahat pulleina suuntasimme päiväunille rannalle. Eihän Hangossa kuulemma voinut käydä ilman rannalla lokoilua ja sehän minulle sopi. Otin siinä reilun puolen tunnin kauneusunet. Hieman hämmentynein fiiliksin suuntasimme illalla takaisin kotiin. Päiväseltään Hangossa oli ihan kiva käydä, mutta mitä tekisin siellä useamman päivän ajan. Ehkä sinne täytyy vielä palata ja antaa Hangolle uusi mahdollisuus. Jospa seuraavalla kerralla tulisi vesiteitse. Loppuun vielä mielikuvani siitä perinteikkäästä Hangosta.

Tsemppiä kaikille, jotka huomenna palaavat työarkeen! Itseni mukaanlukien.

Väriä treeneihin

Taisin jossain vaiheessa luvata, ettei enää yhtään Jenkki-juttua. No, tämä vaan vähän sivuaa sitä. Uudet juoksushortsit ja vapaa-ajankengät tarttuivat mukaani New Yorkin matkaltamme. Viime kesänä jo mietin, että josko sittenkin vannoutunut juoksutrikoiden käyttäjä, voisi siirtyä shortsien käyttäjäksi. Sopivia ei silloin löytynyt. Nyt kun löytyivät ja aivan naurettavaan hintaan, niin päätin testata. Ovat niin loistavat, että harmittaa, miksen ostanut heti kerralla useampia.

Juoksukenkiä on mielestäni ainostaan ja vain yksi merkki - Asics. Jumppaan, kävelyyn ja kaikkeen muuhun käy kyllä muutkin merkit. Ei voi mitään, tällä kertaa kriteerinä oli - mitä kirkkaamman väriset sen parempi. Onnistuin aika hyvin, vai mitä? Pakkohan on tietty myös mainita, että Niken Freet (5.0) ovat tosi hyvät jalassa.

Eilen lenkillä sahalaitaselkäinen "ystävänikin" luikerteli lenkkitieni poikki. Törmäsimme eilen ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Voisikohan olla niin, että alkaisin tottua näihin "ystäviin"? "Ystävä" nimittäin tuntui mielestäni aika pieneltä. Jopa niin pieneltä, että mietin, voisinko astua sen päälle, jos se päättäisikin kääntyä takaisin päin. Onneksi ei kääntynyt ja minä pistin aika tiuhaan tahtiin töppöstä toiseen eteen loppumatkan. 

Tänään aloin kallistua lokakuun alussa olevan Hangon puolimaratonin puoleen. Taitaa tämän päivän tunnelmilla olla syynsä siihen. Palataan asiaan : )

Rentoa tai reipasta viikonloppua! Ihan mikä sinulle parhaiten sopii!

Kesätunnelmaa auringonkukilla ja pioneilla

Armaat eläinystävämme pitävät huolen, että ulkokesäkukkamme eivät kukoista. Peurat, metsäkauriit, jänikset tai mitkä lienevät käyvät napsimassa pihakukistamme parhaat palat. Ainoastaan parvekekukat pääsevät puhkeamaan kukkaan ja pysyvät loistossaan. 

Siispä eilen Helsingin keskustassa käydessäni suuntasin myös kauppatorille ja hankin kotiin kesätunnelmaa. Vein muutama viikko sitten kimpun auringonkukkia pohjoiseenkin. Voin suositella! Kestivät hyvin yli kahdeksan tunnin automatkan ja niiden keltaisesta kauneudesta saatiin perilläkin nauttia vielä melkein viikon verran.

Pionit ovat lempikukkiani. Tänä kesänä niitä piti istuttaa pihalle, mutta taitaa jäädä suunnitteluasteelle. No, onpahan sitten ensi tai seuraavaa kesää varten suunnitelmat valmiina. Torilla lupasivat, että nuput aukeavat.

Aurinko armas tulee esiin!

