Wappulaukku

Olipa kerran keltaiset päivät ja siellä laukku, jonka perässä päiville kirmasin. Olin paikalla viisi minuuttia ovien avautumisen jälkeen ja mitään ei ollut enää tehtävissä alkuperäisen suunnitelman toteuttamiseksi. 

Mustat olivat menneet, siniset eivät napanneet, mutta onneksi oli tuo pinkki. Oli pakko napata se heti mukaani, koska nekin näyttivät hupenevan hyllyiltä. Pinkki laukku kädessä roikkuen vaelsin muiden "tarpeellisten" asioiden perässä ja sujahtihan se laukkukin sitten sinne keltaiseen pussiin.

 
Kotonakin hieman vielä kakistelin laukun väriä, mutta miksi laukun pitäisi olla ruskea tai musta? Ja vappuhan on tulossa.

Täällä jatketaan perinteiden rikkomista. Pääsiäinen meni Tukholmassa. Aina ennen Rukalla. Vappu menee jäähallilla. Sekin aina ennen jossain muualla. Seuraavana onkin juhannus. Missähän silloin ollaan?

Värikästä vappua kaikille!

Liebster Blog -tunnustus

Viehättävä Nonna Pearly White -blogista muisti minua ihanalla tunnustuksella. Olen ihan mykistynyt. Kiitos, kiitos, niin paljon!

 

Tämä tunnustus ei ollut helppo. Osa vastauksista tuli "apteekin hyllyltä", osaa sai miettiä tovin jos toisenkin ja osa vaan jäi vajaiksi. 

Tässä ohjeet haasteeseen:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse 5 blogia (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin viidelle.

Laitan tunnustuksen eteenpäin seuraaville ihanille blogeille. Uskoka pois niin monta muutakin olisi ollut. Valinta oli vaikea.

Pinkit korkokengät
Muotia ja muita kotkotuksia
Satu matkan varrelta
World by J
Sara.S

Haasteen kysymykset ovat seuraavat:

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
Läheiset ihmiset
Kahvi
Aamupala
Kännykkä (niin se vaan on)
Kotiavain

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
Rhonda Byrne: Voima
Allen & Allen: Nalle Puh ja ongelmanratkaisun taito
Kotiruoka (aivan, olen tämän saanut äidiltäni kymmeniä vuosia sitten ja tarpeeseen tuli)
Ihan mikä vaan Leena Lehtolaisen kirja
                                                
Viisi materialistista joululahjatoivetta:
Manolo Blahnikin kengät
Mulberryn laukku
LV:n huivi
Atelier Torbjörn Tillanderilta sormus
Avo-Jeeppi (hmmm, meniköhän tämä vähän överiksi)

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:
New York
Pietari
Islanti
Meksiko (kyllä, uudestaan)
Savonlinna 

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua (ja varsinaisesti negatiivisia ei tarvitse laittaa, eihän :)):
Positiivinen
Energinen
Jämäkkä
Rohkea
Iloinen

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa muille:
Tartu hetkeen - Carpe diem
If you can dream it, you can do it.
Näillä mennään.

Sini-valkoiset vermeet

Tänään se tapahtui. Talvitakit saivat lähtökäskyn joko pesukoneen tai tuuletuksen kautta kesävarastoon. Vielä en kuitenkaan uskaltanut käsineitä, kaulahuiveja ja pipoja laittaa pois.

Tilalle tuli yksi uusi takki, jota ei vielä viime keväänä eteisen naulakossa näkynyt. Perinteinen seilori-lookki joka kestää äidiltä tyttärille. Niinhän mä uskottelin itselleni, kun takkia hankin. 

Joulupukin tuomat Conssitkin olivat eilen ensimmäistä kertaa jalassa. Tietty niistä sitten tuli rakkoja, kun ensimmäistä kertaa olin ilman sukkia liikenteessä. Mutta siitäkin selvitään! Tänään laitettiin sukat jalkaan.

