Huomenta New York!

Ja iltapäivää Suomi! Ihanaa viikonlopun jatkoa siellä Suomessa kera tämän tunnelman!

Ps. Koettakaa kestää kuvan kokoa. Tämä iPad ei tottele mua. Edit/kuvaa pienennetty.

Kesän kiilakorot

Ensi kohtaamisemme oli viime kesänä merihenkisillä kekkereillä. En saanut katsettani irti niistä. Aina vaan uudestaan ja uudestaan katseeni hakeutui niiden suuntaan. Omistaja alkoi jo itsekin vaivaantuneena tiirailla jalkojaan.

En kehdannut lyöttäytyä omistajan seuraan, jotta olisin saanut ongittua tietooni tuikitärkeät asiat, kuten mistä hankittu. Kekkerit olivat nimittäin hieman sellaiset pönötys-henkiset. Tiedättehän, sellaiset, missä ei saa nauraa ja höpöttää, vaan täytyy olla toinen toistaan tärkeämpiä. Tyydyin sitten illan ihailemaan niitä etäältä. 

 
Tähän mennessä on jo varmaan selvinnyt, että kyseessä oli tietenkin kengät. Mistä muusta nainen voi noin paljon haaveilla? No, ehkä laukku?

  

Kaikella kun on tarkoituksensa, niin nämähän tulivat minua vastaan viime syksynä helsinkiläisessä kenkäliikkeessä. Voitteko uskoa, en niitä heti ensimmäisellä kerralla ottanut mukaani, vaan taas täytyi saada vähän jännitystä elämään ja käydä muutama kerta niitä tiirailemassa ja välillä miettiä, että vieläköhän ne siellä ovat. Sitten räntähiutaleiden kera kotiutin kiilakorkoni ja nyt ne ovat kiltisti odottaneet käyttöönottoa. Kanta on sen verran korkea, että ihan joka paikkaan ei niillä lähdetä, vaikkakin lesti on mitä parhain jalalleni. 

 

Sweet sixteen

Nuorempi nuori neiti on syntynyt vappupäivänä. Tänä vuonna siitä tuli kuluneeksi 16 vuotta - sweet sixteen! 

Hän ja iso sisko, aka vanhempi nuori neiti ovat molemmat harrastaneet kilpa-cheerleadingiä. Tai oikeammin nuorempi nuori neiti (kuvassa) harrastaa yhä ja vanhempi nuori neiti lopetti jokunen vuosi sitten. 

Ai sitä, jossa jäähallissa tytöt peleissä viihdyttävät yleisöä? Missä joukkueessa Kärpät, Jokerit vai Blues? Ja tässä vaiheessa saan rauhoitella kiehuvia nuoria neitejä. Juu, kilpacheerleading on ihan eri juttu. Siinä cheerjoukkueiden ohjelmissa yhdistyvät erilaiset akrobaattiset rakennelmat, kuten stuntit, pyramidit ja heitot sekä kannustushuudot, hypyt, tanssi ja permantoakrobatia. 

Vähän kyllä meinasi tehdä minullakin tiukkaa, kun näin kuvassa olevan kisameikin toukokuun kisoissa. Toisaalta tuo meikki on vain kisoissa eli muutaman kerran vuodessa. Glitteriä tuntui löytyvän meiltä kotoa joka nurkasta aika monen päivän ajan kisojen jälkeenkin, sen verran reippaasti sitä oli laitettu kisameikkiin.

Jos ihan rehellinen olen, niin vähän on välillä harrastus hirvittänyt. Erityisesti vanhemman nuoren neidin kohdalla. Hän oli se, jota heiteltiin sinne sun tänne. Enimmäkseen kylläkin ylöspäin ja hän teki voltteja ja vaikka mitä muita härrävärkkejä ilmassa. Nuoret neidit, tiedän, ihan ei mennyt terminologia kohdilleen. Ei sen niin väliä. Kyllä lukijat ymmärtävät.

Vihdan huumaava tuoksu

Eilisen juhannussaunan täytti huumaava tuoreen koivun tuoksu. Huumaava tuoksu oli peräisin pari tuntia ennen saunomista tehdyistä vihdoista. Tuoksu voimistui entisestään, kun vihdalla rentoutin jalkojani ja niska-hartia-selkä -tienoota.