Kesän alesostos á la Mulberry

Aika monta kertaa pystyin ohittamaan Mulberryn alen ilman hankintoja. Välillä meinasi tehdä kyllä tiukkaa ja melkein jo kukkarosta kaivoin luottokorttia ostosten maksua varten. Kerron nyt alemyynneistä, jotka olivat viime talvena, viime kesänä ja muutama muu ale jo ennen noita. Eli mistään ex tempore -hankinnasta ei ole kyse.

Tänä kesänä se sitten tapahtui. New Yorkin matkalta jäi taaloja, jotka päätin vaihtaa "punniksi" ja ottaa käyttöön. Niitähän ei voinut jättää odottamaan seuraavaa Jenkki-matkaa. 

Tilaaminen ja toimitus sujuivat uskomattoman helposti. Ihanuuteni oli kotiovellamme nopeammin kuin minä itse pohjoisen hillasoilta. 

Olen nyt  onnellinen Mulberryn Daria Clutchin omistaja. Vanhempi nuori neiti laukun nähtyään sanoi - äiti, se on ihan sun näköinen. Se kertonee koko totuuden. Olkoon clutch vaikka myöhästynyt syntymäpäivälahja minulta minulle.

Kesäkonsertissa

Ihana aurinkoinen kesäinen lauantai-ilta. Mitä silloin voisi tehdä? Porissa jazzailtiin. Sinne olisi kovasti houkuttanut lähteä discoilemaan mm. Earth, Wind & Firen tahdissa. Tänä vuonna jäi kuitenkin väliin. Muutamia kertoja olemme siellä olleet. 

Savonlinnan oopperajuhlat ovat olleet jo jonkun vuotta kesätapahtumatoivelistallani. Yhä jäi listalle tämänkin kesän jälkeen. Ehkä ensi kesänä? Oulussa olisi Möljällä musiikkikomedia Hetki lyö Kirkan biiseihin pohjautuen. No, niiltäkin nurkilta oli jo kotiuduttu, joten ei sinnekään.

Arvaatkaa mistä itseni sitten viime lauantaina löysin? Helsingin olympiastadionilta Iron Maidenin konsertista. Ihan oikein luitte, ei tarvitse käydä optikolla. Armas konserttilippuhovihankkijani, Mister Big, oli vailla konserttiseuraa, joten kukas muukaan kuin rakas vaimo pelastaa tilanteen.

 
Konsertin musiikkianti ei musiikkikorvaani oikein hivellyt. Muutenkin konsertin anti ei oikein minulle avautunut. Siispä viihdytin itseäni seuraamalla järjestysmiesten ja sairaanhoitohenkilöstön toimintaa. Sitä nimittäin tuolla riitti ja meillä oli loistavat paikat myös sen puolen näkemiseen. Jälleen yhtä kokemusta rikkaampana!

Vielä kerran New York!

Ennen New Yorkin matkaamme listasimme TOP5-kohteet, jotka olisi nähtävä ennen kuin suuntaamme takaisin kotiin. Ne olivat Central Park, Time Square, Empire State Building, Fifth Avenue ja Brooklyn Bridge. Kaikki nuo nähtiin ja paljon muutakin. Vielä kuitenkin jäi paljon näkemättömiä ja kokemattomia asioita ja paikkoja, joten New York kyllä me vielä nähdään.

Näihin kuviin ja tunnelmiin ajattelin päättää New York hehkutukseni. 

Central Parkissa

New Yorkiin päästyämme suuntasimme ensimmäiseksi Broadwayta pitkin Central Parkiin. Se oli yksi must-kohteistamme, joten jotta emme aikaeron siivittäminä vaipuisi uneen pistimme töppöstä toisen eteen ja aloitimme suurkaupunkiturneemme.

Puistolta odotin lenkkeilijöitä ja vihreyttä. Molempia oli. Sekä pyöräilijöitä ja he ajoivat lujaa. Jaksoin ihmetellä kontrastia pilvenpiirtäjien ja puiston vihreyden välillä.

 

Puisto oli valtavan suuri. Siellä oli useampi lampi vai olisikohan melkein järvi. Yhden niistä rannalla oli Central Park Boathouse. Arvatkaas mitä siellä on kuvattu? No, Sinkkuelämän kohtauksia ainakin.

