Halloween on täällä

Huomenna on lokakuu, Halloween-kuukausi. Siispä kaivoin esiin Halloween- koristeemme, kokonaista kaksi kappaletta. Nämä ovat olleet Halloween-koristeemme jo vuosia. Ihan oikeasti emme Halloweenia juhlista, mitä nyt vuosia sitten väsäsin mm. hämähäkkimuffinsseja, verisiä nakkicocktailtikkuja ja pääkallotäytekakun. Vanhempi nuori neiti on nimittäin syntynyt lokakuun lopussa.

Olen niin kovasti yrittänyt pyristellä syysfiilistä vastaan, mutta eilen annoin periksi. Kaivoin tuikut ja kynttilät esille kesävarastoista. Älkää käsittäkö väärin olen ehdottomasti neljän vuodenajan ihminen. Mielestäni kaikissa vuodenajoissa on omat hyvät puolensa, myös talvessa. Jotenkin vaan tänä syksynä on tuntunut niin nihkeältä luovuttaa kesäfiilis pois.

Tiskirätti piiloon

Löysin ihanan bambutiskirätin, jonka olisin voinut jättää roikkumaan näkyvillekin. Toisin nyt kävi, kun Habitaresta tarttui mukaamme tiskialtaan reunaan kiinnitettävä tiskirättiteline. Mallasimme sitä kaikille eri reunoille, mutta kyllä paras oli tiskialtaan etureuna. Siitä itse rätti näkyy kaikista vähiten muualle keittiöön. Taijaa, Mister Big ei ollutkaan kanssani ihan samaa mieltä. Vielä mallaillaan oikeaa kohtaa. Melkein uskaltaisin lyödä aika isot veikat, että keskellä etureunassa on se lopullinen paikka, mutta we'll see.

Voin lämpimästi suositella bambutiskirättejä. Itse en tykkää niistä perinteisistä tiskiräteistä ja jotenkin tuntuu, että ne tuoksuivat aina kammottavalle. Sitä ongelmaa ei muuten ole bamburättien kanssa tai ainakaan ei ole vielä tullut esiin. Rätin pitäisi kuulemma pysyä hajuttomana vuoden päivät. 

Tuolit valkaistuivat

Aikojen alussa haaveilin Jacobsenin Seiska-tuoleista. Ennen aitojen hankkimista ostin sinne päin tuolit. Tuolit ovat palvelleet aivat loistavasti, ainoastaan matkan varrella saaneet kellertävän värin, mikä ei miellytä nuoria nykykäyttäjiä. Siispä lupasin maalata tuolit.

En ollutkaan aikaisemmin huonekaluja maalannut. Menin sieltä missä aita on matalin eli ostin spraymaalin. Uskokaa pois, siinäkin maalauksessa riitti haasteita. Ensiksi meinattiin mennä liukuhihnatyylillä, tuoleja kun oli neljä. Hyvin nopeaa kuitenkin totesin, että maltti on valttia. Tehdään osa kerrallaan ja annetaan välillä rauhassa maalin kuivua. Syksyinen hämärä päivä yhdistettynä kuvaustaitoihini ei mahdollistanut ennen ja jälkeen kuvia. Nyt tuoleissa on ihana valkoinen väri kera muutaman sormenjäljen. Pitihän minun kokeilla, että oliko maali kuivunut ja aina se ei ollut.

Habitaren helmi

Reilu viikko sitten lähdin Habitareen ilman suuria haaveita ja unelmia. Mieli ja aistit avoimina kaikille ihanuuksille. Muutamista herkuista kerroin jo aiemmin. Törmäsin ihanaan osastoon, jonka visuaalinen ilme kiinnitti ensiksi huomion, sitten mielenkiintoiset yksityiskohdat ja loppujen lopuksi itse tuote, joka ei missään nimessä ollut se vähäisin juttu.

Yksinkertaisuus, raikkaus, valkoisuus ja ennen kaikkea tilan tuntu. Ständiä ei oltu tungettu täyteen sitä sun tätä. Ständillä oli yksi ainoa taso, joka oli rakennettu vanhoista kirjoista ja laudoista. Mainiota kierrätystä.