Mister Big väitti vihtomiseni olevan liian vauhdikasta, mutta eihän sellainen pikkunätti hively ole mistään kotoisin. Vihtojen materiaalit saatiin juhannuskoivujen hakumatkalla. Meidän juhannusperinteisiin kuuluvat juhannuskoivut ulko-oven molemmin puolin. Minulle se on muuten aina ollut vihta, ei vasta.

Juhannuslenkeillä olen ihastellut kukkaketoja ja upeasti hulmuavia Suomen lippuja. Meidän mökin lipun sopivaa kuvaushetkeä päivystin tovin, jos toisenkin. Vihdoinkin se liehui melkein suorana, mutta väärään suuntaan.

Perinteistä juhannuksen jatkoa kaikille!

Olisiko puolisko mitään?

Maratonit piti olla juostuna. Ajattelin, että kyllä se kymmenen riittää. Mutta kukkua kans. Jos sittenkin 15 tai 20?

Juoksukenkä on vipattanut niin maan perusteellisesti viime aikoina.  Jos tänä vuonna tyytyisi vain puoliskoon ja kiristäisi vähän vauhtia. Viimeiset juoksukerrat eivät ole olleet kyllä kovin kannustavia tuohon vauhdin kiristämiseen tai sitten mun Sports Tracker on rikki. Askel on rullannut, mutta virallinen valvoja on ilmoittanut vauhdista ihan jotain muuta kuin nopea.

Jospa tänä iltana juhannusmökkimaisemissa vauhti rullaisi vähän paremmin. Juoksumaisema on aakeeta-laakeeta peltomaisemaa. Siinä mieli lepää ja samalla kunto kasvaa. Ajattelin jättää biisitkin mökille ja kuunnella ainoastaan iniseviä, lentäviä juoksukavereita. Niitä täällä tuntuu riittävän.

Statementtiä kaulassa

Valkoinen perus t-paita, valkoinen perusneuletakki ja vaaleanharmaat perusfarkut. On yksi sana, joka kuvaa tätä asuyhdistelmää ja se on T-Y-L-S-Ä. 

Onneksi talvella Snön ystävänpäivämyynnissä täräytin ja ostin muhkean kaulakorun. Vähän silloin kyllä hirvitti, että tulenkohan sitä ikinä käyttämään. Mutta huoli oli tälläkin kertaa aiheeton.

Kaivoin korun laatikon perukoilta todetakseni, että se oli täydellinen lisä tylsään asuuni. Koru painoi sen verran, että pelkäsin niska- ja hartialihaksieni saavan liikaa treeniä pidettyäni korua päivän. Hyvin kuitenkin selvittiin.

Kuva-arvoitus!

Mitä kuvassa on? Taulu? Sitäkin. Yksi unelmasta? Aivan oikein. Mutta ennen kaikkea ulkomaan kesälomakohteemme. 

Muutaman viikon päästä olemme suurkaupungin sykkeessä. Niin sykkeessä kuin vaan voi olla. Kuumemittarin lukemat paukkuvat, matkakuumeen vain yltyessä. Vielä pitäisi tovi malttaa.

Unelmia ja voimaa

Haluatko antaa unelmillesi siivet? Haluatko löytää oman polkusi unelmien kartalla? Minä halusin ja keväällä osallistuin Kasperiinan järjestämälle Unelmakartta- ja voimakorukurssille. 

Puoli huuhaatahan se on, ei pidä ottaa liian vakavasti, ajattelin. Toisaalta toinen puoli jää totuuden siemenille ja sille unelmalle/unelmille. Unelmakarttamme (alla) valmistuttua teimme voimakorut. Olin kuin Liisa (lue Tiina) Ihmemaassa valitessani helmiä ja kristelleja kymmenien, ehkä jopa satojen eri värien, kokojen ja materiaalien aarreaitasta. Kas kummaa, päädyin tuttuun ja turvalliseen - beesiin ja valkoiseen. Yllä oleva on made with love ja made by me. Kuvasta ei erotu, mutta rannekorun keskellä on "kristallinen" sydän. Näinhän se on, jos et rakasta itse itseäsi, niin sinua ei voi rakastaa kukaan muukaan. Helmiä valitessa meitä neuvottiin kokeilemaan, miltä helmet tuntuvat, eivät vain näyttävät. Tunnusteluidea on myös voimakorussa. Kun tarvitset arjessa voimaa, tunnustele korua. Toimii, uskokaa pois! Ja olen ihan järjissäni : )

Unelmakartasta osa näkyvissa. Uskomatonta mutta totta, siitä on jo palasia toteutunut. Niistä joskus tuonnempana.