 

  

Ajattelin, että koiranulkoiluttajat olivat vain viihdeteollisuuden keksimää, mutta toisin sain ihan omin silmin puistossa todistaa.

 

Tämän monumentin luota lähdimme liikkeelle ensimmäisenä New York -päivänämme ja samaan paikkaan päädyimme viimeisenä päivänä, jolloin kävimme uudestaan Central Parkissa. Aikamoisia kiemuroita ja välillä vähän harha-askeliakin tuli puistossa otettua, vaikka aika monta nurkkaa taisi jäädä näkemättäkin. Seuraavalla kerralla sitten.

Imelda sortui taas Aldoihin

New Yorkissa kaikilla tuntui olevan joko varvassandaalit tai lenkkarit. Lenkkarit olivat Niket (muita merkkejä ei juuri näkynyt) ja mitä kirkkaamman väriset sen parempi. Varvassandaalit olivat astetta asiallisempia kuin ihan rantaflip-flopit.

Minulla on muutamia merkkejä, joiden kauppoihin on Amerikan mantereella käydessä ehdittävä, oli sitten kuinka kiire tahansa. Banana Republic on jo mainittu. Victoria's Secretiä ei voi ohittaa ja Aldosta on ollut joskus aiemminkin puhetta. 

Päätin toteuttaa New York -katukenkätunnelmaa ja Aldosta mukaani lähtivät klassiset, astetta asiallisemmat varvassandaalit. Maailman suurimmassa tavaratalossa steppailin Manolo Blahnikit jalassa, mutta sinne jäivät. En kerta kaikkiaan voinut millään perustella itselleni, miksi olisin ne tarvinnut. Ehkä joku päivä sekin hetki koettaa. Värikkäät Niket kyllä tulivat Jenkeistä kanssamme koti-Suomeen.

Kerroin blogiotsikostani nuorille neideille ja molemmat olivat yhtä kysymysmerkkiä - Imelda who? Muistini mukaan olemme tästä aiemminkin heidän kanssaan keskustelleet, mutta eipä ole jäänyt muistiin. Imelda Marcoshan on Filippiinien edesmenneen presidentin puoliso ja valtavan kenkäkokoelman omistaja. Ehkä minulle ei nyt niin valtava kenkäkokoelma ole, mutta jostain kumman syystä tuo otsikon alku tuntui passelilta.

Aamiainen Suomessa ja Jenkeissä

Ensimmäinen satsi mustikoita alkuviikosta poimittuna. Pieni osa pääsi aamupalajogurttiin ja iso osa pakkaseen. Luonnonjogurtissa on mustikoiden kaverina viime syksynä itse tehtyä omenahilloa. Tarkkasilmäisimmät huomaavat varmaan joukossa olevan mustikan lehdenkin.

Nykin matkalla testasimme erilaisia aamupaloja. Pari kertaa herkuttelimme hotellin aamupalabuffeessa. Kävimme myös Hard Rock Cafessa aamupalalla. Mieleen painuvin aamupala syötiin periamerikkalaisessa hengessä. Pakenimme sadekuuroa kadun kulmassa olevaan puotiin. Ajattelimme siinä odottaa pahimman sateen laantumista, mutta puoti olikin aamupala-, lounas-, välipala-, you name it -paikka. Olimmekin juuri etsimässä aamupalapaikkaa, joten sadekuuro tuli mitä parhaimpaan aikaan. 

Ajattelin, että eihän Amerikan matkaa voi olla ilman pannukakkuja.  Pannukakut ja vaahterasiirappi kuulosti vähän turhan täyteläiseltä vaihtoehdolta, joten otin mukaan myös marjat. Mielestäni banaani ei kyllä ole marja, mutta se kuului settiin. Kyllä minä sitä vaahterasiirappia sekaan lorautin ja hyvää oli.  Molemmissa aamupaloissa oli muuten yksi sama elementti - mustikat. Ei suunniteltua, pelkkää sattumaa. 