Osaston seiniä sulostuttivat ihanan raikkaat ja tyylikkäät tuotekuvat. Entäpä osaston tuolit ja niiden pehmusteet.

Mistä sitten osastolla oli kyse? Hifikaiuttimista, jotka ovat samalla valaisimia ja ennen kaikkea sisustuselementtejä. Meillekin on kotiin yritetty ehdottaa niitä mustia pömpeleitä. Juu, ei. Niitä en olohuoneeseeni tai mihinkään muuhunkaan huoneeseen ota. Nämä voisin ottaa. Täältä löydät lisätietoa.

Lauantain kulttuuria ja herkuttelua

Ennen itse oikeaa aihetta - ilotulitusta, rumpujen pärinää ja kuohuvaa juomaa - tämä on 100. bloggaukseni.

Äitini tuli viihdyttämään meitä etelään ja samalla myös itse viihtymään. Teatteriin emme harmiksemme päässeet. Perjantai-iltana kylläkin ulos syömään ja siksi ne nahkiaisetkin unohtuivat autoon. Lauantaina kiertelimme kauppoja Helsingin keskustassa. Laura Ashleyltä äidilleni lähti mukaan tyynykangasta ja minulla oli jo rulla verhoilukangasta kainalossa, mutta sitten tulikin kiire Ateneumin suuntaan ja sinne se kangas jäi kauppaan. Itse asiassa, en kyllä tiedä mihin sitä kangasta olisin käyttänyt, mutta se oli niin ihanaa ja vielä alessa. Taidan ensi viikolla käydä tsekkaamassa, odottaako se siellä minua. 

Ateneumin ovella meitä odotti myös nuorempi nuori neiti. Hän ei ollut ihan hirvittävän innoissaan, kun lauantaiaamuna äiti herätti, että nyt lähdetään äidin ja mummin kanssa taidenäyttelyyn. Hieman annoin hänelle armonaikaa ja sai tulla perässä myöhäisemmällä bussilla äitini ja minun shoppaillessa. Ateneumin ulkopuolla parveili todella paljon ihmisiä. Totesin ääneen, että taitaa olla jokin ryhmä just menossa. Ei muuten ollutkaan vaan yksi ryhmä. Ryhmiä ja ihmisiä oli tosi pitkäksi jonoksi asti. Selvittyämme pääsylippujen ostosta, kassajono luikerteli jo ulos asti. 

Ateneumiin suuntasimme Helene Schjerfbeckin näyttelyn perässä. Tosiaankin siellä oli muutama muukin samalla asialla. Sulassa sovussa kaikki kuitenkin sinne mahduimme ja näimme kukin omat mielenkiintomme kohteet. Näyttely oli mielestäni valloittava ja oli mielenkiintoista nähdä taiteilijan eri aikakausien töiden eri luonteita. Nuoremman nuoren neidin kommentti näyttelystä oli jännä. Itse asiassa hän jäi joitain teoksia tutkimaan pidemmäksi aikaa, kun me kaksi vanhempaa naista. 

Näyttelyn jälkeen nuorempi nuori neiti halusi jättää "sormenjälkensä" muutamaan muun näyttelyssä käyneen tavoin Ateneumin ulkopuolella olevaan mainostauluun. Olikohan se ihan Ateneumin toiveiden mukaista toimintaa?

Sitten olikin aika jalkojen lepuutuksen ja herkkuhetken. Siihen tarjosi loistavan ympäristön Kluuvikadun perinteinen Fazer. Nuorempi nuori neiti halusi kaakaon. Tosi mukava kondiittori suositteli Karl Fazerin erikoista ja senhän hän otti. Minä jäin odottamaan kaakaota kera leivostajottimen. Oletin saavani vain kaaokamukin tarjottimelleni. Siinä sitä sitten testattiin tarjoilijan taitojani kaakao- ja leivostarjottimien kanssa. Herkkukaakao sisälsi suklaan kupissa, kannussa lämpimän maidon, sokerin, sirottimissa chilin, kardemumman ja inkiväärin, kermavaahdon ja kulhollisen suklaakarkkeja. Kaakaon kaverina oli vielä pala Sacher-kakkua. Täydellistä herkuttelua!

