Aurinkoista pääsiäistä!

Vielä muutama otos pääsiäisvirittelyistäni. Pentikin koristemunat ovat olleet jo aika monta kertaa matkalla kirpputorille tai muuten vaan odottaneet lähtökäskyä. En kuitenkaan ole vielä raskinut heittää niitä pois. Hyvä niin, nyt viritin ne mini-Mariskooleihin ja skoolit pikku pöydän nurkalle. Takaa pilkistää kivituikkuarsenaali.

Keittiömme ja ruokailutilan välissä on sopiva seinänpätkä, johon vaihtelen vuodenaikojen mukaan kynttilöitä ja niiden alustoja. Nyt vuoroon pääsivät Mariskoolit.

Narssissit kasvoivat ja kasvoivat ja lopuksi makasivat pitkin pöytää. Asialle oli tehtävä jotain. Alunperin kynttilänjalaksi hankittu kapistus ammotti tyhjyyttään joulupallojen jäljiltä. Ylipitkä narssissi löysi siitä uuden kotinsa.

Minä, meidän perheen sokerihiiri, pidän huolen, että kaikkien sokeritasapaino säilyy hyvänä. Ruokakaupasta tarttui mukaani setti pääsiäismunia. Siitä saa jokainen valita omansa. Rairuoho nippa-nappa ehti pääsiäiseksi. Ehdin jo melkein tehdä reklamaation siemenistä, mutta minä olinkin vain hätähousu.

 Luonnollisesti niitä pääsiäismunia pääsi myös Aaltoon.

Tällä setillä mennään tämä pääsiäinen. Pääsiäisruokana on luonnollisesti lammasta ja jälkkärinä mämmiä.

Ihanan aurinkoista pääsiäistä kaikille!

Kuvat pääsivät seinälle

Mitä tehdä, kun tapettiin on jäänyt jäljet liian kirkkaista auringonsäteistä ja muutamasta muusta ei niin kivasta jutusta? Vaihtoehtona ei ollut tapetin vaihto, vaikka kyllä sekin käväisi mielessä. Onneksi luovuuteni ei ole ihan kokonaan tyrehtynyt ja keksin toisen vaihtoehdon. Hämätään katsojaa ja viedään huomio muualle. Tähän luovuuden ilmentymään taisi auttaa suunnaton määrä sisustuslehtiä, joita olen selannut.

Eli kiinnitetään katse valokuviin, jotka halusin seinälle. Sen sijaan, että nakutin tusinan naulaa seinään, niin pienellä avustuksella kiinnitimme kaksin kappalein tauluhyllyjä seinään. Musta on muuten minulle uusi tuttavuus sisustusrintamalla. Sopivina tehosteina se menee, ei kuitenkaan sen massiivisempina kokonaisuuksina. 

Tauluhyllyjen ja kuvien myötä yläkerran aulamme tv-, peli- ja löhöilytila sai sopivan piristysruiskeen, kuin myös tapetin kulahtaneisuus ei paista niin "kirkolta kotiin" ja ennen kaikkea rakkaiden kuvat pääsivät arvoiselleen paikalle. Kuten kuvista näkyy, niin pari kehystä odottaa vielä sisältöä. 

Ski Queen!

Törmäsin ihanan energisen Sports Ladyn blogissa hauskoihin paitoihin. Erityisesti Ski Queen tuntui heti omalta. Viime viikolla kävin kolme kertaa hiihtämässä murtsikkaa, tyylinä vapaa. Joten täytyykö taustoittaa enempää, miksi Ski Queen upposi? Ja arvatkaa kenelle on tuollainen paita tulossa?

Viikonloppuna merenjäällä murtsikoidessa mietin, että nyt on hiihtokausi pulkassa. Mutta eihän se niin menekään. Murtsikkakausi jäällä on pulkassa. Sinne en enää taida uskaltautua. Mutta toivottavasti vielä pääsen muihin maisemiin murtsikoimaan ja vaikka telluilemaankin. Eikös myös vesihiihto ole hiihtoa? Jostain pitäisi vaan ennen kesän tuloa kekkaista vene, jonka perässä voisi vesihiihdellä. Onneksi tässä on vielä aikaa siihen kesään!