  
Ensimmäiset orvokit on hankittu. Alunperin ne olivat menossa vapputervehdykseksi kampaajalleni, mutta tänään olikin Merjan nimipäivä, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 

Ryhtiliike syömingeissä

Olen ajatellut ottaa ryhtilliikkeen syömingeissäni, kun kerran se kesä nyt sitten on melko varmasti tulossa. Alla kolme kuvaa viime ja sitä edelliseltä viikonlopuilta. Grillattua parsaa, juustosetti ja parsa-jättiravunpyrstö -salaatti. Voitte varmaan arvata, että minkä kuvan sisältö ei kuulu ryhtiliikkeeseen?

Makoisaa viikon jatkoa!

Mummoöljy

Kiristää, kutittaa, krrhmm rypytkin näkyvät. Aiempina talvina perusryppyvoiteet ovat riittäneet ja pari kasvohoitoa päälle. Tänä talvena tilanne on ollut eri. Ettei vaan alkaisi ikä tehdä tepposiaan?

Eteeni tuli uudistava tehoöljy, jota päätin testata. Oih ja voih! Öljyä kasvoilleni läträttyä, ei enää kiristänyt, eikä kuristanut. Muistan kuinka myyjä oikein suositteli öljyä minulle. Syystä tai toisesta, jota en nyt muista, päätin lukea pakkauksessa pikkupräntilläkin olleen tekstin. Tekstissä sanottiin, että sopii +60-vuotiaille. Sain hetken koota itseäni, että minkähän ikäiseltä oikein näytänkään. Ihan sama, ajattelin. Olkoon sitten mummoöljyä. Se saa ihoni tuntumaan tosi hyvältä. Yleensä jätän pikkupräntillä olevat tekstit lukematta ja niin olisi kannattanut tehdä tälläkin kertaa.

Johanna Oraksen taidenäyttely

Eilisen Porvoon retkemme pääkohteena oli lempitaiteilijani Johanna Oraksen näyttely.  En voi väittää olevani mikään taideasiantuntija tai sinne päinkään, mutta tiedän mistä tykkään. Jokunen vuosi sitten Oulussa sivistin itseäni Johannan taidenäyttelyssä. Kukkaron kannalta oli vikatikki mennä Oulun näyttelyyn. Sieltä en lähtenyt kotiin tyhjin käsin. No, niin ei käynyt tälläkään kertaa. Olen Johannan tavannut useampaan kertaan ja ei tosiaankaan haittaa, että hän on sympaattinen ja aito ihminen. 

Alla olevassa kuvakavalkaadissa on pari taulua, jotka näyttäisivät täydelliseltä kodissamme. Melkein olen jo keksinyt hyvät syytkin, miksi niiden pitäisi meille tulla. Toinen unelmistani vaatisi tapetin vaihdon, jotta sopisi suunnittelemaani kohtaan. Mister Big hieman kakisteli, kun kuuli tapetin vaihdosta. Vaatekaappi ei kuulemma enää sovi sen jälkeen väritykseltään huoneeseen. Taitaa mennä vaatekaappikin vaihtoon?

 

 

Retki Porvooseen

Viikolla bongasin mielenkiintoisen näyttelyn Porvoosta. Siispä tänä aamuna auton nokka osoitti kohti Porvoota. En muista, että olisin ikinä käynyt Porvoossa. Joskus lapsuusvuosinani vanhempani toivat Brunbergin tryffeleitä ja ne ovat ainoat muistikuvani Porvoosta.

Olimme Porvoossa hyvissä ajoin ennen näyttelyn avautumista, joten meille jäi loistavasti aikaa kahvitteluun. Mister Big on erityisen tarkka, että aina jaetaan syömiset.  Niin tälläkin kertaa, kuten kuvasta näkyy. Näyttelyn jälkeen ajoimme ja kävelimme vanhassa Porvoossa. Törmäsimme Brunbergin myymäläänkin, josta toimme kotiin asti tuliaisia. 

Kerron huomenna lisää itse näyttelystä, jonka takia Porvooseen suuntasimme. Olen tosi ilonen, että retken teimme.

Ps. Vielä tänäänkin pulahdin avannossa.