Nahkiaiset uivat etelään

Äitini tuli Helsinkiin viettämään kanssamme viikonloppua. Matkatavaroidensa joukkoon hän oli saanut mahdutettua myös minulle mitä suurinta herkkua pohjoisesta - nahkiaisia. Taitaa niitä kyllä etelästäkin saada, mutta minulle ne kuuluvat kategoriaan, pohjoisen herkut.

Meillä meinasi käydä vaan hassusti, kun nahkiaiset unohtuivat autoon yöksi. Onneksi syysyöt ovat jo sen verran viileitä, että vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Minusta nahkiaiset ovat maukkaimpia, kun ne ovat olleet etikkaliemessä. Niin nämäkin herkkupalat olivat etikkaliemessä mehustuneet ennen etelään tuloansa. Söin eilen niitä aimoannoksen ja tänään toisen satsin. Huomisellekin vielä jäi herkuteltavaa.

Juoksu rullaa, tein vauhtiennätykseni

Lähdin lyhyelle lenkille tarkoituksenani testata nopeuskestävyyttä, jos sitä nyt voi kovin kestävyydeksi sanoa 6,5 kilometrin matkalla. Annoin vaan rullata menemään miettimättä sykelukuja tai mitään muita vastaavia. Muutenkin olen viime vuosina ollut tosi huono seuraamaan treenien aikaisia sykkeitä. Muille saarnaan kyllä sykemittareiden käytössä. Leposykkeeni testasin muutama viikko sitten. Ensiksi sain lukemaksi 50 ja toisella mittauksella 48. Tyytyväinen olen.

En muista milloin viimeksi olisin juossut 5,20 kilometrivauhtia. Eihän se nyt mitään ihan tajutonta vauhtia ole, mutta olen tosi häpi, että sillä menin. Kuitenkaan kun nämä ikävuodet eivät vähene. Jospa suuntaisin joihinkin veteraanikisoihin? Juoksu on taas tuntunut tosi kivalta ja jopa kaipaan lenkille. Ehkä se 11. maraton ei olekaan ihan poissuljettu juttu? Alla olevat namut haluaisin seuraavaksi meille kotiin. Kuva on lainattu Asicsin sivuilta.

Habitaren herkkuja

Lauantaina suunnistin kohti Messukeskusta ja Habitarea. Muutaman herkun sieltä löysin ja muutaman vanhan tuttavankin vuosien takaa. 

Minkään sorttiset headsetit eivät ole minun juttuni. Tuota alla olevaa voisin kyllä käyttää. Mitähän poliisit tuumaisivat luureista? Ne vaikuttivat ihan oikeasti tosi mukavilta ja nuo värit. Niitä löytyi myös Hello Kittyinä ja eläinkuosisina.

Entäpä nämä tarjottimet? Väriä ja piristystä tulisi ainakin päivään. 

Jukka Rintala ei ole ollut minun suosikkini tai ehkä en ole vain tutustunut hänen tuotantoonsa kunnolla, mutta lauantain jälkeen mieli muuttui. Näin taitelijan ihan livenä luomassa taidetta.

Sitten oli Loviisan Aitta. Tuohon tuoliin voisin kellahtaa ja odotella joulun tuloa. En ole ikinä käynyt Loviisan Aitassa, ehkä parempi niin.

Kynsilakkaa kynsissä

Lakkaan kynteni tosi harvoin. Tykkään kyllä lakatuista kynsistä, mutta en ole löytänyt lakkaa, joka pysyisi kynsissä paria päivää pidempään jotenkin edes siedettävässä kuosissa. Eilen innostuin puuhasta. Sen verran kauan oli edellisestä kerrasta, että kynsilakka ei ollut enää ihan tuoreinta mahdollista ja levittyi hieman tahmeasti.

Toisekseen en millään malta odottaa kynsilakan kuivumista ja siksipä yleensä  kynsissä on pieniä työtapaturmia. Tarkkasilmäisimmät taitavat nähdä ne kuvissakin.

Asiakaspalvelusta

Viime päivinä olen kokenut sekä huonoa että erinomaista asiakaspalvelua.