Eilen illalla ihmettelin, kun ei nukuttanut ollenkaan. Kunnes tajusin, ettei tässä pohjoisen valoisuudessa malta mennä nukkumaan. Kesä toisensa jälkeen hämmästelen tätä valon määrän eroa etelään. 

Kaunista valoisaa iltaa kaikille toivotellen tällä kertaa täältä pohjoisesta!

Taas uusi raitamekko

Raita on tämän kesän teema vaatekaapissani. Jos oikein tarkasti mietin, niin on tainnut kyllä olla jo muutaman aiemmankin kesän teema. Any ways, tällä kertaa sini-valkoisen raidoituksen kaveriksi pääsi punainen. Mekko on löytö New Yorkin Banana Republicilta. Banana Republic on yksi suosikkimerkeistäni.

Voi ei! Hengarissa roikkuessaan mekko näyttää yöpaidalta, eikä siltä tyylikkäältä mekolta, johon ihastuin. Riittävän pitkä. Sopivan asiallinen myös töihin. Mekossa on vuori, joten istuu kauniisti. Vyö tuo oman pikantin lisänsä.

 
Joko hoksasitte mitä tämä postaus tarkoittaa? Matkalaukut ovat vihdoinkin saapuneet. Niiden kotiintulossa meni viisi päivää. Missähän asti kävivät kääntymässä?

Gula Villanin lihapullat

Mitä tehdä, kun laiskottaa ja ennen kaikkea ottaa niin maan perusteellisesti päähän matkalaukut, jotka ovat ties monettako päivää kotimatkalla? Hypätään put-put -veneeseen ja suunnataan vesiteitse syömään päivän lämmin ateria Espoon saaristossa sijaitsevaan kesäravintola Gula Villaniin. 

Ravintolaan pääsee vain omalla veneellä tai saaristoveneyhteydellä. Gula Villanin tunnelma on rento, merellinen ja hieman boheemi. Paikka vaatii täydellisen aurinkoisen kesäpäivän, kuten tänään oli.

 

Mammas köttbollar, jallukastike ja muusi oli koko pöytäseurueemme valinta.

Annos oli niin herkkullinen, että teki nuolla lautaselta viimeisetkin kastikkeen rippeet. Seurasin tänään Follow your dreams -slogania ja kävimme koeajolla. Aika näyttää seuraako asiasta lisäkerrottavaa.

New Yorkista kuulette, kunhan matkalaukkumysteeri selviää.

Matka- ja kesälukemista

Pinon päällimmäinen hömppäsarjalainen oli lentokonelukemista. Tapahtumat sijoittuvat New Yorkiin, joten ei ollut vaikea päättää tuon kirjan lukemisajankohdasta.

Matkaoppaat ostin hyvissä ajoin ennen matkaa. Tarkoitus oli tavata ne ennen matkalle lähtöä, jotta olisin jonkin verran kartalla New Yorkista. No, selailuasteelle jäivät. Laukussa hyvin kulkivat Jenkkeihin ja takaisin, mutta kertaakaan ei perillä niitä avattu. Päätettiin, että näin matkan jälkeen merkataan toiseen oppaista, missä kaikkialla käytiin ja mitä kaikkea nähtiin.

Pahoilainen pukeutuu Pradaan -kirjaan on tullut jatkoa. Itse törmäsin jatko-osaan ensimmäistä kertaan JFK:llä ja samaan syssyyn mukaan lähti Lean In -kirja. Sheryl Sandberg on Facebookin operatiivinen johtaja ja kirjassa hänen viestinsä on - naisten on tehtävä rohkeita ja fiksuja valintoja. Näin ainakin kirjan mainospuheiden mukaan. Omaa kokemusta kirjan sisällöstä ei vielä ole. 

Vogue ja Marie Claire tainnuttavat naistenlehtikaipuuta. Jospa tätä pinoa tainnuttaessani ne matkalaukutkin joku päivä tulisivat. Ovat nimittäin vielä kotimatkalla.