Hard Rock Cafe Helsinki testattu

Olen pitänyt periaatteenani, etten kommentoi, tai ainakaan kovin äänekkäästi, asioita, joita en ole itse kokeillut tai kokenut. Nyt on sitten Hard Rock Cafe Helsinki testattu ja saan päästää kielenkannattimeni valloilleen tai oikeammin sormet lentämään näppäimillä.

 
Pöytävarausta emme olleet tehneet, joten eilen illalla ruuhkaisimpaan aikaan, meille kerrottiin odotusajaksi noin 15 minuuttia. Ei paha, päätettiin nauttia aperitiivit baarin puolella. Minulla taitaa olla jonkin asteista aivojen ruostumista, kun en sitten millään saanut päähäni, mikä sen drinkin nimi on. Kyseessä oli Cosmopolitan. Mister Bigilläkin syttyi lamppu, eikö se ole se Sinkkuelämää-drinkki?

Odotusaika oli loppujen lopuksi reippaasti alle 15 minuuttia. Pääsimme menun kimppuun ja molemmat Mister Bigin kanssa päädyimme Legendary Burgeriin. Meidän molempien mielestä hampurilainen veti vertansa ihan täydellisesti Jenkki-versioille ja annoksen jälkeen ei taatusti jäänyt nälkä. 

 
Olen maailmalla käynyt useammassakin Hard Rock Cafessa, viimeisimpänä maailman pienimmässä Hard Rock Cafessa Meksikossa, Cozumelissa. Helsingillä ei ole mitään hävettävää siinä seurassa. 

Meille tuli pääsiäinen

Edeltävät niin kauan kuin muistan pääsiäiset olemme viettäneet Rukalla. Tänä vuonna kokeilemme erilaista pääsiäistä, risteilemme Tukholmaan.

Tänään olen pukenut kotiamme pääsiäistunnelmaan. Ulko-ovi sai imelääkin imelämmän kranssin. Tänään on ollut taas upean aurinkoinen päivä, kuten kuvan varjoista näkee.

Samoin ulkolyhdyt ovat pääsiäisväreissä. Kolme lyhtyä eivät kyllä riitä mihinkään, mutta kun ne muut olivat muuta kuin pääsiäisvärejä, turkoosi ja pinkki. Narssissi siirtyy yöksi sisälle, jotta nuput saadaan kukiksi asti. Kynttilänjalat saivat keltaiset kynttilät. 

Keltaisesta Marimekko-pöytäliinasta olen haaveillut monen monta vuotta. Aina se on jotenkin jäänyt. Ehkä sen takia, että olemme olleet yleensä koko pääsiäisen pois kotoa. Tänä vuonna päätin toteuttaa haaveeni ja onneksi niin tein. Minä kun ajattelin vaan kävellä kauppaan ja sanoa, 2,30 metriä tuota kangasta, kiitos. Mutta se ei mennytkään niin. Juuri sitä minun pääsiäiskangasta ei enää valmisteta ja näin ollen sitä ei ollut myynnissä. Eräässä Marimekon myymälässä myyjä aisti hienosti pettymykseni ja sanoi soittavansa toiseen liikkeeseen, jos siellä sitä sattuisi olemaan. Jippii, sieltähän sitä löytyi ja vielä poistomyynnistä. Näin meillä on nyt pääsiäisliina vuosiksi eteenpäin. 

Aurinkoista pääsiäisen odotusta kaikille!

Vielä on jäätä jäljellä

Mamba laulaa, vielä on kesää jäljellä. Minä taas iloitsen, kun vielä on jäätä jäljellä. Tänään taas aurinko paistoi aivan upeasti vielä alkuillastakin. Murtomaahiihtoon hurahtaneena heitin hiihtokamppeet niskaani. Naskalit kaulaan. Ja suunta kohti meren jäätä. Aurinko oli saanut sulatettua pikkulammikoita rannan nurmikolle, joten hieman askel hidastui ja mietin, että onkohan tämä vielä ihan turvallista.