Kulutin aikaani isossa Etelä-Suomen ostoskeskuksessa. Onneksi muistin vaatekaupasta toiseen raahautuessani, että minunhan piti ostaa kirja. Suuntasin kohti kirjakauppaa. Hienosti myyjä toisen myyjän avustuksella sai epämääräisestä sepustuksestani selville, mitä kirjaa olin ostamassa. Heiltä ei kirjaa löytynyt, mutta hän näki koneelta, että mahdollisesti muissa heidän myymälöissään sitä olisi. Voisin kuulemma soittaa ja kysyä, vieläkö kirjoja löytyy. Tarkisin kuulemani, että itse soittaisin myymälöihin ja kysyisin kirjan saatavuutta. - Kyllä, voin antaa myymälöiden puhelinnumerot, vastasi myyjä. Hmmm, suuni ei pysynyt kiinni ja sanat vaan tulivat ilmoille, kun ilmoitin meneväni kilpailijan luo. He kun soittavat puolestani ja tarkistavat, mistä kirjan saa, jos sitä ei ko. myymälästä löydy. Loppujen lopuksi menin kilpailijan nettikauppaan ja siellähän se kirja oli kanta-asiakastarjouksena. Saan sen nyt suoraan kotiin ja vielä alennuksella. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Olimme Mister Bigin kanssa lauantaina humputtelemassa Hesan keskustassa. Selvennykseksi kerrottakoon, että meidän humputteleminen on ilman aikataulua kaupasta toiseen vaeltamista. Tärkeän ostoksenkin teimme - yksi metri muovista ikkunaverhoa. Lounaspaikasta muistimme ottaa sen verhopötkön mukaan, mutta seuraavaan paikkaan se sitten jäikin. Havahduimme tähän vasta kotona. Muistelimme, että verho jäi "kahvipaikkaamme". Ajattelin, että tuskin sitä enää löytyy. Onneksi ei ollut suuri investointi. Lähetin kuitenkin sähköpostin ko. yrityksen kanta-asiakaspalveluun, josko verhomme olisi löytynyt. Ei mennyt kuin 15 minuuttia ja "kahvipaikastamme" soitettiin verhomme olevan tallessa. Harmittelivat, ettei se enää ollut "kahvipaikassa", vaan se oli viety palvelupisteeseen, josta sen saisimme. Tätä sanon asiakaspalveluksi!

Design-Cokikset

Suut menivät maireaan hymyyn, kun nuoret neidit saivat omat design Cokis-pullonsa. Niitä on Helsingin Stockalla myytävänä. Hinta oli kyllä vähän suolainen, mutta nuorten neitien hymyt pullot saatuaan oli kaiken sen hinnan väärti.

Litsit auki - voi tätä murteiden ihanuutta

Meillä on välillä Mister Bigin kanssa kommunikointivaikeuksia. Nyt en tarkoita normaaleja miesten ja naisten välisiä kommunikointihässäköitä, vaan tuota erottavaa Kehä III:sta. 

Olen kyllä kuullut useampaan kertaan, että puheestani ei erota pohjoisen sävyä. En ole tietoisesti sitä yrittänyt häivyttää. Korvani vaan tuntuvat nappaavan ympärillä vallitsevan murteen ja sillä sitten menen. Jotkut sanonnat ovat kyllä jääneet sanavarastooni. Esimerkiksi Mister Big oli ihan äimän käkenä, kun sanoin hänellä olevan litsit auki. Sitä siinä sitten ihmeteltiin, että mitä se tarkoittaa. Kuinkahan moni lukijoista sen tietää? Litsit ovat housujen vetoketju eli siinä herra käppäili housujen vetoketju auki. 

Useita muitakin sanoja ja sanontoja on, joiden sisällöstä olemme olleet Mister Bigin kanssa puolin ja toisin aika kuutamolla. Suuremmilta hässäköiltä on selvitty ja itse asiassa välillä on ollut tosi hellyyttävääkin, kun ei ihan ymmärrä toista. Minusta on tosi mainiota kuunnella, kun keihäänheittäjä Antti Ruuskanen vääntää omaa murrettaan. 