Seuratkaa unelmianne!

Lasin alle

Amerikan "prinsessat" treffasivat meillä maanantai-iltana. Illan tarkoitus oli viettää arjen keskellä riemua ja rupattelua -ilta ja sitä se kyllä oli. 

En antanut pihalla rehottavan viidakon tai pesua odottavien ikkunoiden häiritä tapaamistamme. Amerikan "prinsessat" ovat sen verran fiksuja, ettei kukaan niistä mitään maininnut. 

Mitään ei pitänyt tuoda, muuta kuin itsensä. Se kohta ei mennyt ihan putkeen. Tuli ihania kukkia, mansikoita, viiniä ja nämä hurmaavat, humoristiset lasinaluset. Kuudesta erilaisesta nämä kolme ovat suosikkini.

Huumoria loppuviikkoon!

Kesätuoksu

Korkkaan yleensä kesäkuun alussa kesätuoksun, joka on jo monen monta vuotta ollut Escadan kesätuoksu. Talvituoksuksi en voisi kuvitellaan niin voimakasta tuoksua kuin Escada on, mutta kesällä se toimii. Tämän vuoden Escadan kesätuoksu oli liian makea ja se jäi ostamatta. Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, koska kylppärin kaapin uumenista löytyi jokunen vuosi sitten hankittu kesä-Escada. Onneksi se oli vielä ihan käypää kamaa.

Joskus ennen muinoin minulla oli tuoksuja useaan eri tarkoitukseen. Oli tosiaan kesä - ja talvituoksut erikseen. Oli työ- ja viihdetuoksut. Ja taisi olla jotain siihen väliinkin. Hyviä "excuseja", miksi ostaa uusia tuoksuja. No, ajat ovat muuttuneet ja enää ei ainakaan tarvitse noita "viihdetuoksuja" tai ainakin ne ehtisivät pilaantua ennen kuin olisi edes puoli pulloa käytettynä, sen verran hiljaista on nykyään viihdesaralla.

Ihanan kesäinen viikonloppu takana ja pihalla on vietetty hetki jos toinenkin. On raivattu "viidakkoa", istutettu kesäkukkia ruukkuihin ja nautittu syreenien (vai onkohan sireenien) tuoksusta ja upeista kukista. Olisin halunnut niitä maljakkoonkin, mutta alkavat olla jo sen verran kukkineita, että kukintoja oli enemmän pöytäliinalla kuin maljakossa olevissa kukkavarsissa.

Kesäsohva

Mihin laittaa rottinkisohva, joka on tullut tiensä päähän ja ei mahdu enää mihinkään? Terassille, mikä oiva paikka. Samalla saimme siitä, mitä parhaimman kesäsohvan. Viime viikkojen kelit ovat suosineet kesäsohvan käyttöä.

Talvikeli ei rottinkisohvaa kohdellut kovin hyvin ja siksi siinä hieman harmahtava sävy. Tuokoon kirkkaat tyynyt  ja peitot kulahtaneeseen sohvan väriin piristystä. Onhan se hieman värkkäystä aina yöksi nostaa tyynyt & muut romppeet sisälle,  jos vaikka sattuisi  yöllä satamaan, mutta sillä mallilla nyt mennään.

Olemme tänään muutakin tehneet kuin loikoilleet sohvalla. Kesäkukat ovat ruukuissa, tai melkein. Tietenkin multa loppui just ennen viimeistä kukkaruukkua. Veneiltykin on ja taidettiin vähän kärventyäkin auringon & meren yhdistelmässä. Ja totta kai prinsessahäitä huokailtu.

Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

Tyynyjä ei voi olla liikaa

Sininen-valkoinen-punainen, siinä ovat tyynykavalkaadimme värit. Tyynynpäälliset on hankittu vuosien varrella. Kahta lukuunottamatta ne ovat kaikki Lexingtoneja. Haaveilen, että joku päivä parikerrossängyn ympäristö saa valkoisen tai sellaisen kuultavan valkoisen värityksen ja näin tilasta tulee valoisampi. Nyt mennään tällä.

Sängyt näyttelevät sohvia ja näin tyynyt ovat sohvien selkämys. Mielestäni tyynyjä ei voi olla liikaa. Mikä on ihanampaa kuin kellahtaa hellepäivän päätteeksi viileään saunakamariin tyynyröykkiöiden keskelle?