Vesisade ja avanto

Mitenkähän vesisade ja avanto liittyvät toisiinsa? Tänään liittyivät, kun vettä satoi ja vielä pulahdin avantoon. Nyt ihan oikeasti hirvitti, että pulahtaakohan sinne ilman sitä tehtyä avantoreikää. Ei pulahtanut. Vuosi sitten tähän aikaan ei ollut avannosta enää tietoakaan. Jotain hyötyä tästä blogistakin on, kun tämän asian pystyin vuoden takaisista bloggauksistani tsekkaamaan. Taitaa se kevät olla vähän myöhässä. Tunnelmakuvana on viime syksyinen kuva. Tähän aikaan vuodesta, kun luonto ei ole kaikista kaunein.

Hieman taisin olla kyllä pyörällä päästäni tästä avantomahdollisuudesta, koska pipo jäi tällä kertaa pois päästä. Pipo, joka oli tänä talvena ollut aina avantokäynneillä päässäni. Hanskat ja tossut olivat kyllä käsissä ja jaloissa. Jokohan uskaltaisin sanoa, että avantokausi 2012-2013 oli tässä? En taida vielä tehdä sitä.

Paljettihimotusta laukun muodossa

Pahin paljettihimotukseni on hieman laantunut, niin siis ihan vaan vähän.  Nyt yksi laukku ei kylläkään jätä minua rauhaan. Ensiksi näin sen täällä, ja sitten täällä. Tässähän tietenkin voi käydä niin, että laukkua siellä ja täällä ihastellessani, se ehditään myydä loppuun. Toisaalta nuo "ei niin keväiset" kelit hieman hillitsevät pahinta kesälaukkuhankintavimmaa.

Kesäisistä rantapäivistä haaveillen!

Iso ja pieni lampunvarjostin

Nyt taitaa tulla lyhyt juttu, sen verran kädet tärisevät vieläkin illan Body Pumpin jäljiltä. Puhumattakaan jaloista. 

Sunnuntaina kirmasin klo 17.40 Helsingin keskustan Hulluille päiville. 20 minuuttia peliaikaa. Suuntasin neljänteen kerrokseen, mukaani tarttuivat kaksi lampunvarjostinta ja nippu servettejä. Kerros alempana olin jo rohmuamassa mukaani kassalle kasan tuiki tärkeitä krrhhmm naisten vaatteita. Onneksi aikaa oli vielä ja järki päässä ja ehdin miettiä toisenkin kerran, että mitä ihan oikeasti tarvitsen. Kotiin mukaani lähtivät vain lampunvarjostimet ja servettipaketti. Olin jopa ulkona ennen kuin liikkeen ovet laitettiin kiinni.

 
Kuvassa on ostamani lampunvarjostin isompana eli nuo lamput meiltä jo löytyyvät. Niin simppeli ja yksinkertainen kuin olla ja voi, mutta siitä just tykkään. Joskus esitin toiveeni, että kaiuttimet olisivat voineet olla valkoiset, mutta ei kuulemma voineet.

 
Pienempiä lampunvarjostimia suunnittelin yllä olevaan lampunjalkaan, mutta ei toiminut. Nyt meillä sitten kaksi lampunvarjostinta odottaa uusia lampunjalkoja. Pitäisiköhän ostaa pallerolamput kultaisina?

Eka kerta Hulluilla Päivillä

Tänä aamuna kello minuuttia vaille kahdeksan kaikki oli valmiina. Läppäri auki, stockmann.com auki ja vieläpä oikea kohta auki. Kello tuli kahdeksen. Kaksi kappaletta, kiitos, klik ja tilaus oli tehty. Pari muutakin juttua sinne nyt sitten tuli vielä mukaan. Näistä joskus myöhemmin lisää. Tämä ei ollut se ensimmäinen kerta, eikä Hullut Päivät muutenkaan. En tosiaankaan ole niitä kiertänyt kaukaa viime vuosina. Tänä vuonna yritin kyllä kaikkeni, että pysyisin malttisella mielellä. Krrhmmm, melkein onnistuin.

Mutta tänään nautin kuohuvaa ensimmäistä kertaa Hulluilla Päivillä! Iltapäivällä täytyi vielä suunnata Herkkuun ostoksille. Kunpa nekin voisi hoitaa netissä. Ennen Herkkua perinteisesti kävin palauttamassa pari harhaostosta ja siinä vaiheessa jo totesin Canada Goosen olleen väärä takkivalinta - selkärankaa pitkin valui suoraan sanottuna hiki. Suunnistimme Herkkuun ja aloin täyttämään kärryjä kaikesta tarpeellisesta. Olimme jo melkein kassalla, kun Mister Big kysyi, että maistuisiko lasillinen kuohuvaa? Vastasin, että totta kai. Siinä vaiheessa en kyllä ihan oikeasti vielä uskonut kohta istuvani kupliva lasi edessäni Stockmannin Herkussa.

