Eihän ne Manolot ole

Aivan ihanat kylläkin. En voinut jättää niitä kauppaan, kun ne olivat niin hyvän tuntuiset jalassa ja mikä tärkeintä niillä pystyi kävelemäänkin, ihan monta askelta. On nimittäin tullut ostettua sellaisiakin kenkiä, joilla vaan istutaan tai seisotaan. Onkohan muillakin vastaavia kokemuksia?

Perustelua jouduin itselleni jatkamaan, koska tarvetta ei juuri nyt ollut. Kaapista löytyvät samanväriset ns. perusavokkaat jo entuudestaan. Ne kyllä näyttävät jo aika kuluneilta (läheltä katsottuna) eli ei työkäyttöön. Väri ja malli ovat niin ajattomat, että noitahan käyttää for ever ja kun ne vielä sattuivat olemaan alennuksessa. Minun mielestä tuossa on perusteluja ihan riittämiin ostopäätöstä varten. Siispä ihanat Pura Lopezit laatikkoineen päivineen majailevat nyt vaatekaapissani odottamassa ensi esiintymistään.

Ystävänpäiväkukkaset, eiku -rukkaset

Meillä ei ole varsinaisesti ystävänpäivää juhlistettu, mitä nyt nuoria neitejä muistettu suklaalla ja äidin järkilahjoilla (Hesari kuukaudeksi). Tänä vuonna Mister Big herkistyi ja sain ihanat, pinkit lasketteluhanskat. Kuvaan hanskoja asetellessani huomasin ilman vilkasta mielikuvitustakin, että niistä tulee kukkakimppumainen ja tuo niin muikea väri eli ystävänpäiväkukkaset. Kohta näille onkin tarvetta, kun suuntaamme hiihtolomalle.

HCM 2012, here I come!

Niin päätin tänään aamulenkillä. Tietääpähän jatkossa miksi tuolla lumisia teitä kirmaa. Täytyi varmuuden vuoksi lisätä tuo vuosiluku, etten pääse luistamaan tästä päätöksestä. Yhdeksän on jo takana ja se kymmenes piti juosta v. 2010 New Yorkissa. Ei anneta sen haitata, vaikka niin ei tapahtunutkaan. Ai niin, HCM on yhtä kuin Helsinki City Marathon : )

Nämä ovat yhdet mun tämän hetkisistä juoksukavereista. Ei ole Asicsien voittanutta. Onhan niitä muitakin merkkejä, mutta räpyläni sopivat parhaiten näihin. Vähän on vielä alkukankeutta tämän blogin kanssa. Kuvat eivät tottele.

Yllä todistusaineistoa, että näitä kenkiä ei ole vielä paljoa käytetty. Ai kuinka niin? Perinteisesti oikea kenkäni kuluu päkiän alta niin paljon, että väripinta häviää. Asfaltti on siihen tehokasta myrkkyä. 

Reipasta päivää kaikille! 

Pulahdus

Muutama vuosi sitten, jos minulle olisi ehdotettu avantouintia, niin vastaus olisi ollut lyhyt ja ytimekäs - juu, ei kiitos. Nyt ovat asiat toisin. Viime talvena kokeilin ensimmäisen kerran. Kaikkien tieteen ja taiteen sääntöjen mukaisesti tein sen ihan väärin. Näin olen antanut itseni ymmärtää. Saunan lämmöstä avantoon ja takaisin saunan lämpöön. Viis opeista. Tunne oli huikea, kun minä vilukissa uskaltauduin mustaan aukkoon jäässä. Aika kiireellä siellä käytiin, mutta käytiin kuitenkin. Muutaman harjoittelukerran jälkeen tein sen ilman saunaakin. Siihenhän meinaisi jäädä koukkuun. Sitten Mister Big teloi jalkansa ja avannon aukipito jäi minun hartiolleni. Viime talven pakkasissa se oli vähän liikaa.

Kipinä jäi ja tänä talvena on jatkettu. Tänään suunnitelmana oli hiihto, sauna ja avanto. Aamun mittarilukemat (-25 c) hieman muuttivat alkuperäistä suunnitelmaa. Lopullisessa muodossa se oli reipas kävely, sauna, avanto, sauna ja vielä kerran avanto. Nyt olen opetellut käymään avannossa hieman rauhallisemmin. Laskeudun avantoon rauhallisesti. Pysyn veden alla (no, pää pinnalla kuitenkin) viiteen laskien. Ehdoton juttu ovat käsineet ja kengät. Ilman niitä en selviäsi. Voin lämpimästi suositella! Uskokaa pois!

1-2-3 ja liveen!

Jännittää, mietityttää, hymyilyttää, arveluttaa. Siinä hieman tunnelmia tästä hetkestä. Blogi on nyt julkaistu ja matka alkakoon. Kauanhan tätä mietin, mutta enää ei mietitä, nyt toimitaan.

Käynnistysvaikeuksia voi ilmaantua ja aiheiden suunnatkin voivat muuttua, mutta ei anneta sen haitata. Elämä on täynnä unelmia ja tässä yksi niistä täyttyköön.