Tähtimatto ja puti-puhdas sauna

Talven mittaan puulämmitteisen saunamme lauteilla istuskellessa olen tuijotellut saunan seinille kertyvää pölymäärää. Eilen pöly ja kaikki muukin lika sai saunasta lähtökäskyn, kun suuntasin sinne kera juuriharjan ja pesuaineiden. Muutaman tunnin siellä jynssäsin seiniä, lattiaa ja lauteita. Katto jäi putsaamatta. En kerta kaikkiaan siihen yltänyt saunajakkaralta. Hetken käväisi kyllä mielessä, että jospa laitan kaksi jakkaraa päällekkäin. Sillä virityksellä olisin yltänyt. Mutta onneksi tuo idea oli vain hetken huumaa ja unohtui hyvin nopeaan. Voi olla nimittäin, ettei olisi ollut kovin vakaa idea.

Jotta saunan pesu sujui mahdollisimman kivuttomasti, heitin sieltä ja pesuhuoneesta uloa kaikki ylimääräiset tilpehöörit. Samalla siinä vauhdissa lensi saunan eteisen mattokin ulos. Matto on hankittu muutamia vuosia sitten. Se on kaksipuoleinen. Meillä on se on ollut käytössä vain tummansininen puoli näkyvissä.

Nyt on matto tuulettu ja sauna tuoksuu puhtauttaan. Onneksi olin eilen reipas, vaikka meinasi kyllä laiskottaa tosi paljon ennen puuhaan ryhtymistä. 

Kukkakimpun uusi elämä

Kukkakimputhan eivät kestä ikuisuuksia, vaikka kuinka niitä hellisit ja hoivaisit. Merkkipäivien kunniaksi vanhemmalta nuorelta neidiltä saatu kukkakimppu (kuva täällä) alkoi osittain näyttää kaikkea muuta kuin kauniilta. Niimpä purin sen osiin ja hengissä olevat ruusut pääsivät uusiin koteihin.

Ruusut ovat ihastuttaneet meitä vielä monen monta päivää kovasti tykkäämissäni Kastehelmi-kipposissa, jotka ovat tosi monikäyttöisiä. Monikäyttöisyyden voit todeta täältä. 

Näiden hempeiden tunnelmien kera - hyvää alkavaa viikkoa!

Sini-valkoinen paitapusero

En ole ollut laiska bloggaaja, vaan nyt on ollut sen verran kaikkea muuta, mistä ei ole ollut mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Se on ollut sitä jääkiekkoa, jääkiekkoa ja vielä kerran jääkiekkoa.

Eilen olin lähdössä tilaisuuteen, jossa piti olla pukeutuneena puoli-virallisesti. Alaosan olin jo päättänyt - kapeat tummansiniset farkut ja tummansiniset tennarit. Mutta se yläosa ja sen avulla asusta pitäisi tulla virallinen, kun ei-virallinen osuus oli jo hoidettu edellä mainituilla. 

Ta-daa! Vaatekaapista pilkisti Zaran pussi, jossa oli päivän asun vaatima täydellinen paitapusero eli se virallinen osuus. Ihan peruspaitapuserosta ei ollut kyse. Siinä on olkapäillä nappisysteemit. Apua, miksi niitä sanotaan? Poletit? Ja hihatkin saa kivasti pidettyä ihan normipaitapuserohihoina tai sitten noiden "systeemien" avulla rennompina 3/4-hihoina. Näin jälkikäteen ajateltuna perusklassinen valkoinen paitapusero olisi ajanut täydellisesti virallisen osuuden. Ei, silloin ei olisi sini-valkoinen kuukausiteemani saanut täydellistä - ehkäpä jo lopetusta! Nyt taitaa sini-valkoisuus riittää. Tuossa kuvassa pusero näyttää vähintäänkin puolijoukkueteltalta. Onhan se väljä, mutta kivan laskeutuvaa kangasta.

 

Ihanaa aurinko näkyi tänään!

New Blog Love ja vähän mietteitä bloggaamisesta

Elämä on niin ihmeellistä ja ihanaa. Aloitin bloggaamisen reilu vuosi sitten periaatteella, että sittenpähän olen sitä kokeillut. Mottojani kun on, että turha kailottaa isoon ääneen asioista, jos niitä ei ole itse kokeillut. Ajattelin, että jos saan 10 seuraajaa, niin olen häpi. Nyt teitä on 20. Minulle se on suuri kunnia, kuin myös jokainen kommentti, joka on jätetty. Lukijoiden lisääntyessä, olen alkanut miettimään kirjoitustyyliäni ja aiheitani. Stop! Ei, niitä en mietti, jatkan aloittamallani tyylillä. Se on minua. 

Sain New Blog Love -tunnustuksen. Kiitos ihanainen Sara! Saran blogiin kannattaa ehdottomasta tutustua, jos et ole sitä vielä tehnyt. Hänen bloginsa on niin inspiroiva!

Olen koukussa niin moneen (aivan liian moneen) inspiroivaan, viihdyttävään, hyödylliseen, muodikkaaseen, maukkaaseen ja tätä listaa voisi vaan jatkaa ja jatkaa blogiin, joten nyt on aivan mahdotonta nimetä tähän yhteyteen yhtään blogia, joille tunnustuksen annan. 

Totean vaan ja lopetan tämän postauksen kiitokseen, että olette olemassa kaikki ihanat blogiystäväni!