Jäällä ei ollut muutamaa pilkkijää lukuunottamatta ketään muita. Muutaman kerran lumi petti suksen alta pari senttiä. Hyvä, etten jo vetänyt naskaleita esiin, kun luulin jään pettävän altani. Vähän turhan vilkas mielikuvitukseni pääsi siis valloilleen. Jään paksuus taitaa olla vielä puoli metriä tai ainakin sinne päin. Toki tämän asian kanssa ei ole leikkiminen kevään edetessä. Murtsikkakeikka oli tosi piristävä ja päälle avantouinti. Tykkään!

Vanhempi nuori neiti lähti sunnuntaina meiltä kotiinsa risukimppu kädessä. Oli saanut viriteltyä siitä noin tyylikkään pääsiäiskoristuksen. Pitäisiköhän itsekin jo ryhdistäytyä asian tiimoilta?

Kukkahousut toivelistalla

Ihan heti en olisi uskonut, että alan unelmoida kukkahousuista. Lieneekö syynä Suomen päälle pysähtynyt talvi. Toki siinäkin on puolensa - avantouinnit jatkuvat ja sen tiimoilta taudit ovat pysyneet etäällä minusta. Voiko olla upeampaa kuin sivakoida menemään upeassa auringonpaisteessa meren jäällä. Muun muassa näistä on vielä saanut nauttia täällä ihan etelässäkin talven jatkuessa.

Viime kesänä havahduin kukkahousuihin ensimmäistä kertaa. Silloin vielä kuitenkin haaveilin vain värikkäistä housuista ja kukat puolestani saivat olla. Joskus tsiljoona vuotta sitten nuoruudessani minulla oli raitahousut, joita myös olen nyt nähnyt lehtien palstoilla. Ne saavat kyllä puolestani olla ihan rauhassa. Muistuttakaa, että olen näin sanonut, sitten kun alan raitahousuista puhumaan.

 

Yllä oleva setti on syy unelmointiini. Törmäsin siihen ihastuttavassa Kuinka purjehtijaksi tullaan -blogissa ja sen jälkeen kukkahousut eivät ole jättäneet minua rauhaan. Norppa, minun oli ihan pakko lainata kuva tänne. Musta huivi jo löytyy, samoin musta neule ja laukku. Ballerinat melkein jo tarttuivat mukaani. Luottavaisin mielin, että sellaiset tulevat vielä ihan varmasti eteeni. Mutta mistä nuo housut? Että meninkin klikkailemaan Kuinka purjehtijaksi tullaan -blogia ja

sieltähän se vastaus löytyi. Mutta arvatkaa mitä? Nuo kukkahousut oli loppuunmyyty. Eli yhä tullaan viettämään unettomia öitä kukkahousuista haaveillessa.

Pitsinen neuletunika

Tähän ei liity perinteistä kudotaan-puretaan-kudotaan -aloitustani, vaan kaikki meni nappiin heti alusta alkaen. Aika kauan olen tätä tehnyt. No, toisaalta väliin ehdin kutaista yhden kaulahuivin ja Rukalle hiihtolomaviikolla kuljetin mukanani ohjetta & extra-lankoja, mutta itse tekele jäi kotiin. 

Nyt se on valmis ja odottaa käyttämistä. Lyhyiden hihojen takia jotenkin tuntuu, että kelien tulisi muuttua vähän keväisemmiksi ennen kuin tämän päälleni laitan ja ei taitaisi haitata, vaikka käsivarsissa olisi vähän väriäkin. Pitääköhän tässä turvautua purkin saloihin? Lanka on tosi miellyttävää alpakkaa. Kuvassa tunika ei pääse mielestäni oikeuksiinsa. Ehkä joku päivä opettelen kuvien ottamisen, kun vaatteet ovat päälläni käytössä. Niitä kuvia odotellessa, katsellaan näitä otoksia.