Olen usein miettinyt, että ketkähän siellä Herkussakin syövät ja juovat. No, ei tarvitse miettiä enää. Tauko oli niin paikallaan. 

Kuplivaa illan jatkoa!

Silkkaa sattumaa

Selailin eilen puolihuolimattomasti just ilmestynyttä naistenlehteä. Minulla on tapana ensiksi kahlata lehti läpi, jotta tiedän, mistä puhutaan ja sopivan hetken tullen lukea lehteä tarkemmin. Joskus sitä sopivaa hetkeä voi joutua odottamaaan päiviä, viikkoja ja uskokaa tai älkää jopa kuukausia. Aina olen kuitenkin kaikki tilaamani tai ostamani lehdet lukenut.

Pläräsin lehteä ja olin jo ohittanut kyseisen sivun, kun lamppu syttyi, että tuossahan oli jotain tuttua. Peruutin pari sivua taaksepäin ja siinähän ne minun Aldoni olivat. Mikä sattuma! Nyt olisi kyllä harmittanut, jos olisin korkkarini jättänyt Tukholmassa kauppaan. Tarkemmin asiaan perehdyttyäni tuumasin, että omani taitavat olla himpun verran korkeammat. Mutta molemmat ovat nudet Aldot! Sivulla kiinnostaa myös eräs toinen asia. Meinasin ensiksi jättää mystisyyden verhon alas, mistä on kyse, mutta paljastetaan - nuo aurinkolasit. Ja jos tarkemmin mietin, niin kyllä tuo kukkarokin kelpaisi, mutta huivista en oikein tiedä.

Tyylikästä viikonloppua toivottaen!

Skappel-neule

En ole tunnistanut olevani hitaasti syttyvää laatua, mutta jotenkin tällainen piirre on ilmaantunut viime aikoina. Kevät tekee tuloaan. Kyllä se niin on, vaikka kaikki eivät sitä vielä uskokaan. Minä uskon, koska pisaroita ei tippunut räystään reunalta tammikuussa ja nyt niitä tippuu. Myös lumen keskeltä näkyy jo läikkiä nurmikosta.

Niin, kevät tekee tuloaan ja minä kudon villapuseroa. Viime syyskuussa, aivan yli puoli vuotta sitten,  Kalastajan vaimo -blogissaan kertoi huippusuositusta norjalaisesta julkkiksesta & mallista ja hänen neuleohjeestaan. Silloin en vielä lämmennyt ohjeelle. Julkkisohje ei ole syy tykätä ja muutenkin neule oli makuuni liian löysä.

Blogisurffaillessani törmäsin pariin erilaiseen (slimmimpään) versioon Skappel-neuleesta ja sitten minua vietiin. Langatkin sattuivat löytymään helposti. Antaa kevään ja vaikka kesänkin tulla, minä taas vastaavasti annoin puikkojen heilua. Neuletta oli helppo ja rento kutoa. Samalla pystyi huoletta katsomaan televisiota, kun ei tarvinnut miettiä kuvioita tai lisäyksiä tai kavennuksia. Niinhän minä luulin vielä eiliseen iltaan asti. Flow neulomistilassani olin unohtanut, että kyseessä on tosiaankin aina oikein -neule ja olin väliin tehnyt nurjia silmukkapätkiä. Tuttu juttu taas edessä. Neuleen purku virhekohtaan asti. Vähän valmistuminen hidastui, mutta ehtinee valmiiksi ensi syksyksi, jolloin toivottavasti luvassa kuvia valmiista neuleesta.

2 x tunnustus

Olen ihan sanaton, niin ihania viestejä olen eilen ja tänään saanut. Sain tämän tunnustuksen sekä Preferitalta että Maijulta. Kiitos te upeat naiset! Käykäähän muutkin kurkkaamassa heidän bloginsa. Ovat täynnä tyylikkyyttä, eloa ja iloa.