KISS

Maanantai-iltana olin liikkeellä ihan vääränlaisessa meikissä. Yleensä kun olen ihmisten ilmoilla, niin meikkaan jonkin verran, aika hillitysti kylläkin. No, en ihan perusruokakauppareissulle tai roskien vientiin, mutta töihin, kaupungille jne. 

 
Hartwall Areenaa lähestyessämme tajusin, että olisi täytynyt vetää naamaan sen ruskean värivoiteen sijasta valkoista ja sitä mustaa luomiväriä olisi saanut laittaa ihan reippaasti nyt muodissa olevien tähtien mallisesti silmien ympärille. Kukaan ei olisi kiinnittänyt minuun mitään huomiota niiden satojen muiden samalla tavalla meikattujen joukossa.

Ihan heti en olisi uskonut itseäni löytävän Kissin konsertissa, mutta niin nyt kuitenkin maanantai-iltana tapahtui. Tämä taisi olla ensimmäinen konsertti, jossa ihan oikeasti kaipasin korvatulppia. Heti ensimmäisessä biisissä oli sellaiset paukut, että vaikut lensivät kaaressa korvista ulos ja myöhemmin sai korvia pidellä. Show oli näkemisen arvoinen, ehdottomasti. Musiikki ei ihan ole makuuni, vaikka muutaman biisin tunnistinkin ja mukana hoilasin. 

Taas on yksi helmi elämän helminauhaan lisää!

Ikioma My BonBon

On 1. kesäkuuta ja lauantai. Mister Bigin herätyskello soi 7.15. Toki nuoremmalla nuorella neidillä oli kouluun meno, mutta Mister Bigin herätyskello sai ihmetyksen aikaan. Hän singahti saman tien ylös ja kohta kuului keittiöstä kolinaa. Hetken päästä makuuhuoneemme ovi avautui.

Mister Bigin synttäriperinteisiin kuuluu aamukahvi sänkyyn. Minä olen tästä hänen kohdallaan hieman luistanut, mutta hän pitää kiinni siitä perinteestä. Näin tälläkin kertaa kera Paljon Onnea vaan -laulun. Tässä yhteydessä on pakko mainita, että viime kesänä muut perheenjäsenet naureskelivat kukkatarjottimelleni, onpa "söpö". Lauantaina Mister Bigiä se ei naurattanut, koska oli täydellinen tähän tarkoitukseen. 

Aika reippaasti olen kertonut, että tykkään Nominationin uudesta rannekorusta. Olen siitä täälläkin maininnut. Lähipiiriin sellainen tuli äitienpäiväksi. Aivan ihana, että Mister Big oli ollut tällä kertaa samoilla aaltopituuksilla, kun olin asiasta ääneen puhunut. Aamiaistarjottimella ollut nyytti avautui ihanaksi kukaksi, jonka sisältä paljastui erittäin toivottu lahja.

Nomination on panostanut tämänkin korun yhteydessä tosi paljon itse pakettiin ja paketointiin. Ranneke on kamelinruskea ja korussa on sydän. Tykkään.

Kesäkuun ekan kukat

Kesäkuun ensimmäinen päivä oli juhlaa juhlan perään. Aamulla suuntasimme nuoremman nuoren neidin koululle, jossa hän päätti lakivelvoitteisen opiskelunsa. Tästä eteenpäin opiskelu on vapaaehtoista. Äidilläkin oli haikeutta ilmassa. Missä se saparopäinen pikku prinsessa on? 

Koulu ja äiti muistivat nuorta neitiä ruusuilla. Ihanat isovanhemmat toivat koulunsa päättäneelle kielokimpun. Kielojen tuoksu on niin huumaava. 

Päivällä kävimme onnittelemassa valkolakin saanutta nuorta neitiä. Sieltä ei ole kukkakuvia, vaikka kuvattavia ihania kukkia olisi ollut vaikka kuinka paljon.

Samaisena 1. päivänä kesäkuuta juhlistettiin myös minun syntymäpäivääni. Sain sen kunniaksi vanhemmiltani ihanan yllä olevan kukkakimpun. Rakastan leikkokukkia tosi paljon. Kovin mielelläni pitäisin aina kodissani jollain pöydällä maljakossa kukkakimpun, isomman tai pienemmän. Syntymäpäivästäni kuulette vielä jatkossa lisää.