Ihan ei vielä ole selvää kuvaa, mitä puen tunikan kaveriksi. Jos tämän hetken suunnitelmalla mennään, niin kapeat tummat housut, nilkkurit ja tosi runsaasti käsirenkaita käteen. Jotain särmää tämä tarvitsee kaverikseen.

Saappaat ja laukku yhteen soppii

Talvi ei suostu väistymään kevään tieltä, ei sitten millään. Tennarit, ballerinat ja loaferit saavat vielä odottaa talvivarastossa keväisempiä kelejä.

Saappaita, nilkkureita, Uggeja, Sorrelleita ja Cameleita on jo käytetty aivan kyllästymiseen asti. Ilman niitä ei vaan tuolla ulkona pärjää.

Hienoahan tässä on, että talvikauden jatkuessa voi kartuttaa talvikenkävarastojaan huippuedullisesti. Kuvissa näkyvät saappaat olivat täydellinen "mätsi" niittilaukkuni kanssa. 

Tarkkanäköisille kerrottakoon, että otsikossa ei ole kirjoitusvirhe, vaan kotimurteellani asia kerrottuna. 

Juhlakimallusta

Aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Vitivalkoisen hangen pinnalla pakkaslumihiutaleet kimaltavat kuin timantit konsanaan. Siitäpä tulikin mieleeni, laatikossa juhlia odottavat korvakorut. Kimallusta ja kokoa niissä riittää, joten eivät arkikäyttöön, vaikka kuinka muuten olisi simppeliä päällä.

Juhlia odotellessa olen korvakoruja kotona mallaillut omaksi ja muiden iloksi. Toivottavasti juhlien koettaessa muistan nämä korvakorut laatikon perukoilta, enkä singahda kauppaan paniikkiostoksille "mulla ei  ole mitään päällepantavaa". Toisaalta, ehkä korvakorut kaipaavat kumppanikseen jotain, vaikka sen mekon ja kengät.

Kimallusta viikonloppuun!

Sunnuntain lounas, avokadopasta

Tiesin, että siitä puhuttiin ja kaikki sitä tekivät. Jo kuukausia sitten. Meidän ruokapöytäämme se ei ollut syystä tai toisesta tietään löytänyt.

Vuosien varrella olen ostanut keittokirjoja aikamoisen määrän. Suurimmasta osasta en ole mitään tehnyt. Kovasti olen niitä selaillut. Olen ihaillut kattauksia. Kuolan melkein suupielistä valuen haaveillut upeista ruuista. Ajatellut, että sitten joskus. Safkaa-keittokirjan kotiimme toi Mister Big. Tohkeissani selasin keittokirjaa ja hihkuin, että täällähän se on - ohje avokadopastaan.

- Neljä chiliä! Ihan oikeasti? ihmettelin Mister Bigille ruokakaupassa. Niin, tässä ohjeessa sanotaan, sain vastauksen. En ole mikään tulisen ruuan ystävä, joten kakistelin chilien määrää. Hieman kompromissiä  tehden, päädyimme ostamaan kolme chiliä. Onneksi tänään kotona Mister Big luki ohjeen huolellisesti ennen kuin ryhtyi pastan tekoon. 1/2 chiliä oli nimittäin oikea määrä. Olisi voinut joutua juomaan pastan kyytipoikana ollutta valkoviiniä yhden lasillisen sijasta pari-kolme, jos olisi kolmella chilillä menty.

Mister Big jäi keittämään pastaa ja minä suuntasin pikakäynnille avantoon. Ihan pikakäyntiä siitä ei tullutkaan, koska kova yöpakkanen oli sitten eilisen tehnyt avantoon usean sentin jääpinnan. Se ei mennytkään rikki lapiolla, vaan siihen tarvittiin tuhdimpi ase, jääsaha. Avantokäynnin jälkeen suuntasin suoraan valmiiseen ruokapöytään. Tuoksu oli huumaava ja napa paukkuen, totesimme Mister Bigin kanssa yhdestä suusta - tätä tehdään uudestaan.