I love your blog -tunnustuksen pelisäännöt:

1) Kopioi post it-lappu ja liitä se blogiisi. 

2) Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.

3) Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi, ja kerro siitä heille kommentilla.

4) Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it-lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin

Lähetän tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:

Sports Lady 

Hullaannu ja hurmaannu 

Ania's korut

Madeleine's dream

Pearly White

Valinta oli vaikea. Ei tällaisiin tilanteisiin pitäisi edes joutua. Niin paljon inspriroivia blogeja on. Mutta hei, olisinko mä saanut antaa tunnustuksen vielä toiselle viiden blogin satsille? Valitsemani blogit edustavat kiinnostuksen kohteitani - sportti & hyvinvointi, sisustus, korut & käsityöt, muoti ja kaikki nämä sulassa sovussa. 

Hymyssä suin jatketaan viikkoa! Kiitos vielä kerran Preferita ja Maiju!

Vanha ja uusi Nomination

Elettiin vuoden 2007 toukokuuta ja annoin nuorille neideille sekä itselleni lahjaksi Nomination rannekkeet, joissa ensimmäisenä palana oli kullan värinen sydän. Minä ikuistin vuoteni siitä eteenpäin rannekkeeseen. Joka ikinen kuukausi hankin uuden palan, joka kuvasti sitä kuukautta. Vielä jopa muistan, mitä nuo palaset merkkaavat. Ihastuin niin Nomination-ideaan, että toteutin toisen rannekkeen, jossa on rakkaitteni etukirjaimet. Näistä jäikin sitten ylimääräisiä palasia kolmatta rannekorua varten. Suurin intohimoni Nomination-rannekkeisiin on laantunut. Toki niitä aina sopivan tilaisuuden ja asukokonaisuuden eteen tullessa käytän.

Muutama viikko sitten eteeni tuli uusi Nomination ja minähän olin taas myytyä naista. Ainakin kuvien perusteella My BonBons vaikuttaa erittäin kivalta korulta. Jossain vaiheessa taisin tehdä päätöksen, ettei enää lisää käsirenkaita. Mitähän minun päässäni silloin oikein liikkui? Ei varmaan mitään. No, voi olla, että joutuu tovin odottamaan ennen kuin koruja pääsee hiplaamaan. Ainakaan perjantaina ison ostoskeskuksen koruliikkeessä ei My BonBons -koruista tiedetty mitään. 

Silmä tarkkana

Voi sitä puheen pulputusta ja asiasta toiseen, kolmanteen ja siihen kukkaruukkuunkin loikkaamista, kun treffasimme viikolla armaan ystäväni kanssa. Tuon "asiasta kukkaruukkuun" kuulin ensimmäisen kerran vanhemmalta nuorelta neidiltä jokin tovin sitten. En ollut sanontaan aikaisemmin törmännyt, vaikka on kuulemma käytetty sanonta. Lieneekö tässä sukupolvien välinen terminologiakuilu? Tiedä häntä, sujuvasti olen sen nyt kuitenkin omaan sanontavarastooni kotiuttanut.

Trenditietoisella ystävättärelläni ihastutti kaulassaan R/H-mallistoon kuuluva kaulakoru. Koru viritettiin kynttilälyhdyn ympärille, jotta silmä näkyisi paremmin. Koru oli hauska ja täysin erilainen kuin mitä omista koruvarastoistani löytyy. Minusta tämä oli oiva lisä inspiroivaan puheenpulputukseemme - silmä oli tarkkana koko ajan. Sitähän ne ystävät tekevät, ovat kuuntelevina korvina, mutta myös tarkkailevina silminä.

 

Inspiroivaa lauantai-iltaa!

Nudet Aldon korkkarit

Viime vuosina olen palannut Jenkki-matkoilta milteipä aina Aldon paperikassia heilutellen. Onneksi niitä matkoja ei ole ollut ihan tiuha tiheään tahtiin. Muutama Tukholma-visiitti sitten löysin Aldon myös Tukholmasta. Aluksi kiersin liikkeen kaukaa, koska pelkäsin, että se olisi taas menoa. Mutta huoli olikin turha. Uskaltauduttuani sinne, jouduinkin pettyneenä lähtemään liikkeestä. Tukholman Aldon mallisto/t eivät vetäneet vertoja Jenkeille. Siis mitä ihmettä, Aldo olikin pettänyt minut! Pääsinkin Aldon liikkeestä ulos ilman "pakko ostaa, en selviä ilman" -kenkiä. Mutta ei tehnyt sitä tällä pääsiäismatkalla. Mukaan oli tarttua toisetkin kengät, mutta makutuomarini saivat minut toisiin aatoksiin. Kiitos nuoret neidit!