Toinen sanonta, jota etelässä ei oikein tunneta on "alakko nää mua". Se tarkoittaa, että tulisitko minun kanssani leikkimään tai pihalle pelaamaan tai muuten vaan viettämään kanssani aikaa. Lähinnä tuota kysymystä käyttävät lapset ja alakouluikäiset. 

Ystävättäreni miehen mukaan puheemme saa pohjoisen murrevivahteen, kun puhumme kahdestaan ystävättäreni kanssa. Sekin on jännä ilmiö, koska kumpikaan meistä ei enää muuten arkipäivässä pohjoisen murretta puhu. Erityisesti se kuulemma ilmenee, kun puhumme puhelimessa. Vai yrittääköhän ystävättäreni mies jopa tällä keinolla saada puhelinmaratonejamme vähemmäksi. Sori, ei onnistu!

Musta varpaankynsi

Jos haluat lukea ja nähdä kivoja sekä nättejä asioita, en suosittele tätä bloggausta. Klik - pois vaan ja seuraavan juttuun.

Olin lakannut varpaankynteni suht tummalla kynsilakalla. Oli aika vaihtaa väriä ja hinkkasin kynsilakan jämiä pois. Vasemman isonvarpaan kynnestä lakka ei tuntunut irtoavan millään. Joskushan tummat värit värjäävät kynnen pinnan ja ainakin minulle kosmetologini on suositellut kynsilakattomia viikkoja tilanteen rauhoittamiseksi.  

Tässä tapauksessa ei auta lakattomat viikot värin lähtöön. Väri lähtee sitten kun lähtee koko kynsi. Tämä on niitä maratonin "ihanuuksia". Kynsi oli aivan tajuttoman kipeä maratonin jälkeen, mutta en olisi ikinä uskonut sen olevan näin paha. Nyt on kivusta päästy. Se on vaan karmean näköinen.

En tiedä, olisinko voinut tehdä etukäteen jotain tilanteen pelastamiseksi. Aina ennen maratonia teippaan jaloista tietyt kohdat, joihin tiedän tulevan rakkoja ja varmuuden vuoksi muutaman muunkin kohdan. Minulla on jännä tyyli juosta isot varpaat pystyssä. Ihan oikeasti, niin on. Useimmista kuin yksistä lenkkareista on pohjien lisäksi kulunut isojen varpaiden kohdille reiät ja molempiin varpaisiin. 

Nyt pitäisi painaa - julkaise. Mutta mietin tämän nimenomaisen bloggauksen järkevyyttä ja miten se liittyy unelmien seuraamiseen. Ehkäpä tässä onkin kyse siitä mitä seuraa, kun seuraa unelmiansa. Joten klik - julkaise.

Niin passé

Salmiakkiruutuvillatakkini sai alkunsa jo vuosia sitten. Viime keväänä päätin kutoa sen valmiiksi.Tämän villatakin jämistä tein sen vaahtokarkkiriekaleen. Valkoisen ruudukon päälleompelu on vienyt aikaa ja hermoja ja on yhä tosi alkumetreillä. Olen tehnyt sitä aina silloin, kun on ollut sopivan kärsivällinen olo. Purkamistakin on harrastettu, koska ruudut ja  viivat eivät ole kohdanneet.

Onneksi salmiakkiruudut eivät ole ihan tätä päivää. Voin rauhassa tehdä ruudukkoa ja saada sen jopa valmiiksi siihen mennessä, kun salmiakkiruudut ovat seuraavan kerran taas muodissa. Ruudukon teko nimittäin kestää ikuisuuden. Takaisin muotiinhan salmiakkiruudut vielä tulevat. Sellaista se muoti on. Toisaalta voi olla, että neuletakki löytää tiensä kaapin perukoille odottamaan minun uutta inspiraatiota päälleommeltavan ruudukon suhteen. Mietin myös, että jätänkö koko valkoisen ruudukon pois.