Niittejä, osa 2

Olimme nuoremman nuoren neidin kanssa hänelle ale-shoppailemassa ja siinä se sitten odotti, että nappaan sen mukaani. Jännä, nyt huomasin, että minähän kävin tämän kanssa saman keskustelun kuin Niitti, osa 1:n.

Seisoimme jo kassajonossa, kun vielä arvoin, että haenko sen mukaani vai en. Käsittämätöntä jahkausta taas. Yleensä olen tosi varma ja nopea päättäjä. 

Ei auttanut mikään, siellä se huusi nimeäni hyllyltä. Kipaisin sen hakemassa. Vieläkin jahkaten, että jos on 60 %:n alennuksessa, niin sitten ostan. Hinta tulla tupsahti kassan näyttöön ja kiitos, laukku oli minun.

Laukussa on pidempi hihna olkapäillä kantamista varten. Sitä voi kyllä näppärästi kantaa lyhyemmistäkin hihnoista olkapäällä tai sitten nykymuodin mukaisesti käsikynkässä. Tänään löysin laukun väriset saappaat ja niissä oli vielä kultaiset koristeet. Kevät kun ei tule, niin kai tässä sitten saappaita vielä tarvitaan?!

Tyylituumauksia Tukholman kentältä

Pakkasta, lunta ja aurinkoa, siitä oli tänään Tukholman keli tehty. Pakkasen ehdin tuntea 50 metrin matkalla taksiin ja taksista pois. Aurinko taas näytti kivalta taksin ikkunasta.

Olin antanut itselleni luvan ostaa paluumatkalle ihania ruotsalaisia sisustuslehtiä, kun kerran aitiopaikalla oltiin. Mutta arvatkaa mitä? En ostanut yhtään lehteä. Ei vaan napannut. Onkohan minulla iskenyt kevätväsymys vai -tylsyys? Kukkua kans, energiaa on vaikka muille jakaa. Lehdet vaan olivat niin tylsiä.

Tukholman lentokentällä päätin toteuttaa kesäkaduille kuuluvaa lempipuuhaani - tyylibongausta. Seuraavaa sain aikaiseksi:

1. Musta on vaatteiden pääväri.
2. Miehillä on kalosseja.
3. Karvakaulusparkatakit ovat tulleet tännekin. Vai ovatkohan ne tulleet täältä Helsinkiin?
4. Kaikki räpläävät jotain aparaattia. Tyyli kai tämäkin.
5. Reppu on matkustajan laukku. 

Sitten ote herpaantui, oli sen verran tylsää bongattavaa. Taidan vaan keskittyä kesäkatukohteisiin.

Sokerihiiren hammasta kolotti

Olen ihan armoton makean perso. Tiedän, ei terveellistä, mutta onneksi persous on pysynyt jonkinmoisissa rajoissa. Helmikuun Pirkka-lehden kannesta bongasin kookos-suklaakakun ja päätin sellaisen tekaista. Viime sunnuntai oli sopiva ajankohta. Kakkuohje oli 16 hengelle, joten paikalla oli hyvä olla muitakin syöjiä. 

 
Kakun väliin tuli mangoa. Haarukalla muusattu mango näytti lähinnä vauvanruualta. Nyt tiedän seuraavaa kertaa varten, että mangoa tulee olla enemmän. Yksi purkki ei riitä kakun kahteen väliin tai ainakaan minun maun mukaisesti.

Mangon lisäksi väleihin laitettiin kermavaahto-rahkaseos. Tiesin, että rahka ei ole perheessämme kaikkien lemppari, mutta päätin ottaa riskin. Kerroin rehellisesti etukäteen, mitä kakku sisältää. Kommentit olivat, eihän se rahka maistu yhtään. Aivan, taisi olla myös rahkan sitruunamaulla osuutta asiaan. 