 
En ole ikinä aikaisemmin törmännyt vastaavanlaiseen "paperikassiin". Eli liikkeen säilytyslaatikosta tulikin myös "kotiin kiikutus" -laatikko. Ensiksi meinasin olla pettynyt, haluan paperikassin, mutta itse asiassa tämähän on mitä luontoa rakastavin vaihtoehto. Turhaa tarvitsen paperia paperin päälle. Mietitäänpä uusiksi. Kyllä minä niitä kivoja ja tyylikkäitä paperikasseja vielä haluan. Vaihtelu kuitenkin virkistää. Tarvelistalla ovat olleet mustat ballerinat ja nudet korkkarit. Nyt listalla on enää ne ballerinat.

Mielestäni jokaisen naisten kenkäkaapista tulee löytyä nudet korkokengät. Olin selvinnyt ilman niitä jo näihin mittarilukemiin asti, mutta onneksi asia on nyt korjattu. Kiitos Aldo!

Tarvitseeko liinan reuna kääntää?

- Liinan reunojahan ei tarvitse välttämättä kääntää, sanoi ystävällinen myyjä ostaessani pääsiäispöytäliinakankaan. Myyjä huomasi kysyvän katseeni ja jatkoi. - Näissä meidän kankaissahan ovat niin siistit reunat. 

 
Minulle on vuosien varrella kertynyt muutamia (lue: useita) Marimekon pöytäliinakankaita ja kertaakaan en ole reunoja kääntänyt. Ei ole edes käväissyt mielessä, että kääntäisin reunat. Reunan teksti ei häiritse ollenkaan, jotenkin päinvastoin se melkein mielestäni kuuluu näkyä. Taitaa mukana olla vähän laiskuuttakin. Hyvä, että saan ne päädyt liinasta ommeltua, niin saatikka sitten vielä pitkät sivutkin.

Mitähän mieltä te muut olette tästä asiasta? 

Pääsiäisenä Tukholmassa

Nyt se on testattu, pääsiäisen voi viettää muuallakin kuin hiihtokeskuksessa. Huomioittehan kuitenkin, että tarkoitin ilman hiihtokeskusta, mutta ei ilman hiihtoa. Ennen Tukholmaa ja Tukholman jälkeen ovat murtsikat vielä viilettäneet pitkin merenjäätä. Koko ajan hoen, etten enää jäälle mene, mutta tänään siellä nyt vielä olin. 
 

Olipa mikä matka tahansa Suomen rajojen ulkopuolelle, niin matkamme alkaa hyvää matkaa -juomalla. Nyt Tukholman matkalla osalla oli kuplivaa ja osalla välkkyvää. Tämä matka mentiin melkein nuorten neitien ehdoilla. Mitä "melkein" tarkoittaa selviää, kunhan saan ostokseni ikuistettua. Suurimman osan päivästä minä ja Mister Big kuljettiin nuorten neitien perässä tai itse asiassa vanhempi nuori neiti oli hetken meidän takana. Taisi jäädä alla olevaan liikkeeseen pidemmäksi aikaa kuin me muut. Kiitos vanhempi nuori neiti kuvista!

Tukholmassa oli upea auringonpaiste koko päivän. Lumi oli sieltä jo kaikonnut, mutta kylmä tuuli muistutti, että ihan naapurissa ollaan, eikä missään etelässä. Laivaan palattuamme aurinko valaisi upeasti koko kävelykadun. Matkaan kuului luonnollisesti hyvän seuran lisäksi, maittavaa ruokaa ja sitä täydentävää juomaa.

Hyvää aprillipäivän iltaa kaikille! Kukaan ei ole minua onnistunut tänään huijaamaan tai niin ainakin luulen.