Poroleidit ja Suomi-fanitus

Torstaina oli viimeinen vapaaehtoistyövuoroni jääkiekon MM-kisoissa. Sen kunniaksi lainasin nuoremmalta nuorelta neidiltä sinistä kynsilakkaa. Ensimmäisen kynnen lakattuani, olin vielä ihan täpinöissäni. Toisen kädenkin sain vielä lakattua Suomi-fiiliksen vallitessa. Mutta kun sinistä kynsilakkaa oli molemmissa käsissä, niin en enää ollutkaan niin varma. 

Normitöissä yritin aina sopivan hetken tullen tunkea käsiäni housujen taskuun, ettei kukaan vaan näkisi sinisiä kynsiä. Areenalle Suomi-huumassa niihin ei enää kukaan kiinnittänyt huomiota. Tiedättekö mitä, nyt melkein jo tykkään niistä ja olen päättänyt pitää ne koko viikonlopun.  

Kuvassa olevat poroleidit olivat niin vertaansa. Harmi, kun kuvasta ei näy heidän koko lookkinsa. Heillä oli poronkarvaiset minihameet ja tossut/kengät tai miksi niitä sanoisi. Ennen kaikkea ne heillä olleet Mulberryn laukut! Jokaisella oli samanlainen Mulberryn olan yli menevä laukku, niin siis tuon asun kanssa. Kuva on lainattu Leijonat.fi-sivustolta ja liittyy tavallaan minuunkin.

Näissä tunnelmissa mennään vielä tämä viikonloppu. Koettakaa kestää!

Tunteikas äitienpäivä

 

Rakkaat nuorempi nuori neiti ja vanhempi nuori neiti,

Annoin teille elämän, mutta en voi elää puolestanne. Voin opettaa teille asioita, mutta en voi pakottaa teitä oppimaan. Voin antaa teille suunnan, mutta en voi olla aina suunnistamassa kanssanne.

Voin hankkia teille kauniita vaatteita, mutta en voi tehdä teistä kaunista sisältä. Voin tarjota teille ohjeitani, mutta en voi hyväksyä niitä puolestanne.

Voin opettaa teille arvostusta, mutta en voi pakottaa teitä kunnioittamaan. Voin auttaa teitä tavoitteidenne asettamisessa, mutta en voi saavuttaa niitä puolestanne.

Voin kertoa teille ystävällisyydestä, mutta en voi pakottaa teitä olemaan helliä. Voin neuvoa teitä ystävien valinnassa, mutta en voi valita heitä puolestanne.

Voin kertoa teille maailman vaaroista, mutta en voi olla moraalinne vartija. Voin kertoa teille miten eletään, mutta en voi antaa teille ikuista elämää.

Äiti rakastaa teitä. Aina ja ikuisesti.

Apuva, kuinka eri lasein yo. tekstin voi lukea. Minusta se oli suurta välittämistä ja kertomista, että luottakaa itseenne. 

Yllä olevalla viestillä vanhempi nuori neiti muisti minua aamulla. 

Ihanaa äitienpäivää myös omalle rakkaalle äidilleni siellä pohjoisessa!

Juhlamekko

Sini-valkoinen teema jatkui, kun tänään pukeuduin mekkoon Mister Bigin tasavuotissynttäreiden kunniaksi. Juhlapäivää vietimme ihan lähisukulaispiirissä. Kovin kotoinen olo minulla oli sini-valkoisissa tunnelmissa, onhan niissä lätkäkampeissa vietetty aikaa ihan kiitettävästi.

Mekko tarttui mukaani talvella Oulussa käydessäni. Tunsin piston jossain "en tarvitse tätä mekkoa" omassa tunnossani, kun sen ostin. Mutta olipa hyvä, että se oli valmiina näitä kekkereitä varten. Lätkäkiireissäni en olisi kyllä mekkokaupoille ehtinyt. Täytekakun ja muutaman muun juhlaherkun ehdin kuitenkin vääntämään. 

Mitä annat lahjaksi miehelle, jolla on jo kaikkea? Siinäpä meinasikin olla kinkkinen kysymys. Yksi juttu oli mielessä, mutta sitä ei voinutkaan toteuttaa kuin vasta syksyllä. Eli ruksit sen idean päälle. Kalvosinnapit meiltä kyllä jo löytyivät, mutta sillä perinteisellä nimikirjaimetkaiverruksella. Näissä tänään annetuissa tekstinä on aivan jotain muuta.

Ei voi mitään, nyt jatkuu USA-Suomi -lätkäpeli ja kaikki mun aistini ovat suunnattuna siihen. Peukut pystyyn Suomelle!

Lätkälookki

Seuraavat pari viikkoa vapaa-ajan lookkini on sini-valkoinen. Valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen heti saman tien, kyseessä ei ole seilorilookki.

Kyseessä on armaan harrastukseni, vapaaehtoistyön lookki ja vahvastihan värimaailma muistuttaa Suomen Leijonista. Nyt kuulen jo syviä huokauksia. Jääkiekko ei nappaa sitten yhtään. Ymmärrän, vaikka toisaalta jääkiekko on ihan viihdyttävää ja siksi en ymmärrä huokailuja. Ei se niin vakavaa ole, vaikkei jokaista paitsiota tai pitkää kiekkoa ymmärtäisikään. Minä en kisojen tuoksinassa paljon ehdi itse pelejä seuraamaan, vaan suihkin menemään muissa tehtävissä.

Nyt riittää, olen itselleni vannottanut. Tuttu juttu, noinhan olen jo pari kertaa aikaisemminkin todennut. Ne olympialaiset ovat vielä käymättä. Kovastihan Brasilia houkuttelisi, mutta ihan niin hurahtanut tähän harrastukseen en taida olla.

Voi olla, että bloggailuni hieman kärsii tulevasta lätkähuumasta. Nauttikaa tekin siitä!