 
Kakun päälle laitettiin kookoshiutaleita. Tarkkasilmäisimmät voivat kuvasta nähdä kohdan, johon kookoshiutaleita ei tullut. Tällä varmistettiin kakun sopivuus kaikille syöjille. Vaikka itse sanokin, niin kakusta tuli tosi maukas. Meillä ei harmittavasti ollut mahdollisuutta ennen ensimmäisiä paloja sitä mehustuttaa jääkaapissa neljää tuntia. Sen se kyllä vähintään vaatii.

Maukasta viikon jatkoa!

Niittejä, osa 1

Marraskuinen Lontoo sai pääni sekaisin niiteistä. Niitä näkyi siellä kaikkialla. Kaupasta toiseen kurvaillessamme eteeni tuli alla oleva niiteillä koristeltu meikkipussi. Nappasin sen mukaani, vein takaisin hyllyyn. Ei, haluan sen sittenkin. Mietin, että tarvitsenko sitä. Hyviä syitä suoltaessani siitä oli vaikka iltalaukuksi tai olihan marrakuussa vielä joulu edessä, joten se voisi päästä vaikka joululahjaksi.

Naurettavan jahkailuni jälkeen, joka onneksi kesti vain minuutin tai kaksi, kävelin pussukka kädessäni kassalle. Päätöstä en ole katunut sen jälkeen hetkeäkään ja kyseessä ei todellakaan ollut mikään iso investointi. Se on ollut mitä loistavin meikkipussi. Kaksi erillistä lokeroa takaavat, että tavarat pysyvät järjestyksessä.

Kyseessä oli osa 1, toinen osa niittejä seuraa pian perässä. Stay tuned!

Uudet aurinkolasit?

Ostin muutama vuosi sitten Meksikon matkaltamme aurinkolasit. Ne ovat olleet aivan ehdottomat ykkösaurinkolasini. Viime syksynä toinen sanka päätti irtisanoa työsopimuksensa. Mitä nyt sitten? Ei kai auta muu kuin varata uusi matka Meksikoon. Lasit maksoivat euron tai kaksi, joten niiden perässä  Meksikoon lentäminen olisi mitä järkevin ratkaisu asiaan. Toisaalta, olisipahan syy, miksi sinne lähteä.

Aurinkolasit tulivat mieleeni, kun aurinko on tänään paistanut niin ihanasti ja luonut säteitään uudelta vitivalkoiselta lumelta. Sangan saisi liimattua paikoilleen, mutta sen jälkeen niiden kuljettaminen muuta kuin päässä olisi aika mielenkiintoista. Toisen sangan sojottaessa koko ajan laseista pois päin.

Kuten huomaatte, en ole laseja & sankaa vielä heittänyt pois. Nyt tarvittaisiin jokin luovuuden huipentuma, miten kiinnitän irronneen sangan takaisin. Vai pitäisiköhän alkaa katsomaan kotimaan aurinkolasitarjontaa avoimimmin silmin?

Söpö auto

Tämä on kyllä söpöimmistä söpöin nelirenkainen, mitä olen nähnyt. Viime viikolla Rukan parkkihallissa taiteilin monot jalat, sukset olalla ja sauvat kädessä kohti omaa autoa, kun katseeni kiinnittyi oheiseen söpöläiseen.   

 
Pakko oli ottaa kuvia ja laatu on kyllä sen mukaista. Toisaalta kuvat eivät ole olleet ikinä vahvuuteni. Meidän porukka kaikkine kimpsuinen ja kampsuineen ei ikinä mahtuisi tuohon autoon, vaikkakin siinä oli kattoteline.

Nuoremman nuoren neidin hävetessä äitinsä kuvauspuuhia, jäi takaikkunassa olevan Kiroilevan Siilin kommentit ihan kokonaisuudessaan ikuistettua. Mitä pe#W)%=U siinä tuijotat, oli kuitenkin tyyli. Tässä autossa oli asennetta.