 

Omenavarkaissa

Voi sitä omenoiden määrää! Melkein toivon, että joku olisi pihallamme omenavarkaissa käynyt ja vienyt osan. Ensiksi tarkoituksena oli kerätä omenoita nättiin rottinkikoriin (takimmaisena kuvassa), mutta eihän se riittänyt mihinkään. Seuraavaksi hain muoviset leivontakulhot, jotka täyttyivät alta aikayksikön. Sitten meinasikin jo tulla tenkkapoo, että mihin seuraavaksi omenoita kerätään. Oli otettava käyttöön isoin kattila mitä kaapista löytyi.

Määrällisesti omenoita on "miljoona", mutta osa on tosiiii pieniä. Eilen tein jo omenapiirakan. Tänään olisi vuorossa omenahillon teko. Mister Big haaveili itsepuristetusta omenamehusta. Ikeasta kuulemma saisi jonkun aparaatin mehun tekoa varten. Sopii minulle. Jos mehun tekemiseen liittyy aparaatti, niin ihan varmasti saan Mister Bigistä kaverin mehun tekoon. 

Omenapiirakan ohje on Me Naisista vuodelta 1997 ja yhä vaan toimii. Ja mikä parasta, ohje on todella helppo. Yllä pelti on menossa uunin ja alla se on uunin käsittelyn käynyt. Eipä juuri eroa huomaa. Suosittelen nauttimaan omenapiirakan kera vaahdotetun vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön. Omenapiirakkaa voi hyvin pakastaakin. Meillä harvemmin siitä pakaseen asti  riittää. Nyt kun noita omenoita on, niin voisi tehdä toisen nimenomaan pakasteversion.

HELPPO OMENAPIIRAKKA

150 g sulatettua voita tai margariinia
3 ½ dl sokeria
7 ½ dl vehnäjauhoja
1 ½ tl soodaa
6 ½ dl piimää

Päälle:
5-6 isoa omenaa
kanelisokeria
2 tl vanilliinisokeria

Sulata rasva. Sekoita kuivat ainekset ja lisää niiden joukkoon hieman jäähtynyt rasva ja piimä. Sekoita taikina tasaiseksi ja levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. 

Poista omenista siemenkodat (minä myös kuorin omenat), viipaloi omenat ja lado viipaleet taikinalle riveihin. Ripottele päälle kaneli-sokeriseos. 

Paista 225 asteessa noin 20-25 minuuttia. 

Tarjoa piirakka vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Eka lenkki maratonin jälkeen

Maratonien jälkeen juoksuhammasta on alkanut yleensä pakottamaan viikon - kahden jälkeen. Tällä kertaa kroppa oli kunnossa jo muutaman päivän jälkeen, mutta pääkoppa ei vielä hinkunut lenkkareita jalkaan. Yli kahden viikon taukoa ei ole koskaan ollut, sen verran hurahtunut tähän lajiin olen.

Viime perjantaina hetki sitten koitti. Ajattelin ottaa iisisti ja kävin juoksemassa n. kuuden kilometrin lenkin. Lenkki sujui ilman highlighteja suuntaan tai toiseen. Ei kylläkään kaikista rullaavinta juoksua, mikä taisi johtua vanhoista, nyt ehdottomasti juoksuun käyttökelvottomiksi todetuista lenkkareista. Ne lenkkarit saivat nyt lähtökäskyn mökkilenkkareiksi. 

Pari viikkoa sitten maratonilla meinasin harmitella, kun meni Spotifysta shuffle päälle. Itse asiassahan se loppujen lopuksi kääntyikin pelkästään positiiviseksi asiaksi. Biisin vaihtuessa sai jännittää, että mitähän sieltä seuraavaksi kajahtaa kuulokkeisiin ja unohti muutamaksi sekunniksi maratonin "ihanuuden". 

Perjantaina mentiin taas tutun biisilistan mukaan. Alla siitä kymmenen ensimmäistä kipaletta. Täytynee päivittää listaa ainakin tuon Mamban "Vielä on kesää jäljellä" osalta. 

1. Madonna: Gang Bang
2. Mamba: Vielä on kesää jäljellä
3. Spice Girls: Spice up your life
4. Lou Bega: Mambo No. 5
5. Elokuu: Saatilla
6. Michel Telo: Ai se eu te pego
7. Loreen: Euphoria
8. Cheek: Sokka irti
9. Tacabro: Tacata
10. Dr. alban: Sing hallelujah